5 syytä lopettaa tuomitseminen

5 syytä lopettaa tuomitseminen

Tuomitseminen on jälleen yksi niistä äärimmäisen haitallisista mutta samalla täysin hyväksytyistä tavoista. Koska sitä tekevät lähes kaikki, emme pääsääntöisesti tule edes kyseenalaistaneeksi sitä. Mutta jälleen kerran, se, että tuomitseminen on hyväksyttyä, ei tee siitä missään muodossa järkevää.

Mutta miksi me tuomitsemme muita? Mitä voitamme sillä? Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta lopulta päädymme aina yhteen ja samaan vastaukseen: Tuomitsemme, koska haluamme näyttää itsellemme tai muille olevamme parempia kuin tuomiomme kohde.

Otetaan muutama esimerkki:

“Kaikki pettäjät ovat perseestä” (Viesti: En petä, en ole perseestä, olen parempi kuin he”

“Koulujen keskeyttäjät ovat häviäjiä” (Viesti: Minä en keskeyttänyt kouluani, en ole häviäjä, olen heitä parempi”

“Liiallinen dokaaminen on noloa” (Viesti: Minä osaan juoda järkevästi, olen parempi kuin nämä örveltäjät”

Toki on muistettava, että jotkut vahvaluontoiset ihmiset saattavat sanoa noin ja laskea itsensäkin mukaan tuomittaviin, mutta oikeasti, kuinka usein tälläistä näkee? Joka tapauksessa olisi parasta jättää tuomitseminen kokonaan pois. Ja miksikö?

1. Emme ole oikeasti parempia

Se, että joku uskoo olevansa jotenkin parempi ihminen, ei sellaista hänestä vielä tee. Tässä tapauksessa pikemminkin päinvastoin, ainakaan minä en saa kovinkaan hyvää kuvaa tyypeistä, jotka tuntevat tarvetta tuoda esiin paremmuuttaan muihin nähden.

2. Kukaan ei pidä tuomituksi tulemisesta

Toimimme elämässä pääsääntöisesti kuten osaamme ja kuten pidämme hyvänä. Joo, emme aina osaa toimia hyvin, järkevästi tai kuten ehkä kannattaisi. Ja koska näemme toimintamme osana meitä, sen johdosta tuomituksi tuleminen tuntuu yleensä pahalta. Ei toki kaikista, mutta valtaosasta. Mikäli sinulla on tapana tuomita, kysyppä itseltäsi, onko sinulla oikeasti varaa aiheuttaa pahaa mieltä toisille?

3. On helppoa tuomita väärin perustein

Tuomitsemme aina sen tiedon pohjalta, joka meillä on. Harvoin kuitenkaan näemme koko totuutta. Voimme enintään olettaa, miksi joku toimii kuten toimii. Emme välttämättä näe, mikä saa hänet toimimaan niin. Voimme tuomita ylinopeutta ajavan vastuuttomaksi hurjastelijaksi, mutta tekisimmekö niin, jos tietäisimme että hänellä on kyydissä vaikkapa kuolemaa tekevä lapsi, joka täytyy saada nopeasti sairaalaan?

4. Saatamme sortua itse samaan

Joo, tuomitsemme muita hyvänä hetkenämme, mutta entäpäs kun jokin menee pieleen ja sorrumme itse samaan? Kuinka noloa SE on?

5. Emme osaa aina lukea tilannetta oikein

Ajattelet ehkä että okei, en mä mitään tommosta tee, tuomitsen muita enintään silloin, kun tiedän etten loukkaa ketään, sehän on aivan okei. Ja todennäköisestihän se on, mutta välillä käy kuitenkin toisin kuin odotamme. Todistin vähän aikaa sitten tilannetta, jossa eräs henkilö lateli ilmoille painavaa mielipidettään huumeidenkäyttäjistä (ja siitä, kuinka heidät kaikki pitäisi laittaa pakkohoitoon ja pois ”kunnon kansalaisten” silmistä) tietämättä, että hänen keskustelukaverinsa kumppani oli parhaillaan melkoisen huumeongelman keskiössä.

Joku saattaa tässä kohti ihan oikeutetusti miettiä että “joo, muuten ihan järkevää, mutta en haluis olla epäaito, oon tottunut tuomitsemaan ja olisi väärin esittää jotain, mitä ei ole”.

Joo, totta. Mutta entäpä jos tämä uusi käytösmalli ei tuntuisikaan mitenkään epäaidolta, sen enempää kuin vaikkapa se, ettei tahallisesti loukkaa muita, tunnu epäaidolta. Sillä taito olla tuomitsematta kuuluu ihan yhtä lailla miellyttävään ja muut huomioonottavaan käytökseen kuin taito olla loukkaamatta. Se ei tunnu epäaidolta, koska olemme lapsesta asti tottuneet siihen.

Myös siihen, ettei tuomitse, voi tottua. Minulta meni muutama kuukausi siihen, että siitä tuli ikäänkuin “osa minua”. Uskon kuitenkin vakaasti, että kyseinen muutos on tehtävissä myös paljon nopeammin, mikäli siihen aidosti kiinnittää huomiota ja pitää sen kokoajan mielessä.

Mikäli haluaa olla taas astetta kivempi tyyppi, koittakaa ihmeessä tätä, ei siinä mitään häviäkkään.

(Visited 974 times, 1 visits today)

2 comments… add one

  • Irmuinen Lok 2, 2011, 1:23 am

    Kiinnostava aihe taas. On tosiaan helppo olettaa, että muissa on jotakin vikaa, kun taas itsessä ei ole koskaan, vaikka mokaisikin… Taidan itsekin sortua tuohon välillä, ja ihan oman ”tietomäärän” lisäämisen takia haluaisin oppia enemmän oikeesti ymmärtämään ihmisiä sokean tuomitsemisen sijaan. Joskus tosin huomaan, että on kivempi syyllistää muita… :o Varmaan se on sitä itsensä paremmaksi tuntemista, kuten kirjoitit.

    • jevgeni Lok 2, 2011, 9:01 am

      Jep, ja koska tota on tullut kuitenkin jatkettua läpi elämän, niin en voi itsekään sanoa olevani täysin vapaa tosta tavasta, se kun istuu niin syvällä. Vaikka kuinka toitottaisin itselleni että hei, ei tuomita, niin kyllähän se sieltä lipsahtelee. No, ehkäpä mä sitten joskus opin…

Leave a Comment