12 luonteen ominaisuutta, jotka tekevät sinusta vastustamattoman

12 luonteen ominaisuutta jotka tekevät sinusta vastustamattoman

Mikä tekee ihmisestä viehättävän, jopa vastustamattoman?

Ulkonäkö ja olemus sanovat yhdet, ja ovat oikeassa. Se mitä ihminen edustaa, sanovat toiset, ollen myöskin oikeassa. Se mikä löytyy ihmisen sisältä, sanovat kolmannet ja ovat ehkä eniten oikeassa.

Ihmisen viehättävyys rakentuu useasta osasta. Miellyttävällä tai jopa häikäisevällä ulkomuodolla on todistetusti merkitystä. Sillä miten liikumme ja miten kannamme itsemme, on merkitystä. Jopa pukeutumisellamme on enemmän merkitystä, kuin haluaisimme ehkä itsekään uskoa. Kaikki nämä ovat kuitenkin merkityksettömiä, jos luonteemme ja sisimpämme eivät ole kauniita. Ulkokoreus on arvotonta, jos sisimpämme on tahrainen.

Monet käyttävät jopa tunteja laittautumiseen ennen ulos menemistä. Häikäisevät vaatteet, häikäisevät meikit, kauniit hiukset ja miellyttävä tuoksu. Vaan mitä tapahtuisi, jos käyttäisimme yhtä paljon aikaa sisäiseen meikkiimme? Mitä tapahtuisi, jos käyttäisimme edes osan ulkoiseen ehostukseen valuvasta ajasta sisäisten piirteidemme kauniiksi hiomiseen? Ehkemme pian enää edes tarvitsisi niin mittavaa ulkoista ehostusta, sillä sisimpämme loistaisi kauneuttaan senkin edestä.

Voiko luonteensa piirteitä muuttaa?

Vaikka tämän kirjoituksen otsikko on 11 luonteen ominaisuutta, kyse ei todellisuudessa ole mistään luonteen ominaisuuksista, vaan pikemminkin taidoista. Mikään tulevan listauksen asioista ei ole synnynnäinen luonteenpiirre, vaan taito, jonka voi oppia ja jota voi kehittää. Sanon näin kahdesta syystä.

Ensimmäinen syy on se, että pääsen työssäni todistamaan vastaavia muutoksia jatkuvasti. Pääsen todistamaan, kuinka pysyvänä pidetty “luonteenpiirre” ei ollutkaan mitään sen kummempaa kuin syvälle pinttynyt tapa, joka saadaan muuttumaan kohtuullisella vaivannäöllä. Nämä muutokset tulevat usein yllätyksenä jopa ihmisille itselleen, mutta niiden tulokset puhuvat puolestaan: Toimintamallejaan voi muuttaa.

Toinen syy on se, että olen läpikäynyt saman muutoksen myös itse. Olen ollut objektiivisestikin katsottuna hemmetin ahdistava ja epämiellyttävä kaveri. (Ja totta kai syyttänyt siitä geenejäni, “luonnettani” ja muutenkin kaikkea muuta kuin itseäni.) Olen kuitenkin vuosia kestäneen itsensä kehittämisen tuloksena saanut muovattua itsestäni ihmisen, jonka olemus alkaa olla ihan kiva. Tiedän siis omakohtaisesti, että itseään voi muuttaa. Sinäkin pystyt siihen.

Seuraavaksi siirrymme itse listaukseen. Mitä ovat ne 12 taitoa, jotka tekevät kenestä tahansa vastustamattoman? Mitä sinun tulisi kehittää itsessäsi, jotta olisit miellyttävä paitsi omissasi, myös muiden silmissä? Seuraavat kyvyt ovat tarpeellisia kaikille sukupuolille ja kaikille ikäryhmille, eikä ole syytä, miksei jokaisen meistä tulisi niitä oppia.

1. Valoisa asenne

Loistava, valoisa asenne on ensimmäinen ja tärkein niistä ominaisuuksista, jotka tekevät ihmisestä viehättävän. Valoisa asenne tarkoittaa elämään ja sen tapahtumiin suhtautumista ilolla, myönteisyydellä ja riemulla. Tätä sisäistä valoa loistava ihminen löytää elämässä vastaan tulevista tilanteista ja ihmisistä lähtökohtaisesti enemmän hyvää kuin huonoa. Hän näkee enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.

Paitsi että tällainen ihminen saa kylpeä omassa myönteisyydessään, levittää hän valoaan myös ympärilleen, muistuttaen muita ihmisiä siitä, että elämässä on lopulta enemmän hyvää kuin pahaa. Hän on eräässä mielessä kuin majakka, joka loistaa valoaan myös heille, jotka ovat eksyneet myrskyssä.

Valoisan asenteen omaaminen ei tarkoita sitä, että käyskentelee ympäriinsä ollen aina positiivinen, ärsyttävän riemukas ja nähden ympärillään pelkkää hyvää. Kuten kenen tahansa muunkin kohdalla, on valoisankin asenteen omaavien ihmisten elämässä vastoinkäymisiä, harmeja ja suruja. Hän vain suhtautuu näihin vastoinkäymisiin hieman toiveikkaammin, hieman myönteisemmin ja hieman kypsemmin kuin ylitsevuotavan synkkä ihminen. Asioista voi valittaa pelkän valittamisen vuoksi, tai niistä voi valittaa samalla ratkaisua hakien.

Ennen kaikkea valoisa asenne tarkoittaakin ylitsevuotavan, kaikentukahduttavan kielteisyyden puuttumista ihmisestä. Olen itsekin aikoinaan ollut tyyppi, joka näkee kaikissa asioissa ja ihmisissä jotain huonoa, joka valittaa pienimmistäkin vastoinkäymisistä ja jota kaikki ahdistaa. Vasta jälkeenpäin muita samankaltaisia ihmisiä tavatessa olen huomannut, kuinka hemmetin raskasta tällainen kielteisyys onkaan kaikille ympärillä oleville.

Synkän, kielteisen ja raskaan ihmisen seuraa kestävät lähinnä muut synkät, kielteiset ja raskaat ihmiset. Tällainen seura on kuin kuoppa, joka syvenee hetki hetkeltä. Mitä pidempään kuopassa on, sitä vaikeampi sieltä on päästä pois. Jos tämä kuvaa sinua, varo! Harkitse, onko tuttu synkkyys sinulle aidosti niin kallis osa itseäsi, että haluat viettää kuopassa koko loppuelämäsi. Kun aikoinaan päätin luopua jatkuvasta valittamisesta ja synkistelystä, tuntui uusi olemukseni pitkään oudolta, valheelliselta ja epäaidolta. Outous on kuitenkin muutoksen ominaispiirre ja muutosvastarinta jatkuva kumppanisi. Ajan kanssa uusi, valoisampi olemuksesi alkaa tuntumaan yhä enemmän ja enemmän sinulta. Lopulta siitä tulee osa aitoa sinua. Kuopan reunalla on köysi. Tartu siihen, kun vielä voit.

2. Innostava kiinnostuneisuus elämästä

Kiinnostavatko maailman toiminta ja ilmiöt sinua? Kiinnostavatko sinua muut ihmiset, heidän tekonsa ja sanomisensa? Kiinnostaako sinua taide, tiede, kirjallisuus, ruoanlaitto, urheilu, historia vai jokin muu? Innostaako sinua ajatus uusien kiinnostavien keskustelujen käymisestä? Innostaako sinua ajatus uuden oppimisesta ja itsesi kehittämisestä?  Vai riittääkö sinulle se mitä jo tiedät; ne ihmiset joilla olet jo ympäröinyt itsesi, se elämä jonka olet jo luonut?

Mitä enemmän kiinnostuksenkohteita sinulla on ja mitä halukkaampi olet oppimaan ja jakamaan jo opittua tietoa, sitä kiinnostavampi olet myös muiden silmissä. Kiinnostus uusia asioita kohtaan, erityisesti muiden ihmisen kanssa jaettuna on innostavaa ja sähköistävää. Yhdessä olette kuin tutkimusmatkailijoita, jotka lepattavan lyhdyn valossa laskeutuvat pimeään, toistaiseksi tutkimattomaan luolaan. Kiinnostuneisuus lähentää, auttaa ymmärtämään ja innostaa ympärillämmekin olevia.

Kiinnostuneisuuden puute taas ei ole asia, josta haluan syyllistää ketään. Ymmärrän täysin hyvin heitä, jotka ovat enemmän kuin tyytyväisiä saadessaan elää arkea, joka pysyy täysin muuttumattomana päivästä toiseen, samojen ihmisten ja tapahtumien ympäröimänä. Jossain määrin olen heille jopa kateellinen, sillä tuo yksinkertainen elämä kuulostaa miellyttävän helpolta. Kiinnostuneisuuden puute ei ole paha asia, mutta se ei myöskään pue ketään, eikä tee kenestäkään kiinnostavampaa ihmistä.

Ylläkuvattu eristäytyneisyys on mielenkiintoinen ilmiö myös siksi, että nykymaailman täyttävän informaation ristitulessa on suorastaan vaikeaa olla kiinnostumatta mistään. Kun muut ihmiset, media ja internet tarjoavat myrskytuulen voimalla jatkuvasti uutta tietoa, kiinnostumatta oleminen näyttäytyy pikemminkin tietoisena valintana.

Maailma on täynnä mitä erilaisimpia, toinen toistaan kiinnostavampia asioita ja ilmiöitä. Jokaisen makuun löytyy jotakin. Mihin kaikkeen suhtaudut intohimolla jo nyt? Entä mistä kaikesta voisit vielä kiinnostua?

3. Lähestyttävyys ja lämpö

image

Miksi lähestyttävyys on viehättävää?

Koska lähestyttävät ihmiset saavat meidät tuntemaan itsemme tervetulleiksi, hyviksi, viehättäviksi ja hyväksytyiksi. Lähestyttävyys ja lämpö on kuin kutsu tanssiin tai kivaan leikkiin: Hei ihminen, näen sinut, tule puhumaan minulle! Lähestyttävyys ja lämpö kertoo kyvystä luottaa, mikä taas kertoo tietynlaisesta, ihmisessä asuvasta itsevarmuudesta. Itsevarmuus taas on hyvin kutsuva ominaisuus.

Sen sijaan viileys, etäisyys, kopeus ja eristäytyneisyys ovat karkottavia ominaisuuksia. Pysy kaukana minusta, sinä et ole tervetullut lähelleni, tämä on minun tilaani! Viileiden ja etäisten ihmisten seura saa tahtomattaankin epäilemään itseään: Olenko tervetullut tänne? Haluaako tuo ihminen minun olevan täällä? Pitääköhän hän edes minusta? Olisiko minun parasta lähteä pois?

Jälleen kerran, lähestyttävyyden puute tai sen vähäisyys ei ole rikos. On täysin hyväksyttävää olla etäinen, pitää huolta omasta tilastaan ja säilyttää tärkeäksi kokemansa etäisyys. Säilytän toisinaan itsekin tietyn etäisyyden ihmisiin. Oma viihtyvyys ja hyvinvointi ennen kaikkea. On kuitenkin hyvä tiedostaa, millaisia viestejä etäinen olemuksemme saattaa lähettää muille. Viileyteen yhdistetään herkästi ominaisuuksia kuten kiinnostuksenpuute, ylimielisyys ja kyvyttömyys luottaa muihin. Mikään näistä tuskin on muiden silmissä viehättävää.

Onko joitain tilanteita, joissa voisit olla lähestyttävämpi tai osoittaa enemmän lämpöä? Mikä kaikki estää sinua osoittamasta enemmän lämpöä? Entä kuinka tekisit olemuksestasi lähestyttävämmän?

4. Ennakkoluulottomuus ja tuomitsevuuden puuttuminen

Ennakkoluulottomuus on kyky suhtautua ihmisiin ja asioihin lähtökohtaisen reilusti ja tasapuolisesti. Ennakkoluulottomuus on mahdollisuuden antamista ja luottamusta siihen, että jokaisessa voi olla hyvää. Ennakkoluuloton ihminen katsoo ensin ja ajattelee pahaa vasta, kun siihen on todellinen syy.

Ennakkoluulojen kyllästämä ihminen taas näyttäytyy monelle ahdistavana ja pelottavana. Uskallanko olla tuon kanssa, sillä on varmaan minustakin jotain pahaa sanottavaa! Ennakkoluulojen kyllästämässä ihmisessä asuu tietty vaara, tietty mahdollisuus, että myös me joudumme hänen synkkien näkemystensä kohteeksi.

Ennakkoluuloisuus on myös osoitus tietynlaisesta tietämättömyydestä ja pahimmillaan haluttomuudesta ymmärtää. Tästä loistava tosielämän esimerkki on rasismi. Se on tietämättömyyteen pohjautuvaa toisen tuomitsemista. Tuomituksi tulemiseen riittää etninen alkuperä tai ihonväri, muita tietoja ei tarvita. Kun tähän vielä lisää haluttomuuden ymmärtää syrjimäänsä ihmisryhmää ja siten myös haluttomuuden korjata näkemyksiään, ollaan eksytty syvälle epäviehättävyyden metsään. Rasismi on täten myös erinomainen osoitus siitä kuinka ennakkoluuloiset ja tuomitsevat ihmiset joutuvat hakeutumaan kaltaistensa seuraan, sillä kukaan muu ei oikein jaksa heitä.

Kun voimme luottaa ettei toinen ihminen tule lähtökohtaisesti tuomitsemaan ja arvostelemaan meitä, uskallamme olla hänen lähellään. Kyse on turvasta. Onko toisen lähellä turvallista, vai onko minun varauduttava jonkinlaiseen hyökkäykseen? Kun luot ympärillesi tätä turvallisuuden tunnetta tekee se sinusta huomattavasti viehättävämmän.

Tarve tuomita ja arvostella on toki luonnollinen ja siihen sortuu jossain määrin jokainen. Se on kuitenkin myös lähes täysin turha tapa. Se harvoin tuo ympäröivään maailmaan mitään hyvää, eikä hyödytä meitä itseämmekään kuin suomalla meille pienen määrän narsistista nautintoa. Kysymys kuuluukin: Haluammeko mieluummin kylpeä tässä narsistisessa nautinnossa ja jonkinlaisessa oikeassa olemisen tunteessa, vai haluammeko olla miellyttäviä ja lähestyttäviä?

5. Paksunahkaisuus ja kyky nauraa itselleen

image

Millaisten ihmisten kanssa viihdymme parhaiten? Millaisten ihmisten kanssa on helpointa ja vaivattominta olla?

Tietysti niiden, joiden seurassa saa olla oma itsensä. Niiden, joiden seurassa ei tarvitse jatkuvasti varoa ja liikkua varpaisillaan. Niiden, joiden henkilökohtainen maailma ei romahda joutuessaan kosketuksiin erilaisten tai mielestään epämiellyttävien näkemysten kanssa. Niiden, jotka eivät loukkaannu pienimmästäkin poikkipuoleisesti lausutusta sanasta tai vahingossa suusta päässeestä sammakosta.

Nuorempana minulla oli ongelma. Suussani oli oikea sammakoiden pesä, josta sammakot iloisesti ja toistuvasti pomppivat ulkomaailmaan. Kyse ei ollut siitä, että olisin ollut ilkeä. Olin vain sosiaalisesti hyvin kokematon eikä minulla ollut todellista ymmärrystä siitä mitä kannattaa ja mitä ei kannata sanoa. Valtaosan ajasta tämä ei ollut ongelma. Jos minulle (tai jollekulle muulle) sattui jokin moka, naurettiin sille yhdessä, minkä jälkeen virhe unohdettiin. Jossain määrin samaa tekee jokainen. Vaikka pyrkisimme noudattamaan sosiaalisia sääntöjä, on välillä suusta pääseviä sammakoita hyvin vaikea välttää täysin.

Valitettavasti useimpiin seurueisiin mahtuu joku, jonka maailman sammakot tai jopa omistaan poikkeavat näkemykset uhkaavat romuttaa. Joku, joka ei kestä lipsahduksia, ei palautetta, eikä sitä, että joku kehtaa olla eri mieltä. Nämä kaikki ovat eri asioita, mutta niillä on yhteinen juuri: Ne kaikki ovat uhka egollemme. Egomme kestää huonosti sitä, että sitä vastustetaan. Ja kun muut ihmiset eivät ymmärrettävästi kaikissa tilanteissa muista tätä haurasta egoamme vaalia, me otamme ja loukkaannumme.

Tätä on paksunahkaisuus. Kykyä kestää egoomme suuntautuvia todellisia tai kuviteltuja iskuja. Näitä iskuja tulee, halusimme sitä tai emme, sillä emme elä tyhjiössä jossa jokainen olisi aina samaa mieltä kanssamme ja käyttäytyisi juuri niin kuin me haluamme. Egomme joutuu hyökkäyksen kohteeksi harva se hetki. Paksunahkaiset kestävät, hymähtävät, pudistavat päätään ja jatkavat elämäänsä. Herkkäihoiset taas loukkaantuvat, pahoittavat mielensä ja pahimmassa tapauksessa kaatavat muiden päälle pyhän raivonsa.

Jälleen kerran kyse on turvallisuudentunteesta. Paksunahkaisuus on viehättävää, sillä paksunahkaisten seurassa emme joudu olemaan jatkuvasti varuillamme. Emme joudu punnitsemaan jokaista sanaa ja tekoa, sillä voimme luottaa siihen, että virheenkin sattuessa paksunahkainen seuralaisemme ei ole moksiskaan.

Samaan kategoriaan menee myös kyky nauraa itselleen. Elämä on hetkittäin puhdasta tragikomediaa ja sen ottaminen liian vakavasti on raskasta paitsi ihmiselle itselleen, myös hänen ympäristölleen. Kyky nauraa itselleen puhdistaa ilmaa ja näyttää muille kykymme suhtautua elämän vastoinkäymisiin kypsällä ja arvokkaalla tavalla.

6. Kyky ottaa suoraselkäisesti vastuuta ja olla selittelemättä

image

Suoraselkäisyys ja kyky ottaa vastuuta on absoluuttisen ihailtava ja viehättävä ominaisuus. Mutta mikä siitä tekee sellaisen?

Kyky ottaa vastuuta kertoo ihmisessä asuvasta itsevarmuudesta. Siitä, että uskoo suoriutuvansa vastuullaan olevista haasteista ja että kykenee epäonnistumisten tapauksessa ilmaisemaan sen, että epäonnistuminen johtui hänestä itsestään.  Kyse on – jälleen kerran – oman egonsa voittamisesta. Kukaan meistä ei pidä epäonnistumisesta eikä halua näyttäytyä epäonnistujana varsinkaan muiden silmissä. Vaatii todellista itsevarmuutta myöntää virheensä, vastustaa halua selitellä ja jatkaa eteenpäin välittämättä siitä, mitä muut meistä ajattelevat.

Syyllisten ja vastuullisten etsiminen lähtökohtaisesti oman itsemme ulkopuolelta kertoo siitä, kuinka haluttomia olemme kohtaamaan oman osaamisemme ja voimiemme rajallisuuden ja kuinka kovasti tahdomme muiden näkevän meidät osaavina ja pystyvinä ihmisinä. Käytännössä tämä on valehtelemista sekä itselle että muille.

