4 syytä sille, miksi et anna itsesi innostua

4 syytä miksi et anna itsesi innostua

Tuntuuko toisinaan siltä, ettet toistuvista innostumisista huolimatta tule koskaan muuttaneesi innostunutta oloasi konkreettisiksi teoiksi? Jääkö innostuksesi vain ajatukseksi, joka ei koskaan toteudu? Tuntuuko lause “olisihan tää tosi kivaa mutta…” vähääkään tutulta?

Väitän, ettei haluttomuus seurata innostustaan johdu yleensä siitä, että olisit innoissasi toteuttamiskelvottomasta asiasta. Useimmat innostavat ajatukset ovat kyllä tavalla tai toisella toteutettavissa. Emme kuitenkaan usein seuraa innostustamme seuraavista syistä:

 

1. Epäonnistumisen pelko

Epäonnistumisen pelko on suuri elämäämme rajoittava tekijä. Se on äärimmäisen yleinen, mutta usein täysin perusteeton. Lausumalla taikasanat “no mä mokaan kuitenkin, ei tästä mitään tuu, turha edes yrittää” itsensä saa mukavan helposti vakuuttuneeksi siitä, että yrittäminen on tosiaan turhaa. Samalla välttyy mukavasti uusilta haasteilta ja pääsee mukavasti jatkamaan tuttua ja turvallista elämäänsä. Mukavaa, eikö?

Harva on kuitenkaan selvinnäkijä, joka kykenee tietämään etukäteen missä onnistuu ja missä ei. On tyypillistä arvioida kykynsä todellista vähäisemmiksi. Todelliset mahdollisuutesi näet kuitenkin vasta, kun uskaltaudut yrittämään.

2. Onnistumisen pelko

Joo, tälläinen on ihan oikeasti olemassa. Onnistumisessa pelottaa sen mukanaan tuoman muutoksen ja uusien tilanteiden kohtaaminen. Mitä jos uuden elämän haasteet osoittautuvatkin liian hankaliksi?!

Koska olemme äärimmäisen huonoja ennustamaan tulevaa, luulen että se kannattaisi jättää suosiolla vähemmälle. Mitä jos sen sijaan keskittyisi vaikkapa nykyhetken haasteisiin? Tulevaisuuden haasteet voi kohdata sitten kun on sen aika. Ja aivan varmasti selviät niistäkin!

Onnistumisen pelko on minulle hyvin läheinen aihe. Kärsin siitä monta vuotta ja se rajoitti toimintaani todella, todella paljon. Vasta viime aikoina olen alkanut vapautumaan siitä ja havainnut, että useimmat asiat joita pelkäsin, osoittautuivatkin lopulta huomattavasti vähemmän pelottaviksi kuin etukäteen ajattelin.

3. Leimautumisen pelko

“No jos mä innostun ja sit mä mokaan ja sit se tarkottaaki et mää oon ihan t-t-tyhmä ku menin i-i-innostuu…”

Leimautumisen pelko on alati läsnä erityisesti meidän alati kyräileväksi ja kyttääväksi koetussa kulttuurissa. Se on aidosti ikävää, mutta mielestäni yhtä ikävää on olla yrittämättä mitään siksi, että pelkää muiden ala-arvoisia (ja usein kuviteltuja) mielipiteitä.

Muiden suhtautuminen epäonnistumisiin ei edes ole aina kielteistä: Entä jos he pitävätkin mahdolliseen epäonnistumiseenkin päätyvää yritystä rohkeana ja ihailtavana? Vaikuttaisi myös siltä, että ne harvat huutelijatkin ovat niitä, joilla ei itsellään ollut munaa yrittää, ja sitten ollaan joko huolestuneita mahdollisesta onnistumisestasi tai riemastuneita siitä, ettet ollutkaan heitä parempi.

4. Laiskuus

Ajattelin olla rehellinen. Olen ihan hemmetin laiska ja löysä kaveri. Toisinaan jostakin innostuessani ajattelen ensimmäisenä sitä, kuinka paljon vaivaa joudun tulevaisuudessa näkemään, mikäli tuota innostustani lähden seuraamaan. Ja minä vihaan nähdä vaivaa.

Mieleeni ei tällöin jostain syystä tule, että innostuksen kohteen seuraaminen on… noh, innostavaa. Innostavien asioiden eteen työskentely on energisoivaa, miellyttävää ja saa ajan lentämään kuin siivillä. Toki siihen sisältyy vaivannäköä, mutta harvoin se käy ylivoimaiseksi.

Kun ensi kerran olet sysäämässä jotain innostustasi syrjään siksi, ettei se kuitenkaan onnistu, koska se on pelottavaa, koska sen seuraaminen on ihan tyhmää ja koska et ainakaan viitsi nähdä sen edellyttämää vaivaa, pyydän että harkitset ainakin hetken aikaa uudestaan. Ehkäpä käsissäsi on tuolloin juuri se innostus, joka tulee mullistamaan elämäsi?

Rakkautta ja innostusta elämääsi toivoo,

Jevgeni

(Visited 1 451 times, 2 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment