Opiskelija: Tässä 10 tapaa, joiden avulla hyödyt yliopistosta/AMKista 10x enemmän

Opiskelija Tässä 10 tapaa, joiden avulla hyödyt yliopistostaAMKista 10x enemmän

Kuinka käydä yliopistonsa tai ammattikorkeakoulunsa niin, että siitä koituisi mahdollisimman paljon hyötyä oman tulevaisuutensa kannalta?

Koska omista opiskeluvuosistani on nyt kulunut pari vuotta, olen alkanut pikkuhiljaa katsomaan niitä vielä pienen, mutta alati kasvavan elämänkokemuksen värittämänä. Mikä kouluvuosissani meni mielestäni nappiin, entä mitä olisi voinut tehdä paremmin?

Jotta muutkin voisivat saada korkeakouluvuosistaan enemmän irti, kokosin oppimani listaksi, josta voi halutessaan hakea pientä perspektiiviä ja inspiraatiota :)

Siispä:

1. Osallistu vapaaehtoistoimintaan

Arvioisin, että omalla kohdallani tulevaisuuden kannalta ylivoimaisesti tärkein valinta oli osallistua aktiivisesti kaikenlaiseen duuniin, mitä koulussa oli tarjolla. Tarkoitan esimerkiksi tutortoimintaa, opiskelijakunta/ainejärjestöjuttuja, kaikenlaisten teemapäivien järkkäämisessä auttamista, yritysvierailuihin osallistumista ja kaikkea vastaavaa. Näissä yhteyksissä oppi työntekoa, vastuunottoa, sai kontakteja, oppi hahmottamaan työelämää, oppi tiimityötaitoja ja muutenkin kehittyi enemmän sellaiseksi ”aktiiviseksi tyypiksi”.

Näitä kaikkia on tarvittu myöhemmin työelämässä sekä erityisesti yrittäjyydessä. Työelämässä voi vielä jossain määrin luottaa siihen, että pomo ja työkaverit kertovat sinulle, mikä on homman nimi. Yrittäjänä sitä taas on täysin oman asenteensa ja osaamisensa varassa. Koen, että moni koulun vapaaehtoishommista on hyödyttänyt minua tässä.

Kaikkein tärkeimpiä ovat kuitenkin lopulta olleet kontaktit. Sillä, keitä tunnet, on elämässä ihan valtavasti merkitystä. Tuntuu, että Suomessa tästä ei saisi oikein puhua, mutta asia näyttää näin kuitenkin olevan. Omalla kohdallani elämä olisi nykyään huomattavasti vaikeampaa, ellei olisi jo koulussa ehtinyt tutustua kaikenlaisten hommien kautta niin moniin huipputyyppeihin.

SUPERBONUSVINKKI HARDCORE-TYYPEILLE: Jos opiskelemasi ala voidaan millään tavalla liittää yrittäjyyteen (lähes kaiken voi!), niin tässä brutaali, mutta supertehokas vinkki. Perusta alaasi liittyvä yritys. Tämä voi kuulostaa epämiellyttävältä ja hankalalta, mutta väitän, ettei melkein mikään opeta pärjäämään tässä maailmassa yhtä paljon kuin yksinyrittäjyys. Yrityksen ei tarvitse olla iso eikä niin aktiivinen, että se menisi koulunkäynnin edelle, mutta jo pieni yrittäjämäinen toiminta opettaa elämässä pärjäämistä uskomattoman tehokkaasti.

2. Oma harrastuneisuus moninkertaistaa oppituntien hyödyt

Käymäni koulu oli ihan okei. Homma toimi, mutta en voi sanoa, että varsinaisesti kurssit ja oppitunneila istuminen olisivat opettanut kovin paljoa. Niiden sisältö oli ihan jees, mutta usein tylsästi ja epäinspiroivasti esitettyä. Omaksi onnenpotkuksi koitui se, että pyöritin kouluaikana omaa yritystäni, joten jouduin vapaa-ajallanikin opiskelemaan netistä ja kirjoista niitä samoja aiheita, joita kävimme myös koulutunneilla.

Tällainen ”tuplaopiskelu” osoittautui todella hyväksi valinnaksi. Koulussa pärjäsi tosi pienellä vaivalla melko hyvin, koska oli jo lukenut samoista aiheista muualla. Näistä aiheista lukeminen taas oli helpompaa, koska koulussa oli jo otettu niihin sopivasti kosketuspintaa. Eli ehdottomasti suosittelen yhdistämään omaa harrastuneisuuttaan koulunkäyntin. Näin samoja asioita pääsee myös oppimaan usein paljon mielenkiintoisimmin tavoin, kuin vain koulussa istumalla.

3. Tutustu ihmisiin

Joojoo, verkostoituminen, ihan hirveä klise. ”Verkostoidu, niin pärjäät myöhemmin elämässä” oli ainakin bisneskoulussa sellainen yleinen totuus, jota tuutattiin vähän joka paikasta. Hauskaahan tässä on se, että se näyttää olevan oikeasti ihan hemmetin hyvä neuvo.

Olen nyt itse siinä vaiheessa, kun useimmat kouluaikojen kaverit ovat sijoittuneet työelämään tai perustaneet omia yrityksiä. Ja siis huhhuh. Nykyään ei mene viikkoakaan, ettei tulisi oltua yhteydessä johonkuhun heistä työkuvioiden, yrittäjyyden tai mukavan elämän elämisen tiimoilta. Ihmiset haluavat ainakin oman kokemukseni mukaan todellakin auttaa toisiaan eteenpäin elämässä. On ollut todella upeaa huomata, miten paljon sekä hyötyä, että ihan inhimillistäkin iloa saa nykyään siitä, että ehti tutustua koulussa niin moneen hyvään tyyppiin.

Ihmisiin ei koulussa tutustunut niinkään kursseja käymällä ja tunneilla istumalla, vaikka sielläkin syntyi upeita tuttavuuksia. Eniten kontakteja jäi juurikin kaikenlaisista opiskelijakunta/ainejärjestö/kiltahommista, erilaisista vapaaehtoistöistä ja bileistä. Joskus olen kuullut, että bilettämisestä puhuttaisiin vähän sellaiseen sävyyn, että se olisi ajantuhlausta, mutta oma kokemukseni on tyystiin toinen. Moni silloinen bilekaveri on nykyään tärkeä työelämän kontakti. (Lisäksi se lähentää kummasti, kun on nähnyt toisen aivan tuhannen päissään tekemässä uskomattoman asiattomia juttuja. Hienoja aikoja. What happens at student parties, stays at student parties…)

PS. Ei kannata jättää väliin opintojen alussa järjestettäviä orientaatioviikkoja, fuksitapahtumia ja vastaavia. Paras ryhmäytyminen tapahtuu opintojen alussa. Mitä enemmän alussa välttelee tutustumista, sitä vaikeammaksi se tuntuu toisinaan käyvän.

PPS. Ryhmätöitä tehdessä kannattaa vaihtaa säännöllisesti porukkaa. Näin tutustut useampiin ihmisiin ja opit kohtaamaan erilaisia työskentelytapoja. On helppoa ja mukavaakin jämähtää siihen hyvään tuttuun porukkaan, mutta yhtä hyödyllistä se ei ole.

4. Koulu on paras paikka kehittää sosiaalisia taitoja

Mikään elämässä ei ole yhtä tärkeää kuin sosiaaliset taidot. Kaikki, mikä ihmisten maailmassa tapahtuu, liittyy tavalla tai toisella toisiin ihmisiin. Mitä paremmin ihmisten kanssa osaa olla, sitä helpompaa elämästä tulee ja sitä enemmän siinä saa hienoja asioita aikaiseksi. Entisenä ujona ja vetäytyvänä ihmisenä tiedän, että tällainen sosiaalisten taitojen varaukseton hehkuttaminen voi tuntua aika rasittavalta, mutta en vain rehellisesti sanottuna osaa enää ajatella muutoin. Kun on tarpeeksi monta kertaa nähnyt, kuinka mittaamattoman arvokkaita nämä taidot ovat, ei maailmaa enää osaa oikein katsoa muulla tavalla.

Onneksi koulu on mitä paras ympäristö sosiaalisuuden oppimiselle. Se on korkeasti sosiaalinen ympäristö, jossa ympärillä pyörii jatkuvasti suuria määriä sekä tuttua, puolituttua, että tuntematontakin porukkaa. Kouluympäristö on tietyssä mielessä kuin sosiaalinen laboratorio vailla vertaa. Paljon tyyppejä, kaikki erilaisia, erilaisilla asenteilla, kiinnstuksenkohteilla ja taidoilla varusteltuna. Jatkuvaa monimuotoista vuorovaikutusta mitä erilaisimmissa tilanteissa.

Koulu on myös hyvin anteeksiantava ympäristö. Sosiaalinen sekoilu kuuluu asiaan. Se, että vetää bileissä ihan uskomattomat perseet, ehdottelee koulukavereilleen hävyttömyyksiä ja lopulta sammuu U-asentoon bilepaikan käytävälle on ihan okei, sillä hei, opiskelijaelämä. Se on ympäristö, jossa saa mokailla ihan kunnolla ilman, että siitä välttämättä seuraa mitään pysyvää sosiaalista vahinkoa. Siksi se on mitä parhain paikka oppia sosiaalisuutta ja siihen liittyviä taitoja.

Pahinta, mitä omalle tulevaisuudelleen voi tehdä, on jäädä yksin nurkkaan olemaan hiljaa. Tiedän, että tämä on hyvin nihkeästi sanottu kaikkia niitä kohtaan, jotka kokevat sosiaalisuuden vaikeaksi, mutta tietyt kivuliaat elämän totuudet on hyvä tiedostaa, olkootkin ne kuinka ahdistavia tahansa. Lohduttavaa on kokemukseni mukaan onneksi se, että korkeakouluikäisenä ihmiset ovat pääosin jo sen verran hyviä tyyppejä, että ottavat mielellään mukaan sosiaalisiin meininkeihin, kunhan itse vain ensin mitenkään osoittaa, että haluaisi olla mukana.

PS. Erilaiset kurssit ja aktiviteetit, jotka kehittävät sosiaalista itsevarmuutta ja sosiaalisia taitoja ovat ihan ykkösjuttu. Itselläni hyviä kokemuksia esim. koulun kuorossa laulamisesta tai vapaaehtoisista esiintymistaidon kursseista.

5. Älä unohda vaihtoehtoisia oppimisen tapoja

Kuten ylempänä mainitsin, en saanut itse kouluni kursseista kovin paljoa irti. Onneksi asioita voi oppia monella tapaa. Vaikka oppitunnit olivatkin ihan okei, on olemassa todella suuri todennäköisys, että joku jossain on esittänyt saman aiheen paljon mielenkiintoisemmalla ja mukaansatempaavammalla tavalla. Itse huomasin esimerkiksi oppivani businekseen liittyviä konsepteja paljon paremmin lukemalla amerikkalaista viihteellistä business-kirjallisuutta, katsomalla aiheeseen liittyviä dokumenttielokuvia ja jauhamalla aiheesta nettifoorumeilla, kuin kuuntelemalla koulutunneilla.

Eli vaikka koulu onkin rakennettu tietyn muotin mukaan ja tietyillä kursseilla tulee käydä, ei mikään estä opiskelijaa venyttämästä ja muokkaamasta tätä muottia enemmän itselleen sopivaan muotoon. Tämä tekee koulunkäynnistä sekä helpompaa, että mielenkiintoisempaa. Näin oppimista tapahtuu enemmän.

6. Tutustu opettajiin

Yksi ”virhe”, jonka itse koulunkäyntini aikana tein, oli ehdottomasti tämä. Otin vain hyvin vähän kontaktia opettajiin. Virhe tämä on siksi, että opettajat ovat ehkäpä parhaimpia kontakteja, joita koulusta voi saada. Opettajat ovat usein ammattilaisia, joilla on jopa kymmenien vuosien edestä näkemystä, kokemusta ja kontakteja. Lisäksi heillä on usein todella myönteinen asenne opiskelijoita kohtaan ja he ovat usein halukkaita antamaan mentorointia ja kontaktejaan opiskelijoiden käyttöön.

Opiskelujeni loppuvaiheessa onneksi tutustuin pariin opettajaan. Heidän kauttaan olen saanut mm. yritykselleni töitä, työelämän kontakteja, suosituksia ja todella hyviä neuvoja. Tämä kokemus on näyttänyt, miten paljon voi saada, kun suhteet opettajiin ovat kunnossa. Toisaalta se näyttää, mitä kaikkea menettää, kun ne eivät ole.

Huomasin oman koulunkäyntini aikana sen, että Suomessa tuntuu vallitsevan tähän liittyen vähän sellainen latistava ja leimaava kulttuuri. Jo sillä, että jäi tunnin loppuessa luokkaan heittämään jotain kevyttä läppää opettajan kanssa, tuntui saavan sellaisen leikkimielisen ”nuoleskeletko sä opettajaa”-leiman. Vaikka sellaista ei kukaan koskaan tosissaan puhunutkaan, uskon, että tuollaisen asenteen olemassaolo myös estää monia ottamasta pienintäkään kontaktia opettajiin tuntitehtävien ulkopuolella. Näin jälkeenpäin suosittelen ehdottomasti sitä, että kontaktia otettaisiin tällaisista asenteista huolimatta.

7. Anna poikkitieteellisyydelle mahdollisuus

Hyvin usein käy niin, että koulussa aikaansa viettää lähinnä sen ”oman porukan” kanssa. Samoille aloille taas ajautuu verrattain samankaltaisia ihmisiä. (Oman kouluni käytävillä jopa pystyin todella monessa tapauksessa arvaamaan pelkästään ulkonäön ja olemuksen perusteella sen, millä linjalla kukakin on!)

Itsensä kaltaisten kanssa on mukavaa ja helppoa viettää aikaa, mutta se myös rajoittaa oman osaamisen ja ajattelun kehittymistä. Muiden samankaltaisten kanssa jutellessa tiedossa mennään syvemmälle, mutta ei laajemmalle. Siksi joukkoon voi olla hyvä sekoittaa hieman poikkitieteellisyyttä. Kun toisinaan viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka osaavat aivan eri juttuja ja ajattelevat asioista eri tavoin, laajenee myös oma perspektiivi. Maailmaa oppii hahmottamaan näin laajemmin ja paremmin, mistä tuntuu olevan hyötyä elämässä.

Kannattaa oikeasti käyttää härkisti hyväksi sivuaineoikeuksia ja ottaa niitä kursseja, jotka kiinnostaa. Opiskeluaika on paras tilaisuus tankata tietoa, ennen kuin muu elämä jyrää yli”, sanoi kaverini tästä osuvasti. 

8. Pidä silmät auki… myös siinämielessä ;)

Opetan työkseni rohkeutta ja sosiaalista itsevarmuutta. Yleisimpiä kysymyksiä, joita asiakkaitteni kanssa käsittelen, ovat parin- ja seuranhakuun liittyvät haasteet. Moni kokee rakkauselämän ja kumppanin löytämisen usein vaikeaksi erityisesti demografisista syistä: missään omaan elämään liittyvissä tilanteissa ei tapaa tarpeeksi oikealla tavalla potentiaalisia pariehdokkaita.