Selittelemiseen muuten liittyy mielenkiintoinen päättelyvirhe. Selittelemme virheitämme, koska uskomme näin pehmentävämme muiden suhtautumista meihin. Uskomme, että antamalla uskottavalta kuulostavat perustelut epäonnistumisillemme, muut tulevat suhtautumaan meihin anteeksiantavammin ja ymmärtävämmin. Monissa tilanteessa näin onkin. Harvat epäonnistumiset johtuvat täysin ja pelkästään omista virheistämme.

Turvautumalla selittelyyn kuitenkin myös näytämme selvästi muille, kuinka riippuvaisia olemmekaan heidän myönteisestä suhtautumisestaan ja ymmärryksestään. Annamme pois osan henkilökohtaista voimaamme ja itsenäisyyttämme, vaihtaen sen näennäiseen hyväksyntään. Tarve tehdä näin on ymmärrettävä, mutta pidemmällä aikavälillä haitallinen. Todellista kunnioitusta herättävät meissä he, jotka kantavat vastuunsa itse, oppivat virheistään ja näin kasvavat yhä itsevarmemmiksi ihmisiksi.

7. Kyky sopeutua

image

Kyvyllä sopeutua tarkoitan kahta eri asiaa:

Ensinnäkin perinteistä kykyä sopeutua elämän alati muuttuviin tilanteisiin. Sopeutumiskykyinen ihminen löytää ratkaisuja ja onnistuu säilyttämään toiveikkaan, eteenpäin suuntautuneen katseensa riippumatta siitä, minkä puolen itsestään elämä hänelle näyttää.

Muiden silmissä tämä sopeutumiskyky on viehättävä siksi, että sillä varustettu ihminen ei kuormita ympäristöään samoin kuin jatkuvasti tukea tarvitseva ihminen. Jokainen vähääkään rankempia elämänmuutoksia läpikäynyt lienee kokenut sen valtavan tarpeen kertoa tilanteestaan muille, hakea tukea, ymmärrystä ja lohtua. Tämä on täysin normaalia ja ymmärrettävää, eikä siinä ole mitään väärää. Toistuvana tämä käytösmalli kuitenkin helposti rasittaa ympärillä olevia. Näkyvästi muutoksesta kärsivä ihminen luo herkästi ympärilleen varovaisuuden ilmapiirin, jolloin kyseisen ihmisen seurassa oleminen muuttuu helposti varpaillaan hipsimiseksi, “ettei vain sanottaisi mitään väärää, kun tuolla on muutenkin vaikeaa”.

Kyky sopeutua on viehättävä ominaisuus myös toisesta syystä. Sopeutumisessa kun ei ole kyse vain omiin, vaan myös toisten muutokseen sopeutumisesta. Ihmisten elämänmuutoksia seuratessa joudun kerta toisensa jälkeen todistamaan erästä yleistä ja hyvin valitettavaa ilmiötä:

Kun ihminen alkaa onnistuneesti toteuttamaan myönteistä elämänmuutosta ja hänen elämänsä lähtee hurjaan nousukiitoon, tämä yleensä heijastuu myös hänelle läheisimpiin ihmisiin. Nämä läheiset joutuvat pohtimaan kuinka suhtautua tähän uuteen, uudenlaista elämää elävään tyyppiin. Pitäisikö iloita hänen puolestaan, ehkä jopa inspiroitua hänestä, ottaa mallia?

Valitettavasti jopa myönteiset muutokset koetaan läheisten piirissä äärimmäisen usein epämääräisenä uhkana. Sen sijaan, että muutoksesta iloittaisiin,  sen koetaan uhkaavan totuttua järjestystä, yhteisön omaa pientä idylliä jossa jokaisella on oma, tuttu ja turvallinen roolinsa. Ja se, että joku kehtaa tätä rooliaan muuttaa, on ahdistavaa! Juuri tähän liittyy yhteisöjen valtava kyky tukahduttaa hyväkin muutos. Yhteisöjen jäsenten kyvyttömyyteen sopeutua ja ylikorostuneeseen haluun säilyttää tuttu ja turvallinen.

Älä ole yksi näistä ihmisistä. Pyri sen sijaan olemaan tukija ja mahdollistaja: Kun joku sinulle läheinen ihminen pyrkii muuttumaan, tue häntä, vahvista hänen tahtoaan ja auta häntä muutoksessa, vaikka muutos tuntuisikin ahdistavalta ja kokisitkin vahvaa kaipausta menneeseen. On hyvä muistaa, ettei ole meidän asiamme seistä kenenkään kasvun tiellä.

8. Kyky suhtautua objektiivisesti eriäviin mielipiteisiin

“Minun, vain minun mielipiteeni ovat oikeita! Turha tulle minulle mitään lässyttämään, sillä minä olen oikeassa, sinä taas väärässä! Vaikene, sillä mielipiteeni on oikeampi kuin sinun!”

Yllä olevan kaltaisen litanian suustaan päästävä henkilö tuskin saa sanomisilleen kovin suurta ymmärrystä. Silti kyseinen litania tiivistää meistä monen toimintamallit: Pidämme omia mielipiteitämme arvokkaampina kuin toisten, puolustamme niitä järjettömyyksiin asti menevillä argumenteilla, ärsyynnymme kun joku on kanssamme eri mieltä ja yritämme käännyttää muut olemaan samaa mieltä kanssamme. Emme vain ole valmiita myöntämään ääneen olevamme tällaisia.

Todellista voimaa on niissä ihmisissä, jotka kykenevät luopumaan siitä uskomuksesta, että heidän mielipiteensä olisi jotenkin oikeampi tai arvokkaampi. Todellista voimaa on niissä ihmisissä, jotka kykenevät arvioimaan myös oman näkemyksensä kanssa ristiriidassa olevaa informaatiota ja muodostamaan näin itselleen valistuneempia mielipiteitä. Kuulostaa yksinkertaiselta ja itsestään selvältä, mutta kyseessä on aidosti hyvin korkeatasoinen kyky. Omien mielipiteiden muuttamiseen ja muiden mielipiteiden kunnioittamiseen kun eivät aina pysty parhaimmatkaan meistä.

Muiden mielipiteiden kunnioittaminen ei toki tarkoita sitä, että kaikki mielipiteet olisivat hyviä tai järkeviä. Maailma on pullollaan mielipiteitä ja näkemyksiä, joiden olemassaolo tuskin johtaa mihinkään hyvään. Jälleen kerran loistava esimerkki tyhjästä ja arvottomasta näkemyksellisestä toiminnasta on rasismi. Sillä ei luoda, vaan tuhotaan. Ja siitäkin huolimatta on hyvä, että pyrimme kunnioittamaan ja ymmärtämään myös rasististen mielipiteiden takana olevia ihmisiä.

Asiat tappelevat, ihmiset eivät. Vaikka sitä on hetkittäin vaikea uskoa, surullisin ja kusipäisin rasistikin voi muissa yhteyksissä olla kaikin puolin hyvä ja miellyttävä tyyppi. Hyväksyminen ja ymmärtäminen (ei toki rajaton sellainen) on viehättävää. Tämän mielessä pitäminen ja mahdollisuuden antaminen myös heille, joiden mielipiteet poikkeavat omistamme taas tekee meistä ehdottomasti viehättävämpiä.

9. Kyky olla diplomaattisesti aito ja rehellinen

image

Eräs viehättävimmistä kyvyistä on kyky olla aito ja rehellinen. Tämä tarkoittaa itsensä näyttämistä sellaisena kuin on, käyttäytymistä juuri siten kuin haluaa käyttäytyä ja muutenkin aitona, omana itsenään olemista. Tämä tietysti hyvässä ja järkevässä mielessä. Typerä käytös aitouden nimissä on yhä typerää käytöstä.

Aitous on kykyä olla esittämättä valheellisia rooleja, pelaamatta sosiaalisia pelejä ja salailematta tärkeää, mutta itselle epäedullista informaatiota. Aitous on omista toiveista ja haluista viestimistä rehellisesti ja salailematta. Aitous on kuin eetterissä kulkeva, salaamaton viesti: Tässä minä olen, katso minua!

Aitous ja rehellisyys on viehättävää, sillä se kertoo rohkeudesta. Rohkeudesta näyttäytyä sellaisenaan kuin on, rohkeudesta asettua muiden tarkastelun alle ja hyväksyä muiden näkemys itsestään, millainen se sitten ikinä onkin. Aitous on rohkeaa ja rohkeus on kaunista ja viehättävää.

Moni vähän vähemmän rohkea ihminen on omaksunut hämmentävän uskomuksen. Uskomuksen, jonka mukaan olemme niin hyviä peittämään epäaidon käytöksemme ja epäaidot mielipiteemme ja toimintamallimme, ettei kukaan osaa edes epäillä mitään. Ehkäpä jotkut ovatkin näin hyviä, en tiedä. Monien kohdalla kyseinen uskomus on kuitenkin lähinnä itseriittoista harhaa. Jokainen vähääkään paremmalla ihmistenlukukyvyllä varustettu henkilö näkee epäaitouden lävitse, eikä taatusti pidä näkemästään.

Miksi epäaitous sitten on niin epämiellyttävää? Epäaitoudella ja erilaisiin rooleihin turvautumistahan harrastavat toisinaan lähes kaikki, se on jossain määrin hyväksyttyä ja tietyt sosiaaliset tilanteet suorastaan vaativat, ettemme käyttäydy aidosti. Ja tottahan tämä on. Epäaitoudella on paikkansa. Nämä tilanteet, joissa epäaitous on osa leikkiä ja joissa tiedämme muiden olevan epäaitoja, eivät yleensä ole ongelma.

Ongelmaksi se muodostuu tilanteissa, joissa se ei ole vaadittua eikä odotettua. Epämiellyttävää epäaitous on siksi että käsitämme sen valehteluna, mitä se tietyssä mielessä onkin. Valehtelua harrastaa toki jossain määrin jokainen ja se on täysin ymmärrettävää. Epämiellyttävää sen sijaan on turha ja odottamaton valehtelu. Valheet, joiden taustalla on oma pelkuruus, voimattomuus ja kyvyttömyys ratkaista tilanne suoraselkäisesti kertovat ympäristöllemme juuri tämän. Ne viestivät pelkuruudesta, voimattomuudesta ja kyvyttömyydestä. Tämä taas on ymmärrettävää, muttei viehättävää.

10. Energisyys ja aktiivisuus

Sanaparista energisyys ja aktiivisuus tulee oitis mieleen ärsyttävähkö, jatkuvasti suuna päänä höpöttävä, tuhatta ja sataa paikasta ja aktiviteetista toiseen kiitävä ylisuoriutuja. Tämä on ääriesimerkki eikä sellaisenaan sitä, mistä puhun. Puhun kohtuullisesta aktiivisuudesta, riippumatta siitä, realisoituuko se urheilun, harrastusten, töiden, ihmissuhteiden vai jonkin muun kautta.

Energisyys ja aktiivisuus ovat viehättäviä ominaisuuksia, sillä ne kertovat innostuneisuudesta, elinvoimasta ja terveydestä. Innostunut, elinvoimainen ja terve ihminen taas on ymmärrettävistä syistä useimpien silmissä tylsistynyttä ja rapistuvaa laiskottelijaa viehättävämpi. On tärkeää muistaa, että edellisen kaltaiset mielikuvat syntyvät usein alitajuisesti. Järjellä ajatellen ymmärrämme että tylsistynyt ja sairas laiskottelija voi olla kaikin puolin loistava tyyppi. Siitä huolimatta on todennäköistä ettei hän herätä meissä samaa innostusta ja kiinnostusta, kuin samankaltainen mutta energinen ja aktiivinen ihminen.

11. Itsevarmuus ja kyky johtaa

206439

Joidenkin ihmisten sanotaan olevan itsevarmoja, “synnynnäisiä johtajia”. Kyseistä sanaparia ajatellessa mieleesi piirtyy väistämättä jonkun siihen sopivan tutun ihmisen, tai ehkäpä jonkun julkkiksen kuva. Tiedämme miltä itsevarmuus näyttää, mutta mitä se oikeastaan on?

Itsevarmuus on kykyä luottaa omaan osaamiseensa ja siihen, että asiat menevät lopulta hyvin. Itsevarmuus on halua mennä ja tehdä, yrittää ja onnistua. Itsevarmuuden taustalla piilee paitsi riittävä pohjaosaaminen (kukaan ei ole itsevarma tehdessään jotain, mitä ei ollenkaan osaa), myös vahva, myönteinen usko onnistumiseensa ja siihen, että kaikki päätyy hyvin.

Itsevarmuus on viehättävää, sillä sekin luo ympärilleen turvallisuuden tunnetta. Kun lähellämme on itsevarma ihminen, koemme olevamme hyvissä käsissä, suojassa mahdollisilta ahdistavilta ja epämiellyttäviltä tilanteilta. Samoista syistä viehättävää on myös itsevarmuuteen usein liittämämme johtamiskyky. Kun olemme johtamiskykyisen ihmisen seurassa, voimme luopua pienestä määrästä omaa vastuuamme ja luottaa siihen että johtamiskykyinen henkilö osaa ajatella meidänkin puolestamme. Moni kokee tämän vapauttavana ja rauhoittavana.

Itsevarmuutta voi toki olla liikaakin. Esimerkiksi perusteeton itsevarmuus näyttäytyy pikemminkin kerskumisena ja herättää lähinnä myötähäpeää. Yhtä ikävää on joillekin ominainen tukahduttava itsevarmuus. Tukahduttavaa itsevarmuutta käyttävä ihminen on niin varma itsestään ja kyvyistään, ettei malta antaa muiden loistaa. Ei kannata olla yksi heistä.

12. Rohkeus

image

Rohkeus on viehättävä taito useammastakin syystä. Kyky rohkeuteen on mahdoton oppia muun, kuin harjoittelun ja kokemuksen seurauksena. Sen oppiminen ei ole useinkaan helppoa eikä miellyttävää, sillä se vaatii hankalien tilanteiden ja pelkojensa kohtaamista. Näin ollen rohkeuden olemassaolo viestii kantajansa kokeneisuudesta ja kyvystä kohdata pelkoja ja haasteita. Se taas puolestaan viestii kasvusuuntautuneesta asenteesta, halusta mennä elämässä eteenpäin, halusta kehittää itseään ja kyvystä ratkaista elämässä vastaan tulevia haasteita ja ongelmia.

Jos haluat oppia rohkeutta tehokkaasti ja tuloksekkaasti, suosittelen lämpimästi Rohkeuskoulua.

Kuinka kehittää edellä mainittuja taitoja?

Kuten sanoin alussa, kyse on nimenomaan taidoista, ei synnynnäisistä luonteenpiirteistä. Tämä tarkoittaa, että kaikkea edellä mainittua voi harjoitella ja oppia. Se, ettet ole hyvä jossain taidossa, ei tarkoita, ettetkö voisi oppia siinä suorastaan mestariksi.

Omalla polullani näiden taitojen oppimisessa minua on auttanut kolme asiaa:

Ensimmäinen niistä ovat kirjat. Jos jotain haluaa osata, siitä on hyvä tietää mahdollisimman paljon. Jos et ole sitä tyyppiä, joka tykkää lukea kirjoja… no, kannattaisi olla, niin törkeältä kuin tämä kuulostaakin. Kirjat ovat todellinen aarrearkku, jonka sisältämän aarteen arvo kasvaa, mitä enemmän sitä käytät. Jos haluat oppia sisäisten taitojen mestariksi, lue kirjoja. Se on usein mukaansatempaavampaa kuin ehkä kuvitteletkaan!

Toinen oppimistani huimasti vauhdittanut asia on itseni ympäröiminen ihmisillä, jotka jo hallitsevat haluamani taidot. Heidän seurassaan pääsen näkemään, kuinka jotain taitoa käytetään käytännössä, saan palautetta omista suorituksistani ja pääsen keskustelujen kautta kurkistamaan nämä taidot hallitsevien pään sisään.

Kolmas oppimiseen vaikuttava asia on yksinkertaisesti raaka harjoittelu. Yllä kuvattujen ja niiden kaltaisten sisäisten taitojen oppiminen ei ole helppoa eikä varsinkaan nopeaa. Olen harjoitellut niitä aktiivisesti usean vuoden ja silti saan itseni jatkuvasti kiinni erilaisista epäonnistumisista. Tämä on tietysti vain upeaa: Kuka haluaisikaan saavuttaa elämässään sen pisteen, jossa on täysin valmis? On upeaa, että omia hyveitään voi hioa tietyssä mielessä loputtomiin.

Aloittaisitko sinäkin harjoittelun?

Rakkaudella,

Jevgeni

HUOM: Seuraava ”Itsevarma minä” -kurssimme järjestetään 30.1. ja 6.2.2016. Lue lisää tästä ja tule mukaan!

(Visited 27 636 times, 24 visits today)

7 comments… add one

  • Toni Huh 3, 2015, 12:04 am

    Voin suositella tutustua Alkuajatus-nimiseen uuteen elämäntietoon. Siitä löytyy kaikki tarvittava tieto aidon minuuden ymmärtämiseen ja oman henkilön muuttamiseen sellaiseksi, jonka sinä haluat sen aidosti olevan. Jos sitä muuttaa jonkin ulkopuolisten ”hyvien” henkilön mallien mukaan, silloin tehdään esitelmähenkilöitä, mutta aito henkilö on aidosti viehättävä, ja niistä onkin puutetta tässä maailmassa.

    • stella Kes 11, 2016, 1:23 am

      Niin. Mä haluaisin löytää sen joka haluaa olla mun kanssa vaikken olisi ollenkaan oikeanlainen sinkku tai ihminen. On totta että tietynlaiset piirteet ja varsinkin asenteet varmasti karkottaa muita ihmisiä mutta kun lopulta jokainen on mitä on. Mä pelkistäisin tuon koko homman siihen että jos ihminen hyväksyy itsensä ja enimmäkseen myös muut ihmiset ja aidosti viihtyy itsessään, niin silloin tuskin on kovin vastenmielistä seuraa.

      • Jevgeni Kes 13, 2016, 3:43 pm

        Joo, mäkin arvioisin että toi pitkälti riittää. Useimmat ihmiset on kuitenkin ihan hyviä tyyppejä pohjimmiltaan, ei tässä elämässä loppujenlopuks ihan hirveästi enempää tarvitse :–)

  • Antti Jou 27, 2015, 10:54 am

    Ei tarvitse olla mikään erityisen kaunis tai komea. Mutta jos ulkonäkö on niinku petolinnun perse, niin silloin sillä on ratkaisevaa merkitystä. Muussa tapauksessa kysymys on vain toisten pinnallisuudesta ja kyvyttömyydestä arvostaa tavalllisia ihmisiä, joita kuitenkin suurin osa on.

  • Kaikkea on, mutta jotain puuttuu Elo 3, 2016, 10:24 am

    Luin tekstisi ja vastasin joka kohtaan, kyllä minussa on näitä piirteitä. Nuo ovat hyviä nuo neuvoja ja mihin itsekin pyrin. Eipä minua silti vastustamattomana pidetä esim. deiteillä ja kaverit kaikkoo. Tiedä häntä sitten.

  • Sanna Lok 13, 2016, 11:55 am

    Hei Jevgeni, kiitos kirjoituksesta. Ajattelin hyödyntää materiaalin ajatuksia työpaikkani palautteen anto kampanjassa. Tässä oli monia innostumiseen liittyviä teemoja.

    • Jevgeni Lok 13, 2016, 12:26 pm

      Jee kiitos, kiva että oli hyötyä :)

Leave a Comment