Itsevarmuus: 3 syytä sille, miksi et anna itsesi olla loistava

Itsevarmuus 3 syytä sille miksi et anna itsesi olla loistava

Jokainen lienee törmännyt elämässään ihmisiin, joista ei voi kuin ajatella: “Vau mikä tyyppi!”. Ihmisiin, jotka tuntuvat loistavan ja säteilevän ympärilleen jonkinlaista sisäistä valoa, voimaa ja energiaa.

Vietän paljon aikaa erilaisten ”maailmanparantaja”-tyyppisten ihmisten seurassa ja näistä piireistä tuntuu löytyvän paljon näitä loistavia tyyppejä. Päätin kysäistä neljältä tällaiselta ihmiseltä siitä, miten he onnistuvat olemaan sellaisia kuin ovat, ja millaisia vinkkejä he voisivat antaa niille, jotka haluaisivat löytää oman sisäisen valonsa.

Yksikään näistä neljästä henkilöstä ei omien sanojensa mukaan ole aina ollut sellainen kuin nyt, eikä kukaan myöntänyt olevansa luonnostaan millään tavoin kovinkaan kummoinen. He kaikki olivat kulkeneet pitkän matkan ja sen myötä omaksuneet sellaiset ajattelutavat, asenteet ja sen olemuksen, joka tekee heidän seurastaan niin kevyttä ja innostavaa.

Suomalaiseen tapaan yksikään heistä ei tietenkään myöntänyt olevansa mitenkään loistava, mutta pysyn kannassani, kyllä te olette!

Keskusteluistamme nousi esiin kolme suurta syytä sille, miksi monet eivät anna itsensä loistaa, vaikka potentiaalia olisi valtavasti!

(Tarkennan tätä sen verran, että tarkoitan loistavilla tyypeillä heitä, jotka ovat loistavia juuri inhimillisten ominaisuuksien ja taitojensa ansiosta. Sen sijaan en tarkoita heitä, jotka nyt vain sattuvat olemaan päteviä ja vaikuttavia, mutta eivät oikein tee mitään muiden kannalta olennaista.)

1. Muiden loukkaamisen pelko

Me ihmiset olemme ihan sairaan hyviä loukkaantumaan ja pahoittamaan mielemme. Harvojen aiheellisten juttujen lisäksi loukkaannumme mielettömän monista täysin aiheettomista asioista. Usein loukkaannumme siitä, että jollakulla näyttää menevän meitä paremmin, että joku on meitä iloisempi, energisempi, pidetympi tai elää jotenkin mulla tavoin täydempää elämää.

Onnistumiset, elämästä nauttiminen, se, että menee hyvin… ne ovat epäilyttäviä ominaisuuksia, joiden vuoksi saattaa joutua jonkun silmätikuksi. Siksi niitä saatetaan alitajuisestikin vältellä.

Monet ihmiset ikään kuin pidättelevät sisäistä valoaan ja estävät sitä näkymästä. Heitä saattaa mietityttää se, että muut alkaisivat pahimmillaan pitää heitä jonkinlaisina ylpeinä kusipäinä ja mulkkuina, jotka kuvittelevat olevansa muita parempia.

Itse ajattelen tästä näin: Jos sinusta tulee iloisempi, miellyttävämpi, lämpimämpi, energisempi ja mukavampi ja joku pitää sinua sen takia jotenkin epämiellyttävänä, onko vika enemmän sinussa vai kokijassa? Nuo ovat melko yleisesti arvostettuja asioita ja niitä vastustavat lähinnä he, joilla on itsellään hyvin paha olla. Useimmat ihmiset sen sijaan vain ilahtuvat muutoksestasi.

Monia kuullemma pelottaa myös se, että loistavammaksi muuttumisen myötä heidän nykyiset ihmissuhteensa kärsivät, sillä muut ihmiset eivät ehkä pidä heidän loistostaan.

Tästä minulla on omaakin kokemusta. Kun aikoinaan tein päätöksen vähentää turhasta valittamista ja alkaa elää positiivisemmin, sain kuulla muutamalta ystävältäni siitä palautetta. Minusta oli tullut heidän silmissään ”jotenkin ällöpositiivinen” ja he kokivat sen ärsyttävänä.

He varmaan olivat siinä ihan oikeassakin. Aiemmin meitä yhdistivät pikkuasioista valittaminen ja maailman vihaaminen. Kun vähensin tätä itsessäni, ei meillä sen jälkeen ollut enää hirveästi yhteistä. Valitettavaa, mutta ymmärrettävää. Entiseen en halunnut palata, joten suhteemme lopahtivat ajan kuluessa.

2. Joukosta erottumisen pelko

Loistavat ihmiset näkyvät. Hyvällä tavalla kyllä, mutta näkyvät. Ja näkyminenon varsinkin alkua kohden aina vähän outoa ja pelottavaa. Koska pelkojensa kohtaaminen on aina nihkeää, saattaa tuntua helpommalta kytkeä oma sisäinen valonsa pois.

Tunnen monia tyyppejä, jotka tutussa porukassa ollessaan ovat ihan uskomattoman mielenkiintoisia, iloisia ja kaikin puolin kivoja. Kun porukka sitten vaihdetaan tuntemattomampaan, nämä yleensä niin loistavat tyypit vetäytyvät kuoreensa, alkavat varovaisiksi ja pelaavat varman päälle. Tuloksena on edelleen kivoja, mutta selvästi vähemmän erottuvia ihmisiä.

Siinä ei toki ole millään tavoin mitään väärää. Toisinaan siinä kuitenkin häviävät ihan kaikki osapuolet. Valonsa sammuttanut osapuoli ei pääse olemaan vapautuneesti oma itsensä ja muut taas eivät pääse täysillä nauttimaan hänen omasta, aidosta ja upeasta olemuksestaan.

3. Uusien tilanteiden kohtaamisen pelko

Mitä miellyttävämpi, kivempi ja “parempi tyyppi” olet, sitä enemmän sinulle tarjoutuu mahdollisuuksia uusiin kokemuksiin, tilaisuuksiin, seikkailuihin ja suuren muutoksiin elämässä. Ja tämähän on ymmärrettävästi aika pelottavaa.

Pelkosoppaan tuo lisänsä se, että aivomme suosivat luonnollisista syistä tuttuja ja turvallisia asioita. Tämä tuo lisää haastetta uusien tilanteiden ja seikkailujen kohtaamiseen.

Oman kokemukseni mukaan uudet kokemukset ja valinnat johtavat pääasiassa hyviin asioihin. Toki niiden kohtaaminen pelottaa, joskus aika paljonkin. Toisinaan jopa niin paljon, että väistän uutta ja tyydyn vanhaan, vaikka tiedänkin, ettei niin kannattaisi tehdä. Pääasiassa uudet kokemukset ovat kuitenkin hyviä ja huonoja kokemuksia on aidosti harvassa.

Uskaltakaa loistaa!

Rakkaudella,

Jevgeni

Muuta aiheeseen liittyvää:

Lämmin kiitos lukemisesta!

(Visited 506 times, 1 visits today)

2 comments… add one

  • Sinikka Raulahti Maa 22, 2013, 1:07 pm

    ”Omien kokemuksieni mukaan, vaikken mikään loistava tyyppi olekaan, valtaosa näistä uusista mahdollisuuksista johtaa johonkin hyvään.” Lainaus on kirjoituksestasi. Miten niin et ole loistava tyyppi? Vaikka en sinua henkilökohtaisesti tunnekaan, olen kokenut kirjoitustesi äärellä huikeita oivalluksia. Siis joku tässä loistaa?

    Hyvää jatkoa – ja loistoa.
    t. Sinikka

  • Helena ja Blackie The Cat Maa 22, 2013, 4:19 pm

    MOI
    Taas todentotta hyvä postaus!
    Itse olen verrannut eri kulttuureja ulkomaanmatkoilla, ja ensimmäiset kerrat ulkomailla olivat vallan hämmentäviä, ihmiset siellä uskalsivat olla! Omia itsejään. Sen katseleminen on vallan herkullista. Vaikeissa tilanteissa pyrin muistamaan, miten omat loistavat ”idolini” käyttäytyisivät. Heh, voisi kyllä muistella ja matkia heitä vähän useammin, vaikka joka päivä :)

    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

Leave a Comment