3 suurta syytä sille, miksi et anna itsesi olla loistava

3 suurta syytä sille miksi et anna itsesi olla loistava

Jokainen lienee törmännyt elämässään ihmisiin, joista ei voi kuin ajatella: “Vau mikä tyyppi!”. Ihmisiin, jotka tuntuvat loistavan ja säteilevän ympärilleen jonkinlaista sisäistä valoa, voimaa ja energiaa.

Heitä tuntuu olevan harvassa, mutta toisinaan heihin silti törmää. Erityisen paljon heitä tuntuu löytyvän juuri näistä maailmanparannusympyröistä. Päätin lopulta kysäistä muutamalta loistavalta tyypiltä siitä, miten he onnistuvat olemaan sellaisia kuin ovat, ja millaisia ohjeita he voisivat antaa niille, jotka haluaisivat löytää oman sisäisen valonsa.

Yksikään näistä neljästä henkilöstä ei omien sanojensa mukaan ole aina ollut sellainen kuin nyt, eikä kukaan myöntänyt olevansa luonnostaan sitä mitä on. He kaikki olivat kulkeneet pitkän matkan ja sen myötä omaksuneet sellaiset ajattelutavat, asenteet ja sen olemuksen, joka tekee heidän seurastaan niin kevyttä ja innostavaa.

(Suomalaiseen tapaan yksikään heistä ei tietenkään myöntänyt olevansa mitenkään loistava, mutta pysyn kannassani, kyllä te olette ;))

Keskusteluistamme nousi esiin kolme suurta syytä sille, miksi monet eivät anna itsensä loistaa, vaikka potentiaalia olisi enemmän kuin tarpeeksi:

(Tarkannen sen verran, että tarkoitan loistavilla tyypeillä heitä, jotka ovat loistavia juuri inhimillisten ominaisuuksien ja taitojen ansiosta, en heitä, jotka nyt vain sattuvat olemaan käsittämättömän päteviä kaikessa, mitä ikinä sattuvat tekemäänkään)

01

Muiden loukkaamisen pelko

Me suomalaiset olemme ihan sairaan hyviä loukkaantumaan ja pahoittamaan mielemme. Harvojen aiheellisten juttujen lisäksi loukkaannumme mielettömän monista täysin aiheettomista asioista. Jopa siitä, että jollakulla näyttää menevän meitä paremmin, että joku on meitä iloisempi, energisempi, lämpimämpi tai elää jotenkin täydempää elämää.

Bisneslehtiä lukevat ovat saattaneet törmätä juttuihin, joissa taivastellaan jonkun isomman kihon tekemää mokaa, mokan ollessa se, että hän rohkeni kertoa olevansa iloinen ja onnellinen! Eihän iso rahapomo saa näyttää olevansa iloinen ja onnellinen, me muut pahoitamme siitä mielemme!

Tästä syystä monet ihmiset ikään kuin pidättelevät sisäistä valoaan ja estävät sitä näkymästä. Heidän pelkonsa on se, että muut alkaisivat pitää heitä jonkinlaisina ylpeinä kusipäinä ja mulkkuina jotka kuvittelevat olevansa muita parempia. Heitä pelottaa myös se, että heidän nykyiset ystävänsä ja muut ihmissuhteet jotenkin katoavat tai kääntyvät heitä vastaan, koska eivät kykene sulattamaan heidän muutostaan.

Tuohon jälkimmäiseen voisin omasta puolestani lisätä oman kokemukseni. Kun aikoinaan itse tein päätöksen lopettaa tai ainakin vähentää turhasta valittamista ja alkaa elää positiivisemmin, muutama kaverini toden totta totesi: Susta on tullut jotenkin ällöpositiivinen, se on hiton ärsyttävää.

Ja he olivat varmaan ihan oikeassakin. Kun aiemmin meitä yhdistivät turhista asioista valittaminen ja maailman vihaaminen, ei meillä ollut enää hirveästi yhteistä, ja uusi olemukseni olikin heistä hiton ärsyttävä. Valitettavaa mutta ymmärrettävää.

Mitä tulee ensimmäiseen pelkoon, mulkuksi leimaantumiseen, niin noh. Jos sinusta tulee iloisempi, miellyttävämpi, lämpimämpi, energisempi ja mukavampi ja joku pitää sinua sen takia mulkkukusipäänä, niin millaisen porukan kanssa oikein pyörit? Todennäköisesti useimmat vain ilahtuvat muutoksestasi.

