4 syytä, miksi et tarvitse elämääsi lisää tasapainoa

4 syytä miksi et tarvitse elämääsi lisää tasapainoa

Jokainen hyvinvointiblogeja, naistenlehtiä tai oikeastaan mitä tahansa mediaa nykypäivänä seuraava ei voi halutessaankaan välttyä artikkeleilta kuten “Näin palautat tasapainon elämääsi”, “5 tapaa saada elämään lisää tasapainoa” ja “näin löydät tasapainon työelämän ja vapaa-ajan välille”.

Koska hei, modernin, kunnollisen, menestyvän, älykkään, koulutetun ja muutenkin valistuneen ihmisen voidaan odottaa elävän elämää, jossa hän kykenee tasapainoisesti

  • Huolehtimaan hyvinvoinnistaan
  • Huolehtimaan henkisestä kasvustaan
  • Käymään töissä
  • Huolehtimaan menestymisestään ja uralla etenemisestään
  • Antamaan aikaa ja panostamaan perheeseensä
  • Antamaan aikaa ja panostamaan parisuhteeseensa
  • Antamaan aikaa ja panostamaan ystäviin ja sosiaaliseen elämäänsä

Joiltakin tämä kaikki sujuu kuin luonnostaan. Jotkut ovat oppineet tähän.  Kuitenkin valtaosalle ihmisistä tällaisen härdellin pyörittäminen päivästä toiseen on aivan käsittämättömän hankalaa ja raskasta.

Tästä syystä onkin valitettavaa, että tästä tasapainosta on pikkuhiljaa muodostunut jonkinlainen elämässä onnistumisen mitta. Jos elämässäsi ei ole tasapainoa, olet jotenkin tyhmä, laiska tai saamaton.

Minun nähdäkseni tasapaino ei ole mikään ihmisen luonnollinen tila. Päinvastoin juurikin tietty aaltoilevuus on ihmiselle luontaista: Välillä tehdään enemmän töitä, välillä vähemmän. Välillä panostetaan enemmän hyvinvointiin, välillä vähemmän. Välillä parisuhde kiinnostaa enemmän, välillä vähemmän. Välillä menestymisen eteen jaksaa nähdä enemmän vaivaa, välillä ei ollenkaan.

Yksi asiakkaitteni yleisimmistä huolenaiheista on juurikin elämästä kadonnut “tasapaino”. Masentaa, väsyttää, mitään ei huvita tehdä. Vaikka järkevässä kulttuurissa tätä kutsuttaisiin vain hetkelliseksi alamäeksi (ja alamäet eivät edes ole paha asia, vaan normaali osa elämää), tasapainopakkomielteisessä kulttuurissamme tästä normaalista hetkellisestä alamäestä tehdään elämää suurempi ongelma.

Koska olemme haksahtaneet uskomuksen, että elämässä nyt vaan kuuluu olla niin hemmetisti tasapainoa, ruvetaan ajattelemaan, että nyt elämä on sitten tältä osin mokattu ja siten aiheutetaan itsellemme lisää pahaa mieltä.

Vaan mitä jos heittäisit tasapainolla vesilintua?

Onko elämässäsi vaihe, jossa tykität aivan järjettömiä määriä duunia? Tykitä pois! Työ ei tekemällä lopu, mutta luota siihen, että tulee vaihe, jossa tahdot tehdä sitä vähemmän. Se, että lyhyen aikaa et panosta ollenkaan hyvinvointiisi, ei sinua tapa. Monet renesanssiajan mestarit tunnettiin siitä, että he suhtautuivat töihinsä niin suurella intohimolla, että unohtivat pitkiksikin ajoiksi kaiken muun.

Onko elämässäsi vaihe, että lahoat sipsipussi kädessä sohvalla ja katsot turhanpäiväisiä telkkariohjelmia? Anna olla! Lahoa ja mutustele ja katsele sydämesi kyllyydestä! Ei se tee sinusta millään tavoin huonoa, epäonnistunutta ja turhaa ihmistä. Kun olet löhönnyt tarpeeksi, löydät yleensä tarpeeksi sisäistä motivaatiota jatkaaksesi taas toisenlaista elämää.

Tai vaihe, joka sisältää liikaa kitiseviä lapsia, vaippojen vaihtamista, kaaosta kodissa eikä yhtään vapaa-aikaa? Antaa sisältää! Sen synnyttämä ahdistus menee aikoinaan (usein jo mielentilan muuttuessa) ohi. Olen jopa kuullut villiä huhua, että tulet jälkeenpäin kaipaamaan kyseistä elämänvaihetta, kunhan aika on vähän kullannut muistoja.

Tietysti aallonpohjalle jämähtäminen pitkäksi aikaa on jo huonompi juttu. Se, että viikon dokausputki muuttuu kuukaudeksi ja kahdeksi on jo astetta valitettavampi asia. Se, että sohvalta ja sipsipussin äärestä ei tulekaan muutaman päivän jälkeen noustua on valitettavaa. Se, että tekee niin paljon töitä, ettei päiväkausiin näe perhettään tai kumppaniaan on ankeaa. Nämä ovat kuitenkin tilanteita, jotka koskettavat vain pientä (joskin silti liian suurta) osaa ihmisistä, joten emme käsittele nyt niitä.

Sen sijaan tasapainottomuuden stressaamista kohtaan nykyään lähes päivittäin, yhä kasvavissa määrin. Se ei ole kivaa. Siksi haluan seuraavaksi listata neljä syytä sille, miksi et tarvitse elämääsi tätä hyvinvointi-ihmisten ja naistenlehtien ylistämää tasapainoa. Jonkinlainen tasapaino elämässä toki täytyy olla, sen ymmärtää jokainen, mutta tämän kirjoituksen alussa kuvailulla tasapainolla voit ihan oikeasti viskata sitä kuuluisaa sorsaa.

1. “Tasapainoa” tavoittelemalla luot elämääsi lisästressiä

Nähdäkseni nykyelämässämme on jo valmiiksi varsin paljon asioita, joita stressata. Kukaan tuskin suoranaisesti kaipaa niitä lisää. Koska tämän tasapainon saavuttamiseksi joutuu näkemään ihan todellista vaivaa, tulee siitä helposti juurikin tällainen lisästressin aihe.

Minulla on kunnia tuntea varsin paljon näitä tasapainostakin puhuvia hyvinvointi-ihmisiä, ja voin paljastaa sen verran, että ihan yhtä paljon monet heistä stressaavat. Ja ihan yhtä lailla heillekin tasapainon tavoittelu näyttää aiheuttavan lisästressiä. Myönteistä on kuitenkin se, että yhä enenevissä määrin alkaa näkymään heitä, jotka tästä naurettavasta kilpajuoksusta ovat luopuneet.

2. “Tasapainossa” epäonnistuessasi aiheutat itsellesi täysin turhaa pahaa mieltä

“Tasapainoisen” elämän viettäminen päivästä päivään on useimmille aivan hemmetin vaikeaa. Itsekurilla ja hyvillä systeemeillä sitä jaksaa hetken, jotkut toisenkin, mutta useimpien kohdalla on vain ajan kysymys, milloin sitä sortuu tasapainottomuuteen. Ja kun siihen sortuu, itseään ei ole pakko potkia päähän siksi, että olisit jotenkin heikko, sisuton ja tyhmä ihminen. Et ole. Todennäköisyys ei ollut alunperinkään puolellasi. Suhtaudu itseesi siis reilusti ja hellyydellä.

3. Tasapainossa ei ole mitään luonnollista

Minun nähdäkseni luonnollista on ihmisen kyky valita, mihin aikansa käyttää. Se, että joku haaremihousuinen hyvinvointibloggari tai naistenlehden kolumnisti kertoo, että tasapainoinen, luonnollinen elämä vaatii päivittäistä joogaamista, meditointia, itsestään ja parisuhteestaan ja perheestään huolehtimista ei tarkoita, että se olisi absoluuttinen totuus. Itsestään ja muista huolehtiminen on upeaa, mutta ei elämäsi siihen kaadu, jos et onnistu tekemään molempia sopivia määriä.

