Esiintymistaidot voivat tehdä elämästämme parempaa monella eri tavalla. Olemme tottuneet ajattelemaan, että esiintymistaidoista hyötyvät vain ne ihmiset, jotka joutunut esiintymään työnsä vuoksi. Tosiasiassa esiintymistaidot voivat eri tavoin parantaa myös monia muita elämämme osa-alueita. Tässä tekstissä haluan nostaa esiin tähän liittyviä esimerkkejä.
Tässä tekstissä en tarkoita esiintymisellä vain lavalla olemista, puheiden pitämistä ja vastaavaa. Tarkoitan kaikkia tilanteita, joissa olemme äänessä ja huomion keskipisteenä. Esimerkiksi koulussa opettajalle vastaaminen, töissä viikkopalaverissa puhuminen tai jopa kavereille kuulumisistaan kertominen ovat myös eräänlaisia esiintymistilanteita.
5 tapaa, joilla esiintymistaidot tekevät elämästämme parempaa
1. Tuntuvasti vähemmän ennakkoahdistusta
Ikävä tosiasia on se, että joudumme elämässämme aina toisinaan erilaisiin esiintymistilanteisiin ja huomion keskipisteeksi, halusimme sitä tai emme. Joudumme avaamaan suumme koulussa, töissä, erilaisissa juhlissa, virallisia asioita hoitaessamme sekä kymmenissä muissa vastaavissa tilanteissa. Vaikka kuinka inhoaisimme esiintymistä, joudumme tekemään sitä aina välillä.
Todennäköistä on, että tunnemme näissä tilanteissa toisinaan ennakkoahdistusta. Joillakin sitä saattaa olla melko vahvaakin. Ennakkoahdistus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että mietimme huolestuneina tilannetta etukäteen ja odotamme sitä pelonsekaisin tuntein. Pahimmillaan pilaamme jopa yöunemme ja esiintymistä edeltävät päivämme, sillä jänittämme tulevaa tilannetta niin vahvasti. Itsellänikin on menneisyydessä kokemusta tästä ja tiedän, kuinka epämiellyttävää tällainen voi olla.
Tässä voimme esittää itsellemme kysymyksen. Onko pidemmän päälle järkevämpää kokea tällaista inhaa ennakkoahdistusta kerta toisensa jälkeen, ehkä vielä useita kymmeniä tai jopa satoja kertoja elämässämme, vai opetella tarpeeksi esiintymistaitoja, jotta pääsisimme ennakkoahdistuksesta eroon lopulllisesti?
2. Pysyvä itsevarmuuden lisäys
Elämä on siitäkin inhaa, ettei voi koskaan olla täysin varma siitä, mitä kulman takana odottaa. Toisinaan tämä tarkoittaa myös sitä, että tulemme yllättäen kohtaamaan tilanteita, jotka vaativat meiltä huomion keskipisteenä olemista sekä jonkinlaista verbaalista panostusta. Esimerkkejä tästä voivat olla vaikkapa seuraavat tilanteet:
Ehkäpä sait huonoa asiakaspalvelua ja sinun täytyy puolustaa oikeuksiasi? Ehkäpä ilkikurinen kaverisi ilmoitti juuri illanvietossa kovaan ääneen, että sinä aiot pitää puheen tai laulaa karaokea? Ehkäpä törmäsit kadulla tuttavaan, joka haluaa sinnikkäästi vaihtaa kuulumisia, vaikka yritätkin kovasti vaikuttaa epäkiinnostuneelta ja päästä jatkamaan matkaasi?
Moni esiintymistä, huomion keskipisteenä oloa ja suunsa avaamista kammoava ihminen tuntee epämääräistä, mutta aktiivista epävarmuutta siksi, että tällaisia tilanteita voi tapahtua ihan milloin tahansa. Minne hän meneekin ja mitä hän tekeekin, on aina olemassa vaara, että hän joutuu inhaan esiintymistilanteeseen.
Itsevarmaksi esiintyjäksi oppiminen poistaa tämän epävarmuuden. Kun tiedämme kykenevämme esiintymään tarpeen tullen tarpeeksi sujuvasti, ei meidän tarvitse stressata mahdollisia nihkeitä tilanteita. Voimme elää päivämme rennosti ja vapautuneesti, sillä yllättävät esiintymistilanteet eivät ole meille enää uhka.
Tässäkin voidaan siis esittää kysymys: Haluammeko kokea mieluummin jatkuvaa epämääräistä uhkaa, vai olisiko itsevarmaksi esiintyjäksi oppiminen pitkällä aikavälillä mukavampaa? Esiintymistaidot ovat oiva tapa ratkaista tämä ongelma.
3. Minäpystyvyyden ja omanarvontunteen lisääntyminen
Se, miltä meistä tuntuu, on tiukassa vuorovaikutuksessa siihen, mitä me itsestämme ajattelemme. Se sävy jolla puhumme itsellemme määrittää osaltaan sitä, millainen olo meille tulee. Mitä tapahtuu, jos puhumme itsellemme esimerkiksi seuraavaan sävyyn?
