3 kliseistä virhettä, jotka teen elämässäni juuri nyt. Mitkä ovat sinun kliseiset virheesi?

klassiset virheet

Rakastan kuunnella ihmisten tarinoita. Jokaisesta tarinasta voi oppia jotain, kun korviansa oikealla tavalla höristää. Erityisesti pyrin oppimaan muiden virheistä, jotta en tekisi samoja virheitä itse.

Useimpien ihmisten elämässä toistuvat jatkuvasti samat teemat. Useimmat ihmiset tekevät elämänsä aikana valtavan määrän keskenään samoja virheitä. Jos he vain oppisivat toistensa virheistä, eivät he tekisi niitä itse, minä aion ainakin oppia, olen saattanut joskus ajatella. Vaikka tarkoitusperäni ovatkin olleet hyvät, olen langennut ylimielisen sivustaseuraajan asemaan. On helppoa nähdä muiden virheitä, mutta vaikea nähdä omiaan.

Seuraavaksi haluan listata kolme sellaista virhettä, joihin en olisi ikinä uskonut lankeavani, mutta joihin olen todellisuudessa langennut joko aivan lähimenneisyydessä tai joita toistan yhä edelleen.

1. Vauhtisokeus ihmissuhteissa

Klassinen ja kliseinen, monissa tarinoissa toistuva ihmistyyppi on menestyjä, joka on niin oman menestyksensä pauloissa, ettei huomaa omissa ihmissuhteissaan ilmeneviä ongelmia. Tarina on niin tuttu, ettei olisi tullut mieleenkään, että saattaisin joskus olla itse tämä tyyppi. Niin kuitenkin kävi.

Viimeisimmässä parisuhteessani olin niin kovassa työn imussa ja menestyjämoodissa (kirjoitin silloin Eroon ujoudesta -kirjaani), että osittain sokeuduin kaikelle muulle kuin omalle työnteolleni. Luulin kyllä kaiken aikaa antavani aikaa ja huomiota tyttöystävälleni, mutta jälkeenpäin olen tajunnut, että kiinnostukseni oli liian pintapuolista. Tyttöystäväni oli ihailtavalla tavalla kiinnostunut minun tekemisistäni ja minä luulin olevani kiinnostunut hänen elämästään. En kuitenkaan ollut. Valitettavasti havaitsin tämän virheeni liian myöhään.

2. Epäkunnioitus kehoaan kohtaan

Toinen kliseisen klassinen tarinoissa esiintyvä virhe on liian kovaa meneminen ja oman terveytensä vahingoittaminen. Tarina on erityisesti yrittäjäpiireissä niin tuttu, ettei sellaiseen uskoisi millään lankeavansa itse. Tähänkin suohon olen kuitenkin onnistunut jos en täysin lankeamaan, niin ainakin kahlaillut siinä rohkeasti vyötäröäni myöten.

Monen yrittäjän lailla kalenterini on todella täynnä. On työntekoa, on tapaamisia, on rankkaa biletystä. On toki lepoakin, mutta kuka hemmetti nyt jaksaa levätä, kun menee niin kovaa? Elän tällä hetkellä vahvaa aikaa. Onnistumisia on useamman vuoden uurrastuksen jälkeen alkanut tulemaan. Minua näkee telkkarissa, lehdissä, saan kutsuja puhumaan tapahtumiin, olen julkaissut hyvin myyvän kirjan ja muutenkin menee ihan kivasti.

Tämän tohinan tuoksinassa urheilu ja kuntonsa kehittäminen ja jopa ylläpitäminen on jäänyt retuperälle. Olen vetänyt hetkittäin aivan liian täysillä, juossut aamusta iltaan suunittelemassa ja tekemässä asioita, jopa silloin, kun olen ollut väsynyt ja flunssainen. Terveellä järjellä ajateltuna tämä on ihan hemmetin typerää, mutta olen sulkenut terveen järjen jonnekkin ulkopuolelle. Lyhyellä aikavälillä se on mahdollista, vaikkakin typerää. Pitkällä aikavälillä se taas johtaa siihen kuuluisaan loppuunpalamiseen ja kehonsa ehkä peruuttamattomaankin vahingoittamiseen. Suomessa ihaillaan erityisesti yrittäjäpiireissä tällaista sisumeininkiä, hampaat irvessä vääntämistä. “Töitä tehdään vaikka henki menisi, kuolema kuittaa univelat”. Todellisuudessa kyseinen asenne on aivan jäätävän nolo ja myönnän häpeväni sitä, että edustan sitä hetkittäin myös itse.

3. Törkeä herkuttelu

Joidenkin riippuvuus on alkoholi, joidenkin huumeet, joidenkin seksi, joidenkin huomio. Minun heikko paikkani ovat herkut, niin suolaiset kuin makeatkin, mutta erityisesti makeat.

En suinkaan morkkaa herkuttelua. Uskon vahvasti, että elämästä kuuluu nauttia täysillä. Omalla kohdallani ylitän kuitenkin tietyn säädyllisyyden rajan. Toisinaan herkuttelen niin törkeästi, että melkein hävettää. Jos omaisin vähääkään heikomman itsetunnon ja kehonkuvan, saattaisin tuntea herkkuhetkistäni sitä kuuluisaa morkkista. Näin synkkä tilanne ei onneksi ole, mutta ihan lapasessa tämä homma ei ole.

Hillitysti herkutteleva ihminen saattaisi herkkupäivänään imuroida suihinsa esimerkiksi sipsipussin. Tai kolmasosapaketin jäätelöä. Jevgenin ratkaisu herkkuhetkeen on se, että aloitan iltani parilla palalla ihanaa rasvaista juustoa, nappaan kaapin perältä muutamia herkkukeksuja, avaan sipsipussin ja syön litran jäätelön dippailemalla siihen sipsejäni. Välissä pöllin satunnaisia makupaloja muiden paikallaolijoiden annoksista. Voin kertoa, että meininki on hävytöntä. Toki useimpina päivinä herkuttelu ei ole ihan noin räävitöntä, mutta se tahti, jolla imuroin herkkusia on joka tapauksessa sellainen, että viisikymppiseksi ehtiessäni saan todennäköisesti jonkun hemmetin diabeteksen. En suinkaan ole vähääkään lihava, vaikka kehoni onkin taipuvainen rasvaa varastoimaan. Viimeisimmässä mittauksessa rasvaprosenttini oli 12. Kehoni koostumus ei kuitenkaan ole ihan järkevä, vaan minun tulisi syödä vähemmän haitallisia ja enemmän terveellisiä juttuja.

Mitkä ovat sinun klassisen kliseiset virheesi tai puutteesi?

Edellinen tekstini ja virheideni listauksen pointti ei suinkaan ollut avautuminen (vaikka sellaistakin on joskus hyvä harrastaa, vaan seuraava:

Jos ja kun pystyt tunnistamaan omat vastaavat kliseiset puutteet tai toistuvasti tekemäsi virheet, nouset yhden askelman korkeammalle itsetuntemuksen portailla. Mitä paremmin tunnet itsesi, sitä paremmat ovat lähtökohtasi elämäsi parantamiseen.

Mitkä siis ovat omia kliseisen kielteisiä tapojasi? Missä asioissa teet klassisia virheitä? Mitkä ovat puutteitasi, joita olet aiemmin huomannut vain muissa?

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia