Koska sellainen yleissuomalainen tapahtuma nimeltä vapun juhliminen on taas kerran ohi ja koska morkkiksen määrä lienee monilla suorastaan käsinkosketeltava*, ajattelin julkaista tämän kirjoituksen syyllisyydestä ja sen vähentämisestä.
(*Kaikkien suurten ryyppäilyjuhlapäivien kuten vappuaaton tai juhannuksen jälkeen sivustoni ylivoimaisesti luetuin kirjoitus on “5 oivallusta, joilla selätät morkkiksen“. Joka. Ikinen. Kerta. Joka. Ikinen. Vuosi. Olemme ilmeisen hyviä törttöilemään ja hankkimaan itsellemme morkkiksia, mutta eipä siinä mitään väärää varsinaisesti ole.)
Syyllisyydessä ei itsessään ole mitään väärää, päinvastoin. Jos on tullut toimittua tuhmasti, on ihan hyvä tuntea sopivankokoinen syyllisyyden pisto sydämessään. Ongelmaksi syyllisyys muodostuu silloin, kun tunnemme sitä joko täysin turhista asioista, tai tunnemme sitä niin paljon, että se alkaa häiritä elämistä.
Kuvitellaan, että olet törttöilyt vapun juhlinnan tuoksinassa. Se on ihan okei, niin me kaikki. Törttöilystä seuraa vähän syyllisyyttä, kuten kuuluukin. Kun on syyllinen olo, tietää tehneensä jotain todennäköisesti ei-niin-järkevää ja voi syyllisyyden kautta motivoida itsensä korjaamaan virheensä: selitellä, pyytää anteeksi, korjata aiheuttamansa vahingot ja niin edelleen. Kun korjausliikkeet on tehty, syyllisyys on tehnyt tehtävänsä.
Ongelmaksi syyllisyys muodostuu, kun vielä tämän jälkeenkin on ihan jäätävän syyllinen olo. Kun syyllisyys on ongelma, voi sitä lähteä selvittelemään esimerkiksi seuraavalla kaavalla:
Askel 1: Syyllisyyden syyn tunnistaminen
Jotta syyllisyydestä voisi päästä irti, on tiedettävä, mistä tarkalleen ottaen tunnet syyllisyyttä.
Ota eteesi paperia tai avaa koneelta jokin kirjoitusohjelma. Tehtäväsi on kirjoittaa vapaasti tämänhetkisistä fiiliksistäsi. Millainen olo sinulla on, mitä on tapahtunut, minkä koet menneen huonosti, miten olisit halunnut tilanteen menevän?
Sillä, mitä kirjoitat, ei varsinaisesti ole väliä. Kirjoittaminen on vain työkalu, jonka avulla pääset kiinni ajatukseen siitä, mistä syyllinen olosi on alunperin peräisin. Kirjoittaminen käytännössä auttaa ajattelemaan, sillä paperilla olevat ajatukset ovat selkeämpiä kuin vain päässämme olevat. Aluksi kirjoittaminen voi tuntua rasittavalta (minusta ainakin tuntuu), mutta sitten se alkaa sujumaan yllättävänkin nopeasti.
Askel 2: Mahdollisten korjausliikkeiden listaaminen ja toteutus
Kun syyt syyllisyydelle on tunnistettu, on aika miettiä korjausliikkeitä. Pitääkö sinun pahoitella ehkä toimintaasi jollekulle, pitääkö estää lisävahinkojen tapahtuminen, pitääkö pohtia rauhassa omaa toimintaansa ja oppia siitä jotain?
Korjausliikkeet kannattaa listata ja ruveta toteuttamaan niitä. Usein toteuttaminen tuntuu todella nihkeältä (”äähh, emmä kehtaa olla yhteydessä ja pyytää anteeks ku oon mennyt jo mokailee niin paljon!”), mutta kun korjausliikkeet on kerran listattu, on listan läpikäyminen käytännössä lopulta nopeampaa ja kivuttomampaa, kuin miltä se omassa mielessämme tuntuu.
Aina korjausliikkeistä ei ole hyötyä. Vaikka kuinka sovittelisit, pyytelisit anteeksi, korvaisit vahinkoja tai jotain muuta, voi tilanne olla osittain mahdton korjata. Sellaistakin sattuu ja vaikka se kuinka ikävää onkin, ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto on sattuneen hyväksyminen.
Askel 3: Syyllisyyden hyödyttömyyden ymmärtäminen
Syyllisyys on tavallaan hyödyllinen tunne, sillä se saa meidät korjaamaan toimintaamme, kyllä. Toiselta kantilta tarkasteltuna syyllisyys on kuitenkin myös todella hyödytön tunne, sillä voimme kyllä oppia virheistämme ilman sitäkin.
Jos olen esimerkiksi sanonut jollekulle jotain typerää, en halua olla tekemättä sitä uudelleen siksi, ettei minulle tulisi jälleen syyllinen tunne. Haluan olla tekemättä sitä siksi, että voisin olla pysyvästi parempi ihminen muita kohtaan. Haluan olla toistamatta virheitä siksi, että sellainen kuuluu hyvään ihmisyyteen, ei siksi, ettei minulla itselläni olisi paha olla.
Emme siis varsinaisesti tarvitsemalla tarvitse syyllisyyttä. Syyllisyydestä on toisinaan jopa haittaa! Syyllisyys saa meidät piehtaroimaan itsesäälissä (Jota voit vähentää näiden ohjeiden mukaan!), jolloin toimintakykymme on hyvin rajallinen. Parhaiten voimme korjata tekemämme virheet ja aiheuttamamme ongelmat hyvästä mielentilasta käsin. Et tarvitse pahaa oloa tietääksesi, että olet tehnyt jotain hölmöä. Päinvastoin, mitä enemmän pahaa oloa tunnet, sitä enemmän saatat sulkeutua itseesi, piiloutua maailmalta ja jättää tekemäsi virheet korjaamatta.
Askel 4: Tapahtuneen hyväksyminen
Se, että hyväksyt tapahtuneen ei tarkoita samaa, kuin että pitäisit tapahtunutta hyvänä asiana. Ehkäpä olet tehnyt jotain oikeasti tuhmaa, eikä sellaista tarvitse pitää hyvänä. Tapahtunut on kuitenkin hyväksyttävä, kahdesta syystä:
Ensimmäinen syy on se, että se on ainoa tapa päästä oikeasti syyllisyydestä eteenpäin. Niin pitkään kuin vastustelet tapahtunutta mielessäsi (”mä en olis SAANUT tehdä niin!”), kyseinen tapahtuma tulee pysymään mielessäsi ja aiheuttamaan aina vain lisää nihkeitä fiiliksiä. Kun taas kykenet hyväksymään että ”okei, tällaista on tapahtunut, tein väärin, mutta aion oppia sitä enkä toista enää virhettäni”, on helpompi luopua syyllisyydestä ja jatkaa elämäänsä.
Toinen syy on se, että hyväksyntä on paras väylä oppimiseen. Ethän halua enää toistaa samaa virhettä koskaan uudelleen? Tällöin sinun on kyettävä katsomaan rehellisesti sitä, mitä on tapahtunut, hyväksyä, että näin on tapahtunut ja sitten pohtia, kuinka vältät tällaisen asian tapahtumisen uudelleen.
Kun pääset tähän asti, on syyllisyys hoitanut tehtävänsä. Se on saanut sinut pohtimaan toimintaasi, tunnistamaan sen, mitä teit oikein ja mitä väärin (vai teitkö mitään, usein tunnemme syyllisyyttä myös turhaan), oppimaan tapahtuneesta ja varmistamaan, ettei niin tapahdu enää uudelleen.
Nyt voit päästää syyllisyydestä irti! Tulette kyllä tapaamaan uudelleen, mutta nyt sinulla on uusi työkalu niiden tilanteiden varalle ;)
Rakkaudella,
Jevgeni