 

02

Joukosta erottumisen pelko

Loistavat ihmiset näkyvät. Hyvällä tavalla kyllä, mutta näkyvät. Ja näkyminen ja spottivaloissa oleminenhan on vähän outoa ja pelottavaa. Ja auta armias jos siitä vielä tykkää, sittenhän on vielä huomionkipeä ja itserakaskin. Ja koska sitä ei tahdota olla, kytketään mieluummin se sisäinen valonsa väkisin pois.

Tunnen monia tyyppejä, jotka tutussa porukassa pyöriessään ovat ihan uskomattoman mielenkiintoisia, iloisia ja kaikin puolin kivoja. Kun porukka sitten vaihdetaan tuntemattomaan, nämä ennen niin loistavat tyypit vetäytyvät kuoreensa, alkavat varovaisiksi ja pelaavat varman päälle. Tuloksena on edelleen ihan kivoja, mutta silti vähän mitäänsanomattomia tyyppejä.

Eikä siinä mitään väärää muuten olisi, elleivät siinä häviäisi kaikki osapuolet. Tämä varovaiseksi alkava tyyppi ei pysty olemaan aito ja “oma itsensä” ja muut porukan jäsenet eivät vastaavasti pääse nauttimaan hänen muutoin niin miellyttävästä olemuksesta.

 

03

Uusien tilanteiden kohtaamisen pelko

Mitä miellyttävämpi, kivempi ja “parempi tyyppi” olet, sitä enemmän sinulle tarjoutuu mahdollisuuksia uusiin kokemuksiin, tilaisuuksiin, seikkailuihin ja suuren muutoksiin elämässä. Ja tämähän on ymmärrettävästi aika pelottavaa.

Kun soppaan lisätään vielä se, että aivojemme toiminta ilmeisesti tukee tutun ja turvallisen suosimista (tuttu ja turvallinen vs. uusi ja mahdollisesti vaarallinen, mielihyvähormonit vs. stressihormonit), on ymmärrettävää, että moni pakottaa itsensä olemaan sellainen, kuin aina ennenkin.

Omien kokemuksieni mukaan, vaikken mikään loistava tyyppi olekaan, valtaosa näistä uusista mahdollisuuksista johtaa johonkin hyvään. Toki välillä pelottaa, joskus aika paljonkin. Toisinaan jopa niin paljon, että jätän mahdollisuuksia käyttämättä, siitäkin huolimatta, että ymmärrän niiden todennäköisesti olevan vain hyväksi itselleni.

Pyrinkin olemaan rohkeampi ja tarttumaan tilaisuuksiin ennakkoluulottomasti.  Ja mikäli kaikki kuulemani ja lukemani pitää paikkansa, se on ihan hyvä toimintatapa vähän kaikille.  Riskejä toki tulee, mutta palkkiot näyttävät olevan upeita.

Omasta puolestani toivotan innostavaa loppuviikkoa kaikille, uskaltakaa loistaa! :)

(Visited 376 times, 1 visits today)

2 comments… add one

  • Sinikka Raulahti Maa 22, 2013, 1:07 pm

    ”Omien kokemuksieni mukaan, vaikken mikään loistava tyyppi olekaan, valtaosa näistä uusista mahdollisuuksista johtaa johonkin hyvään.” Lainaus on kirjoituksestasi. Miten niin et ole loistava tyyppi? Vaikka en sinua henkilökohtaisesti tunnekaan, olen kokenut kirjoitustesi äärellä huikeita oivalluksia. Siis joku tässä loistaa?

    Hyvää jatkoa – ja loistoa.
    t. Sinikka

  • Helena ja Blackie The Cat Maa 22, 2013, 4:19 pm

    MOI
    Taas todentotta hyvä postaus!
    Itse olen verrannut eri kulttuureja ulkomaanmatkoilla, ja ensimmäiset kerrat ulkomailla olivat vallan hämmentäviä, ihmiset siellä uskalsivat olla! Omia itsejään. Sen katseleminen on vallan herkullista. Vaikeissa tilanteissa pyrin muistamaan, miten omat loistavat ”idolini” käyttäytyisivät. Heh, voisi kyllä muistella ja matkia heitä vähän useammin, vaikka joka päivä :)

    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

Leave a Comment