6 vinkkiä ujoille: Näin pärjäät keskusteluissa

6 vinkkiä ujoille Näin pärjäät keskusteluissa

“Ujona ihmisenä minulle tulee usein, erityisesti uusissa tilanteissa, uusien ihmisten kanssa vastaan ongelma, etten keksi mitään sanottavaa. En pysty tavallaan antamaan ajatukseni virrata vapaasti. Menen siis toisin sanoen lukkoon, ja keskityn vain siihen että ”sano nyt jotain, sano jotain”. Onko sinulla vinkkejä tähän?”

Tällaisella kysymyksellä minua lähestyi Kysy Jevgeniltä -viestillä Leena. Samaa asiaa on miettinyt moni muukin meistä. Silloin kun minua vaivasi ujous, mietin sitä itse melkein päivittäin. Nykyään keskusteluissa pärjääminen onneksi tulee todella vaivattomasti. Siinä ovat auttaneet ainakin seuraavat keskustelutekniikat ja oivallukset:

3 hyödyllistä keskustelutekniikkaa

1. Pidä aihe yksinkertaisena

Moni ajattelee, että sosiaalisissa tilanteissa hyvin pärjääminen edellyttää jonkinlaista partaveitsenterävää älliä ja sosiaalista taituruutta. Tilanteissa pitäisi muka osata heittää rentoa ja oivaltavaa läppää, kyetä puhumaan taitavasti tajunnanräjäyttävistä ja elämää suuremmista aiheista sekä samalla vaikuttaa kaikin puolin pätevältä ja kiinnostavalta tyypiltä.

Ei tarvitse. Totuus on onneksi ihan muuta.

Pidän itse nykyään kovasti ihmisiin tutustumisesta. Teen sitä ihan jatkuvasti. Ja mikä parasta, lähes jokainen uuden ihmisen kanssa käymäni keskustelu koostuu aivan arkisista, tavallisista ja helpoista aiheista:

  • “Moi, mikä meininki, mitä kuuluu?”
  • “Missä opiskelet/työskentelet/asut/käyt yleensä lomailemassa”
  • “Mitä tykkäät tehdä, mitä harrastat?”
  • ”Ai sulla on koira? Minkä rotuinen se on? Entä mikä sen nimi on?”

Vaikka näin arkisista asioista jutustelu saattaa kuulostaa tylsältä, on se juuri sitä, mitä sosiaalisten tilanteiden alussa tavallaan kuuluukin tehdä. Kun juttelee vähän tylsistäkin asioista, tulee samalla toimineeksi ”sosiaalisen säännöstön” mukaan. Luomme luottamusta, tulemme tutuiksi ja rakennamme pohjaa tuleville keskusteluille.

Vaihtoehtoisesti keskustelun voi avata jollain aivan yksinkertaisella, tilanteeseen liittyvällä huomiolla. Huomion ei tarvitse, eikä usein edes kannata olla mitenkään oivaltava. Riittää, että huomion tekemällä osoitat halusi käydä keskustelua ja rikot jään väliltänne. Tilannehuomiot voivat olla niinkin yksinkertaisia ja turhia kuin vaikkapa:

  • “Aika kylmä päivä tänään!”
  • “Aika kauan ollaan jo odotettu bussia, meneeköhän tässä vielä pitkään?”
  • “Kato, aika hauska paita tolla opettajalla tänään.”

Ei mitään sen kummempaa. Sosiaalisissa taidoissa yksinkertainen on kaunista ja ennen kaikkea toimivaa.

2. On tärkeämpää olla kiinnostunut kuin kiinnostava

Monet kokevat paineita olla kiinnostavia tai päteviä. “Miten mä voisin jutella kellekkään, kun oon vaan tämmönen tylsä harmaa hiirulainen.”

Todellisuudessa nämä “tylsät harmaat hiirulaiset” ovat juuri sitä, mitä kannattaakin olla. Monetkaan eivät jaksa porukkaa, joka suunapäänä jauhaa itsestään ja saavutuksistaan. Todellisuudessa arvostamme kuuntelijoita.

Maailman käytetyin sana on “minä” eri muotoineen. Vaikka tykkäisimme väittää mitä tahansa, pyörii elämämme pitkälti itsemme ympärillä. Jokainen meistä on asiantuntija kaikessa itseämme koskevassa. Tämän vuoksi valtaosa ihmisistä suorastaan rakastaa itsestään puhumista. Tutkimuksissa on osoitettu, että keskustelukumppaneista kiinnostavimpina ja miellyttävimpinä pidettiin niitä, jotka kyselivät paljon ja osasivat kuunnella. Siitä huolimatta, etteivät he sanoneet itsestään koko keskustelun aikana yhtään mitään!

Keskustelussa kuin keskustelussa erinomaisesti pärjääminen ei siis vaadi mitään muuta kuin kiinnostuneisuutta toista ihmistä kohtaan. Kysele pieniä, yksinkertaisia, toisen henkilöön, elämään, harrastuksiin, lemmikkeihin, työhön jne. liittyviä kysymyksiä, niin menestyksesi on taattu.

3. Tarkkaile tilaisuuksia tehdä jatkokysymyksiä

Yleinen pelko on puheenaiheiden loppuminen kesken. Sitä ei kuitenkaan käytännössä edes voi tapahtua, mikäli osaat tarkkailla aiheita, joista tehdä jatkokysymyksiä. Jos esimerkiksi joku kertoo jotain niinkin yksinkertaista kuin olleensa koiransa kanssa lenkillä, pystyt kysymään mitä tahansa seuraavista:

”Minkä rotuinen koira sulla on? Missä tykkäät käydä kävelemässä? Onko sulla kauankin ollut koira? Onko sulla yksi tai useampi koira? Meidän koira ei osaa vieläkään olla vetämättä lenkistä, miten olet saanut opetettua omasi?”

Jokainen vastaus tarjoaa useita uusia aihevaihtoehtoja, joihin voit tarttua ja viedä keskustelua eteenpäin.

3 hyödyllistä oivallusta sosiaalisista tilanteista

1. Et voi mokata

Mikä muiden ihmisten kanssa puhumisesta tekee niin pelottavaa?

Ainakin ajatus siitä, että jotenkin ”epäonnistumme”. Ehkä pelkäämme, että sanomme jotakin hölmöä tai noloa. Ehkä pelkäämme, ettemme osaa sanoa mitään ja vaikutamme oudoilta tuppisuilta. Ehkä pelkäämme, että sanomme jotain väärää ja keskustelukumppani ei sen vuoksi pidä meistä.

Noloja tilanteita tietysti sattuu, joskin paljon harvemmin, kuin tykkäämme ajatella. Nolojen tilanteiden pelko on sillä tavalla tyypillinen pelko, että meillä on taipumus ylikorostaa ikävien tilanteiden määrää. Noloja tilanteita sattuu harvoin. Ne vain tuntuvat niin pahoilta, että pysyvät pitkään mielessä ja siksi vaikuttavat niin yleisiltä.

Joskus noloja hetkiä kuitenkin tulee vastaan. Mitä siitä silloin seuraa?

Lyhyen vaivaannuttavan hetken lisäksi ei yleensä yhtään mitään. Olemme hyviä muistamaan omat epäonnistumisemme. Sen sijaan muiden mokailuja muistamme yleensä vain pienen hetken. Tätähän ei ole kiva myöntää, mutta ihmisen elämä pyörii pitkälti oman itsensä ympärillä. Se, mikä tapahtuu itselle ja liittyy omaan elämään, on kiinnostavaa. Muiden asioita tuskin huomaamme, tai varsinkaan muista niitä kovin pitkään. Sinunkaan mokailusi kiinnostavat tuskin ketään ja unohtuvat hyvin nopeasti.

 

2. Muut ihmiset ovat usein ihan yhtä jumissa kuin sinäkin

Yleinen harhaluulo on se, että olemme ainoita, jotka olemme aivan pihalla. Muut ihmiset taas miellämme herkästi hyvin päteviksi ja tilanteen tasalla oleviksi. Kun minä seisoskelen yksin nurkassa, johtuu se siitä, että olen epävarma, enkä keksi mitään sanottavaa. Kun joku muu seisoskelee yksin nurkassa, se johtuu varmastikin siitä, että hänellä on parempaa tekemistä kuin kanssani juttelu.

Todellisuus on onneksi paljon anteeksiantavampi. Muut ihmiset ovat keskimäärin ihan yhtä pihalla kuin me itsekin. Usein heitä saattaa sosiaalisessa tilanteessa jännittää jopa sinua enemmän! Yksin nurkassa sulkeutuneen ja kiukkuisen oloisena seisoskeleva kanssaihminen saattaa näyttää tylyltä siksi, että häntä jännittää. Ehkäpä hän toivoisi, että joku uskaltautuisi juttelemaan hänelle?

3. Keskusteluissa ei tarvitse suoriutua

Joskus 16-vuotiaana aloin käymään ensimmäisiä kertoja treffeillä. Naamassani kukkivien finnien lisäksi minua ahdisti erityisesti ajatus “hiljaisista hetkistä” eli siitä, ettei kumpikaan keksi mitään sanottavaa ja tilanne muuttuu noloksi ja hämmentäväksi.

Tykkään käydä treffeillä myös nykyään. Koska minulla ei täällä Espanjassa asuessa ole vakituista kumppania, olen vapaa tapaamaan uusia ihmisiä niin paljon kuin sielu sietää. Nykyään minua eivät ahdista hiljaiset hetket. Päin vastoin, pystyn nauttimaan siitä, että olemme minuutin tai pari täysin hiljaa.

Mikä oivallus on mahdollistanut sen, etteivät hiljaiset hetket enää vaivaa minua?

  • Ensinnäkin se, ettei hiljaisuuteni todellisuudessa kerro minusta mitään. Se, että olen pari minuuttia hiljaa ei tarkoita sitä, että olisin tylsä tuppisuu. Hiljaisuus on ihan normaalia.
  • Toiseksi se, ettei keskustelun tarvitse olla jatkuvasti aktiivista. Ajattelutauot, ympäristön tarkkailu ja havainnoiminen, maisemista nauttiminen… Se kaikki on normaali ja hyväksyttävä osa sosiaalista tilannetta.
  • Kolmanneksi se, etten ole suinkaan yksin vastuussa tilanteesta. Jos seuralaiseni haluaa ylläpitää jatkuvaa keskustelua, hän voi kantaa osan vastuusta. Jos ei jatka, niin ehkäpä hänkin nauttii hiljaisista hetkistä?

Lopuksi

Suosittelen heittämään sorsaa sillä uskomuksella, että sinun kuuluisi olla jonkinlainen sosiaalisten tilanteiden monitaituri, joka heittää jatkuvasti sujuvaa läppää ja on koko ajan äänessä. Ole kiinnostunut muista, kysele paljon, pidä aiheet simppelinä, ole ookoo hiljaisten hetkien kanssa ja pidä mielessä, että muita jännittää ihan yhtä paljon. Siitä se lähtee :)

Rakkaudella,

Jevgeni

PS. Mikäli sosiaaliset taidot kiinnostavat, suosittelen tutustumista Jäänmurtajat-blogiin. Siellä on paljon hyvää asiaa sosiaalisuudesta ja sosiaalisista taidoista

PPS. Näitä aiheita käsittelen paljon myös ”Eroon ujoudesta ”-kirjassani. Mikäli rohkeutensa ja sosiaalisten taitojensa kehittäminen kiinnostaa, pääset tutustumaan kirjaan täältä.

PPPS. Jos kaipaat henkilökohtaisempaa opastusta itsevarmuuden lisäämiseen ja tykkäisit opiskella sitä yhdessä muiden kanssa, tutustu seuraavaan Itsevarma Minä -kurssin toteutukseen ja tule mukaan!

(Visited 13 418 times, 23 visits today)

6 comments… add one

  • Karla Nieminen Maa 22, 2014, 10:01 pm

    Hyviä vinkkejä ja kiitos linkkauksesta! Kun omien harjoituskertojen määrä kasvaa, niin kasvavat myös onnistumisten ja virheiden määrä. Kaikkeen tottuu. Tuon avulla ja tajuamalla tosiaan muidenkin jännittävän olen itse päässyt mokien pelosta, ainakin suurelta osin :)

  • Merituuli Maa 27, 2014, 12:47 pm

    Hyvä teksti ja osuvia asioita! Yhdestä asiasta olen kuitenkin hieman eri mieltä, siitä, että on tärkeämpi olla kiinnostunut kuin kiinnostava. Minusta balanssi näiden välillä on oltava: olen itse jutellut monien sellaisten kanssa, jotka vain esittävät kysymyksen toisensa perään kuin surkeat psykologit eivätkä kerro itsestään mitään. Minua ei itseäni hirveästi innosta olla ihmisen kanssa, joka ei anna itsestään ja hänestä ei saa mitään irti. Ja toki voin itse kysyä toiselta asioita enkä odotella passiivisesti, mutta joskus tuuppaa käymään niin että vastaukset ovat niukkoja eikä ihmisestä vieläkään saa mitään otetta. Ihmisen on oltava itsekin kiinnostava jotta tästä voisi kiinnostua!

    • Jevgeni Huh 8, 2014, 7:59 pm

      Näinpä, samaa mieltä. Ei tullut mieleen tuota kirjoittaessa, mutta kun muistelee joitain tapauksia, niin onhan se aika vaikeaa joo kiinnostua tyypistä vain siksi, että hän on kiinnostunut sinusta. Nämä lienevät kuitenkin sikäli aika ääritapauksia, että supertylsiä tyyppejä ei ainakaan tunnu tulevan vastaan kovin usein.

  • Anonyymi Hei 21, 2015, 6:12 am

    Thank you!

  • Mies Hei 10, 2016, 9:37 pm

    Näissä jutuissa on implisiittinen pohjaoletus – kuvitellaan, että kaikki ihmiset tapaisivat luonnostaan uusia ihmisiä. Jos on riittävän epäonnistunut, ei sosiaalisia ympyröitä enää ole kaupan kassan lisäksi. Toki blogin sanoma on, että on itse vastuussa omasta viehätysvoimastaan – tosin uskon, että parasta vastuunkantamista 100-prosenttisesti epäonnistuneelle todennäköisesti on elämän määrätietoinen päättäminen.

    • Jevgeni Hei 11, 2016, 10:16 am

      Joo, kyl näissä vähä tää pohjaoletus on. Eikä se sinänsä oo vahinko. Oletus ei ehkä tosin koske sitä että kaikki ihmiset tapaisivat luonnostaan uusia ihmisiä just nyt tässä kulloisessa elämäntilanteessaan. Jos ei tapaa, niin elämää voi pyrkiä rakentamaan siihen, että niitä tapaa tulevaisuudessa.

Leave a Comment