Epäonnistumisen hyväksyminen: 5 tärkeää ajatusmallia

epaonnistumisen hyvaksyminen

Epäonnistumisen hyväksyminen ei ole helppoa, mutta sitäkin tarpeellisempaa. On luonnollista ja ymmärrettävää, että epäonnistumiset tuntuvat pahalta ja että niiden jälkeen itsetuntomme voi vähentyä. Samalla on kuitenkin tärkeää, että omat epäonnistumisensa onnistuu hyväksymään ja jatkamaan eteenpäin niistä huolimatta. Tässä tekstissä haluankin nostaa esiin muutamia ajatusmalleja, joista voi olla hyötyä tässä yhteydessä.

Epäonnistumisen hyväksyminen: 5 tärkeää ajatusmallia

1. Epäonnistumisia tulee jokaisen kohdalle ja siihen kannattaa varautua

Osa epäonnistumiseen liittyvästä tuskasta selittyy sillä, että epäonnistumiset tapahtuvat yllättäen. Olemme ehkä odottaneet onnistuvamme, mutta syystä tai toisesta yrityksemme menee mönkään ja odotettu onnistuminen vaihtuukin katkeraksi epäonnistumiseksi.

Tällöin varsinaisen epäonnistumisen tuskan lisäksi joudumme näkemään vaivaa myös siihen, että sopeudumme uuteen, yllättävään tilanteeseen. Kyky sopeutua odottamattomiin tilanteisiin taas vaihtelee suuresti yksilöstä toiseen. Toiset sopeutuvat helposti, toisille sopeutuminen taas on erittäin haastavaa. Jokainen voi kuitenkin hieman nostaa tätä sopeutumiskykyään varautumalla epäonnistumisen mahdollisuuteen jo etukäteen.

Kyse on niin kutsutun “proaktiivisen” asenteen omaksumisesta. Sillä tarkoitetaan sitä, ettemme tarkastele itseämme niinkään avuttomina uhreina, vaan aktiivisina toimijoina, jotka miettivät asioita myös ennakkoon. Tämä koskee myös epäonnistumisten kohtaamista. Koska tiedämme, että epäonnistumiset ovat aina mahdollisia, voimme ottaa sen huomioon jo ennakkoon ja luoda suunnitelman epäonnistumisen varalle: mitä teemme ja kuinka reagoimme, jos yrityksemme päättyy epäonnistumiseen?

Tämän ei ole niinkään tarkoitus suojata epäonnistumiseen liittyvältä tuskalta, vaan vähentää sitä edes hieman. Tuskan vähentäminen tapahtuu tässä kontrollintunteen lisäämisen kautta. Vastoinkäymiset tiedetään helpommiksi kestää, kun ihmiselle on kokemus siitä, että hän hallitsee tilannetta edes hieman.

2. Ole ylpeä yrityksestä, älä pelkästä lopputuloksesta

Yritit jotakin ja epäonnistuit. Epäonnistuminen on ikävää, mutta ikävää lopputulosta ei tule tulkita niin, että koko yritys oli turha. Vaikka yrityksesi päättyi epäonnistumiseen, sinä sentään yritit. Se taas on jo itsessään ihailtavaa ja ylpeilyn arvoinen asia!

Lopputulos ei ole ainoa, millä on väliä. Myös toimintamme ennen epäonnistumista voidaan nähdä arvostettavana asiana. Tämäkään ajatusmalli ei poista epäonnistumiseen liittyvää tuskaa, mutta voi hillitä sitä hieman, sillä lohtua voi saada siitäkin, että näkee itsensä myönteisessä valossa: ihmisenä, joka sentään teki ihailtavan teon eli yritti.

3. Yksittäinen epäonnistuminen on vain yksittäinen epäonnistuminen

Epäonnistumisen jälkeen monet ihmiset kuvailevat itseään hyvin kielteiseen sävyyn. He saattavat todeta olevansa “aivan luusereita”, “ikuisia epäonnistujia” tai muuta vastaavaa. On kuitenkin muistettava, että epäonnistuminen yhdessä asiassa ei tarkoita sitä, että yhtäkkiä olisit “ikuinen epäonnistuja” tai ettet “ikinä onnistu missään”.

Epäonnistumisen hyväksyminen on helpompaa, kun epäonnistumisen merkitystä ei yleistä koskemaan meitä kokonaisuutena. Jos epäonnistuimme yhdessä asiassa, se ei tarkoita, ettemmekö olisi onnistuneet monessa muussa. Se ei myöskään tarkoita, ettemme tulevaisuudessa voisi onnistua myös siinä, missä tällä kertaa epäonnistuimme.

4. Epäonnistuminen on väliaikaista

Menit mokaamaan ja nyt kaikki on ikuisesti huonosti. Vai onko?

Epäonnistumista seuraavana pettymyksen tai häpeän hetkellä tuntuu herkästi siltä, että epäonnistumisella on jättimäiset ja kauaskantoiset seuraamukset. Näin voi toki joissain harvoissa tapauksissa ollakin, mutta ylivoimaisessa valtaosassa tapauksista epäonnistuminen ja sen seuraukset ovat väliaikaisia.

5. “Vain luuserit epäonnistuvat” –“Voittajat epäonnistuvat eniten”

Vietin aikoinaan muutaman vuoden yrittäjäpiireissä. Niissä toisteltiin usein sitä, että onnistujat epäonnistuvat eniten. Tällä tarkoitettiin sitä, että epäonnistumista tulee lähestyä oppimiskokemuksena. Yrittäjä tai liikehenkilö oppii ammatissaan sitä taitavammaksi, mitä enemmän epäonnistumisia hän on käynyt läpi ja mitä enemmän hän on niistä oppinut.

Tällainen ajattelu ei toki paljoa lohduta heti epäonnistumisen jälkeen, mutta hieman apua siitä voi kuitenkin olla. Ei epäonnistuminen mukavaksi asiaksi ikinä muutu, mutta valmiutemme oppia epäonnistumisista ja arvostaa epäonnistumista oppimiskokemuksena vie epäonnistumisen tuskalta sen suurimman terän. Epäonnistuminen ei siten ole meille pelkästään vihollinen, vaan myös ystävä ja opettaja.

Rakkaudella,

Jevgeni

(Teksti “Epäonnistumisen hyväksyminen: 5 tärkeää ajatusmallia” on julkaistu alun perin 9.9.2014 ja sitä on päivitetty 2.6.2021. Lisää vastaavia vinkkejä löytyy blogin arkistoista tekstien ja videoitten muodossa. Kiitos ja mukavia luku- ja katseluhetkiä!)

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia