5 asiaa, joista voi oppia työhaastatteluissa

5 asiaa, joista voi oppia työhaastatteluissa

Myönnän omistaneeni joskus epätavallisen harrastuksentapaisen. Olen juossut useissa työhaastatteluissa, vaikka minulla on jo ollut työ eikä aikomustakaan vaihtaa sitä toiseen. Miksi olen vapaaehtoisesti hankkiutunut tilanteisiin, jotka useimmat kokevat milloin epämiellyttävinä ja milloin suorastaan ahdistavina?

Siksi, että työhaastettelut ovat suorastaan ylivertainen keino kehittää itseään. Ne ovat tilanteita, joissa haastateltava on lähtökohtaisesti alakynnessä, tilanteita, joissa esitetään vaikeita ja toisinaan suorastaan tungettelevia kysymyksiä. Tilanteita, jotka ovat monille syy äärimmäiseen stressiin.

Kuten olen monesti maininnut, olin aivan viime vuosiin saakka hyvin ujo ja sosiaalisilta taidoiltani heikko, mikä näkyi myös työhaastattelumenestyksessäni. Kun sitten muutama vuosi sitten kiinnostuin itseni kehittämisestä, oli työhaastatteluissa huvikseen juoksemisen tarkoituksena alunperin oppia myymään itseäni. Sittemmin opin kuitenkin ymmärtämään, että työhaastatteluissa oppii myös muita, elämän kannalta vielä hyödyllisempiä asioita, niin sosiaalisia kuin psykologisiakin taitoja sekä itsensä tuntemista.

Näitä taitojani pääsin työhaastattelujen avulla hiomaan:

1. Kyky improvisoida

Olen todennut viime aikoina olevani rehellisen ihmeissäni siitä, kuinka monesta elämän haastavasta tilanteesta selviää improvisoimalla eli puhumalla, vaikkei vielä suunsa avatessaan omista pienintäkään käsitystä siitä, mitä aikoo sanoa. Kunhan onnistuu näyttämään vakuuttavan pätevältä ja itsevarmalta, siltä että tietää mistä puhuu, näyttävät ovet aukeavan ja tilanteet ratkeavan toisinaan lapsellisenkin helposti. Tämä on samaan aikaan todella huimaa ja todella surullista huomata ja toisinaan halu käyttää tätä taitoa hyväkseen on kiusallisen suuri.

Koen löytäneeni tämän taidon juuri työhaastettelutilanteissa, joissa minulla ei ole ollut valmista vastausta johonkin “Miksi juuri sinä olisit saumaton osa tiimiä?”-tasoiseen uteluun.

2. Kyky pitää puoliaan

Työhaastatteluissa haastateltava on lähtökohtaisesti altavastaava, sillä työnantajalla on jotakin mitä työnhakija haluaa, kun taas työnhakijoita on tyypillisesti niin monta, että työnantajalla on varaa valita. Tai näin minä työnhakijana tilanteen ennen näin. Tällainen ajattelu johtaa toisinaan tilanteeseen, jossa työnhakija nöyristelee ja matelee kun taas työnantaja käyttäytyy kuin mikäkin kuningas ja ylin tuomari.

Tämä tilanne on omiaan puoliensa pitämisen harjoitteluun. Olet ehkä työnhakijana alakynnessä, mutta yritäppä käyttäytyä arvokkaasti ja suoraselkäisesti, olla tinkimättä omista arvoistasi ja haluistasi. Se on hemmetin pelottavaa, mutta samalla todella kehittävää.

(Todellisuudessahan hyvällä työnhakijalla on hänelläkin jotain, mitä työnantaja haluaa: Kyky tehdä töitä muita paremmin. Hyviä työntekijöitä ei ole riesaksi asti, joten tarvetta nöyristelyyn ei lopulta ole.)

3. Kyky myydä itsensä

Mikäli nykymaailmassa haluaa menestyä (siinä perinteisessä mielessä), kyky kertoa itsestään ja osaamisestaan sekä myydä tämä osaaminen eteenpäin on absoluuttisesti välttämätön. Yrittäjille tämä on tuttua kauraa, muilla tämä taito taas saattaa olla vähän niin ja näin, sillä tarvetta sen kehittämiselle ei ehkä ole ollut. Voit tarkistaa osaamisesi helposti vastaamalla vaikkapa seuraaviin kysymyksiin. Anna itsellesi esimerkiksi 15 sekuntia vastausaikaa per kysymys, jotta vastaukset pysyvät napakoina eivätkä muutu jaaritteluksi:

  • Mitkä ovat tavoitteitasi elämässä?
  • Mitkä ovat vavhvuuksiasi?
  • Entä heikkouksiasi?
  • Mitä tärkeää sinä tuot työyhteisöön?
  • Mikä tekee sinusta hyvän tiimipelaajan?
  • Miksi palkkaisimme juuri sinut?
  • Mikä on roolisi työyhteisössä?
  • Missä olet viiden vuoden kuluttua?

4. Kyky sietää stressiä

Monet kokevat työhaastattelutilanteet hyvinkin stressaaviksi. Tämä johtuu esimerkiksi ajatuksesta, että olet tiukan tarkastelun ja arvioinni kohteena, ettet ehkä saa haluamaasi työtä tai ettet ole tarpeeksi hyvä ja kyvykäs.

Vaikka alhaisessa mielentilassa nämä ajatukset saattavatkin vaikuttaa suuriltakin ongelmilta, järkevästi ajateltuna ne eivät sitä ole. Arvioitavana oleminen ei oikeasti vahingoita vaan päinvastoin auttaa kehittymään, mikäli asenne on tietysti oikea. Se, ettet saa työpaikkaa ei ole maailmanloppu ja se, ettet ole työnantajalle tarpeeksi hyvä sijoitus ei tas tarkoita sitä, että sinussa olisi sinänsä mitään vikaa.

Näiden ja vastaavien oivallusten myötä opimme ymmärtämään, että stressissä on pääosin kyse olemattomiin uhkatekijöihin uskomisesta ja ettei useimmissa stressaavissa tilanteissa ole mitään pelättävää.

5. Sosiaalinen rohkeus

Ujous ei ole itsessään huono ominaisuus, mutta siitä huolimatta monet kokevat sen häiritsevän elämäänsä. He ilmaisevat halunsa tulla sosiaalisesti rohkeammiksi, mutta usein epäonnistuvat siinä. Miksi?

Yksi syistä on se, että kykenemme hallitsemaan sosiaalista piiriämme ja sen tapahtumia toisinaan liiankin hyvin. Pystymme välttelemään ahdistaviksi kokemiamme tilanteita, voimme pyytää meitä ympäröiviä ihmisiä olemaan keskustelematta meidän mielestämme vaikeista asioista ja voimme poistua tilanteista, jotka koemme vaikeiksi.

Koska ujous on ominaisuus, josta tietyssä mielessä opitaan pois (ujous ei koskaan kokonaan katoa, sen kanssa vain oppii diilaamaan), ilman vaikeiden tilanteiden kohtaamista saattaa se seurata mukanamme läpi elämän. Työhaastattelut ovatkin upea tilanne oppia käsittelemään ujouttaan. Niiden palkinto, uusi työ on niin arvokas, että se motivoi ujointakin ihmistä jäämään tilanteeseen, joka on hänelle vaikea. Haastattelijan esittämät kysymykset taas pakottavat ujostelijan heittäytymään vaikeaan tilanteeseen täysillä ja ylittämään itsensä ja lopulta huomaamaan, ettei pelättävää ollutkaan.

Sillä ujoudessakin kyse on lopulta peloista. Pelkäämme epäonnistuvamme, tulevamme torjutuiksi, näyttävämme ja kuulostavamme tyhmiltä. Lopulta nämä pelot ovat kuitenkin tyhjiä: Kaikesta mokailusta ja tyhmäilystä huolimatta olemme aina ehjiä, hyviä ja rakastettavia. Mitään pelättävää ei ole.

(Visited 810 times, 2 visits today)

2 comments… add one

  • kasperi Hei 30, 2013, 1:41 pm

    Mun mielestä paskanpuhumisella ja improvisaatio kyvyllä on valovuosien ero. Itse ainakin nään paskanpuhumisen liiallisena itsekehuna ja valehteluna. Improvisaatio taas kyky ratkaista ongelmia epäsovinnaisilla ja luovilla tavoilla.

    • Jevgeni Hei 30, 2013, 5:31 pm

      Hyvä pointti. Itse näen paskanpuhumisen ehkäpä juuri sellaisena ”en oo valmistautunut tähän mutta heitänpä jotain älykkäältä kuulostavaa”, kun taas kaikki muu on jo ihan puhdasta valehtelua. Luulen että ihminen kyllä tietää itse missä menee se raja, kun improvisoi ja milloin puhuu jotain mikä ei pidä paikkaansa. Mielenkiintoista huomata miten lepsusti näköjään suhtaudun koko paskanpuhumistermiin, vaikka se on ehkä oletuksellakin aika negatiivisesti latautunut. Ehkäpä suosiolla korjaan sen tuosta, sillä useimmat käsittänevät sen nimenomaan negatiivisena.

Leave a Comment