3 lohduttavaa ajatusta siitä, kuinka hyväksyä huonot taloudelliset valinnat

taloudelliset valinnat

Onko tullut tehtyä huonoja taloudellisia valintoja? Harmittaako? Tässä 3 ajatusta, joilla itseään voi hieman lohduttaa.

Lukijani P lähetti minulle taannoin seuraavan kysymyksen:

Hei Jevgeni,

Kiitos e-kirjoistasi. Kysyisin ohjeeksi / neuvoksi, että kuinka menetellä jos/kun on toiminut ”hölmösti” tehnyt typeriä kauppoja joissa on menettänyt suuriakin summia?

Kiitos viestistä P! Olen itsekin tehnyt viimeisten vuosien aikana pari todella huonoa taloudellista valintaa. Erityisesti tulee mieleen se tapaus, kun vuonna 2013 ulkomaille muuttaessani laitoin Helsingin asuntoni vuokralle. Rahatalouteni oli suunniteltu täysin sen varaan, että vuokralainen maksaisi vuokransa luotettavasti ajallaan.

No, ei maksanut. Ei ajallaan eikä ikinä. Otin takkiin usean tuhatta euroa. Absoluuttisestihan muutama tonni ei ole mikään suuri määrä, mutta siinä elämäntilanteessa olisin todella tarvinnut ne rahat. Täysin rahattomana ja tasaisesti sen vuoksi velkaantuvana ulkomailla asuminen ei ole mikään kovin rento kokemus, sen voin kertoa. Lopulta haastoin tyypin oikeuteen ja voitin, mutta kyseessä on ilmeisesti sen verran varaton kaveri, että rahojani tuskin tulen ikinä näkemään.

Myös pienempiä hölmöjä valintoja on tullut tehtyä jonkin verran. Ja kyllähän ne aina harmittavat. Kokemuksen myötä olen oppinut kuitenkin vähentämään tätä harmistuksen määrää seuraavien kolmen ajatuksen avulla:

1. Oppirahat

Pyrin olemaan elinikäinen oppija. Mitä enemmän osaan ja tiedän, sitä helpommaksi ja mielekkäämmäksi elämä käy. En tiedä vielä kaikkea mitä haluaisin tietää, eikä minulla vielä mene ihan niin hyvin kuin haluaisin. Vuosi vuodelta asiat tuntuvat menevän kuitenkin paremmin. Lisääntyvä tieto ja kasvavat taidot mahdollistavat sen, että elämä sujuu aina vain paremmin.

Toisinaan tästä tiedosta joutuu ikävä kyllä (vai onneksi?) maksamaan. Jotkut asiat oppii tehokkaimmin epäonnistumisten kautta, joitakin taas ei edes voi oppia ilman epäonnistumista. Toisinaan oppirahat on maksettava, jotta tulevaisuudessa osaisi tehdä järkevämpiä päätöksiä.

Tämä ei ihan hirveästi lohduttaisi, jos kokisin elämän tapahtuvan vain tässä ja nyt. Jos uskoisin sellaista, haluaisin, että minulla olisi jatkuvasti hyvä olo juuri tällä hetkellä. Elämä tapahtuu kuitenkin myös tulevaisuudessa. Ehkä juuri nyt ei ole hyvä, mutta tästä hetkestä saamillani tiedoilla ja taidoilla tulevaisuudessa on meno parempaa. Tämä ajatus lohduttaa kovasti ainakin itseäni.

2. Tottumismekanismit ovat puolellasi

Vaikka aihe koskeekin käytännössä rahan ja varallisuuden menettämisestä, haluan havainnollistaa hieman tutumman esimerkin kautta sitä, kuinka menetyksen hyväksyminen käytännössä toimii.

Kun ihminen menettää jotain, kuten läheisen ihmisen tai jotain muuta tärkeää, läpikäy hän tyypillisesti seuraavat vaiheet:

Ensin tulee riuhtaisu irti totutusta elämästä. Se, mihin olemme tottuneet, muuttuu nopeasti ja väkivaltaisesti. Tämä sekoittaa meitä, muuttaa tapojamme, rutiinejamme ja ajatteluamme. Vallitseva tunne on hämmennys ja tuska. Muutos tuntuu usein rankalta. Kyseessä on eräänlainen sekainen välitila: emme enää elä entistä elämäämme, sillä siitä meidät on jo riuhtaistu irti, mutta emme vielä osaa myöskään hyväksyä asiaa ja jatkaa eteenpäin.

Seuraavaksi alamme tottua tähän välitilaan. Roikumme jossain määrin vielä entisessä elämässämme, mutta alamme pikkuhiljaa perehtymään siihen, kuinka tätä uutta elämää voisi alkaa elää. Vallitseva tunne on epävarmuus ja muutos. Tätä tilaa voisi kuvata jonkinlaisena odotushuoneena. Tiedät astuvasi pian seuraavasta ovesta, muttet vielä tiedä tarkkaan, mitä sen takana on.

Kolmannessa vaiheessa astumme varovasti sisään tuosta ovesta. Alamme kokeilla ja tutkia tätä uutta elämäämme. Totumme pikkuhiljaa uusiin rutiineihin ja ajatuksiin. Epävarmuus leimaa tätä uuden elämän oppimista, mutta silti, vähä vähältä, menemme eteenpäin. Huomaamme uuden elämän sujuvan yhä varmemmin ja paremmin. Lopulta, ajan kanssa pääasiassa opimme tottumaan ja hyväksymään.

