3 kliseistä virhettä, jotka teen elämässäni juuri nyt. Mitkä ovat sinun kliseiset virheesi?

klassiset virheet

Rakastan kuunnella ihmisten tarinoita. Jokaisesta tarinasta voi oppia jotain, kun korviansa oikealla tavalla höristää. Erityisesti pyrin oppimaan muiden virheistä, jotta en tekisi samoja virheitä itse.

Useimpien ihmisten elämässä toistuvat jatkuvasti samat teemat. Useimmat ihmiset tekevät elämänsä aikana valtavan määrän keskenään samoja virheitä. Jos he vain oppisivat toistensa virheistä, eivät he tekisi niitä itse, minä aion ainakin oppia, olen saattanut joskus ajatella. Vaikka tarkoitusperäni ovatkin olleet hyvät, olen langennut ylimielisen sivustaseuraajan asemaan. On helppoa nähdä muiden virheitä, mutta vaikea nähdä omiaan.

Seuraavaksi haluan listata kolme sellaista virhettä, joihin en olisi ikinä uskonut lankeavani, mutta joihin olen todellisuudessa langennut joko aivan lähimenneisyydessä tai joita toistan yhä edelleen.

1. Vauhtisokeus ihmissuhteissa

Klassinen ja kliseinen, monissa tarinoissa toistuva ihmistyyppi on menestyjä, joka on niin oman menestyksensä pauloissa, ettei huomaa omissa ihmissuhteissaan ilmeneviä ongelmia. Tarina on niin tuttu, ettei olisi tullut mieleenkään, että saattaisin joskus olla itse tämä tyyppi. Niin kuitenkin kävi.

Viimeisimmässä parisuhteessani olin niin kovassa työn imussa ja menestyjämoodissa (kirjoitin silloin Eroon ujoudesta -kirjaani), että osittain sokeuduin kaikelle muulle kuin omalle työnteolleni. Luulin kyllä kaiken aikaa antavani aikaa ja huomiota tyttöystävälleni, mutta jälkeenpäin olen tajunnut, että kiinnostukseni oli liian pintapuolista. Tyttöystäväni oli ihailtavalla tavalla kiinnostunut minun tekemisistäni ja minä luulin olevani kiinnostunut hänen elämästään. En kuitenkaan ollut. Valitettavasti havaitsin tämän virheeni liian myöhään.

2. Epäkunnioitus kehoaan kohtaan

Toinen kliseisen klassinen tarinoissa esiintyvä virhe on liian kovaa meneminen ja oman terveytensä vahingoittaminen. Tarina on erityisesti yrittäjäpiireissä niin tuttu, ettei sellaiseen uskoisi millään lankeavansa itse. Tähänkin suohon olen kuitenkin onnistunut jos en täysin lankeamaan, niin ainakin kahlaillut siinä rohkeasti vyötäröäni myöten.

Monen yrittäjän lailla kalenterini on todella täynnä. On työntekoa, on tapaamisia, on rankkaa biletystä. On toki lepoakin, mutta kuka hemmetti nyt jaksaa levätä, kun menee niin kovaa? Elän tällä hetkellä vahvaa aikaa. Onnistumisia on useamman vuoden uurrastuksen jälkeen alkanut tulemaan. Minua näkee telkkarissa, lehdissä, saan kutsuja puhumaan tapahtumiin, olen julkaissut hyvin myyvän kirjan ja muutenkin menee ihan kivasti.

Tämän tohinan tuoksinassa urheilu ja kuntonsa kehittäminen ja jopa ylläpitäminen on jäänyt retuperälle. Olen vetänyt hetkittäin aivan liian täysillä, juossut aamusta iltaan suunittelemassa ja tekemässä asioita, jopa silloin, kun olen ollut väsynyt ja flunssainen. Terveellä järjellä ajateltuna tämä on ihan hemmetin typerää, mutta olen sulkenut terveen järjen jonnekkin ulkopuolelle. Lyhyellä aikavälillä se on mahdollista, vaikkakin typerää. Pitkällä aikavälillä se taas johtaa siihen kuuluisaan loppuunpalamiseen ja kehonsa ehkä peruuttamattomaankin vahingoittamiseen. Suomessa ihaillaan erityisesti yrittäjäpiireissä tällaista sisumeininkiä, hampaat irvessä vääntämistä. ”Töitä tehdään vaikka henki menisi, kuolema kuittaa univelat”. Todellisuudessa kyseinen asenne on aivan jäätävän nolo ja myönnän häpeväni sitä, että edustan sitä hetkittäin myös itse.