Ei muuten pidä ymmärtää, että hyökkäisin tässä haaremihousuisia hyvinvointi-ihmisiä vastaan. Päinvastoin, monet heistä ovat hyviä kavereitani, kunnioitan kovasti heidän työtään ja tiedän heidän tarkoittavan hyvää. Joskus yhdelle sopiva hyvä on kuitenkin toisille paha. Maksimaalisen hyvinvoinnin tavoittelu on toisille voimavara, toisille vain lisästressin aihe.

4. Tasapainottomuudella on hetkensä

Monessa tapauksessa päivän pilkkominen moneen osaan on jopa haitallista. Kuvitellaan, että innosta leiskuen työstät yrityksellesi uutta tuotetta. Aika lentää kuin siivillä, mutta maanisessa työnteossasi et sitä huomaa. Sinulla on kivaa ja tuloksiakin syntyy. Päivän lopulla niska on jumissa ja selkään sattuu, mutta hei, vietitpä kokonaisen päivän innostuksen vallassa!

Niskan ja selän voi venytyttää ja käydä hieroututtamassa myöhemminkin. Sen sijaan se, että alkaa kellontarkasti joogaamaan kesken innostuneimman työnteon voi pahimmillaan pilata flown (tai suomalaisten työpsykologien lempisanan “työn imun”) täysin. Uskalla siis ratsastaa innostuksellasi ja uskalla seurata aikatauluja vähemmän orjallisesti. Jos huvittaa joogata, joogaa. Jos ei huvita, älä joogaa. Ehdit myöhemmin vaikka käymään kokonaisen joogakurssin.

Viestini tasapainoa kaipaaville on seuraava:

Ole reilu itseäsi kohtaan. Älä syyllistä itseäsi liiaksi siitä, ettet aina onnistu vastaamaan muiden asettamiin korkeisiin odotuksiin.Elä niin kuin se tuntuu hyvältä, ei niin kuin täysin tuulesta tempaistu supersuorittaja muka eläisi. Se, että otat välillä rennommin ei elämääsi pilaa, päinvastoin, saatat jopa huomata sen muuttuneen paremmaksi :)

(Visited 1 075 times, 1 visits today)

7 comments… add one

  • Hanna Hel 14, 2014, 11:04 am

    Tämä oli ihanan vapauttava ajatus :) Niin yksinkertainen, ja silti antoi minulle yllättävän ahaa-elämyksen. Näinhän tämä elämä tosiaan sujuu, ylös ja alas aallokossa, ja kaikki on hyvin juuri näin, aaltoja myötäillen. Ei tarvitse hakea tasapainoa väkisin. Kiitos!

    Hassua oikeastaan, kun olen monta vuotta koettanut kehittyä henkisesti, ja nyt alkaa tuntua, että lopputulos on sama kuin alkukin, ehkä vähän seesteisempi ja varmempi vain. Minä olen hyvä näin, elämä on aika hyvää kaikkine eri puolineen, eikä tarvetta muutokselle ole (paitsi jos minusta itsestä siltä tuntuu). Voin silti edelleen asettaa tavoitteita, tarttua tilaisuuksiin ja tehdä muutoksia, kun haluan kehittää jotain asiaa töissä tai vapaa-ajalla.

    – Hanna

    • Jevgeni Hel 14, 2014, 6:25 pm

      Kiitos!

      Toi on hyvä huomio, että lopputulos on kuin entistä parempi alku. Periaatteessahan ihminen osaa olla luonnostaan hemmetin onnellinen (mieti vaikka lasten meininkiä), mutta elämän myötä mukaan tarttuu hirveä määrä kaikenlaisia toimimattomia uskomuksia ja ajatusmalleja, jotka kerta kerralta etäänyttävät meitä kauemmas siitä luonnollisesta onnellisuudestamme.

  • Henri Hel 14, 2014, 9:28 pm

    Helkkarin hienosti kirjoitettu! Hauska, että käytit juuri tuota aalto-vertausta, sillä siten olen itsekin ajatellut asioista.

    Tykkään itse treenata ja syödä hyvin. Välillä menee todella lujaa ja tuloksia tulee ihan hulluna, mutta nykyään tiedän, että jossain vaiheessa on pakko ottaa hiukan iisimmin. Oikeastaan ero entiseen on siinä, että aallon harjojen ja pohjien välinen ero ei ole enää niin massiivinen. Se ero on hiukan tasoittunut. Ymmärsin tästä, että niinhän se menee kaikessa muussakin! Vähän sama oivallus taisi tulla kuin Hannallakin :).

  • Maarit Hel 19, 2014, 9:52 am

    Tässähän on mielestäni kontrollin tarpeelle annettu pehmeämpi ilmaisu eli puhuttiin tasapainosta. Kontrollin tarpeesta ja suorittamisesta luopuminen on vapauttavaa. Sen kun ajelehtii elämän virrassa ja joskus heittäytyy ihan täysillä mukaan. Seuraa intohimojaan ja omia polkujaan.

    Elämä on liian monille kuoleman vakava asia.

  • Noora Korppi Hel 24, 2014, 2:04 pm

    Tää osui aika sopivasti, koska oon viime aikoina ollut kovin ihastunut tasapaino-sanaan. Tekis mieli avata omia ajatuksia aiheesta näihin näkemyksiin nähden vähän lisää. Kertoisitko vähän tarkemmin, mitä tarkoitat tuolla ”naistenlehtien” tasapainolla, josta tässä jutussa puhutaan?

    • Jevgeni Hel 24, 2014, 6:35 pm

      Hola Noora :3

      Naistenlehti-tasapainolla viittaan siihen tasapainokäsitykseen, mitä ainakin suomalaiset etulinjan naisten- ja terveyslehdet (Esim. Anna, Voi Hyvin) näyttävät kannattavan. Ja se käsitys on juuri tämä yksinkertaistettu ”elämässä pitää olla kaikkea tasaisesti”. Käsityshän itsessään on täysin looginen ja järkevä ja perusteltu, mutta tässä jutussa tartun nimenomaan siihen, kuinka se tuodaan esiin. Nähdäkseni siitä on kuin hiipien tullut kuvatunlainen ihanne, joka on valitettavan vaikea kaikkien saavuttaa, mistä syystä se voi olla vahingollinen ja syyllistävä.

  • asdfghjklöä Maa 2, 2014, 4:18 am

    Kuolen ku nää tekstit on tälläsiä romaaneja. Mun mielestä mitään ei pitäis miettiä. Siis ei mitään helen elämänparannuskeinoja saakutti sillon joskus ku tehtii viel töitä ja koko päivä oli jotain tekemistä ni ei ollu ihmisillä aikaa miettiä tällästä paskaa. Ku elettiin vaan se elämä, se elämä mikä siinä oli. Elettiin hetkessä. oltiin onnellisempia kun nykysin kukaan missään.
    Nykysin ollaan täysiä idiootteja. Ei meistä kukaan todellakaan mitenkään enää voi saavuttaa oikeeta elämää. Sitä elämää mihin ihmiset on luotu. Eli kulkemaan raittiissa ilmassa, metsästämään ittelleen ruokaa, kävelemään kesäsin paljain jaloin u know tällee luonnollisesti.

    Toivottavasti tuhottas ittemme ennenku tuhotaan koko maapallo.

    Mua niin ällöttää tää touhu nykysin. Kaikki on idiootteja ja kuvittelee et elää jotain elämää jos niinku tyyliin karppaa tai jotain muuta täysin idioottimaista. ELETTIIN SITÄ SILLONKI TYHMÄT KU SYÖTIIN SITÄ MITÄ ETEEN TULI. Tajuuttekste?
    Saatan kuulostaa ajatusmaailmaltani joltai 70v mieheltä anteeks.
    jooen tiiä liittykö tää ny ees asiaan mut ei mun aivot osaa koskaa pysyy aiheessa, miks pitäis?

Leave a Comment