30 päivää keittiössä

30 PÄIVÄÄ KEITTIÖSSÄ

(Jatkoa 30 päivän haasteille). Okei, en oikeasti viettänyt kuukautta keittiössä. Sen sijaan kokkasin joka päivä uutta ruokaa (sellaista, jota en ole ennen valmistanut tai syönyt) kolmenkymmenen päivän ajan.

Miksi?

Ensinnäkin siksi, että olen ollut koko elämäni ajan aivan järjettömän nirso ja suosinut aina tuttua ja turvallista perusruokaa. Toiseksi siksi, että olen ollut aivan käsittämättömän kädetön keittiössä. Korkein taidonnäytteeni keittiömestarina oli tätä ennen todennäköisesti joku perunamuussi jauhelihalla. Nyt sitten päätin että näihin asioihin olisi hyvä saada edes vähän muutosta, koen että tämäkin on sitä ihmisenä kasvamista.

Ja miten siinä sitten kävi – Fiiliksiä ja huomioita

Ihan ensin voisin vähän valottaa ruokailutottumuksiani. En ole koskaan ollut mikään herkuttelija, syön elääkseni, ruokailu ei ole minulle mikään pyhä toimitus. Koko itsenäisen elämäni aikana olen ruokaillut hyvin minimalistisesti, ensin vähäisten varojen takia, myöhemmin tottumuksesta. Valmistin ruokaa toki lähes päivittäin, mutta kyseessä oli aina halpaa ja yksinkertaista perusmättöä, sitäkin vain niin paljon kuin oikeasti tarvitsen. Jos kerran kuukaudessa ostin vaikkapa litran jätskiä, tuntui se ihan uskomattomalta juhlalta. Tähän verrattuna tämä haaste oli aivan järkyttävän iso muutos elämässäni. safka (1 of 3)

Ensin itse kokkailusta.

Pelkäsin etukäteen hiukan sitä, että ruoan valmistus tuntuisi ankealta ja tylsältä ja että siihen kuluisi liikaa aikaa. Pelko osoittautui onneksi aika perusteettomaksi, kokkaaminen (jota harrastin pääosin yksin) oli ihan viihdyttävää ja kivaa, todennäköisesti siksi että opin jatkuvasti paljon uutta. Aikaa ei mennyt läheskään niin paljoa kuin oletin ja siinä tekemisen ohella ehti hyvin lukea vaikkapa kirjaa tai kuunnella musiikkia. En myöskään olisi koskaan arvannut, että ruokaostoksien tekeminen voisi olla niin kivaa!

Ennen kaupassa käydessäni tiesin selkeästi että hei, nyt haen sen jauhelihan, makaronin ja maidon ja lähden pois. Nyt astuessani sisään kauppaan eteeni avautuu suorastaan kokonainen maailma täynnä kaikkia kivoja ruokatuotteita, joita en ennen yksinkertaisesti hyväksynyt todellisuuteeni.

Lompakkoni ei sen sijaan tykännyt tästä. Minimalistisella ruokavaliollani minulta menee ruokaan kuussa keskimäärin 50 euroa (joo, oikeasti, enkä nähnyt koskaan nälkää). Nyt summa oli moninkertainen. Joo, käyn töissä enkä muutenkaan ole kovasti fyrkan perään, mutta kyllä vähän tuntui ankealta laittaa rahaa sellaiseen, mihin sitä ei välttämättä haluaisi ihan niin paljoa käyttää. Lisäkuluja tuli uuden kattilan ja pannun (ovat muuten kalliita!) hankkimisesta, onnistuin nimittäin polttamaan edelliset käyttökelvottomiksi.

Keittiössä koen kehittyneeni ihan hyvin. Kokkaaminen ei ollut läheskään niin vaikeaa kuin olin kuvitellut (joskin mokasin ihan tarpeeksi monta ruokaa ainakin jollain tapaa). Joo, ei mua ilman reseptiä voisi varmaan mitään laittaa vieläkään tekemään, mutta tunnen itseni kyllä paljon entistä itsevarmemmaksi sen suhteen, mitä pystyn valmistamaan. Haasteen viimeisinä päivinä huomasin myös ruokaostoksia tehdessäni, että kykenen etsimään korvaavia ruoka-aineita ja jopa vähän soveltamaan – tämä on jotain mihin en todellakaan olisi kyennyt kuukautta aiemmin. safka (2 of 3) Ilmeisesti tottumattomuuteni tälläiseen herkuttelijaelämään ja kyvyttömyyteni valmistaa tarpeeksi pieniä annoksia johti siihen, että jossain 15 ja 20 päivän välillä tuli niin ähky fiilis, että haaste teki mieli jättää kesken.

Koin ihan aidosti että olen todella kyllästynyt syömään. Kuulostaa varmaan hölmöltä ja yllättävää se oli itsellenikin. Tuossa vaiheessa koin todella vahvaa kaipausta minimalistiseen ruokailuun. Muutaman päivän ajan valmistin sitten vähän kevyempää ruokaa ja tuo fiilis meni ohi, mutta en kyllä nyt haasteen päättymisen jälkeenkään koe mitään valtavaa halua “syödä hyvin”. Toisille ruoka näyttää olevan todella tärkeä asia, toisille ei ollenkaan, minä kai näytän kuuluvani enemmän tähän jälkimmäiseen porukkaan.

Mitä tarttui mukaan

No miten hyödyin tästä kaikesta? Koen olevani nyt keittiöhommissa paljon entistä parempi ja itsevarmempi. (Tämä varmaan sopisi jonkun kotitalouskurssin flaijerin kanteen). Opin pitämään uusista mauista ja sietämään paremmin niitä joista en pidä. Opin näkemään ruokaostoksia tehdessäni muutakin kuin vain ne tutut ja turvalliset ainekset. Löysin muutamia kivoja ruokia jotka voisin ottaa mukaan minimalistisempaan elämäntapaani (johon aion todennäköisesti palata, en yksinkertaisesti tahdo syödä näin paljoa ja näin monimutkaista ruokaa jatkuvasti).

En tosin tule jatkamaan ihan NIIN minimalistisella linjalla kuin tähän asti, mutta mitään järjettömän suuria muutoksia ei näillä näkymin tule. safka (3 of 3)Ei mitään mullistavia fiiliksiä tosiaan näin jälkikäteen, mutta koen (tai no, arvelen) tämän haasteen ehdottomasti parantavan elämänlaatuani pidemmällä aikavälillä. Ja kokemuksenakin tämä oli tosi mielenkiintoinen. Ruokaa on ihan kivaa osata tehdä (ei sillä että oikeasti osaisin vielä mitään todellista) ja keittiössä puuhastelu on erityisesti ystävien seurassa todella mukavaa. Mutta nyt nokka kohti uusia haasteita, jotka eivät hetkeen toivottavasti liity ruokaan :—)

(Visited 128 times, 1 visits today)

Leave A Response

* Denotes Required Field