3. Törkeä herkuttelu

Joidenkin riippuvuus on alkoholi, joidenkin huumeet, joidenkin seksi, joidenkin huomio. Minun heikko paikkani ovat herkut, niin suolaiset kuin makeatkin, mutta erityisesti makeat.

En suinkaan morkkaa herkuttelua. Uskon vahvasti, että elämästä kuuluu nauttia täysillä. Omalla kohdallani ylitän kuitenkin tietyn säädyllisyyden rajan. Toisinaan herkuttelen niin törkeästi, että melkein hävettää. Jos omaisin vähääkään heikomman itsetunnon ja kehonkuvan, saattaisin tuntea herkkuhetkistäni sitä kuuluisaa morkkista. Näin synkkä tilanne ei onneksi ole, mutta ihan lapasessa tämä homma ei ole.

Hillitysti herkutteleva ihminen saattaisi herkkupäivänään imuroida suihinsa esimerkiksi sipsipussin. Tai kolmasosapaketin jäätelöä. Jevgenin ratkaisu herkkuhetkeen on se, että aloitan iltani parilla palalla ihanaa rasvaista juustoa, nappaan kaapin perältä muutamia herkkukeksuja, avaan sipsipussin ja syön litran jäätelön dippailemalla siihen sipsejäni. Välissä pöllin satunnaisia makupaloja muiden paikallaolijoiden annoksista. Voin kertoa, että meininki on hävytöntä. Toki useimpina päivinä herkuttelu ei ole ihan noin räävitöntä, mutta se tahti, jolla imuroin herkkusia on joka tapauksessa sellainen, että viisikymppiseksi ehtiessäni saan todennäköisesti jonkun hemmetin diabeteksen. En suinkaan ole vähääkään lihava, vaikka kehoni onkin taipuvainen rasvaa varastoimaan. Viimeisimmässä mittauksessa rasvaprosenttini oli 12. Kehoni koostumus ei kuitenkaan ole ihan järkevä, vaan minun tulisi syödä vähemmän haitallisia ja enemmän terveellisiä juttuja.

Mitkä ovat sinun klassisen kliseiset virheesi tai puutteesi?

Edellinen tekstini ja virheideni listauksen pointti ei suinkaan ollut avautuminen (vaikka sellaistakin on joskus hyvä harrastaa, vaan seuraava:

Jos ja kun pystyt tunnistamaan omat vastaavat kliseiset puutteet tai toistuvasti tekemäsi virheet, nouset yhden askelman korkeammalle itsetuntemuksen portailla. Mitä paremmin tunnet itsesi, sitä paremmat ovat lähtökohtasi elämäsi parantamiseen.

Mitkä siis ovat omia kliseisen kielteisiä tapojasi? Missä asioissa teet klassisia virheitä? Mitkä ovat puutteitasi, joita olet aiemmin huomannut vain muissa?

(Visited 995 times, 1 visits today)

3 comments… add one

  • Esko Pökiö Maa 21, 2016, 9:47 am

    Terve!

    Edelleen loistava blogi, paljon kaikkea uutta opittavaa! Ja paljon vielä lukematta! Kiitos!!! :))

    Mutta nyt tästä tekstistä, ja kirjoitan tämän siksi että olen huomannut tätä aika monella bloggaajalla (aika harrastelijalla, mutta kuitenkin) ja monella monella somettajalla ylipäätään joten joudun nyt sinuun purkamaan tätä, pahoittelen..:

    Hmm..haiskahti vähän omahyväiseltä tekstiltä. Oli kuin olisit omaa ihailuasi pukenut tähän tekstin sanomaan. Uskottavampaa olisi ollut että työttöystävä lähti toisen matkaan tai huomasi orastavan homoseksuaalisuuden. Tai se ettei saanut seksiä kun ei jaksanut sitä puolta enää töiden jälkeen (tunnettu asia monella miehellä vähääkään pitemmässä parisuhteessa, jollei olla joutilaina).

    Toiseksi paheena tämmöinen oikein hienostiporvarillisesti hyväksytty makeanhimo on vähän naiivia jo. Röökin himo, liialliset krapulat, saamattomuus tehdä kotiruokaa ja roskaruokaan tyytyminen jne olisi nekin uskottavampia ja oikeita ongelmia, joita ei viitsi monikaan myöntää, koska leimautuu pian joksikin perussuomalaisia kannatavaksi karjalalippispäiseksi amisviikseksi jne.. Esimerkkinä oli ministerimme Stubb, joka vihdoin perusraittiin ja urheilijaimagonsa alta myönsi olevansakin salatupakoitsija ja paljon tätä aiemmin biseksuaali (kunnes tekstit vedettiinkin pois, mutta löytyvät vielä).

    Yksi on myös nettiporno. Kuinka moni mies uskaltaa sanoa ääneen että se on hänelle ongelma: vetää kuivat ennemmin sitä katsellessa kun marisevaa puolisoaan (paitsi alkuaikojne huumassa). Tästäkin riippuvuudesta ja muista paheista irtipääsemisestä voisi kirjoittaa..

    Ja sitten tuo ettei kerennyt kuntoileen kun ollaan niin ahkeria että annat jalon syyn sille. Olisit vain laittanut että ei kiinnosta, kun et ole urheilijatyyppi. Tms.

    Pointtini oli se, että on aina parempi lukea ja oppia vertaistuellisia ja aitoja itsensätuntemisen ja laiminlyönnin muotoja (kun opitaan toisten virheistä), kuin tyyliin ”tiedän mitä raskas työ on kun hakkasin polttopuita mökkini verannalla..” -juttuja. Blogeista lähtee hohto jos kirjoittaja pyrkii liikaa tuomaan itseään esille, etenkin egoillen. Se paistaa läpi etenkin (outoa kyllä) tällaisista ”puetaan itseänsä vähän virheelliseksi ja näin ollen katu-uskottavaksi ja mediaseksikkääksi-asuun” jutuista. Koska siinä joko tarkotuksella tai tahtomattaan paistaa läpi sitten enemmän nuo itsensä kehumis jutut.
    Tyyliin kyllähän mua palvotaan mutta hitsit kun ei oo aikaa palvottavaks. Kyllähän mäkin niiku hoitaisin terveyttä, mutta kun maailam odottaa multa parannusta. Kyllähän söisin terveellisesti, mutta kun en kerkee sellaisiin ravintoloihin enää kun yritys ja ihmiset ja bisnes ja media ja kaikkee..

    No kirjoitin nyt vähän pikaisesti ja huolimattomasti, mutta toivottavasti ymmärsit pointin. Ja niikuin alkuun kirjoitin, olen huomannut tätä tällaista monella monella somettajalla ja bloggaajalla. Oikeita virheitään ja paheitaan ei myönnetä, riittää että kerrotaan vähän jotain hienostollisesti ja jalolla tavalla sopivaa, ja päälle sitten annetaan itsensä kehuja siinä samassa..

    Ei pahalla Jevgeni! Olet loisto blogaaja ja valmentaja !!! :)

    Ps. Olen ostanut sinulta kirjan, ei ole vieläkään saapunut :D

    • Jevgeni Maa 21, 2016, 6:07 pm

      Terve Esko ja kiitti tiukoista kommenteista! Tässä jotain ajatuksia mitä tuli mieleen tosta 8)

