Kuinka olla aito, oma itsensä: 3 toimintamallia

3 tapaa uskaltaa olla aito

Aitona ja omana itsenään oleminen on maailman vaikempia asioita. Miksi se on niin vaikeaa?Miksi emme uskalla olla niin aitoja kuin haluaisimme? Entä kuinka voisimme oppia siihen?

Minä uskon ihmisten kauneuteen. Jokaisessa meissä on joitain kauniita piirteitä: Joku on todella avulias, joku todella lämmin, joku todella fiksu, joku todella hyvä kuuntelija, joku ulkonäöltään häikäisevän kaunis, joku rohkea, jokainen jotakin!

Valitettavasti olemme onnistuneet luomaan ilkeän kulttuurin, jossa näiden kauniiden piirteiden näyttämisestä on tullut vaikeaa ja riskialtista. Todella avulias ihminen saattaa leimautua ärsyttäväksi hössöttäjäksi. Lämmin ihminen saatetaan nähdä tungettelevana ja hellyydenkipeänä. Fiksu voi leimautua huomionhakuiseksi pätijäksi, häikäisevän kaunis taas saattaa herättää kateutta. Elämme ympäristössä, jossa emme uskalla olla sitä, mitä todellisuudessa olemme.

Toivoisin tämän joskus vielä muuttuvan. Haluan uskoa ja uskonkin, että muutos tulee vielä joskus tapahtumaan. Uskon, että se tulee tapahtumaan ns. ”sisältäpäin”. Kun tarpeeksi moni ihminen uskaltaa olla sitä, mitä on ja haistattaa pitkät sille, mitä jotkut ilkeät kielet jossain puhuvat ja ajattelevat, tulee koko kulttuurimme vähä vähältä muuttumaan sallivammaksi ja myönteisemmäksi.

Henkilökohtaisesti olen viimeiset vuodet ollut tutkimusmatkalla. Tarkoituksenani on ollut löytää kyky olla enemmän oma itseni ja vähemmän se, mitä muut odottavat minun olevan. Vähä vähältä olen oppinut rohkeammaksi ja aidommaksi ja elämänlaatu on tämän seurauksena kohonnut aivan uusiin sfääreihin. Tässä kirjoituksessa haluaisin esittää kolme niistä ajatusmalleista, jotka ovat minua tässä auttaneet.

Kun puhutaan omana itsenään olemisesta, puhutaan myös konfliktista salonkikelpoisuuden ja aitouden välillä. Hyvässä tapauksessa nämä eivät ole ristiriidassa. Usein ne kuitenkin ovat. Syntyy konflikti, yksi elämämme yleisimmistä ja vaikeimmista. Me ihmiset haluamme, että meistä pidetään. Tärkeä kysymys on tällöin tämä:

Haluatko, että sinussa pidetään sen vuoksi, mitä oikeasti olet, vai sen vuoksi, mitä esität olevasi?

Kulttuurissamme ihmisen odotetaan olevan ihan kiva ja ihan fiksu. Ja  olemalla ihan mukava ja ihan fiksu selviää elämässä kieltämättä varsin pitkälle. Tarpeeksi mukavalla ja fiksulla tulee tämän tarpeeksi halutessaan ja fiksusti toimiessaan olemaan kavereita ja muutakin vientiä.

Monelle tämä ei kuitenkaan riitä, sillä monet ovat paljon enemmänkin kuin vain mukavia ja fiksuja. Monissa meistä on upeita, hämmästyttäviä, loistavia ominaisuuksia! Niiden ei kuitenkaan ole aina helppoa antaa näkyä, sillä on olemassa riski, ettei joku siitä pidä.

Miellän itseni esimerkiksi melko itsevarmaksi, hyvin modernisti ajattelevaksi ja usein lievän epäkorrektiksi ajatuksissani ja tekemisissäni. Nämä ovat monien mielestä upeita ominaisuuksia ja ihmiset näyttävät pääosin viihtyvän hyvin seurassani. Mutta luonnollisesti nuo ominaisuudet eivät ole kaikkien mieleen: Esimerkiksi vetäytyvät ja konservatiivisesti ajattelevat tyypit eivät välttämättä pidä kaikesta siitä, mitä olen silloin, kun olen aidoimmillani.

Eräs ystäväni on kanssani muutoin hyvin samankaltainen mutta hän pitää ajatusmaailmansa omana tietonaan, on hyvin korrekti, mukava ja asiallinen. Hänen seurassaan viihtyvät myös ne arat ja konservatiiviset tyypit, joiden mielestä minä olen vähän liian näkyvä ja siten ärsyttävä hahmo. Tätä ystävääni kuitenkin vaivaa se, ettei hän yleisen hyväksynnän menettämisen pelosta johtuen uskalla olla aito, vaikka sitä haluaisikin. Hän ei halua ottaa riskiä, että jotkut eivät hänen seurassaan enää viihtyisi.

Meillä on valinta. Ollako kaikkien kaveri, muttei loistava ja mieleenpainuva oikein missään suhteessa? Vai haistattaako pitkät yhdelle ihmisryhmälle, jotta voi olla todellinen ja aito jossain muussa joukossa?

Korkeimmassa arvossa pidän itse sitä, että kykenee olemaan tilanteessa kuin tilanteessa sen vaatimalla tavalla. Kun tilanne vaatii korrektiutta, on hyvä osata olla korrekti. Kun tilanne vaatii jämäkkyyttä, on hyvä osata olla jämäkkä. Kun se vaatii lämpöä, on hyvä osata olla lämmin. Ja niin edelleen ja niin edespäin. Tämä on kuitenkin vaikeaa. Kyky moneen rooliin näyttää vaativan suurta itsetuntemusta ja laajaa sosiaalista osaamista. Ennen kaikkea se vaatii sitä, että osaa lähtökohtaisesti olla sitä, mitä on, olla oma itsensä.

Tässä kolme niistä ajatuksista, joita olen itse pyöritellyt paljon omana itsenään olemista opetellessani:

1. Uskalla olla miellyttämättä kaikkia

Ihmisiä löytyy laidasta laitaan. Symbolisesti: kun kumarrat yksille, pyllistät toisille. Tämä on yleistä tietoa. Olemme kuitenkin tottuneet ajattelemaan ja toivomaan, että pyllistäminen on ikävä ja kielteinen asia. Siksi sellaista ei haluaisi tehdä.

Ja kielteinenhän se tavallaan onkin. Minusta olisi aidosti mukavaa, jos kaikki pitäisivät minusta. Koska se kuitenkin vaatisi aitouteni uhraamista, en oikein halua tähän lähteä. Vaikka minusta onkin tavallaan ikävää pyllistää esimerkiksi konservatiiviseen ajatteluun taipuvaisille ihmisille, en niin tehdessäni menetä lopulta paljoakaan siitä, mistä haluan pitää kiinni. Menetän sen, minkä kanssa minun olisi muutenkin vaikeaa tulla toimeen.

On kaunis ajatus olla kaikkien kaveri, mutta muuta se ei olekaan. Omalla kohdallani on tuntunut lopulta ihan hyvältä hieman nostaa pyllyä kohti taivasta.

2. Uskalla huomata, että riskit olivat odotettua pienempiä

Oman itsensä toteuttamiseen liittyy aina toki riskejä. Saatamme sanoa tai tehdä jotain, mikä ei ole kyseisessä tilanteessa aivan paras veto. Tämän tapahtumista pelätään, joten itseään päädytään rajoittamaan.

Oman kokemukseni mukaan riskit toteutuvat kuitenkin paljon pelättyä harvemmin. Erityisesti tämä näyttää pätevän silloin, kun omaa nk. sosiaalista pelisilmää. Mokailin paljon enemmän menneisyydessäni, kun vasta opettelin olemaan sosiaalisissa tilanteissa. Nykyään mokia taas ei oikein tule edes silloin, kun olen täysillä oma itseni, sillä osaan lukea tilanteita tarpeeksi hyvin.

Kuitenkin jopa silloin, kun olin reilusti sosiaalisesti taitamattomampi, riskit toteutuivat paljon harvemmin, kuin mitä olisi voinut kuvitella. Osittain tämä johtui siitä, että ihmiset ovat lopulta melko ymmärtäviä ja anteeksiantavia olentoja. Osittain se johtui siitä, että useimmat osaavat kyllä arvostaa sitä, että joku yrittää olla oma itsensä, vaikka se ei joka hetki menisi aivan nappiin. Osittain se johtui myös siitä, että useimmat niistä teoista, jotka tuntuvat omassa päässämme suurilta ja pelottavilta, jäävät muilta täysin huomaamatta, sillä ne tuntuvat muista aivan normaalilta käytökseltä.

3. Uskalla huomata, että melkein ketään ei kiinnosta!

Säännönmukaisesti yliarvioimme niiden ihmisten määrän, joita tekemisemme tai olemuksemme millään tapaa kiinnostaa. Hyvin yleinen on esimerkiksi pelko siitä, että päästää sammakoita suustaan, että sanoo jotain liian outoa, provosoivaa tai hämmentävää.

Upeaa on se, että melkein ketään ei kiinnosta. Meitä on tällä maapallolla 4,7 miljardia, jokaisella oma elämä ajatuksineen, huolineen, murheineen, unelmineen ja arkisine haasteineen. Harvalla on lopulta kapasiteettia ja kiinnostusta seurata juuri minun mahdollisia pikkuvirheitä.

Sammakkosi todennäköisesti unohtuu viimeistään muutamassa minuutissa. Sitä ennen pahin, mikä tapahtuu on se, että joku suo ohimenevän ajatuksen sille, että puhuipa tuo tuossa outoja. Ehkäpä hän samalla puistelee tuomitsevasti päätään. Aika rankkaa, eikö? Täysin sen arvoista, että varoo kaikkia sanomisiaan, vai kuinka?

Uskalla, uskalla, uskalla

Edellinen lista alkoi sanalla uskalla. Sillä lopulta aitoudessa on kyse juurikin rohkeudesta. Koska kulttuurimme nyt sattuu olemaan tällainen aitoutta nitistävä, vaatii omana itsenään oleminen paikoin todella suurta rohkeutta. Juuri rohkeutemme ja itsevarmuutemme määrä näyttäisi määrittävän sen, kuinka hyvin kykenemme olemaan aitoja.

Tämän vuoksi kehotan jokaista tarttumaan tilaisuuksiin kasvattaa rohkeuttaan, tilaisuuksiin venyttää mukavuusalueensa rajoja. Epämukavuusalueella on… noh, hemmetin epämukavaa, mutta jokainen siellä vietetty hetki on askel kohti rohkeampaa, aidompaa ja kauniimpaa sinua.

Muuta aiheeseen liittyvää:

Lämmin kiitos lukemisesta!

(Visited 3 229 times, 3 visits today)

8 Comments

  • Timo H. Airaksinen

    Reply Reply 20.06.2014

    Aivan uskomattoman hyviä ajatuksia ja mukavasti kirjoitettu.

  • eiole

    Reply Reply 11.11.2015

    M

  • eiole

    Reply Reply 11.11.2015

    Hei Jevgeni,

    Valitettavati sosiaaliset pelot ovat kuitenkin tavallaan ymmärrettäviä: mikäli minusta ei pidetä, jään yksin. Huomaan itsekin ajattelevani muista vaikka mitä ilkeitä asioita. Toki en niitä ääneen sano. Niinkuin bisnesmaailmassakin, asiakkaiden tyytymättömyys näkyy niin etteivät he enää osta palveluja sen sijaan että he antaisivat rakentavaa palautetta kehitykseen. Sama pätee ihmissuhteisiin: jos et ole tarpeeksi hyvä jäät yksin.

  • Peetu

    Reply Reply 05.08.2017

    Huomaatko koskaan, että olemuksesi tai käytöksesi selvästi ärsyttää jotain toista ihmistä esimerkiksi jossain porukassa? Kuinka normaalia se on ja miten siihen voisi oppia suhtautumaan paremmin?

    Olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä siitä, että on tärkeää osata mukauttaa käytöstään tilanteen ja porukan mukaan. Olen itse tietyissä yhteyksissä melkoisen näkyvä ja sosiaalinen/rohkea hahmo. Tällöin tunnen itseasiassa olevani eniten oma itseni ja olen onnellisimmillani.

    Muutaman kerran on käynyt niin, että jossakin porukassa esimerkiksi 9/10 ihmisistä suhtautuu minuun tosi positiivisesti, mutta sitten siellä saattaa olla yksi, jonka tulkitsen olevan ärsyyntynyt minuun tai olemiseni tapaan – kehonkieli ja äänensävy kertoo selvästi tästä. Entisenä koulukiusattuna tämä toisinaan vaikuttaa omaan mielentilaani ihan liikaa, ja helposti saa aikaan kelpaamattomuuden tunteita… Vaikka kaikki muut porukassa pitäisivät, yhden ihmisen ärsyyntyneisyys vaivaa mieltäni suhteettoman paljon ja saa aikaan tarvetta rajoittaa itseäni.

    • Jevgeni

      Reply Reply 08.08.2017

      Moi Peetu!

      Joo tosta on kyl entuudestaan kokemuksia, että jotakuta ärsyttää. Ne ovat kyllä viime aikoina vähentyneet todella paljon, uskoakseni siksi, että on ”oppinut olemaan” jotenkin diplomaattisempi, huomioonottavampi ym. Eli tavallaan ”hionut särmiä” vähän itsestään pois.

      Edelleen saattaa tulla juuri tuollaista, että 9 tykkää ja 1 on ärsyyntynyt, mutta sen hyväksyminen on helpottunut sen myötä, kun on oppinut ymmärtämään, että on ihan oikeasti jo TODELLA, todella vaikeaa miellyttää ihan kaikkea. Sen on ehkä tiennyt aina teoriassa, mutta nyt kun sitä on kokenut enemän myös käytännössä, niin se tuntuu ehkä helpommalta hyväksyä.

      Osaltaan on auttanut myös se, että nykyään osaa selittää paremmin ne omat valinnat ja näkökannat. Eli sen yhden ärsyyntyminen ei enää haittaa, koska ei ole enää samanlaista pelkoa, ettei osaisi tavallaan perustella toimintaansa. Nykyään saattaa jopa kysyä tältä ainoalta ärsyyntyvältä, että onks kaikki ihan okei, vaivaako joku. Jos sitten vaivaa, niin selitän, että miksi teen mitä teen ja perään vielä tavallaan haen sille luvan, ”toivottavasti tää on okei”. Mutta aika harvoin tällaista siis käytännössä tapahtuu.

      Eli epäilen että ennen tämä muiden ärsyyntyminen vaivasi juuri siksi, että salaa koin kuitenkin olevani tilanteessa ehkä se ”pahantekijä”, joka ei osaisi edes perustella toimintaansa mukavalla tavalla.

  • Jarno

    Reply Reply 17.08.2017

    Jälleen kerran aivan timanttista tekstiä :) Tosi paljon erilaisia näkemyksiä jälleen romuttamaan yhtä näistä ”epäterveistä” uskomuksista. Todella usein syylistyn siihen etten oikein uskalla olla, koska pelkään tpsi paljon miten muut siihen reagoivat. Puolison ja oikein hyvien ystävien seurassa sekä muutaman rohkaisevan jälkeen uskallan olla oma itseni ja hyvin lähellä sitä aitoa itseäni. Tällä hetkellä omat ajatukseni estävät tämän. Teoriassa tiedostan ettei kukaan minua kivitä, vaikka olisinkin oma itseni kaikkien rosoisuuksieni kanssa mutta tämä pelottaa silti aivan helvetisti. Tässä sun kirjotuksessa oli tosi paljon hyviä näkemyksis, jotka on toden totta helppo omaksua, kun jaksaa asian eteen työskennellä. Ei todellakaan mitään helppoa mutta eipä tässä itsensä kehittämisessä mikään tunnu olevan.

Leave A Response

* Denotes Required Field