10 neuvoa, joiden avulla pidät parempia esitelmiä yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa

10 neuvoa, joiden avulla pidät parempia esitelmiä yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa

Hei, olen Jevgeni ja olen AMK-opiskelija.

Ammattikorkeassa olen viimeisen parin vuoden aikana katsonut sekä itse pitänyt kymmeniä, toinen toistaan tylsempiä, pystyynkuolleimpia, puuduttavimpia ja laaduttomimpia esitelmiä. Sen tasoista, niin uupunutta tavaraa, että valtaosa yleisöstä selaa häpeilemättä ja avoimesti mieluummin netin kissavideoita kuin seuraa esitelmää.

Tämä esitelmien ja esiintyjien käsittämätön huonous ei suinkaan ole suoranaisesti esiintyjien itsensä syytä. He kyllä yrittävät. Syyttävä sormi osoittaa tässä tapauksessa kouluihin, joissa esiintymis- ja puhetaidoille ei suoda murto-osaakaan niiden ansaitsemasta huomiosta.

Meillä, tulevilla liiketalouden ammattilaisilla, on useimpiin muihin verrattuna asiat hyvin. Jokaisella kurssilla joutuu esitelmöimään vähintään kerran, läksyt esitellään usein luokan edestä muille kanssaopiskelijoille ja kuuluupa opetusohjelmaamme kokonainen yksi esiintymistaitojen kurssi.

Tällä kurssilla jokainen yksittäinen opiskelija sai ruutuaikaa kokonaiset muutaman minuutin. Siinä ajassa ei esiintymään varsinaisesti opi eikä totu. Esitelmien paljoudesta huolimatta jälki on ollut kutakuinkin sitä samaa, täydellisen pystyynkuollutta ja umpitylsää meininkiä viimeiset kaksi vuotta. Kehitystä on tapahtunut, mutta häviävän vähän.

Moneen muuhun AMK- ja erityisesti yliopisto-linjaan verrattuna olemme kuitenkin suorastaan mestariesiintyjiä. Yliopistoa käyviltä ystäviltäni olen kuullut, että siellä on koulutusohjelmia, joissa ei esiinnytä oikeastaan ikinä. Tämä on sikäli hämmentävää, että modernissa maailmassa menestyminen ilman alkukantaisintakaan karismaa ja esiintymistaitoja on käytännössä mahdotonta.

Kaksi vuotta esiintymisiämme tarkkailtuani, olen huomannut, että oikeastaan jokaisessa esitelmässä toistuvat täysin samat, helposti korjattavissa olevat virheet. Olen tehnyt niistä listan, jonka avulla pystyt halutessasi parantamaan esiintymistäsi ja tekemään siitä yleisölle vähemmän piinaa, epätoivoa ja myötähäpeää aiheuttavan kokemuksen sekä siinä sivussa vaikuttamaan itsekin ammattimaisemmalta ja sujuvammalta esiintyjältä.

AMK-esitelmien tekeminen on haastavaa, sitä ei voi kiistää. Ne tehdään aiheista, joita et itsekään etukäteen tunne, jotka ovat usein aivan umpitylsiä ja jotka esitetään yleisölle, jota ei voisi vähempää kiinnostaa. Väitän kuitenkin, että ankeastakin tilanteesta saa seuraavien neuvojen avulla enemmän irti.

Nämä neuvot ovat 100 % Jevgeni-testattuja. Olen syyllistynyt niissä kuvattaviin mokiin lukuisia kertoja ja syyllistyn toisinaan yhä edelleenkin. Parannusta on kuitenkin ollut ilmassa, joten uskon, että ne tulevat olemaan hyödyllisiä myös sinulle.

1. Pidä asiat yksinkertaisina ja puhu ymmärrettävästi

Yleensä opiskelijaesitelmien tarkoitus on oman osaamisen näyttämisen lisäksi siirtää opittu tieto muulle yleisölle. Koska ollaan koulussa, voin moninkertaisesta kokemuksesta väittää, ettei yleisöä ihan hirveästi kiinnosta. Vielä vähemmän sitä kiinnostaa silloin, kun päivän aikana on jo ehditty kuulemaan kolme muuta umpitylsää esitelmää umpitylsästä aiheesta.