Mikäli parinhaku, seurustelu tai aktiivinen seksielämä kiinnostaa, niin kouluympäristöä parempaa paikkaa ei tule todennäköisesti koko elämänsä aikana enää kohtaamaan. Ajattele: samojen seinien sisällä SATOJA, jopa tuhansia viehättäviä tyyppejä, jotka ovat kiinnostuneet suurinpiirtein samanlaisista asioista kuin sinä ja ovat samassa elämäntilanteessa kanssasi. Ihan. Uskomattoman. Hieno. Ympäristö. Tämän monesti valitettavasti tajuaa vasta siinä vaiheessa, kun tämä hyvä loppuu. Eli pidä silmät auki, if you know what I mean \;D/

9. Selvitä alasi ammattilaisilta etukäteen, mitkä tiedot ja taidot ovat arvokkaimpia

Kouluissa opetetaan sekä hyvin oleellisia, että vähemmän oleellisia taitoja. Vaikka sinänsä kaikenlainen taitavuus on mielestäni ihailtavaa ja tavoiteltavaa, asettaa rajallinen aika ja jaksaminen tiettyjä ehtoja sille, missä kaikessa sitä ehtiikään oppimaan taitavaksi. Jos panostaa aikaa johonkin asiaan, on se suoraan pois jostain muusta. Aina ei kannata luottaa siihen, että koulu tietää puolestasi, mitä sinun kannattaa oppia.

Jos siis tunnistat itsessäsi jo kouluvuosina kunnianhimoa vaikkapa jotain tiettyä uravalintaa kohtaan, on hyvä selvittää ajoissa, mitä siellä pärjääminen käytännössä vaatii. Eri tehtävät vaativat hyvin erilaisia taitosettejä. Jopa saman alan sisällä voi olla lukemattomia täysin toisistaan poikkeavia työtehtäviä ja uravaihtoehtoja. Kun tarvitsemansa taitosetin tuntee ajoissa, voi jo koulua käydessä tehdä sen kehittymistä tukevia valintoja.

Jos suurinpiirtein tiedät, miksi haluat ”tulla isona”, voi sellaista työtä tekevän henkilön etsiä käsiinsä ja ottaa häneen rohkeasti yhteyttä. Näin saat ensi käden tietoa siitä, millaiset taidot ja asenteet ovat kyseisessä tehtävässä nyt arvossaan. Suorat yhteydenotot voivat tuntua aluksi todella pelottavilta, mutta ovat lopulta ihan tavallinen juttu. En ole ikinä kuullut, että kukaan olisi sellaiseen reagoinut huonosti. Päinvastoin, apua tuntuu saavan todella helposti ja miellyttävästi.

10. Tsemppaa, voimauta ja nosta muita

Tämä oli jotain, mitä en vielä oman koulunkäyntini aikana ymmärtänyt, mutta olisi ehdottomasti kannattanut. Olisi pitänyt luoda ympärilleen paljon enemmän sellaista hyvää meininkiä, jakaa avoimesti tsemppiä ja tunnustusta muille ihmisille, tukea ja voimauttaa. Nykyään näen todella selvästi, miten ihmiset ”nostavat toisiaan”. Kun joku auttaa jotakuta, pääsee autettu nousemaan korkeammalle tasolle ja auttaa ehkä vuorostaan jotakuta muuta. Syntyy myönteisyyden, hyvyyden ja avunannon kierre, josta parhaimmillaan iloitsee koko ympäristö. Tsemppaamalla ja tukemalla yksittäisiä ihmisiä tsemppaamme ja tuemme välillisesti koko maailmaa. Minusta se on aika kaunis ajatus.

Olisi mielenkiintoista kuulla myös muiden kommentteja aiheesta. Miten koulusta voisi saada mielestäsi enemmän irti? Mikä kohdallasi meni nappiin, entä mitä olisit tehnyt eri tavoin?

Rakkaudella,

Jevgeni

(Visited 437 times, 1 visits today)

Leave A Response

* Denotes Required Field