      Noi on kaikki kovii pointtei tohon uskottavuuteen liittyen. Mä oon sen verran kaoottinen kaveri että moni noista ongelmista kyllä löytyy, mut oon onnistunut olee päästämättä niitä oikeiksi ongelmiksi asti. Tottakai röökiä tulee välillä frendeiltä pummattua, nettipornolle runkattua, roskaruokaa vedettyä, välteltyä duuneja hirveän darran takia ja niin edelleen, mutta ne ei oo oikein sellaisia arjessa pahaa mieltä aiheuttavia ongelmia. Pornoa tulee välillä katottua enemmän kuin ehkä pitäisi, mutta toisaalta olemme tyttökaverin kanssa (sama tyyppi josta puhun tuossakin) etäsuhteessa eri kaupungeissa asumisen takia, niin tietyssä mielessä sallin tämän pikkuongelman itselleni. Välillä hommat toki lähtee lapasesta näihin kaikkiin liittyen, mutta tähän mennessä saanut ne aina pienen repsahduksen jälkeen kuitenkin kondikseen 8)

      Näen myös tuon urheilukohtaan liittyvän pointtisi, siitä kieltämättä voi saada sen fiiliksen että itsekehu puetaan itsehaukuksi. Liikunnan suhteen mä oon sellainen puolitiekaveri. Tykkään kyllä liikkua sinänsä päivittäin, mutta oon sen verran laiska jätkä, ettei sellaiseen täysillä vetämiseen tule yleensä taivuttua. Lähinnä tavoite on pysyä silleen ”ihan jees” -kondiksessa, mutta enempään musta ei oo toistaiseksi ollut 8D

      Toi itsekehujuttu on kyllä kanssa sellainen mitä tässä joutuu miettimään kokoaika. Jo se alkuasetelma mikä tällaisella ”hähää neuvonpa muita elämään” -tyyppisellä blogilla on, on aika nihkeä. Kokoaika on vaarana että nousee neste liikaa päähän. Melkeinpä jokaista juttua kirjoittaessa käy vähäväliä mielessä että onkohan tää nyt sen sävyinen että tää on rento ja kiva vai vaikutankohan tässä ylimieliseltä mulkulta. Kovasti tekis itsekin pikkuhiljaa mieli oppia se hyvä ”tasapaino”, mutta aika usein tulee yhä edelleen mokailtua, mut ehkä se ajan kanssa siitä, nää on hyvii muistutuksii!

      Hei toi kirja! Linkki siihen löytyy siitä kuitistä mikä sulle tulee ostoksen yhteydessä, mut jos et jaksa ettiä niin laita viestiä elaparemmin@elaparemmin.fi ja mainitse siinä että mikä kirja kyseessä niin laitan sulle sen + jotain muuta kivaa ku oli tämmönen epäselvyys :)

      Jevgeni

      • Esko Pökiö Maa 21, 2016, 6:22 pm

        Moi,

        kiitos vastauksesta, ja pahoittelen että noin suoraan hyökkäsin, tarkoitin tosiaankin yleisellä tasolla puhuttuna, en nyt siis että juuri sinun olisi pitänyt näitä laukoa. Hyvä kuitenkin että otit näin huumorilla.. Eli lähinnä sitä että vertailukohtia kun puhutaan virheistä ei jutut saisi silloin olla mielestäni kauhena tabuja. Tylynä esimerkkinä on vaikka parisuhdeväkivalta, tapahtuipa stä kumman osapuolen taholta. Mediassa tuodaan kaiken maailman Tauskeja ja Nykäsiä tähän hirviteltäviksi, mutta kuinka moi perusjamppa myöntää vetässeen riidan päätteeksi nassuun (yleensä humalssa) ? Harva uskaltaa.. Naisten suorittamat väkivaltaisuudet ovat pikkuhiljaa tulleet esille, kuten nyt miespuoliset raiskausuhritkin. Nämähän olivat pitkään myös tabuja. Nettiporno, päihteet, some..nämä ovat valtavan addiktoivia ja ihan joka perusihmisen elämään enemmän tai vähemmän tuhoaviakin. Alter egot somessa ja seuranhakupalveluissa. Kaikkihan tietää mitä etsii ja mitä heille kuuluu ja millainen on se oma haaveminänsä, mutta harva katsoo tosissaan peiliin ja myöntää asioiden oikeat tolat. Puhun myös kokemuksesta :)

        Kiitos kuitenkin vielä!!

Leave a Comment