“No… mä oon vähän tällainen tyyppi joka ei oikein uskalla esiintyä, emmä oikein luota siihen että pärjäisin siinä. Tosi noloa aina punastella ja täristä siinä muiden edessä, hyhhyh!”
Tunnemmeko tällaisten ajatusten jälkeen itsemme vahvoiksi ja pystyviksi? Hiipiikö kasvoillemme hymy ja säteilemmekö itsevarmuutta? Tuskinpa. Entä millaisen olon seuraava ajattelutapa herättää?
“Esiintyminen jännittää mua, mutta se on ihan normaalia, niinhän se jännittää vähän kaikkia. Tiedän, että pystyn esiintymään jännityksestäni huolimatta. Toki joskus vähän punastelen ja polvetkin vähän tutisee, mutta hei, onhan se ihan ymmärrettävää vaikeassa tilanteessa ja tuntuukin tuplasti paremmalta kun selviää niistä tilanteista silti kunnialla!”
Todennäköisesti paremman kuin aiempi ajattelutapa. Kun ajattelemme itsestämme itsevarmaan ja myönteiseen sävyyn, vaikuttaa se oloomme yleensä itsevarmuutta ja myönteisyyttä lisäävästi. Ihmisen, jonka minäpystyvyyden ja omanarvontunteen määrä on kohdallaan, on paljon helpompaa ja mukavampaa elää elämäänsä kuin jonkun, jolta niitä puuttuu.
Tämän vuoksi esiintymistaidot ja niiden harjoittelu voi olla tärkeää. Mitä itsevarmempia olemme, sitä myönteisemmin osaamme ajatella itsestämme ja sitä parempi olo meillä keskimäärin on.
4. Paljon enemmän positiivista huomiota muilta ihmisiltä!
Esiintymiseen liittyy myös ilmiö, jota kutsutaan karismaksi. Karismalla en tarkoita tässä vain sitä, kuinka taitavia puhujia olemme, kuinka ylväästi kannamme itsemme tai miltä näytämme. Karisma on myös sitä, ettemme osoita jatkuvia epävarmuuden merkkejä, eli esimerkiksi selvää epävarmuutta huomion keskipisteenä olemisesta, takeltelua, sanoissa sekoamista, tärinää, punastelua, kyyryilyä, katsekontaktin välttämistä, maahan katsomista, nykiviä liikkeitä, kiusallisia hiljaisia hetkiä, sitä ettemme uskalla sanoa sitä mitä haluaisimme ja niin edelleen.
Jo tällaisten “epäkarismaattisten” eleiden poishiominen tekee meistä moninkertaisesti viehättävämpiä muiden ihmisten silmissä. Tämä pätee kaikilla tasoilla: Sekä koulu- ja työkavereidemme sekä muiden tuttaviemme kanssa, mutta erityisesti vastakkaisen sukupuolen silmissä.
5. Päällikköasema
Ihmiset seuraavat heitä, joilla on kyky käyttää sanoja. Näin on ollut läpi historian, enkä näe, miksi tämä olisi muuttumassa. Sanoja ja presenssiään taitavasti käyttävät henkilöt herättävät meissä tunteita, halusimme tai emme.
Ajattele esimerkiksi eturivin artisteja, politiikkoja tai vaikuttajia. Ajattele Cheekkiä, Stubbia tai Sarasvuota. Heitä voi rakastaa, heitä voi vihata, mutta jotain he saavat meidät tuntemaan. He puhuvat ja me joko kuuntelemme haltioituneita tai pidämme heitä järkyttävinä mulkkuina. He johtavat, me taas tottelemme tai pyristelemme vastaan.
En itse pidä “päällikköasemaa” minään itsearvona. Kaikkien ei tarvitse eikä pidä olla minkäänlaisia päälliköitä. Pääsemme paljon vähemmällä, jos emme halua olla “päälliköitä”. Päällikkönä oleminen tuntuu kuitenkin monista aika hyvältä ja sillä on varsin miellyttävät vaikutukset minäpystyvyytemme tunteeseen, omanarvontunteeseen ja moneen muuhunkin mielenterveyden kannalta oleelliseen ilmiöön.
Mikäli koet olevasi sisimmiltäsi päällikkö, on esiintymisen ja karisman opettelu ensiaskel päällikön urallasi. On aivan sama, haluatko olla seuraava suomen ulkoministeri vai taloyhtiösi asukastoimikunnan puheenjohtaja, tarvitset niihin samoja pohjataitoja. Esiintymiskyky ja itsevarmuus on yksi niistä.
Rakkaudella,
Jevgeni
(Teksti “5 tapaa, joilla esiintymistaidot tekevät elämästämme parempaa” on julkaistu