Tämän vuoksi esiteltävä asia kannattaa pukea yksinkertaisimpaan mahdolliseen muotoon. Kerta toisensa jälkeen esitelmissä esiintyy lauseita kuten “Skeema tarkoittaa kaavaa tai rakennetta, ja sillä viitataan ajattelun tiedollisiin, jäsentyneisiin kokonaisuuksiin.”

Anteeksi mitä? Ajattelun tiedollisiin, jäsentyneisiin kokonaisuuksiin? Okei. Selvä. Tämähän on tieto joka on todella helppo omaksua kerrasta. Tai siis ei ole, ja voit olla varma, että yleisö on jo selaamassa kissavideoita, koska ei ymmärrä mistä puhut.

Sano mieluummin “Skeema tarkoittaa ajatusmallia. Kun olet tottunut ajattelemaan asiasta tietyllä tavalla, sinulla on skeema.” Näin me aiheeseen perehtymättömät taviksetkin opitaan jotain. Yleisöä ei ehkä kiinnosta, mutta sinun tehtäväsi on silti luoda esitys, josta yleisöllekin jää jotain mieleen.

2. Puhu tavallista puhetahtia hitaammin

Kuuntelu on ihan oikeasti rankkaa hommaa. Koska itsekuri vähenee väsyessämme (aivoissa olevan sokerin määrän vähentyessä), on aika hemmetin vaikeaa pakottaa itsensä keskittymään esitelmöijään, jonka puhetta on vaikeaa seurata. Kun puhut aiheesta, joka on yleisölle ennestään tuntematon, puhu hitaasti. Nopeasti puhuttaessa yleisö ei usein ole ehtinyt omaksumaan edellistäkään lausetta, kun sinä puhut jo seuraavasta.

Lisäpisteitä siitä, että äänesi ja puhetahtisi avulla painotat puheesi tärkeimpiä kohtia.

3. Tutustu edes vähän siihen aiheeseen

Tämä on kohta, joka vie minut koulussa kerta toisensa jälkeen noloihin tilanteisiin. Koska valtaosa aiheista, joista esitelmöimme ovat käsittämättömän umpitylsiä ja väkinäisiä, kukaan ei oikein viitsi perehtyä niihin, ja se näkyy lopputuloksessa.

“Joo siis tää tää mantelitumake on semmonen öööö niinku aivoissa oleva osa, (oottakaa ku tarkistan mitä se tekee) ja öö niiiii! Siinä vähän niinku sijaitsee ihmisten pelko-ohjelmointi, jos niinku tajusitte?”

Kun tunnet aiheen, puhut sujuvammin ja osaat kuvailla sitä yleisölle yksinkertaisemmin ja ymmärrettävämmin.

4. Jos luet paperista, pidä sisältö kevyenä

Maanantai-aamuna on esitelmä ja sinulla on hirvittävä sunnuntai-darra, joten esitelmään valmistautumisen sijaan kopioit wikipedia-artikkelin paperille, jonka aiot lukea yleisöllesi. Hyväksytään, opiskelijaelämä on toisinaan rankkaa.

Paperista lukeminen ei kuitenkaan ole peruste sille, että sisältö on niin hemmetin monimutkaista! Kuuntelin viikko sitten esitelmän, jossa kaveri lateli kymmenen minuutin ajan monotonisella äänellä jotain lukuja ja päivämääriä vilisevää asiaa aiheesta, josta en päässyt koskaan selvyyteen. Se SAATTOI koskea maailman kauppajärjestön päätöksentekoperiaatteita, mutten ole varma koska esitelmä oli niin vaikeaselkoinen ja tylsä.

Pidä siis sisältö kevyenä. Myös paperista luntatessa.

5. Kerro mistä puhut ja summaa aiheiden vaihtuessa

Tämä on maailman itsestäänselvin neuvo, mutta ilmeisesti hämmentävän tarpeellinen. Lukuisia kertoja olen törmännyt esityksiin, joiden alussa ei kerrota aihetta (otsikkodiaa pidetään näkyvissä sen kolme sekuntia, ehtiihän sen nyt jokainen siitä nähdä, ehtiihän?) eikä esitelmän sisältöä.

Esitelmän alussa on siis hyvä kertoa SELKEÄSTI, KUULUVALLA ÄÄNELLÄ, mistä tullaan puhumaan ja miksi juuri teitä pitäisi kiinnostaa. Jos yleisö kokee, ettei aihe liikuta heitä mitenkään, ei se myöskään kuuntele.

Muutaman dian jälkeen on hyvä summata parilla lauseella se, mistä on puhuttu, ikään kuin koota aihe kasaan. Näin käsitellyt asiat jäävät paremmin yleisön mieleen.

6. Älä hei nyt oikeesti viitsi seistä selkä yleisöön päin :(!

Koska aihetta tai diojen rakennetta ei usein tunneta, syntyy tarve kääntyä lunttaamaan selkänsä takana olevalta valkokankaalta. Jos tämä tapahtuu huomaamatta ja pikaisesti, on kaikki ihan ookoo. Joillakin on kuitenkin hämmentävä tapa jumittua esiintymään asennossa, jossa selkä on yleisöön päin ja puhe on suunnattu valkokangasta kohti. Hämmentävää, eikä muuten äänikään kuulu takariviin.

7. Pidä diat tyhjinä

Luin juuri Talk Like TED-kirjan, jossa käsitellään TED-seminaareissa esiintyvien, maailman parhaiden puhujien käyttämiä jippoja. Kirjan mukaan keskimääräinen dia sisältää 49 sanaa, kun taas ammattipuhujien diat sisältävät keskimäärin 0-4 sanaa. Ammattilaiset tietävät, että ovat menettäneet yleisönsä sillä hetkellä, kun yleisö keskittyy lukemaan dioja puheen kuuntelemisen sijaan.

Tämä on koskenut käytännössä jokaista näkemääni AMK-esitelmää. Jokaisessa diassa hirveä romaani, vaikka parempia tuloksia saisi sisällyttämällä diaan yhden tai kaksi koko asian summaavaa sanaa.

“Haiden ruokavaliot vaihtelevat lajeittain, mutta lähes kaikki hait ovat lihansyöjiä. Jotkut hait, kuten valkohai, makrillihai, tiikerihai ja vasarahai, ovat petokaloja, jotka syövät kalaa, kalmareita, muita haita ja nisäkkäitä kuten hylkeitä. Suurimmat hait syövät jopa pieniä valaita.”

vrt.

“Hait = Lihansyöjiä”. Kaiken muun triviainfon voit sisällyttää puheeseen, mutta pidä se pois dialta.

Ihminen oppii paremmin assosioimalla muutaman sanan vaikkapa diaan lisättyyn kuvaan, kuin lukemalla siitä romaanin verran tekstiä.

8. Et ole vaarassa

Tottumattomilla esiintyjillä on ymmärrettävä taipumus sortua luokan edessä seistessään epävarmaan kehonkieleen. Milloin se on hiuksien hypistelyä, milloin kasvojen koskettelua, milloin paikallaan tallustelua ja tamppaamista, milloin vaatteiden korjailua (ihan hyvin se paita oli alunperinkin). Tämä on vielä ihan ookoo.

Yleisölle häiritseväksi epävarma kehonkieli kuitenkin muuttuu, kun se alkaa heijastelemaan todellista vaaraa. Monet esimerkiksi pitävät toista kättään ikään kuin kehonsa suojana, toiset halaavat itseään toisella kädellään, joidenkin koko asento kielii vahvasta jännittyneisyydestä.

Ylivoimaisia lempitapauksiani ovat ne, joissa viiden ihmisen ryhmä ahtautuu seisomaan ryppäässä opettajan pöydän taakse. Pöytä sinun ja yleisön välillä tuntuu toki turvalliselta, mutta näyttää aika hemmetin hölmöltä. No offense. Jonkunhan siellä takana on oltava dioja vaihtamassa, mutta muiden olisi hyvä olla lähempänä yleisöä.

Niin, ja siitä diojen vaihtamisen ajankohdasta voi sopia myös etukäteen. Ei tarvitse keskeyttää esitelmäänsä kuiskatakseen että “hei hei hei se seuraava dia nyt!”

9. Vähän sitä energiaa!

Tyypillistä AMK-esitelmää leimaa sen täydellinen monotonisuus, munattomuus, uupuneisuus ja täydellinen tunteen ja intohimon puute.

Myönnetään, että tämä on joidenkin aiheiden tapauksessa lähes mahdoton asia toteuttaa. En yrityksistä huolimatta onnistu näkemään esimerkiksi ISO-laadunvalvontastandardeja millään tasolla tunteita herättävän aiheena. Väitän kuitenkin, että jopa tällaiset aiheet voi esittää ENERGISELLÄ, ELOISALLA äänensävyllä.

Voi olla, että olet hillitty ihminen ja kaikenlainen äänensävyillä leikkiminen tuntuu sinusta epäaidolta, mutta esitelmien tapauksessa se voi silti kannattaa, sillä hillitystä ulosannistasi kärsii myös yleisö. Yleisön mielestä et ole hillitty, vaan tylsä ja uuvahtanut. Mitä tapahtuu, jos annat itsesi vähän revitellä?

Tämä muuten koskee yhtälailla opettajia ja luennoitsijoita. Jos saat oikeasti palkkasi esiintymisestä, olisi toivottavaa, että esiintymisesi olisi innostavaa eikä uneen vaivuttavaa.

10. Ja lopuksi muutama pyyntö yleisölle

Tässä päästiin hyvin esiintyjien morkkaamisen makuun, mutta eipä meissä ole ollut kehumista yleisönäkään. Olen monen monituista kertaa muiden esiintymisen aikana kuiskutellut vierustoverieni kanssa, katsonut niitä kissavideoita, räplännyt kännykkääni, silitellyt tyttöjä tai tehnyt mitä tahansa muuta kuin kuunnellut esitystä. Olen toisin sanoen ollut hieman mulkku ja olen asiasta pahoillani. Ei vain usein meinaa tarkkaavaisuus riittää.

Omalla esiintymisvuorona on kuitenkin ikävä nähdä, kuinka ketään ei ihan oikeasti kiinnosta, ja ainoa kuuntelija on opettaja, ellei hänkin satu räpläilemään kännykkäänsä. Ole siis kiva ja edes esitä kuuntelevasi :—)

Sinun vuorosi! Millaisia esitelmöintineuvoja sinulle tulisi mieleen kouluajoistasi?

(Visited 5 967 times, 3 visits today)

2 Comments

  • Krista

    Reply Reply 17.11.2014

    Kiitos tästä! Oon ihan hulluuden partaalla kun mun täytyy pitää huomenna esitelmä yli 300 ihmisen edessä ja viimeksi oon puhunyt yleisölle joskus ööhhh…10 vuotta sitten yläasteikäisenä. Kiitti vinkeistä! Yritän ottaa neuvosta vaarin!

  • Elisa Brown

    Reply Reply 18.04.2017

    I came across your 10 neuvoa, joiden avulla pidät parempia esitelmiä yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa – ELÄ PAREMMIN website and wanted to let you know that we have decided to open our POWERFUL and PRIVATE web traffic system to the public for a limited time! You can sign up for our targeted traffic network with a free trial as we make this offer available again. If you need targeted traffic that is interested in your subject matter or products start your free trial today: http://pcgroup.com.uy/15

Leave A Response

* Denotes Required Field