Ihmisen psyyke on tehty tottumaan ja hyväksymään. Evoluutio näyttää pitäneen huolen siitä, ettei suru – useimmissa tapauksissa – murenna meitä lopullisesti. Psyykkeemme varojärjestelmät suojaavat meitä. Ja tästä on tärkeä olla tietoinen. Niin pahalta kuin nyt jokin menetys tuntuukin, on sinut suojattu lopulliselta murenemiselta. Tulet selviämään ja olosi tulee palautumaan ajan kanssa oikein normaaliksi. Erityisesti, jos kyseessä on lopulta vain rahan menettäminen. Itse olen kokenut tämän tiedon lohduttavana.

3. Aivot reagoivat menetyksiin todellisuutta vääristävästi

Huonon taloudellisen valinnan tekeminen tarkoittaa meille käytännössä menetystä: Menetämme rahaa tai muuta varallisuutta. Lisäksi saatamme valinnan seurauksena menettää ehkä jotain muutakin vielä tärkeämpää, kuten ihmissuhteita.

Mitä aivoissamme tapahtuu silloin, kun koemme menetyksen?

Menetyksen tunteen yleinen seuraus on tunne nimeltään suru. Sana suru on suomen kielessä opittu yhdistämään ehkä enemmänkin ihmisten menettämiseen. Joku voi jopa kokea mauttomana sen, että sanaa suru käytetään rahallisen menetyksen yhteydessä. Kehomme kannalta ilmiö on kuitenkin periaatteessa sama: aivomme ja kehomme reagoivat siihen, minkä koemme menetyksenä.

Menetys on aina muutosta. Kun menetät jotain, sinulla on jotain vähemmän kuin ennen. Jokin on muuttunut. Muutos taas on teoriassa aina riski. Asiat voivat muuttua kannaltamme epäedulliksi. Siksi psyykkeemme suhtautuminen muutokseen on tyypillisesti jonkinasteinen stressireaktio, joka tunnetaan paremmin ”taistele- tai pakene”-reaktiona. Käytännössä tämä ilmenee kehon kohonneena stressihormonin (kuten adrenaliinin) tuotantona.

Tämä kehon kohonnut vireystila taas synnyttää epämääräisen tunteen vaarasta. Siis siitäkin huolimatta, ettei mitään todellista vaaraa ole. Varojärjestelmämme eivät ole kovin hyviä erottamaan todellista vaaraa kuvitellusta.

Se, että menetät vähän (tai vähän enemmän) rahaa ei useimmissa tapauksissa johda siihen, että joutuisit varsinaisesti vaaraan. Ehkäpä elintasosi laskee, ehkäpä joudut luopumaan jonkin haluamasi asian hankkimisesta. Todennäköisesti pahimmassa tapauksessa alat velkaantumaan, mikä sekään ei aiheuta sinulle välitöntä uhkaa.

Käytännössä aivosi siis luovat ylimitoitettua ja verrattain turhaa vaarantunnetta. Tämän reaktion ymmärtäminen on jo itsessään lohduttavaa. Sinusta tuntuu pahalta siksi, että psyykkeesi yrittää varjella sinua vaaralta. Vaaraa ei kuitenkaan ole. Käytännössä kyse on silloin eräänlaisesta harhasta, verrattain turhasta pahasta mielestä.

Vaikka sinusta tuntuu pahalta, tilanne harvemmin on oikeasti paha. Tämä voi tuntua laihalta lohdulta, mutta henkilökohtaisesti koen helpottavana sen, kun pystyn luopumaan turhista uhkakuvista (”kämppä menee ja joudun varmasti katuojaan!”) ja palaamaan siihen, mitä todellisuudessa on tapahtunut. Jos olen todellisuudessa menettänyt muutaman tonnin, niin silloin olen menettänyt muutaman tonnin. Muutaman tonnin menetykseen tulee suhtautua tilanteen vaatimalla tavalla: Onhan se nyt hemmetin ikävää, mutta ei elämä siihen lopu. Ylimitoitettuun”tää on ihan maailmanloppu” -uhkakuvaan reagoiminen vain pahentaa tilannetta.

Kun olen menettänyt muutaman tonnin ja reagoin asiaan vellomalla pahassa mielessä ja sättimällä itseäni huonosta päätöksestä, aiheutan itselleni vain enemmän haittaa. Sen lisäksi että minulta meni hemmetisti fyrkkaa, aiheutan itselleni lisää pahaa mieltä muistuttamalla itseäni siitä, kuinka typerän päätöksen teinkään ja kuinka kamalaa tämä kaikki nyt on. Parempi tapa on antaa itsensä hyväksyä että sinne ne tonnit nyt meni, oppia tilanteesta mitä opittavissa on (Kuten sen, että Itä-Helsinki-henkinen sossutoimiston vakkariasiakas ei ole se turvallisin ehdokas alivuokralaiseksi) ja jatkaa elämäänsä opitusta viisastuneena.

Toki tämän oman rennon suhtautumiseni rahan menettämiseen voi osaltaan mahdollistaa se, että olen kasvanut köyhässä perheessä, elänyt sitten vuosia opiskelijabudjetilla ja nykyään olen pienyrittäjä. Vähävarainen elämä on minulle niin tuttua, että on todella vaikea ottaa tosissaan sellaisia menetyksiä, jotka eivät vie kattoa pään päältä ja syökse velkakierteeseen. Niin kauan kuin minulla ja läheisilläni on ruokaa, terveys kunnossa ja katto pään päällä, näkisin että asiat ovat aika hyvin.

Ehkäpä ne ovat sinullakin lopulta ihan hyvin?

Rakkaudella,

Jevgeni

(Visited 239 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment