3 tapaa uskaltaa olla aito

3 tapaa uskaltaa olla aito

Olen viimeaikoina jatkanut aiemminkin mainitun sosiaalisen aitouden pohdiskelua. Miksi emme uskalla olla aitoja ja kuinka voisimme oppia aidommiksi?

Minä uskon ihmisten kauneuteen. Jokaisessa meissä on joitain kauniita piirteitä: Joku on todella avulias, joku todella lämmin, joku todella fiksu, joku todella hyvä kuuntelija, joku ulkonäöltään häikäisevän kaunis,  joku rohkea…

Valitettavasti olemme onnistuneet luomaan suoraan sanottuna iljettävän kulttuurin, jossa näiden kauniiden piirteiden näyttämisestä on tehty riskialtista. Todella avulias ihminen joutuu usein leimatuksi ärsyttäväksi hössöttäjäksi. Lämmin ihminen taas saatetaan nähdä tungettelevana ja hellyydenkipeänä. Fiksu voi leimautua huomionhakuiseksi  pätijäksi, häikäisevän kaunis taas saattaa herättää kateutta ja pahaa verta muissa.

Tietysti henkisesti ja älyllisesti korkealla tasolla olevat tyypit eivät tällaista tee. Ei viisas ihminen leimaa toisten myönteisiä puolia, ymmärtäähän sen jokainen. Valitettavasti me kaikki emme tällaiseen vielä pysty, joten tuloksena on ympäristö, jossa emme uskalla olla sitä, mitä todellisuudessa haluaisimme olla.

Haluaisin tämän asian kuitenkin muuttuvan ja tiedän etten ole toiveeni kanssa yksin. Tämä on muutos, jonka uskon vielä aikoinaan toteutuvan ns. sisältäpäin. Kun tarpeeksi moni ihminen uskaltaa olla sitä, mitä on ja haistattaa pitkät sille, mitä jotkut ilkeät kielet jossain puhuvat ja ajattelevat, koko kulttuurimme tulee muuttumaan sallivammaksi ja myönteisemmäksi. En tosin usko, että tällainen tapahtuu vielä meidän elinaikanamme, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan.

Henkilökohtaisesti olen viimeiset vuodet ollut tutkimusmatkalla, tarkoituksenani olla enemmän sitä mitä sisimmässäni tunnen olevan ja vähemmän sitä, mitä muut odottavat minun olevan. Vähä vähältä olen oppinut rohkeammaksi ja aidommaksi ja elämänlaatu on tämän seurauksena kieltämättä kohonnut aivan uusiin sfääreihin. Tässä kirjoituksessa haluaisin esittää kolme keskeisintä ajatusta, jotka ovat minua eniten auttaneet.

Me kaikki tietysti haluamme, että meistä pidetään. Ratkaiseva kysymys mielestäni on kuitenkin tämä:

Haluatko, että sinussa pidetään siitä, mitä oikeasti olet, vai siitä, mitä esität olevasi?

Nykykulttuurissa meininki on nähdäkseni se, että jokaisen odotetaan olevan ihan kiva ja ihan fiksu. Ja  olemalla ihan mukava ja ihan fiksu selviää elämässä kieltämättä varsin pitkälle. Mukavalla ja fiksulla tulee halutessaan aina olemaan paljon kavereita ja paljon muutakin vientiä.

Juttu vaan näyttää olevan niin, että todella monet ovat paljon enemmän kuin mukavia ja fiksuja. Monissa meistä on upeita, hämmästyttäviä, loistavia ominaisuuksia! Niiden ei kuitenkaan anneta näkyä, sillä hei, voi olla että jotkut harvat eivät tykkääkään niistä!

Esimerkiksi itse olen rohkea, hyvin modernisti ajatteleva ja usein epäkorrekti sekä ajatuksistani ja tekemisistäni varsin avoin. Nämä ovat monien mielestä upeita ominaisuuksia ja ihmiset näyttävät pääosin viihtyvän loistavasti seurassani. Mutta luonnollisesti nuo ominaisuudet eivät ole kaikkien mieleen: Esimerkiksi arat, rajoistaan tarkat ja konservatiivisesti ajattelevat tyypit eivät jaksa minua kovin pitkään katsella.

Eräs ystäväni on kanssani muutoin hyvin samanlainen, mutta hän pitää ajatusmaailmansa omana tietonaan, on hyvin korrekti, mukava ja asiallinen. Hänen seurassaan viihtyvät myös ne arat ja konservatiiviset tyypit, joiden mielestä minä olen vähän liian ärsyttävä pelle. Tätä ystävääni kuitenkin vaivaa se, ettei hän yleisen hyväksynnän menettämisen pelosta johtuen uskalla olla aito, vaikka halua löytyisi. Hän ei halua ottaa riskiä, että jotkut eivät hänen seurassaan silloin enää viihtyisi.

Meillä on siis valinta. Ollako kaikkien kaveri, mutta ei loistava ja mieleenpainuva oikein missään suhteessa? Vai haistattaako pitkät yhdelle ihmisryhmälle, jotta voi olla todellinen ja aito kaikille muille?

Hänen valintansa on edellinen, omani taas jälkimmäinen. Kumpikin niistä on yhtä hyvä, mikäli siihen on tyytyväinen. Monet “kivat ja fiksut” eivät kuitenkaan ole. He haluavat olla enemmän, olla aitoja, olla sitä, mitä oikeasti ovat, ilman tarvetta peitellä ja esittää.

Seuraavat kolme tapaa oppia aidommaksi omistan heille:

1. Uskalla olla miellyttämättä kaikkia

Ihmisiä löytyy laidasta laitaan. Kun kumarrat yksille, pyllistät toisille. Tämän ovat kaikki kuulleet. Olemme kuitenkin tottuneet ajattelemaan, että vaikka pyllistämistä tapahtuu, on se silti jollain tapaa kielteinen, hävettävä asia.

Ja kielteinenhän se tavallaan onkin. Minusta olisi aidosti mukavaa, jos kaikki pitäisivät minusta. Koska se kuitenkin vaatisi aitouden uhraamista, en halua tähän lähteä. Vaikka minusta onkin tavallaan ikävää pyllistää esimerkiksi konservatiivisille ja muiden tuomitsemiseen taipuvaisille ihmisille, en todellisuudessa menetä näin tehdessäni mitään, mitä ilman en haluasi olla.

Minulla ei ole mitään todellista syytä viettää aikaani tällaisten ihmisten seurassa, ei syytä saada heiltä huomiota tai arvostusta. Saatan menettää potentiaalisen asiakkaan silloin tällöin, mutta todennäköisesti olisimme olleet varsin huono työpari alun alkaenkin, joten todellisuudessa en häviä mitään.

On kaunis ajatus olla kaikkien kaveri, mutta muuta se ei olekaan. Jos olet valmis uhraamaan aitoutesi tämän nimissä, on se minusta omalla tavallaan kunnioitettava, joskin hämmentävä päätös. Minä itse, kuten eivät hyvin monet muutkaan tähän kuitenkaan halua lähteä. Nostamme mieluummin pyllymme kohti taivasta.

2. Uskalla huomata, että pelkosi olivat turhia

Mitä tapahtuu, kun toteutat aitoa, kaunista itseäsi?

Minä esimerkiksi pidän yli kaiken läheisyydestä ja kosketuksesta. Mitä tapahtuu, kun spontaanisti halaan ihmistä, jonka olen ehkä tavannut vasta pari tuntia sitten?

Saan yleensä vastauksesi halauksen ja hymyn, ehkä kiitoksen siitä että uskalsin halata, vaikkei sellainen ole oikein normaalia meilläpäin. Jossain harvoissa tapauksissa erehdyn halaamaan ihmistä, joka ei pidä läheisyydestä, jolloin hän luonnollisesti kertoo siitä. Tiedän olla halaamatta samaa tyyppiä seuraavalla kerralla. Mutta tapahtuiko mitään kamalaa? No ei.

Pidän myös mustasta huumorista. Esimerkiksi vauvavitsit ovat täyttä rautaa. Mitä yleensä tapahtuu, kun sellaisen kerron?

Yleensä saamme tietysti aikaan makeat naurut. Ehkäpä joku muukin innostuu jakamaan vitsirepertuaaristaan. Päädymme nauramaan lisää. Huumori yhdistää ja pian porukalla on entistä mukavampi olla. Joskus harvoin taas porukasta löytyy joku, jolle ei kyseinen huumori maistu yhtään, joku, josta se on suoranaisesti loukkaavaa ja vastoin hyviä tapoja. Mitä tapahtuu? Silloin olen heittämättä enempää vauvaläppää ja elämä jatkuu muutoin entisellään. Ehkä kyseinen ihminen muodostaa kielteisen mielikuvan huumorintajustani, mutta mihin se muka vaikuttaa?

Lähes kaikissa vastaavissa tapauksissa huomaamme, että pelkomme ovat varsin turhia ja älyttömiä. Ne eivät toteudu lähes koskaan, varsinkaan silloin, jos omaamme yhtään sosiaalista silmää.

3. Uskalla huomata, että melkein ketään ei kiinnosta!

Säännönmukaisesti yliarvioimme niiden ihmisten määrän, joita tekemisemme tai olemuksemme millään tapaa kiinnostaa. Hyvin yleinen on esimerkiksi pelko, että päästää sammakoita suustaan, että sanoo jotain liian outoa, provosoivaa tai hämmentävää.

Arvaa mitä? Melkein. Ketään. Ei. Kiinnosta. Sammakkosi todennäköisesti unohtuu viimeistään muutamassa minuutissa. Sitä ennen pahin, mikä tapahtuu on se, että joku suo YHDEN AJATUKSEN sille, että puhuipa tuo tuossa outoja. Ehkäpä puistelee tuomitsevasti päätään. Aika rankkaa, eikö? Täysin sen arvoista, että varoo kaikkia sanomisiaan, vai kuinka? ;)

Uskalla, uskalla, uskalla

Edellinen lista alkoi sanalla uskalla. Sillä lopulta aitoudessa on kyse juurikin rohkeudesta. Koska kulttuurimme nyt sattuu olemaan tällainen aitoutta nitistävä, vaatii omana itsenään oleminen paikoin todella suurta rohkeutta. Juuri rohkeutemme määrä näyttäisi määrittävän sen, kuinka hyvin kykenemme olemaan aitoja.

Tämän vuoksi kehotan jokaista tarttumaan tilaisuuksiin kasvattaa rohkeuttaan, tilaisuuksiin venyttää mukavuusalueensa rajoja. Epämukavuusalueella on… noh, hemmetin epämukavaa, mutta jokainen siellä vietetty hetki on askel kohti rohkeampaa, aidompaa ja kauniimpaa sinua.

PPS. Jos kaipaat henkilökohtaisempaa opastusta itsevarmuuden lisäämiseen ja tykkäisit opiskella sitä yhdessä muiden kanssa, tutustu seuraavaan Itsevarma Minä -kurssin toteutukseen ja tule mukaan!

(Visited 2 572 times, 1 visits today)

4 comments… add one

  • Timo H. Airaksinen Kes 20, 2014, 10:20 am

    Aivan uskomattoman hyviä ajatuksia ja mukavasti kirjoitettu.

  • eiole Mar 11, 2015, 12:57 am

    M

  • eiole Mar 11, 2015, 1:06 am

    Hei Jevgeni,

    Valitettavati sosiaaliset pelot ovat kuitenkin tavallaan ymmärrettäviä: mikäli minusta ei pidetä, jään yksin. Huomaan itsekin ajattelevani muista vaikka mitä ilkeitä asioita. Toki en niitä ääneen sano. Niinkuin bisnesmaailmassakin, asiakkaiden tyytymättömyys näkyy niin etteivät he enää osta palveluja sen sijaan että he antaisivat rakentavaa palautetta kehitykseen. Sama pätee ihmissuhteisiin: jos et ole tarpeeksi hyvä jäät yksin.

Leave a Comment