8 hemmetin hyvää syytä, miksi et löydä parisuhdetta etkä saa seksiä

8 hemmetin hyvää syytä sille miksi et saa parisuhdetta etkä seksiä

Kirjoitus oheille, jotka kokevat kumppanin tai seksikumppanin löytämisen haastavana. Koska ongelma on yleinen ja siihen ratkaisuja tarjoavat materiaalit usein järkyttävää megaluokan roskaa, haluan julkaista oman kirjoitukseni aiheesta.

Olen pyrkinyt esittämään asiat mahdollisimman tiivisti ja jaarittelematta. Siitä huolimatta kirjoitus on pitkä kuin nälkävuosi (lähes 4000 sanaa). Jos kaipaat Iltalehti-tasoista, valmiiksi pureskeltua puolen sivun mittaista listaa, kannattaa siirtyä muualle. Tämä blogi on suunnattu heille, joita ihmisenä kehittyminen ja elämänsä muuttaminen kiinnostaa aidosti ja jotka ovat valmiita näkemään sen eteen edes pientä vaivaa.

Kirjoituksen sävy on paikoin totuttua suorempi ja siitä saa (ja kannattaa) provosoitua, mutta ennen kuin täytät palautelootani vihapostilla, suorita yksi tiukka vilkaisu peiliin ja pohdi: Voisiko lukemillani ajatuksilla olla sittenkin jotain tekemistä oman tilanteeni kanssa? Jokainen seuraavista ajatuksista on potentiaalisesti elämää mullistava ja niiden käyttöönotto omassa elämässä voi johtaa upeisiin seuraamuksiin.

Olen oman lyhyen elämäni aikana onnistunut kehittymään sosiaalisesta hylkiöstä varsin suosituksi kaveriksi, mikäli näin on soveliasta sanoa. Vietin vuosia epäsuosittuna, epävarmana ja yksinäisenä, vuosia opettelin ja taistelin muutoksen aikaansaamiseksi ja viime aikoina olen vihdoin päässyt nauttimaan haluamani kaltaisesta elämästä.

Nyt on aika unohtaa Cosmon manipulatiiviset roska-artikkelit sekä Laasasen kitinä ja vastuunvälttely, sillä haluan jakaa omia, todelliseen elämään ja oppimiseen perustuvia huomioita.

Seuraavaksi 8 hemmetin hyvää syytä, miksi et löydä parisuhdetta etkä saa seksiä.

1. Pelkosi rajoittavat sinua

pelkosi rajoittavat sinua

Mikään ei rajoita elämäämme enempää kuin pelko. Pelko saa meidät epäilemään toimintakykyämme ja lamauttaa. Mitä enemmän pelkoja meillä on, sitä kapeampi on kykymme toimia, sitä enemmän pahaa mieltä koemme ja sitä heikommaksi itsemme tunnemme.

Suoraan parisuhteen tai seksikumppanin saamiseen vaikuttavia yleisiä pelkoja ovat esimerkiksi seuraavat:

  • Torjutuksi tulemisen pelko
  • Aloitteiden tekemisen pelko
  • Kiinnostuksen osoittamisen pelko
  • Epäonnistumisen (tai onnistumisen!) pelko
  • Avautumisen, luottamisen, haavoittuvuuden, toisen lähelle päästämisen pelko
  • “Sitoutumiskammo”
  • Epävarmuus omasta kehosta, olemuksesta, suorituskyvystä, ominaisuuksistaan jne.

Pelkästään yllämainitut pelot ovat niin yleisiä, että lähes jokainen kärsii niistä jossain määrin. Kun listaan lisätään vaihteleva määrä hieman yksilöllisempiä pelkoja (joita niitäkin on lähes kaikilla), löydämme itsemme tilanteesta, jossa pelokkuutemme aidosti rajoittaa elämäämme.

Valitettavasti kulttuurissamme suhtaudutaan pelkoihin liian usein jonkinlaisina pysyvinä, toiminnastamme riippumattomina ominaisuuksina. Meillä nyt vain sattuu olemaan toimintakykyämme rajoittavia pelkoja, emmekä voi asialle mitään. Olemme pelkojemme uhreja. Peli on osaltamme jo pelattu, turha edes rimpuilla. Saimme syntyessämme huonot kortit, voi voi. Paitsi että tällainen asenne on valitettava, se myös aiheuttaa järkyttävän määrän tuhoa, ennen kaikkea yksilölle itselleen.

Todellisuus on onneksi valoisampi. Peloistaan voi päästä eroon. Se vaatii työtä, kyllä. Se ei ole aina helppoa, kyllä. Se on kuitenkin mahdollista lähes jokaiselle. Lähes jokaisella on mahdollisuus valita: Jäänkö tällaiseksi, pelkojeni kahlitsemaksi, vai alanko tekemään työtä muutoksen eteen?

Mikäli peloista vapautuminen kiinnostaa, suosittelen tutustumaan Rohkeuskouluun. Rohkeuskoulun valmennuksissa tai tapahtumissa opit ymmärtämään ja käsittelemään pelkojasi ja siten nostat toimintakykysi uusiin ulottuvuuksiin.

PS. Jos sinua vaivaavat pelot liittyvät ujouteen, kannattaa ehdottomasti lukea kirjani ”Eroon ujoudesta”. Hyvin monet ovat kertoneet, että se on auttanut heitä elämässään aidosti eteenpäin!

2. Et osaa tai uskalla osoittaa kiinnostusta

kiinnostuksen osoittaminen

Oma kiinnostuksensa kannattaa (ja yleensä täytyy) viestiä. Miksi joku harkitsisi sinua potentiaalisena kumppanina, jos et mitenkään viestitä olevasi saatavilla? Tämä kuulostaa itsestään selvältä, muttei näytä sitä olevan.

Oletko ikinä ollut se mies, joka pyrkii tutustumaan naiseen “ihan vaan tälleen kaverina :)” ja yrittänyt uida hänen liiveihinsä kuin tutkan alta? Oletko ollut se nainen, joka kuvittelee lähettävänsä selkeitä signaaleja kiinnostuksenkohteelleen ja ahdistuu, kun kohde ei vain millään tunnu niitä huomaavan? Mitä olisikaan tapahtunut, jos olisit ihan vain selkeästi ilmaissut kiinnostuksesi?

Kiinnostuksen ilmaisu on sinun vastuullasi. Sitä ei ole pakko ilmaista sanoin, mikäli se tuntuu liian ylivoimaiselta (tällöin tosin herää epäilyksiä, oletko oikeasti edes kiinnostunut…), mutta se ei myöskään saa olla mitään vastaanottajan kannalta liian kryptistä. Kaikki meistä eivät osaa lukea kehonkieltä, mikroilmeitä tai rivien väliin piilotettuja vihjauksia. Ja ai että se on kuulkaa viehättävää, kun joku selkeästi toteaa: “Olen kiinnostunut sinusta”!

Kiinnostus myös luo kiinnostusta. Olet ehkä joskus kokenut tilanteen, jossa kuultuasi jonkun olevan kiinnostunut sinusta, huomaat itsekin kiinnostuvasi hänestä. En tiedä miksi näin on, mutta arvelisin kyseessä olevan jonkinlainen inhimillinen pariutumismekaniikka. Luonto tahtonee pitää huolen, että kumppanit löytävät toisensa.

Rakel Liekki toteaa osuvasti Kioskin haastattelussa:

”En ole koskaan ymmärtänyt, miksi seuran hakeminen olisi jotenkin monimutkaista. Jos seuran etsimistä miettii rationaalisesti, niin se on aika yksinkertaista. Pitää vaan löytää sellainen tyyppi, josta sä olet kiinnostunut ja pyytää sitä ulos. Mun vinkki parinhakuun on kaiken kiemurtelun ja ihmissuhdepelien lopettaminen. Kannattaa vaan kysyä kiinnostavalta tyypiltä suoraan, niin ei kuluta aikaa turhaan kuolaamiseen. Torjutuksi tulemista pelätään ihan turhaan. Mun kaikki suhteet on alkanut siten, että sanon ”Moi mä olen Rakel ja olen kiinnostunut sinusta” – ja se riittää. ”*

Oma kokemukseni on täysin samankaltainen. Kiinnostuksen osoittaminen ei ehkä aina riitä tuomaan toivottuja tuloksia, mutta se vähintään näyttää, onko toisella kiinnostusta vai ei. Voitat joka tapauksessa: Joko saat vastakaikua tai tulet torjutuksi, jolloin säästät aikaasi ja vaivaasi, jotka voit keskittää seuraavaan kiinnostavaan ihmisyksilöön. Win/win.

(*Toki tällaista on helppoa puhua silloin, kun itse sattuu olemaan keskimääräistä edustavampi ja päällepäin kiinnostavampi ihminen, kuten Rakel sattuu olemaan. Kun kuvaan taas astuu esimerkiksi joitain selkeitä fyysisiä rajoitteita, niin suoran kiinnostuksen osoittamisen toimivuus saattaa vähetä melko rajustikin.)

Haluan vielä erikseen painottaa kiinnostuksen osoittamista silloin, kun ollaan kiinnostuttu saamaan lähinnä seksiä. Seuraava vinkki koskee lähinnä miehiä, sillä etovan patriarkaalisessa maailmassamme naisten seksuaalisuus on tukahdutettu niin tehokkaasti, että rehellisesti seksihaluistaan viestivä nainen herkästi nähdään yhä edelleen jonkinlaisena helppona ja epätoivoisena lumppuna, eikä sinä voimakastahtoisena ja aktiivisena naisena, joka hän oikeasti on. Seuraava menee siis miehille ja kyseessä on ollut ainakin itselleni niin elämää mullistava toimintamalli, että sen soveltamista kannattaa vähintäänkin harkita.

Viesti on yksinkertainen ja menee näin: Jos haluat seksiä, uskalla ilmaista se. Tämä tuntuu olevan useimmille miehille täysin epäselvää. Kun halutaan seksiä, sitä ei ilmaista avoimesti. Esitetään, että ollaan kiinnostuneita “ihan vaan kaverina”, tai mikä pahempaa, annetaan ymmärtää, että halutaan jotain vakavampaa. Tämä on niin yleistä ja ahdistavaa, että haluan korostaa tätä asiaa: Se, että yrität valhein ja lupauksin manipuloida jonkun harrastamaan seksiä kanssasi on yksiselitteisesti etovaa, se kannattaa pitää mielessä. Lisäksi on hyvä muistaa, että naiset eivät noin lähtökohtaisesti ole tyhmiä. Se, että esität “ihan vaan kaveria” tai muuten korostetun epäkiinnostunutta, ei ihan helposti mene läpi. Teet lähinnä itsesi naurettavaksi.

Ei, kun pidän jotakuta viehättävänä ja haluttavana, haluan hänen tietävän sen. Haluan hänen tietävän, että himoitsen häntä. Annan sen näkyä katseessani, annan sen tuntua kosketuksissani. Olen seksuaalinen olento enkä piilottele sitä.

“Mutta Jevgeni, tuohan on ahdistavaa! Ei kukaan halua, että häntä halutaan vain seksin takia!”

Aivan. Tämä on juuri se asia, joka niin monille on epäselvä. Se, että jotakuta halutaan vain hänen kehonsa vuoksi, on lähinnä surullista ja epäkunnioittavaa. On vain luonnollista, että niin naiset kuin miehetkin kokevat tällaiset halut epämiellyttävinä. Minusta ketään ei tulisi haluta vain kehon vuoksi.

Kun minä haluan jotakuta, haluan häntä, häntä kokonaisuudessa. Haluan rakastella hänen mieltään, jakaa maailmani hetkeksi hänen kanssaan, olla hänen, ei hänen kehonsa kanssa. Jos haluan jakaa hänen kanssaan kauniin hetken, miksi salailisin sitä? Miksi toimisin salakavalasti ja pimeydessä, kun minulla ei ole mitään piiloteltavaa?

“Mutta Jevgeni, kaikki eivät halua olla näin suoraan haluttuja! Epäsuora lähestyminen on niin yleinen hyvästä syystä!”

Juuri näin. Aivan kaikki eivät tästä tykkää. Emme ole kaikkien kiinnostavien ihmisten kanssa yhteensopivia ja se on täysin okei. Torjutuksi tuleminen on täysin okei. Minä vain haluan kutsua hänet seikkailuun. Hän päättää, lähteekö mukaan vai jättääkö väliin. Esittelemäni toimintamalli on vain vaihtoehto, jonka soveltamisesta päätät sinä. Itse olen kokeillut elämässäni paljon sekä perinteisen epäsuoraa lähestymistä että ylläesitettyä halujen avointa ilmaisua. Jälkimmäisellä olen saanut kerta toisensa jälkeen niin paljon innostuneemman ja miellyttävämmän vastaanoton, että pidän sitä molempien osapuolten kannalta ylivoimaisena keinona.

Olet hyvä, kaunis ja aloitekykyinen ihminen. Miksi piilottelisit itseäsi?

Omaa seksuaalisuuttaan pelätään ja häpeillään ja seksihalunsa nähdään jotenkin epätoivottavana asiana. Objektiivisesti tarkasteltuna pelkän seksin hakemisessa ei ole mitään väärää. Ihmisen on nautittava elämästään niin kuin parhaaksi näkee, kunhan ei satuta muita. Ja hei, niillä pelkkään seksiinkin perustuvilla suhteilla on usein tapana syvetä ja kehittyä ajan saatossa joksikin paljon vakavammaksi. Oma nykyinen parisuhteeni on upea ja paranee jatkuvasti. Sekin alkoi “pelkästä seksistä”.

3. Et ole viehättävä, et pyri kehittämään itseäsi, etkä tiedä mitä haluat

Yksi suurimmista ja yleisimmistä haasteista parisuhteen tai seksin saamisessa on yksinkertaisesti se, ettemme ole muiden silmissä viehättäviä tai haluttavia.

“Et ole viehättävä” on hyvin ylimalkainen ja jossain määrin jopa loukkaava heitto. Ylimalkainen se on siksi, että harvoja ominaisuuksiamme voi suoraan laskea viehättäviin tai epäviehättäviin. Jonkun mielestä viehättävä ominaisuus voi olla toisen mielestä suorastaan etova.

Jotkut meistä oppivat olemaan viehättäviä jo varhain. Jotkut syntyvät viehättävillä ominaisuuksilla (kuten kauniilla ulkonäöllä tai magneettisella äänellä) varustettuina. Jotkut elävät koko elämänsä tajuamatta tai oppimatta sitä, mikä tekisi heistä viehättäviä. Monet elävät koko elämänsä uskoen siihen, etteivät edes voi tulla viehättävämmäksi, sillä heille nyt on vain satuttu jakamaan huonot kortit.

Ominaisuuksia on hyvin vaikea jakaa objektiivisesti viehättäviin ja epäviehättäviin, mutta voimme nähdä säännönmukaisuuksia. Esimerkiksi epäsiististi ja homssuisesti pukeutuminen ei ole viehättävää useimpien mielestä. Suuri ylipaino ei ole viehättävää useimpien mielestä (meidän kulttuurissamme). Epäinnostuneisuus ja kiinnostuksenpuute ei ole viehättävää useimpien mielestä. Äkkipikaisuus tai kielteisyys ei ole viehättävää useimpien mielestä.

Jokainen voi kehittää itseään. Jos tiedostat, että omaat jonkin selvästi epäviehättävän tai edes omasta mielestäsi ikävän ominaisuuden, mikset selvittäisi, kuinka se muutetaan? Itsensä kehittäminen ei välttämättä ole helppoa, mutta tosissaan sen suhteen olevilla ihmisillä on tapana onnistua. Sen sijaan haluttomuus kehittää itseään on monille todellinen turn-off. “Tällainen mä oon enkä muuksi muutu” on jotain, minkä sanomista kannattaa harkita aika hemmetin monta kertaa.

Itsensä kehittämistä vastustetaan usein argumentein “en halua tehdä itsestäni muuta kuin olen” ja “en halua muuttaa itseäni muiden vuoksi”. Nämä ovat loistavia pointteja, minkä vuoksi haluan käsitellä niitä hieman.

Muutos on asia, joka tuntuu aina aluksi hieman “epäaidolta”. Kun tulemme erilaisiksi kuin olemme, kun muutumme totutusta, ei se tietenkään tunnu luonnolliselta. Mutta kun muutoksen on muutaman kerran tehnyt, tottuu huomaamaan, kuinka pian “uudesta sinusta” tulee “todellinen sinä”. Henkilöstä, joka olit ennen muutosta aletaan puhumaan kuin hän olisi joku vieras, joku, joka olit ennen heräämistäsi uuteen aikaan. Muutos tuntuu etukäteen ankealta, mutta sitä ei kannata pelätä, sillä muutos palkitsee.

Uskon myös vahvasti siihen, että itseään ei kannata muuttaa muiden vuoksi. En itsekään haluaisi muuttaa itseäni vain siksi, että joku pitäisi minua sen jälkeen viehättävämpänä. En haluaisi muuttua toisten mieltymysten vuoksi. Onneksi ei tarvitsekaan:

Itselleni elämä on eräänlaista peliä ja leikkiä. Aivan kuin lapsena rakentelin legoja, nyt rakentelen itseäni. Se on viihdyttävää ja hauskaa. Kehitän ja muutan itseäni, koska nautin siitä aidosti. On totta, etten ole aina ajatellut näin, mutta toivon että olisin. Teen muutoksia ja kehitän itseäni itseni vuoksi. Se, että joku muu pitää minua sen vuoksi viehättävämpänä on vain upea bonus. Tärkeintä on kuitenkin oma kasvuni ihmisenä, ei muiden tykkäämiset tai tykkäämättä jättämiset.

Päätä siis, mitä haluat oppia ja missä haluat kehittyä. Selvitä, miten se voisi tapahtua. Kuuntele ja opi niiltä, jotka ovat jo läpikäyneet saman kehityksen. Palkkaa itsellesi valmentaja, pyydä kavereilta apua, lue sinua kokeneempien tarinoita. Jokainen voi kehittyä. Sinä voit kehittyä.

Onko itsensä kehittäminen pakollista? Uskon, että jokainen on jonkun mielestä viehättävä. Jokaiselle löytyy vastinparinsa. Tämä ei vain välttämättä riitä, sillä pariutuminen on kuitenkin jossain määrin numeropeliä. Mahdollisuutesi ovat paremmat silloin, kun sinua pitää viehättävänä mahdollisimman moni ihminen kuin silloin, kun sinua pitää viehättävänä vain muutama tyyppi. Tätä ei pidä käsittää väärin:

Vastustan vahvasti ajatusta siitä, että kenenkään kannattaisi pyrkiä olemaan viehättävä kaikkien silmissä. Paitsi että se on mahdotonta, on tämä pyrkimys jos itsessään melkoisen epäviehättävä. Viehättävää on se, että tietää mitä haluaa. Ihminen, jolla kelpaa vähän kuka tahansa, on harvojen silmissä haluttava.

On olemassa ihmisryhmiä, joiden huomiota en itse halua. Siksi en pyri tekemään itsestäni viehättävää heidän silmissään ja se on ihan okei. Kenenkään ei tarvitse eikä kannata pyrkiä olemaan kaikkea kaikille. Sen sijaan kannattaa valita “kohderyhmänsä” ja pyrkiä olemaan kiinnostavaa kyseisen ryhmän edustajien silmissä. Itseäni esimerkiksi viehättävät kunnianhimoiset, myönteiset ja “vaihtoehtoisesti” ajattelevat ja elävät ihmiset. Minua eivät viehätä hyvin perinteiset ja konservatiiviset ihmiset, tosikkojäykistelijät ja kielteiset ihmiset. Minun ei siis tarvitsisi olla seksuaalisessa tai romanttisessa mielessä lainkaan kiinnostava jälkimmäiselle ryhmälle, sillä en heidän kanssaan mitään haluaisi.

Millaisista ihmisistä sinä olet kiinnostunut? Entä millaisista ihmisistä tämän kohderyhmäsi edustajat todennäköisesti kiinnostuvat?

4. Liiallinen valikoiminen ja epärealistiset odotukset

epärealistiset odotukset

Ronkelit runkkaa, sanoo vanha kansanviisaus. Onkohan siinä perää?

Valikoiminen on minusta upea toimintamalli. Ihan kenen kanssa tahansa ei kannata pylsiä eikä ihan kenen kanssa tahansa kannata varsinkaan hypätä parisuhteeseen. Uskon vahvasti, että parisuhteet päättyvät niin usein ja herkästi erityisesti siksi, että ne on jo alunperin aloitettu väärän ihmisen kanssa. En usko, että pelkkä “kemia” riittää toimivan parisuhteen perustaksi, muutakin yhteensopivuutta vaaditaan. Olen käsitellyt aihetta laajemmin kirjassani Löydä Se Oikea: Opas juuri sinulle sopivien ihmissuhteiden luomiseen.

Usein valikoiminen menee kuitenkin liiallisuuksiin. Sen sijaan, että rajoittuisimme vain etsimään ihmisistä kestävän parisuhteen tai hyvän seksin mahdollistavia ominaisuuksia, alamme odottamaan, että löytäisimme jonkun täysin ihanteidemme mukaisen ihmisen. Sellaisen löytäminen on toki mahdollista, muttei välttämättä todennäköistä. Ja jos sellaisen sattuu tapaamaan, aivan oma juttunsa on se, tykkääkö ja kiinnostuuko tämä ihminen meistä.

Kun tähän lisää vielä se, että ihanteemme ja odotuksemme ovat usein vielä verrattain korkealla (ehkäpä siksi, että altistumme netissä, mediassa ym. jatkuvasti epätavallisen viehättäville ihmisille), voi olla vaikea löytää ketään, joka täysin vastaisi halujamme. Yleensä tämä ei ole ongelma: Ihminen ei ole tyhmä ja osaa kyllä joustaa epärealistisista odotuksistaan. Kuitenkin joillekin harvoille, mutta silti hälyttävän monille, tämä tuottaa ongelmia. Sen sijaan, että antaisimme itsemme kiinnostua lupaavasta, mutta realistiset puutteet omaavasta henkilöstä, jäämme mieluummin odottamaan jotakuta vielä parempaa.

Tätä asennetta tukee jossain määrin myös nykyaikainen kaupunkiympäristö. Sata vuotta sitten olisit elänyt pikkukylässä, jossa olisi ollut vain muutama potentiaalinen pari. Joku heistä olisi pitänyt valita ja parempia vaihtoehtoja ei ollut, mikä sekin osaltaan helpottaa valintaa. Nykyään elämme kaupungeissa, joissa on käytännössä loputtomasti parempia vaihtoehtoja, yhä uusia ja uusia ihmisiä odottamassa seuraavan kulman takana.  Ajatusmalli, joka takaa meille loputtomasti mielenkiintoa ja yhä uusia ja uusia pettymyksiä.

Valikoi siis viisaasti, mutta älä loputtomiin. Mitä jos antaisit vähän epätäydellisemmälle ihmiselle mahdollisuuden? Siinä voi kuule käydä yllättävänkin mukavasti :).

5. Et ole etsinnöissäsi tarpeeksi aktiivinen

oikea seura

Hämmentävä ja yleisyydessään pysäyttävä syy yksinäisyyteen on oma epäaktiivisuutemme. Puhumme, kuinka kovasti haluaisimme löytää vierellemme jonkun upean ihmisen, mutta emme tee asian eteen oikein mitään konkreettista. Luovimme läpi elämämme odottaen, että jotain tapahtuu, mutta emme laita itse tikkukaan ristiin sen eteen, että jotain tapahtuisi.

“Uskon, että se oikea kyllä tulee vastaan, jos on tullakseen!”

Se on kuule ihan kiva, että uskot. Uskosi saatetaan jopa palkita. Ehkäpä ovellesi ilmestyy joku päivä komea ja hurmaava pizzalähetti, johon tulisesti rakastut. Ehkäpä työkaveri, johon olet salaa ihastunut, iskeekin silmänsä sinuun toimistosi pikkujouluissa. Ehkäpä koirienne talutushihnat sotkeentuvat toisiinsa lenkkipolulla ja loppu on historiaa.

Tällaista tapahtuu ja se on upeaa. Valitettavasti se on myös aika epätodennäköistä. Passiivisesti odottaminen on ratkaisu, muttei kovin hyvä sellainen. Mikäli todella, todella haluat parisuhteen tai seksiä, niitä kannattaa aktiivisesti hakea. Sen sijaan, että istut perseelläsi kotona ja odotat ihmettä tapahtuvaksi, nouse ylös ja tee jotain.

“Mutta kyllähän minä olen aktiivinen, ihan turhaan morkkaat!” joku saattaa huudahtaa. “Minä pidän silmäni auki ja käyn toisinaan baarissa tanssimassa ja olen kerran pyytänyt kavereitani järkkäämään minulle sokkotreffitkin!

Hei, upeaa että toimit! Toiminta on ihailtavaa. Sekään ei vain välttämättä riitä. Ihmissuhteet ovat jossain määrin numeropeliä. Mitä aktiivisempi olet, sitä enemmän mahdollisuuksia sinulla on. Tunne tekemisestä ja tekeminen ovat eri asioita. Moni tuntee olevansa aktiivinen kun vähän pitää silmiä auki ja käy toisinaan baarissa katselemassa tarjontaa. Tämä on kuitenkin aika vähän, mikäli oikeasti haluat tuloksia.

Olen itse parisuhteessa, mutta kuvitellaan, että olisin yksinäinen ja seuraa kaipaava sinkku. Mitä voisin tehdä, jotta löytäisin seuraa, saisin kivaa seksiä ja ehkäpä päätyisin jopa upeaan parisuhteeseen?

  • Voisin järkätä illanistujaisia, joihin pyytäisin kaikkia ystäviäni tuomaan omia ystäviään. Ehkäpä joku heistä olisi kiinnostava?
  • Voisin käydä enemmän tapahtumissa ja erilaisissa harrastuksissa. Ehkäpä aloittaisin jopa uuden harrastuksen, josta voisin löytää samanmielisiä tyyppejä? Ja vaikken löytäisi, oppisin uutta ja olisin taas astetta kiinnostavampi ihminen.
  • Voisin rekisteröityä erilaisille nettideittisivustoille ja etsiä sieltä aktiivisesti seuraa. Voisin jopa julkaista treffi-ilmoitukseni tässä blogissa!
  • Voisin pyytää ystäviäni järkkäämään minulle treffejä. Voisin myös viestittää avoimesti kaikille tutuilleni, että olen ihan hemmetin available ja hyvin avoin kaikenlaisille ehdotuksille.
  • Voisin harjoitella rohkeutta ja oppia lähestymään kiinnostavanoloisia ihmisiä jopa kaduilla, ruokakaupassa tai muissa yleisissä paikoissa.

Jos olet aidosti halukas löytämään seuraa, vaihtoehdot eivät ihan heti lopu kesken. Jos taas monien lailla ainoastaan tavallaan haluat seuraa, on helppoa jättäytyä epäaktiiviseksi tai jopa piiloutua kaikenlaisten ”kyllä se oikea tulee vastaan jos on tullakseen”-korulauseiden taakse.

Mitä sinä voisit tehdä, jotta todennäköisyytesi törmätä kiinnostaviin ihmisiin olisi korkeampi?

6. Metsästät väärässä seurassa tai et edes tiedä mitä haluat

“Törmään kerta toisensa jälkeen vain huonoihin miehiin! Minut on tuomittu päätymään parisuhteisiin manipulatiivisten ja väkivaltaisten mulkkujen kanssa, en halua enää edes yrittää, kun en kuitenkaan löydä ketään juuri minulle sopivaa!”

Yllä oleva on valitettavan yleinen, joskin kärjistetty kokemus. Monet meistä kyllä hakevat aktiivisesti seuraa, mutta kerta toisensa jälkeen päätyvät sänkyyn tai parisuhteeseen täydellisen pettymyksen tuottavan henkilön kanssa.

Maailma on täynnä upeita, kilttejä, kiinnostavia ja muutenkin ihania ihmisiä. Niin miehiä kuin naisiakin. Kohtaan heitä kaikkialla, minne vain menenkin. Toiset taas eivät tunnu kohtaavan heitä koskaan. Mistä kiikastaa?

Ongelma on kaksiosainen:

Helppoa olisi todeta, että haemme kumppania sellaisista paikoista ja sellaisesta seurasta, jossa kohtaamme vain vääräntyyppisiä ihmisiä. Ehkäpä tykkäät herkistä runopojista, mutta vietät kaiken aikasi räävittömien rokkikukkojen seurassa. Ehkäpä unelmoit jalat maassa olevasta aivan tavallisesta kaverista, mutta vietät kaiken aikasi loistoa ja omaisuutta arvossa pitävien Punavuorelaisissa kattohuoneistoissa asuvien pinnallisten menestyjien seurassa. Metsästät siis väärässä seurassa.

Valitettavasti tämä on vain todellisen ongelman pintaa. Todellinen ongelma on, että hämmentävän harva tuntuu edes tietävän, mitä tarkalleen ottaen haluaa. ”Joku kiva mies/nainen” ei ihan hirveästi vielä mitään kerro. Tiedätkö oikeasti, mitä haluat?

Tämä ei ole missään tapauksessa kriittinen tieto. Hyviin ihmisiin törmää ilman sitäkin. Tieto siitä, mitä haluaa kuitenkin helpottaa kiinnostavien ihmisten tunnistamista sekä auttaa löytämään ne porukat, joissa kiinnostustasi vastaavaa ihmistyyppiä tapaa todennäköisimmin.

Haastan sinut siis suorittamaan vakavaa pohdintaa: Mistä sinä oikeasti pidät? Mitä sinä oikeasti haluat? Millaisten ihmisten kanssa tulet parhaiten toimeen? Millaisista asioista oikeasti kiinnostunut? Millaisissa paikoissa tai porukoissa tällaisia ihmisiä oikein pyörii?

7. Opiskelet ihmissuhdetaitosi tehottomista lähteistä

Kunnioitan suuresti sitä, että ihmiset pyrkivät oppimaan taitoja, joissa eivät koe olevansa tarpeeksi hyviä. Itsensä kehittäminen on minusta yksiselitteisen ihailtavaa. Lähtökohtaisesti suhtaudun myös kaikenlaisiin elämäntaito-opettajiin ja valmentajiin varsin myönteisesti. Ihailen sitä, että joku on valmis käyttämään valtavat määrät aikaa ja vaivaa auttaakseen muita ja tehdäkseen maailmasta siten paremman paikan.

Monet tällaisista opettajista ja valmentajista eivät kuitenkaan aina osaa pukea opettamiaan asioitaan oikeasti hyödylliseen tai edes reiluun muotoon. Toisinaan käy jopa päinvastoin: Esitetyt neuvot ja ajatukset ovat jopa vahingollisia ja aiheuttavat ikäviä lieveilmiöitä. Pyritään tekemään hyvää, mutta oman ymmärtämättömyyden vuoksi päädytään jakamaan materiaalia, jonka omaksumisen ja soveltamisen seuraamukset ovat vahingollisia.

Erinomainen esimerkki ovat Cosmopolitan-tasoisten naistenlehtien ihmissuhdeartikkelit. Ne sisältävät mm. juttuja siitä, kuinka saada kumppani käyttäytymään haluamallasi tavalla. Juttuja siitä, mitä kaikkea kumppaniltasi kannattaa salata (“Minullakin on exiä”). Juttuja siitä, kuinka taivuttaa miehesi tahtosi alle. Juttuja siitä, kuinka iskeä baarista seuraa esittämällä jotakin, mitä et oikeasti ole.

Saatan toki olla väärässä, mutta mielestäni tämänlainen materiaali edustaa tiettyä selkärangattomuutta ja manipulaatiota. Jos epärehelliseen ja manipulatiiviseen toimintaan tukeutuminen kuulostaa jostakusta jotenkin hienolta ja toivottavalta, en ihan hirveästi ihmettele, miksi parisuhde- ja seksielämäsi on kriisissä.

(On siellä Cosmossa hei paljon ihan hyvääkin matskua, mutta niin kauan kuin osa sisällöstä on manipulatiivista roskaa, suhtautuisin kokonaisuuteen aika hemmetin varoen.)

Toinen hilpeä esimerkki on Suomen tunnetuimman miesasiamiehen Henry Laasasen ns. markkina-arvoteoria. Siinä pyritään selittämään ja kuvaamaan tekijöitä, jotka määrittävät ihmisen arvon pariutumismarkkinoilla. Pyrkimys on periaatteessa varsin hyvä, mutta toteutus jossain määrin loukkaava niin miehiä kuin naisiakin kohtaan:

Naiset kuvataan kylmän laskelmoivina syöjättärinä, jotka valitsevat itselleen lähinnä korkeimman markkina-arvon omaavia miehiä ja jotka käyttävät sukupuoleen perustuvaa seksuaalista valtaansa häikäilemättömästi hyväkseen. Tästä hyötyvät “ylempitasoiset miehet” ja kärsivät “alempitasoiset miehet”. Edelliset ovat luonnostaan itsevarmoja voittajia, jotka osaavat käsitellä naisia. Jälkimmäiset taas kilttejä ja alistuvia miehiä, joihin päin naiset eivät vilkaisekaan, mikä on ko. miesten mielestä tietysti hirvittävä vääryys. Laasanen on ottanut tavallaan ihailtavan aseman jonkinlaisena alempitasoisten miesten ymmärtäjänä ja pelastajana. Toteutus on valitettavasti heikko: Neuvot ovat täynnä alistuneensävyistä juttua siitä, kuinka maailma on julma paikka “alempitasoisia” miehiä kohtaan ja kuinka tämä kaikki on jotenkin naisten syytä.

On ymmärrettävää, että tällaista materiaalia tankkaamalla oma oppiminen ja kehitys on varsin tehotonta ja hidasta. Jos olet mies, joka haluaa oppia ymmärtämään ja “saamaan” naisia, ei varmaankaan kannata opiskella jo lähtökohtaisesti naisvihaista materiaalia. Maailma on täynnä kirjoja ja opettajia, jotka lähestyvät aihetta sekä kiltimmin että tehokkaammin. Varsin hyvä listaus Suomessa valitettavan tuntemattomista mutta erinomaisista kirjoista (joista valtaosaa itsekin suosittelen) löytyy esimerkiksi täältä.

Jos Henkka kuoroineen käyttäisivät aikansa tehottoman ja misogyynisen materiaalin tuottamisen ja lukemisen sijaan esim. itsensä kehittämiseen ja suoraselkäisten ihmissuhdetaitojen opiskeluun, nousisivat hekin varsin nopeasti “ylempitasoisten miesten” joukkoon. Oppiminen ja kehittyminen nyt vaan sattuvat olemaan järkevämpää toimintaa kuin kitiseminen ja vihaaminen, ihan oikeasti hei.

(Henry, olet huikea kaveri jolla on varmasti hyvät tarkoitusperät. Olet tervetullut Rohkeuskouluun vähän oppimaan rohkeudesta, niin saat kehitettyä markkina-arvoteoriaasi vähän vähemmän pelkolähtöiseen ja ankeaan suuntaan ;) Ihailen draiviasi enkä dissaille pelkästä ilkeydestä.)

Sillä, mitä opiskelemme ja millä täytämme päämme on väliä. Jos todella haluat oppia romanttisesti tai seksuaalisesti taitavaksi, kannattaa pää täyttää myönteisellä ja voimauttavalla materiaalilla. Kaikenlaisen sukupuolittuneen vihamateriaalin lukeminen vahingoittaa niin sinua kuin ympäristöäsi.

8. Toimit vahingollisten ja paikkaansa pitämättömien uskomusten pohjalta

Jokaisella meistä on niin paikkaansa pitäviä kuin pitämättömiäkin uskomuksia. Uskomukset ovat kuin päässämme oleva pieni ohjekirja, joka kertoo meille, kuinka maailma toimii.

Osa tämän ohjekirjan sisällöstä on täyttä rautaa: Ohjeita, jotka auttavat meitä elämään elämäämme järkevästi ja miellyttävästi. Osa sisällöstä taas on paikkaansa pitämätöntä ja harhaanjohtavaa. Näiden ohjeiden mukaan toimiminen rajoittaa meitä ja saa meidät tekemään huonoja päätöksiä.

Esimerkki huonosta, paikkaansa pitämättömästä ja valitettavan yleisestä uskomuksesta, joka rajoittaa monien elämää on esimerkiksi “Ei tuollainen upea, korkean statuksen omaava ihminen voisi minusta kiinnostua, kun olen vain tällainen tylsä tavallinen tallaaja.” Tätä kuulee erityisesti miehiltä: “En voi lähestyä tuota viehättävää ja upeaa naista, sillä en ole hänen tasoinen. Hän haluaa varmasti tapailla vain minua komeampia/menestyneempiä/älykkäämpiä/rikkaampia kavereita”.

Vahingolliseen ja paikkaansa pitämättömään asiaan uskominen lamauttaa esimerkkimme miehen toimintakyvyn ja rajoittaa hänen elämäänsä. Hän jättää lähestymättä kaikkia mielestään liian viehättäviä ja upeita naisia, koska uskoo, ettei olisi heille riittävä.

Ajattele: pieni, yksittäinen ja vieläpä epätosi uskomus, jolla on pahimmillaan valtava kielteinen vaikutus elämääsi!

Toinen esimerkki vahingollisesta ja turhasta uskomuksesta on vaikkapa “Olen epäonnistunut kaikissa aiemmissakin ihmissuhteissani, olen siis tuomittu epäonnistumaan aina tulevaisuudessakin. Turha edes yrittää.”

Ihminen uskoo ettei tule onnistumaan kuitenkaan, turha edes yrittää. Ja jättää yrittämättä. Siitä huolimatta, ettei hänellä ole mitään todellista kykyä lukea tulevaisuutta, ei mitään todistetta siitä, ettei hänen tulevaisuuden juttunsa voisi onnistua. Hän jättää yrittämättä ja on yksin. Yhden turhan ja viheliäisen uskomuksen vuoksi. Kuinka sääli!

Tämän vuoksi omia uskomuksiaan on jatkuvasti kyseenalaistettava. Huomaatko, ettet uskalla hypätä mukaan potentiaaliseen romanttiseen seikkailuun? Mistä se voisi johtua? Mikä uskomus pitää sinua paikallaan? Onko se järkevä uskomus, vai voisitko ehkä luopua siitä?

Turhien uskomusten tunnistaminen ja niistä eroon pääseminen ovat tietysti kaksi eri asiaa. Eroon pääseminen on usein todella, todella hankalaa. Vaikka olen itsensä kehittämisen ammattilainen ja osaan käyttää parhaimpia kasvun mahdollistavia työkaluja, joidenkin uskomusteni hiomiseen olen käyttänyt kuukausia ja vuosia, enkä edelleenkään ole perillä.

Miten päästä eroon kielteisistä uskomuksista?

Helppo keino aloittaa on kaikenlaisen psykologian ja elämäntaitomateriaalin tankkaaminen ja rehellinen itsensä tutkiskelu. Mikäli mielit nopeampaa ja tehokkaampaa kehittymistä, palkkaa itsellesi hyvä ja tuloksiin kykenevä valmentaja tai psykologi. Erityisesti kognitiivinen käytösterapia on tehokasta tähän tarkoitukseen. Erinomainen keino on myös ympäröidä itsensä älykkäillä ja voimauttavilla ihmisillä, jotka kannustavat sinua eteenpäin eivätkä päästä sinua helpolla.

Onko oma elämäsi kunnossa?

elämä kunnossa

Onko oma elämäsi kunnossa? Tämä on kysymys, jonka esittäisin parisuhdetta tai seksiä kaipaavalle aivan ensisijaisesti. Kaikenlaisten tekniikoiden ja toimintamallien on toki hyvä olla hallussa, mutta mikään ei voita sitä, että oma elämäsi on kunnossa.

Aktiivista ja mielenkiintoista elämää elävä ihminen ei oman kokemukseni mukaan joudu ihan hirveästi stressaamaan parisuhteen löytymistä: hän on jo lähtökohtaisesti kiinnostava varsin monien mielestä. Itsensä kehittäminen ja mielekkään elämän luominen ovat tärkeimpiä asioita mitä voit itsellesi antaa. Kun sinulla menee hyvin, myös muut näkevät sen.

Miksi tämä on niin tärkeää? Siksi, että epätoivo tai tietynlainen tarvitsevuus on useimmille todellinen haluntappaja. Ihminen, josta huokuu tarve saada toinen ihminen tuekseen on jo lähtökohtaisesti pelottava, sillä harva haluaa olla vastuussa toisen ihmisen onnellisuudesta. Kun ihmisellä taas on oma elämä mallilla, hänestä harvoin huokuu tätä halut ja kiinnostuksen tappavaa epätoivoisuutta.

Myös elämä ilman parisuhdetta tai seksiä on täysin okei. Vaikka tekisit kaiken yllälistatun täydellisesti, vaikka olisit kuinka mielenkiintoinen ja upeaa elämää elävä tyyppi tahansa, on täysin mahdollista, että elämässäsi tulee vastaan kausia, jolloin olet yksin. Tämäkin on aikaa, josta kannattaa nauttia. Yksinolo on loistava ajanjakso pelkästään omaan elämään keskittymiseen eikä sitä tule väheksyä.

Toivon tämän kirjoituksen antaneen sinulle edes muutamia uusia ajatuksia, joita toivottavasti myös sovellat käytäntöön. Pelkkä blogin lukeminen ei kenenkään elämää muuta. Tarvitaan toimintaa.

Mitä voisit tehdä seuraavaksi, jotta parisuhde- tai seksielämäsi ottaisi muutoksen kohti parempaa?

(PS. Sain tähän kirjoitukseen liittyen paljon palautetta kiukkuisilta miehiltä, joille ei heru. Tässä vastaukseni heille artikkelina ”1 ratkaiseva toimintatapa, jolla saat parisuhteen tai seksiä”)

(PPS. Hyvä tapa aloittaa oman itsevarmuutensa ja sitä kautta myös seksi- ja perisuhde-elämänsä parantaminen on Eroon ujoudesta -kirjani. Sen avulla jo sadat suomalaiset ovat päässeet itsevarmuudessaan uudelle tasolle.)

PPPS. Jos kaipaat henkilökohtaisempaa opastusta itsevarmuuden lisäämiseen ja tykkäisit opiskella sitä yhdessä muiden kanssa, tutustu seuraavaan Itsevarma Minä -kurssin toteutukseen ja tule mukaan!

PPPPS. Yksi syy siihen, ettet saa seksiä voi olla myös se, että sinusta näkyy kauas se, ettet ole siinä kovin hyvä. Tässä 5 vinkkiä parempaan sinkkuseksiin :)

(Visited 80 213 times, 57 visits today)

88 comments… add one

  • Mikko Hel 26, 2015, 9:56 am

    Jäin miettimään tässä varsin ansiokkaassa tekstissäsi pientä yksityiskohtaa: miksi tukahdutat naisten seksuaalisuutta? Väitän, että noin tekstissä oikeasti tehdään. Ei tietenkään tarkoituksella, mutta jonkinlaisen epäloogisuuden seurauksena.

    Kirjoitat siitä, miten partriarkaalisessa maailmassa seksihalusita viestivää naista pidetään lumppuna. Samalla kirjoitat, että miehillekin tuntuu olevan täysin epäselvää, että seksihaluista voisi viestiä suoraan. Hassua.

    Mielestäni on varsin selvää, että kumpaakin sukupuolta pidättelee eniten itse oletettu yleinen reaktio tuohon asiaan. Nainen voi olettaa itseään pidettävän lumppuna, epätoivoisena ja huonona kumppanina. Mies taas sikana, pelurina ja huonona kumppanina. Kuulostavat aika vaarallisilta uskomuksilta. Uskomukset ovat yleensä huomattavasti pahempia kuin todellisuus. Niissä negatiivinen vaihtoehto on yleisempi ja pahempi kuni todellisuudessa. Onko järkevää samalla miesten osalta pyrkiä purkamaan tuota oletusta, mutta naisten osalta päinvastoin vahvistaa sitä? Mielestäni ei, koska sen suurin vaikutus on ylläpitää inhoamaasi yhteiskunnan patriarkkaalisuutta, vaikka sitten vain oletettua sellaista, joka on olettajalleen täysin todellista.

    • Jevgeni Maa 7, 2015, 12:06 pm

      Moikka Mikko ja kiitos kommentista! En nyt aivan täysin saa kiinni ajatuksestasi. Tavallaan ymmärrän mitä haet, mutten kuitenkaan niin hyvin, että osaisin muotoilla tekstiä parempaan kuntoon. Pystytkö mahdollisesti vielä avaamaan tätä ajatustasi, jotta saadaan tekstistä parempi?

  • Lilian Hel 27, 2015, 10:43 am

    Erinomainen teksti jossa on paljon pohdinnan aihetta.
    Omakohtaiset kokemukset näin naisena ovat valitettavasti sellaiset, että seksuaalisesti aktiivinen nainen, jolle seksi on todella tärkeää, on nykymiehelle yhä liian pelottava asia. Ehkä olen myös törmännyt vääriin miehiin. Sänkyseuraksi tälläinen nainen on erittäin toivottu ja haluttu, mutta ei puhettakaan, että kelpaisi miehille parisuhteeseen. Ja nyt on kyse miehistä, jotka itsekin ovat keskivertoa seksuaalisempia. Vähitellen sitä tulee varovaiseksi, eikä tulisi mieleenikään hypätä jonkun miehen kanssa oitis sänkyyn ( vaikka haluaisinkin), koska sitten miehet eivät todellakaan pidä minua varteenotettavana tyttöystävänä. Todella veemäistä ja takapajuista toimintaa. Jatkan etsintöjä :)

    • Jevgeni Maa 7, 2015, 12:17 pm

      Moi Lilian!

      Viihdyn itse eniten juuri seksuaalisesti vahvojen naisten kanssa ja olen valitettavasti saanut kuulla paljon samaa ja jopa pahempaa: Paitsi että tällainen aktiivinen ja vahva nainen ei kelpaa seurustelukumppaniksi, hän ei kelpaa sellaiseksi siksi, että on miesten mielestä jotenkin pelottava. Koen itse hemmetin synkkänä sen, että me miehet näin ”vahvan sukupuolena” emme lopulta kestä aitoa tasa-arvoa omissa ihmissuhteissamme. Myönnän että jopa itsestäni ajatus siitä, että olisin parisuhteessa minua seksuaalisesti voimakkaamman naisen kanssa, tuntuu epämääräisen oudolta (huolimatta siitä, että ihailen seksuaalisesti vapautuneita naisia!). Sen sijaan se, että nainen on kanssani ”samalla tasolla”, ei tunnu mitenkään oudolta. Monille miehille kuitenkin jo se tuntuu olevan liikaa, naisen halutaan mieluummin olevan selvästi heikompi osapuoli.

      Tässä on tärkeää huomata, että ”keskivertoa seksuaalisempi” mies ei ole keskivertoa paremmalla itsetunnolla tai ihmissuhdetaidoilla varustettu. Se, että joku on todellinen maskuliininen ori, ei varsinaisesti tarkoita että hänen psykologinen kestokykynsä olisi millään tavoin ihailtava. Vastaavasti suht vähäisenkin libidon omaava kaveri voi olla psykologisilta taidoiltaan erinomainen ja siksi pärjätä hyvinkin vahvan naisen kumppanina. Tästä syystä keskittyisinkin itse kumppania valitessa ennen kaikkea löytämään henkisesti vahvoja ihmisiä, joilta löytyy myös vahva seksuaalinen puoli. Pelkkä vahva seksuaalisuus ei välttämättä riitä.

      • Lilian Maa 18, 2015, 9:07 am

        Hyvin sanottu :) Tähän tulokseen olen itsekin tullut, että vain henkisesti vahva mies kestää rinnallani. Siinä onkin sitten toinen ongelma, mistä sen kaivaa esiin…Olisin ehkä valmis jopa joustamaan siinä seksin tärkeydessä, jos mies vaan pystyisi elämään seksuaalisuuteni kanssa. Lankean helposti miehiin, joista voimakas seksuaalisuus paistaa esiin, ja olen todennut, ettei siitä ole kuin haittaa. Täytyy ilmeisesti opetella uudenlainen tapa tutustua miehiin.

        • Vesa Mar 5, 2015, 11:54 pm

          Mielestäni on hienoa jos nainen tietyllä tavalla dominoi, Yes Mistress. Siis päättää ja on haluttava, koen itse olevani sängyssä tosin aika peto joten en osaa asettautua asemaan jossa nainen olisi muka parempi sängyssä. Kuitenkin unelmani on henkisesti vahva nainen joka osaa näyttää tunteensa ja halunsa, kertoa niistä suoraan.

          Olen kasvanut lähiviikkona itsevarmemmaksi ja tykkään nykyään jutella ihmisille, ennen olin se hiljainen haamu joka odotti pelastajaansa.

          T: Mies Turusta

      • kroohh Jou 9, 2015, 8:31 pm

        En allekirjoita tuota ”seksuaalisesti vahvojen naisten” ylistämistä. Onko se vahvuutta, jos käyttää seksuaalista valta-asemaansa hyväksi. Tällä osa-alueellahan ei voida puhua mitenkään ”tasa-arvosta”, ellei tasa-arvon mitaksi oteta 10% halutuimpia miehiä, jättäen muut miehet mittarin ulkopuolelle, ja 80% naisista.

        Vertauskuvallisesti: olisiko ”vahvuutta” ja ”itsenäisyyden” osoittamista, jos antaisi makean himolle vallan ja söisi karkkikaupasta kaikki karkit, jos siihen annettaisiin lupa? Olisiko vahvuutta ja järkevää toimintaa, jos lotossa voitettuaan tuhlaisi rahat heti kaikkeen turhamaisuuksiin?

        Naisen kirjava seksuaalikokemus ei todellakaan nosta naisen arvoa ainakaan parisuhdemielessä.

  • -mirkku- Maa 1, 2015, 11:30 am

    Loistavia pointteja oli tekstissäsi mutta jäin miettimään tuota tarvitsevuutta. Jos elämä ilman seurustelukumppania on ok, niin miksi yleensä etsiä seurustelukumppania tai nähdä vaivaa ollakseen vastakkaisen sukupuolen silmissä haluttava. Kyllähän sen seurustelukumppanin haku lähtee jonkinlaisesta (ihan luonnollisesta) tarpeesta. Useimmille meistä elämä ilman parisuhdetta ei ole okei ainakaan tilanteen pitkittyessä enkä ymmärrä sellaista itseriittoisuuden ihannetta, jossa tämä yritetään teennäisestii kieltää ja esittää ettei oikeasti tarvitse ketään muuta kuin itsensä ja mahdollinen kumppani on vain kirsikka kakussa.

    Tietenkään onni ei saa olla pelkästään siitä kumppanista kiinni. Mutta jotenkaan en ymmärrä sitä, ettei parisuhdetta saa tarvita. Ihminen tarvitsee kavereita, mielekästä tekemistä, toimeentulon, työtä ym. Mutta sitten parisuhde ei saakaan (muka) olla samanlainen tarve.

    No, ehkäpä et oikeasti tarkoita tätä vaan ymmärsin tuon kohdan teksistäsi väärin..?

    • Jevgeni Maa 7, 2015, 12:28 pm

      Moikka Mirkku :)

      Ilman muuta kumppania etsitään tarpeesta. Tuossa puhun lähinnä sellaisesta epätoivolla höystetystä tarvitsevuudesta, jossa tarve on jo niin näkyvä, että se pelästyttää. Vertaa lauseita ”olisihan parisuhde ihan kiva löytää” ja ”mun on pakko löytää joku kun en kestä olla yksin”. Jälkimmäinen synnyttää huomattavasti synkemmän mielikuvan kuin edellinen.

      Olen itsestäni huomannut seuraavaa: Olen ihminen, joka kaipaa melko paljon läheisyyttä ja kosketusta. Jos en pitkään aikaan saa sitä, alkaa käytöksestäni melko selkeästi aistia sen, että ”nyt toi tyyppi on jotenkin vähän liian helppo ja innokas”. Jos taas läheisyydentarpeeni on tyydytetty, viestin ja käyttäydyn huomattavasti tasapainoisemmin.

      Ongelmia aiheuttaa monien kohdalla se, että parisuhde nähdään usein ainoana tapana saada asioita kuten kosketusta, läheisyyttä, rakkautta, syvällisiä ihmissuhteita ym. omaan elämäänsä. Jos parisuhdetta ei ole, sitten kärvistellään läheisyyden- ja rakkaudennälässä, mikä usein näkyy myös ylöspäin. Todellisuudesahan kaikkia näitä (ainakin jossain muodossa) saa myös muualta: Esimerkiksi kosketuksentarvettaan voi tyydyttää halailemalla kavereitaan (ah, hippiporukoissa hengailu!) tai vaikkapa harrastamalla kontakti-improteatteria tai vaikkapa tanssia. Ja kun tarve on näin edes osittain tyydytetty muuta kautta, ei parisuhdetta tarvitse etsiä liiallisesta tarvitsevuudesta käsin.

  • Marianna Maa 25, 2015, 11:09 pm

    Huomasin äsken ensimmäistä kertaa elämässäni olevani facebookissa ja aivan ilmi liekeissä eräässä ryhmässä aiheutuneessa keskustelussa. Minun on vaan niin vaikeaa ymmärtää miten jotkut voivat ajatella mustavalkoisesti, olla ehdottomia ja eivätkä nää kuin oman näkökantansa. Olen usein turhautunut huomatessani ihmisessä näitä piirteitä ja automaattisesti haluan käännyttää tai pikemminkin auttaa heitä ymmärtämään sekä näkemään asioita myös toisella tavalla, mutta eihän nämä ihmiset kuuntele.

    Miten voin vaan hyväksyä muiden olevan niin lyhyt katseisia? Pitää varmaan oppia hyväksymään erilaisuus jollain uudella tavalla, sillä oma reaktioni kauhistutti minua. Hyväksyn kyllä erilaiset mielipiteet ja aina katselen asioita monesta eri näkökulmasta, mutta suututtaa kun on näitä provosoivia ihmisiä jotka jankuttavat omaa näkemystään eivätkä näe muita vaihtoehtoja. Yritän pysyä poissa keskustelupalstoilta juuri tämän vuoksi, mutta näitä ihmisiä löytyy työpaikalta ja tuttavapiiristäkin ja välillä jopa mies on hyvin mustavalkoisesti ajatteleva. Onkos sinulla viisaita sanoja ja apuja ettei itse alennu tappeluun saakka tulevaisuudessa.

    • Jevgeni Huh 2, 2015, 12:50 pm

      Moi Marianna!

      Valitettavasti ei ole, sillä saman ongelman kanssa sitä tule kamppailtua itsekin. Yleensä näitä tunnekuohussa puhuvia, mustavalkoisia tyyppejä kohdatessa pyrin vain päästämään liian ykispuoliset viestit ohi korvien ja mahdollisuuksian mukaan vaihdan olinpaikkaa. Viime aikoina olen myös kokeillut eri tilanteissa avoimesti viestiä, etten osallistu keskusteluihin, joissa käytetyt argumentit eivät ole monipuolisesti perusteltuja ja järkeviä, mutta vaikea sanoa, onko tämäkään se järkevin tapa toimia. Nähtäväksi jää, tuleeko tässä opittua vielä jossain vaiheessa jotain, mikä helpottaisi elämää tältäkin osin.

  • Ivy Tou 1, 2015, 6:15 pm

    Olin jo tämän lauseen kohdalla varma, että asiapitoista tekstiä tulossa: ”Nyt on aika unohtaa Cosmon manipulatiiviset roska-artikkelit sekä Laasasen kitinä ja vastuunvälttely” Allekirjoitan.

    Cosmosta ei ole juurikaan sanottavaa, koska mielestäni sen vinkit on tarkoitettu esiteini-ikäisille lähinnä hihittelyn kohteeksi. Laasasen mallissa puolestaan hämmentää miehiin ja naisiin ympätty mustavalkologiikka: ”haluan seksiä – sinä haluat läheisyyttä ja kumppanuutta – sinä et anna (pelkästään) seksiä vaikka minä antaisin sinulle seksiä eli asiaa jota itse haluan – minä en halua/osaa antaa läheisyyttä ja kumppanuutta koska kuitenkin vain hyväksikäytät minua rahallisesti, syöjätär – se, etten saa seksiä, on sinun syysi nainen”.

    Tarkoitus ei ole sanoa, etteivätkö naisetkin halua seksiä eikä edes se, että naiset ovat aina parisuhdetta vailla (not), vaan se, että koko laasaskeskustelu tapahtuu toinen osapuoli toista kohtaamatta ja lähtökohtaisesti katkeroituneesta näkökulmasta. Ei tule toimimaan.

    Kiitos tästä energisestä ja positiivisesta bloggauksesta sekä koko blogista, tällaista ajattelua tarvitaan eritoten Suomeen, negatiivisuuden ja kyynisyyden pesäkkeeseen, lisää! :D

    • Jevgeni Tou 2, 2015, 6:23 pm

      Kiitos :)! Lisää ehdottomasti tulee jossain vaiheessa ;)

  • Juho Tou 12, 2015, 5:50 pm

    En pääse juttelemaan naisille missään niin ei kait sitä seksiäkään koskaan tule.

  • Kirsi Tou 13, 2015, 9:32 am

    Se pitää paikkansa, että vakka kantensa valitsee (vanha suomalainen sanonta). Miehet haluavat että nainen on heidän kanssaan samalla tasolle, en tiedä yhtään pariskuntaa, joissa mies on yliopistotutkinnon suorittanut ja vaimo käynyt vain ammattikoulun. Jos mies on yliopistotutkinnon suorittanut niin hänellä on yliopistotutkinnon suorittanut vaimo. Jos nainen on maatalouslomittaja, kaupan kanssa tai siivooja, niin ihan turha edes haaveilla akateemisesta miehestä.

    • Juho Tou 13, 2015, 6:03 pm

      Väärin. Tunnen montakin paria, jossa mies on korkeakoulutettu, mutta nainen töissä esimerkiksi kaupan kassalla tai mäkkärissä. Toisin päin sen sijaan ei tapahdu koskaan. Naiset juuri haluavat vähintään itsensä tasoisen miehen. Miehellä sen sijaan ei ole varaa valita.

      • Ville Kes 15, 2015, 9:43 pm

        Jaa-a. Omassa lähipiirissäni on aviopari, jossa nainen tekee väitöskirjaa yliopistolla ja mies ajaa rekkaa.

  • Elina Kes 5, 2015, 8:03 pm

    ”Naiset kuvataan kylmän laskelmoivina syöjättärinä, jotka valitsevat itselleen lähinnä korkeimman markkina-arvon omaavia miehiä ja jotka käyttävät sukupuoleen perustuvaa seksuaalista valtaansa häikäilemättömästi hyväkseen.”

    Olet käsittänyt väärin, markkina-arvoteoria ei toimi tietoisella tasolla.

    Voit verrata sitä vaikka tilanteeseen, jossa vauva hymyilee vanhemmilleen: sosiaalipsykologisissa teorioissa tilannetta kuvataan usein niin, että vauva pyrkii voittamaan vanhempien kiintymyksen olemalla suloinen. Kukaan ei kuitenkaan kuvittele että vauva aktiivisesti laskelmoi tilannetta. Samoin joka ikinen vuorovaikutustilanne voidaan nähdä hyödyn tavoitteluna, siis samassa keskustelussa vaikka minun hyötyni on kiinnostava keskustelu, sinun hyötysi on tuntea ihmisen läheisyyttä, jonkun kolmannen hyöty saada tietoa jostain tietystä aiheesta.

    Kukaan ei kuitenkaan sano että joku näistä kolmesta osapuolesta on julma syöjätär joka hyväksikäyttää keskustelukumppaniaan saadakseen läheisyyttä, vaan keskustelun kuvaaminen vaihtotilanteena on yksinkertaisesti tapa hahmottaa ja jäsentää ihmisten tiedostamattomia motiiveja sekä muita mahdollisia rakenteita. Samalla tavoin myös markkina-arvoteoria ainoastaan hahmottaa ja jäsentelee parisuhteita tiedostamattomana vaihtotilanteena, jossa molempien tiedostamaton intressi on saada hyötyä toiselta (seksiä, läheisyyttä, jne.), ja vastapuolen sosiaalinen status on yksi saadun hyödyn mittari.

    Samoin myös seksuaalinen valta parisuhteiden ulkopuolella on todennäköisesti enimmäkseen tiedostamatonta, eikä kukaan laasaslainen ole koskaan missään yhteydessä väittänyt, että ”naiset käyttävät sitä häikäilemättömästi hyväkseen”. Ylilautalaisten ja muiden vastaavien mukaan naiset käyttävät seksuaalista valtaa häikäilemättömästi. Laasaslaisten mukaan naiset käyttävät seksuaalista valtaa samalla tavalla kuin karismaattiset puhujat käyttävät puhetaitojaan vakuuttaakseen ihmiset, tai sinä käytät kirjoitustaitojasi havainnollistaaksesi ihmisille miksi he eivät saa parisuhteita. Ylilautalaisten joukko ja laasaslaisten joukko ehkä risteävät keskenään voimakkaastikin, mutta ne eivät ole sama joukko ja markkina-arvoteoria ei ole yhtä kuin laudoilla vikisevien jonnejen ulinat.

    Suosittelen, että luet sen kirjan ”Naisen seksuaalinen valta”. Kyseessä on graduun pohjautuva kirja joten akateemisesti se ei ole esim. lähteiden osalta mitään maailman huippua, mutta markkina-arvoteoriasta siitä saa kuitenkin melko selkeän käsityksen.

    • Jevgeni Kes 8, 2015, 5:05 pm

      Okei, tämä kuulostaa ihan pätevältä. En varsinaisesti epäile, etteikö itse teoria olisi ihan okei. Kyseenalaistan lähinnä sen, kannattaako tuollaista teoriaa pänttäillä, kun se ei oikein näytä tuovan sen kummempaa iloa monille harjoittajilleen. Uskon vahvasti, että panostamalla saman ajan muunlaiseen itsensä kehittämiseen, voisi saada huomattavasti parempia tuloksia. Uskaltaudun olettamaan, että valtaosa tuota pänttäävistä miehistä tekee sen kuitenkin itsekkäistä syistä ts. saadakseen niitä naisia. Tämä on tietysti ihan fine, mutta en oikein onnistu näkemään järkeä siinä, että käytetään aikaa päntätäkseen materiaalia, joka tuntuu olevan enemmän tai vähemmän tehotonta. Saatan toki olla väärässä. Ehkäpä sitä teoriaa pänttäävät miehet ovat järkyttäviä seksimagneetteja, joille sataa seuraa kaikilta suunnilta, mutta kaiken näkemäni perusteella asia tuntuu olevan pikemminkin päinvastoin.

  • Joku Kes 14, 2015, 5:51 pm

    Allekirjoitan väitteesi. Erityisesti olen samaa mieltä siitä, että itseään on kehitettävä. Mitä monipuolisempi olet, niin sitä kiinnostavampi olet. Ainakin näin miehen näkökulmasta vaikuttaa asia näin olevan. Naiset ovat kiinnostuneita miehistä, jotka tekevät ja saavat aikaan asioita.

    Juttua riittäisi pitkäänkin, mutta en valitettavasti nyt kerkeä. On tehtävä valintoja, koska on valtavasti mielenkiintoista tekemistä, ystäviä, naisia, lapsia, yrityksiä, kiinteistöjä, omaisuutta ylipäätään, autoja, matkoja, ongelmia, haasteita, maailma muutettavana ja juuri nyt pari muutakin blogia luettavana =)

  • Esko Elo 2, 2015, 3:23 pm

    Hei Jevgeni! Kiitos paljon mahtavasta ja hyödyllisestä blogistasi:) Tämäkin juttu oli infoa täynnä ja tsekkasin myös laittamiasi viitteitä. Suositteluista kirjoistasi löysin kuitenkin erittäin karmivan kirjan, vaikka varmasti monella ihmisillä hyvin harhaanjohtavasti varmaan tapahtuukin. Nimittäin tuo Dean C. Delis: The Passion Trap. Kirjan esittelyssä mainitaan jo riittävästi:

    “Pelkkä tahto vietellä toinen ihminen, saada toinen ihminen tunnetasolla hallintaan, voi potentiaalisesti järkyttää ihmissuhteen tasapainoa. Tämä johtuu siitä, että rakastumisen tunne on biokemiallisesti yhteydessä tunteeseen hallinnan puutteesta. Jos tunnet olevasi täysin hallinnassa tai täysin varma toisen ihmisen rakkaudesta, alkavat intohimon tunteesi haalistua. Poissa on haaste, tunnekipinä ja jännitys.” ja tästä esimerkki:

    ” Pekka ja Liisa ovat seurustelleet kolme vuotta. Eräänä päivänä Liisa on poikkeuksellisen herkässä tilassa ja kertoo Pekalle, ettei ikinä voisi rakastaa ketään muuta miestä. Seuraavana päivänä Pekka ihmettelee, miksi hänellä on yhtäkkiä niin tylsää parisuhteessaan.

    Suhteen mielekkyyttä ylläpitänyt pieni jännityksen tunne on poissa, koska Pekalle selvisi että hänen tyttöystävänsä on pysyvästi ja hieman liian epätoivoisesti rakastunut häneen. Pian hän alkaakin tuntea ihastusta muihin naisiin. Liisa havaitsee tämän ja alkaa siksi käyttäytyä entistä epätoivoisemmin saadakseen Pekalta enemmän huomiota. Tällöin Pekka harkitseekin jo eroamista.

    Lopputilanne on kaoottinen, mutta tilanne ei johdu siitä että Pekassa tai Liisassa olisi varsinaisesti mitään vikaa. Syy on parisuhteen dynamiikassa, joka on vahingossa horjahtanut pahemman kerran.”

    Mielestäni tämä on aivan karmiva ajatusmalli. Siis herkässä tilassa ihminen kertoo toiselle, vieläpä seurustelua takanaan pitkälti, että rakastaa , niin mielenkiinto lopahtaa ja uutta etsitään. Tämä on karmivampaa ajattelua ja opastusta ja ohjeita demonisille ihmissuhdeleikeille, miten toimia ja käyttäytyä manipuloivasti että ihminen joko roikkuu tai ei roiku, että intohimo säilyy, kuin nuo kirjat mitkä haukuit. Varmasti tämän kirjan kuvaillut ”dynamiikat” pitävät paikkaansa, mutta mielestäni joillakin psykopatiaan taipuvaisilla henkilöillä..Mitä itse olet kirjasta mieltä, oletko lukenut sen ja saitko siitä oikeasti hyödyllistä infoa. Muissa kirjoissa vaikutti olevan ihan järkeä, jotkin jo lukenutkin, mutta tämä oli kyllä jotenkin pahempi kun ne ”Miten saada haluamani nainen/mies viikossa esittäin muuta kun olen” -pelleilykirjat..

    • Jevgeni Elo 4, 2015, 10:40 am

      Moi Esko, kiitos kommentista ja kehuista!

      Onko tosiaan niin, että olen suositellut tuota kirjaa jossain? Tein pikaisen googlehausn yhdistelmällä ”elä paremmin” ja ”passion trap” enkä ainakaan itse löytänyt. Olen kyllä suositellut blogissa kirjoja, mutten kuollaksenikaan muista suositelleeni tuota.

      Tiedän kyllä itse kirjan ja olen hyvin samaa mieltä siitä, mitä kirjoitit. Henkilökohtaisesti vastustan kaikkia tuollaisia valtapelejä, erityisesti juuri tuonkaltaisia, jotka käyttöön otettuna ehkäisevät lähentymistä. Toisaalta uskon tuon dynamiikan pitävän monissa tapauksissa (ei toivottavasti kaikissa!) enemmän tai vähemmän paikkaansa, minkä vuoksi se on ainakin hyvä tiedostaa, jos ei muista syistä niin siksi, että osaisi taistella sitä vastaan.

      • Esko Elo 4, 2015, 6:57 pm

        Suora lainaus tämän artikkelisi 7. osion loppupuolelta:

        ”On ymmärrettävää, että tällaista materiaalia tankkaamalla oma oppiminen ja kehitys on varsin tehotonta ja hidasta. Jos olet mies, joka haluaa oppia ymmärtämään ja “saamaan” naisia, ei varmaankaan kannata opiskella jo lähtökohtaisesti naisvihaista materiaalia. Maailma on täynnä kirjoja ja opettajia, jotka lähestyvät aihetta sekä kiltimmin että tehokkaammin. Varsin hyvä listaus Suomessa valitettavan tuntemattomista mutta erinomaisista kirjoista (joista valtaosaa itsekin suosittelen) löytyy esimerkiksi täältä. .. (ja tässä siis se ko. linkki sivulle jossa kirjoja, mm. tämä mainittu!)

        Ja joo anteeksi, kirjoitin kommentin niin pikaisesti, ilman oikolukua, että oli muutoinkin varmasti epäselkeä. Pointtini oli vähän liioiteltu, mutta tarkoitin juuri sitä, että kirjan antama esimerkki antaa kuvan siitä, että ihmisten pitäisi kontrolloida ja ”pelata peljeä” käytöksellään, että ilmeisesti aivojen biologiset toiminnot (? ymmärsin näin?) ja siten syntyvä psykologinen käytösmalli voidaan pitää sopivana intohimon ja ”rakkauden” säilyttämiseksi, muutoin siis peli on menetetty.
        Tämä on mielestäni paitsi helkutin epäromanttinen ajatus kaikessa kylmyydessään, myös jopa pelottava ajatus, että rakkaus (joka saa ”sokeaksi”) on heikoille ja tyhmille ihmisille jotka häviävät pelin Kamppailulajissa nimeltä ihmisuhde jos ilmaisevat sen liian selkeästi. Pitäisi oikeiden tunteiden ja niiden ilmaisemisen sijaan miettiä käytöstään (kuinka roikottaa jotakuta, ei päästää LIIAN lähelle jne..) eli loppupeleissä olla kertomatta aitoja tunteita ja lopulta olla edes aidosti rakastumatta, koska hylkäys.. No, en ole kirjaa lukenut niin en tiedä, siksi kysyin sinulta Jevgeni, että ymmärisnkö väärin krijan sisällön vain tuon mainostekstin perusteella..

        Kiitos jokatapauksessa vastauksesta! Toivottavasti ihmisillä säilyy tietty kriittisyys myös ”oikeitakin” ihmissuhdeoppaita lukiessa, niinkuin kirjoitkin :)..

        • Jevgeni Elo 4, 2015, 11:16 pm

          Moi Esko!

          Aivan joo! Totta puhut. Tuota kirjaa en siis itse ole lukenut, mutta tutustunut kyllä. Siksi en varsinaisesti uskalla lukematta suositella sitä. Toivottavasti menee tämän mun ”joista valtaosaa itse suosittelen” vastuuvapauslausekkeen alle, ei kuulu valtaosaan ;D

          • 123 Hei 1, 2016, 9:01 pm

            Okcupidin tilastoissa kuitenkin suurin osa piti passionia tärkeämpänä kuin dedicationia suhteessa, yllätyksekseni. Toisaalta saitin käyttäjät ovat enimmäkseen us/uk valkoihoisia joka voi vaikuttaa tähän.

            Itse tulkitsen asian niin että parhaat neuvot suhteeseen riippuvat parin temperamenteista, kasvatuksesta. Jos nyt otetaan esimerkiksi ”parisuhdeterapeutti” Koirakuiskaaja ohjelmasta, hän tarjoaa eri tilanteisiin eri ratkaisut. Ei siis niin että ”ei tuota kirjaa voi allekirjoittaa”. Voi olla niin että 80% suomalaisista ei suosittelisi kyseistä kirjaa ja taas 70% amerikkalaisista voisi suositella koska tutkimusten mukaan meidän temperamentit keskimäärin ovat hyvin eri kuin siellä.

  • Antti Elo 14, 2015, 1:04 pm

    Tässähän oli hyviä asioita, jotka varmasti pitävät paikkansakin, mutta ainoa mikä kalskahti, niin oli tuo Raakel Liekin kommentti kiinnostuksen osoittamisesta, josta tässä lainaus:

    ”Kaikki suhteeni ovat alkaneet siten, että sanon: ”Moi, olen Raakel ja olen kiinnostunut sinusta -ja se riittää.”

    Tuossahan selvästi lähestytään ihan tuntematonta ihmistä, kun ei toinen vielä toisen nimeäkään tiedä, ja tuo tapa voisi ehkä Raakelin, tai jonkun muun yhtä suuren markkina-arvon omaavan kohdalla toimiakin. Onhan Raakel sentään nainen, ja hyvännäköinenkin sellainen, ja vielä julkkis sekä ex-pornonäyttelijäkin, joten statusta riittää. Mutta entäpä jos tavallinen suomalainen perusjamppa menisi lausumaan vaikka baarissa jollekin tuntemattomalle muijalle, että: Moi, olen Pekka ja olen kiinnostunut sinusta? Voisi olla jossain tapauksessa, että ei olisi kaukana ettei korville tulisi, näin kärjistetysti sanottuna. Joten siinä mielessä tuo Raakel Liekin kommentti ei oikein vastaa todellista elämää, ja että se voisi ihan tavallisten pulliaisten ja varsinkaan miesten kohdalla toimia.

    • Jevgeni Elo 16, 2015, 10:09 am

      Moi Antti, kovia pointteja, joihin voisin lisätä hieman omia kokemuksiani. Olen nimittäin jonkin verran tullut kokeilleeksi tuota lähestymistapaa.

      Osittain olet oikeassa – välillä todellakin tulee korville. Tai ei nyt korville, mutta vastaanotto on jotain hämmentyneen, oudoksuvan tai jopa lievästi pelästyneen välillä. Tämä on tietysti ymmärrettävää, eihän sitä ikinä tiedä, millainen sekopää toimii noin suoraan maailmassa, jossa useimmat ovat tottuneet toimimaan epäsuorasti.

      Välillä taas vastaanotto on hämmentävänkin myönteinen. Sanoisin, että parhaimmat juttuni ovat alkaneet juuri tuolla tavoin. Voi tietysti olla, että ne olisivat alkaneet vaikka olisin lähestynyt epäsuorasti, mutta eihän sitä täysin tiedä.

      Oman kokemukseni ratkaisevaa on se, kenelle tämän teet. Jos vastapuoli on itsekin rohkea, suora ja muutenkin tietynlainen ihminen, hän on todennäköisesti huomattavasti vastaanottavaisempi tuollaiselle kuin joku hieman ujompi, varovaisempi ja mietiskelevämpi tyyppi. Eli tässäkin kannattanee tietää se oma ”kohderyhmä”, millaisiin ihmisiin haluaa tutustua ja kenen kanssa tulee parhaiten toimeen. Koska minä tulen parhaiten toimeen suorien tyyppien kanssa, tässä lähestymistavassa voi olla järkeä. Jollekulle muulle taas juuri päinvastainen tapa voi toimia.

      • Vesa Mar 5, 2015, 11:56 pm

        Juuri näin. Siis mielestäni voi sanoa suoraan, että on kiinnostunut, mutta tärkeää on se, että hämmentyneen reaktion saadessan ei pakene tilannetta, vaan osaa jatkaa keskustelua ja tutustumista. :)

        Positiivista, että molemmilla on alussa tiedossa missä mennään ja hyvä saada selville onko toinen kiinnostunut myös.

  • Pera Lok 26, 2015, 2:40 pm

    9. Ole lyhyt mies

    • Jevgeni Lok 27, 2015, 6:04 pm

      Tunnen useita lyhyitä miehiä, joilla naisia riittää. Lyhyys ei sitten itsessään ole naisettomuuden syy, hidaste lähinnä.

      • Pera Lok 28, 2015, 6:56 pm

        Tarkoitatko hidasteella pelkästään, että tällöin joutuu rajaamaan pois itseä pidemmät ehdokkaat ja että suurin osa naisista ei ilmeisesti kelpuuteta muutenkaan? Vai onko jotain muitakin syitä olemassa?

        • Jevgeni Mar 1, 2015, 11:09 pm

          Eihän niitä pidempiä ehdokkaita toki mikään pakko ole rajata pois, toisinaan tulee kyllä vastaan pareja, joissa nainen on miestä pidempi. Mutta semisti harvinaisiahan nämä ovat. Toki (ymmärtääkseni) useimmat naiset toivovat itseään pidempää miestä. Saa korjata, mikäli olen väärässä. Mutta onhan maailma täynnä lyhyitäki naisia, joten en näe miksi lyhyt mies ei löytäisi seuraa.

          Hidasteella tarkoitan tuon lisäksi myös pituuden vaikutusta itsevarmuuteen. Moni lyhyt kokee pituutensa (tai sen puutteen) isona miinuksena, minkä vuoksi tuntee olonsa epävarmemmaksi. Epävarmuus taas näkyy ja vaikuttaa muutenkin toimintaan sitä hidastavasti. Toki tunnen myös todella itsevarmoja lyhyitä miehiä (ja naisia!), joten pituuden uupuminen ei sekään ole mikään lopullinen este itsevarmuuden kehittymiselle.

  • Ronkeli Mar 5, 2015, 10:05 am

    En ole koskaan ollut parisuhteessa tai saanut seksiä ja nämä ohjeet vaikuttavat minusta jo sellaisen ihmisen korvaan tosi työläiltä jotka OVAT saaneet ja ovat olleet suhteessa. Markkinoillepääsyn esteet tapauksessani ovat näemmä niin suuret ettei tästä tule mitään.
    Kuolen pian, ehkä oman käteni kautta, mutta se on ok. Edelleenkin haluaisin että tämä toimisi niin että oma elämäni johdattaa sen jonkun luokse joka on ”minulle tarkoitettu”. Mutta jos näin ei käy niin kuollaan sitten, mahdollisimman pian.

  • Katja Mar 5, 2015, 5:29 pm

    Ihan hyviä juttuja tässä kirjoituksessa, mutta nyt on pakko kritisoida kirjoittajan suppeaa näkemystä.

    Nostat esille vain yhden fyysisesti epäviehättävän piirteen: ylipaino (ilmeisesti siis oman makusi mukaisesti näin on). Itse olen ylipainoinen nainen, pitkä, vaalea pitkätukkainen itsensä kantava ryhtijumalatar, enkä ole kyllä koskaan kokenut etten saisi jompaa kumpaa – seksiä tai parisuhdetta- ylipainon vuoksi. Ennemminkin olen tavannut paljon (lähes päivittäin) niitä miehiä, jotka ”lankeaa jalkojeni juureen” palvomaan, juuri sitä fyysisyyteni ja persoonan kokonaisuutta. Minulla on myös ylipainoisia ystävättäriä, ja heillä on sama kokemus. Itse pidän sekä miehissä että naisissa epäviehättävänä laihuutta, tai ylilihaksikkuutta. Pidän näkemystäsi erittäin vääränä stereotypiana, ihan yleisesti ajateltuna! Suurin osa suomalaisista miehistä tuntuu pitävän ainakin runsaamman muotoisista naisista.

    Mikään ei sammuta (kokemukseni mukaan useimpien) naisten kiinnostusta yhtä tehokkaasti, kuin mies, joka satsaa aikansa ja huomionsa omaan kehoonsa! Ei voisi olla mitään epäviehättävämpää, kuin siinä (tai ehkä muussakaan mielessä) itseään ”jatkuvasti kehittävä” mies. Nainen haluaa, että mies satsaa huomionsa ja tekemisensä NAISEENSA, eikä itseensä, niin se vain menee. Sellainen mies saa naiseltaan aivan mitä tahansa haluaa, aivan lähes riippumatta omasta julkisstatuksellisesta viehättävyydestään.

    Itse viehätyn ihmisistä, jotka ovat itsevarmoja ja tasapainoisia ILMAN, että tarvii jotain ulkoista itsensä preppaamista. Eli sellaisista oikeasti älykkäistä ja viisaista, joille nämä ominaisuudet ovat enimmäkseen sisäsyntyisiä, ei mitään apinoimalla opittua. Miehistä kun puhutaan, niin en edes vilkaise parisuhdemielessä miehiä, jotka ovat reilusti alle 190 senttisiä, joten tässäkin kohtaa voitaisiin puhua viehättävyystekijästä, mutta niinhän se ei ole lainkaan! 160 senttinen mies voi olla silmissäni yhtä viehättävä ulkoisesti, mutta omista kriteereistäni pidän pitkänä naisena silti kiinni. Silti pitkillä ystävättärilläni on heitä lyhyempiä miehiä, jotka saavat varmasti ansaitsemansa ihailun naisiltaan, joten jokainen tyylillään, ja mikäs sen viehättävämpää kuin stereotypioista poikkeaminen, minunkin mielestäni! :)

    Ps. En tunne ketään naista, joka olisi koskaan jäänyt ilman seksikumppania, jos on sellaista halunnut. :) Luulen että se puutos on enemmän miesten kohdalla, sillä lähes jokainen nainen oikeasti tuntee valtansa tässä asiassa. Parisuhde on sitten mutkikkaampi juttu, siinä on niin paljon ulottuvuuksia.

    • Ronkeli Mar 5, 2015, 11:58 pm

      Taidat kuitenkin tuntea miehiä jotka ovat jääneet ilman seksikumppania? Niin minäkin….

    • Jevgeni Mar 6, 2015, 2:38 am

      Ihan hyviä ajatuksia useimmat. Mitä tulee ylipainoon ja arvioon omista mauistani, voin mainita olevani sen suhteen aika fine, varsinkin nykyään. Ylipainolla ei varsinaisesti ole merkitystä, kun kyseessä on hyvä tyyppi. Syy sille, miksi tekstissä mainitaan tuossa kohdassa (kuten todella monessa muussakin) vain yksi asia on yksinkertaisesti se, että näissä pelataan säännönmukaisuuksilla ja yleistyksillä, muutoin tuloksena on jaaritteleva kilometripostaus (jota tämä muutenkin on). Ts. tarkoitus ei ole luoda kaikenkattavaa tuotosta, niin kivaa kuin se minustakin olisi. Siksi yleistys.

    • Ghost Hei 6, 2016, 11:17 am

      Ylipainoa pidetään yleisesti epäviehättävänä ominaisuutena, näin tekstissä annettiin ymmärtää. Ei kirjoittajalla ole siis tämän suhteen mitenkään suppeaa näkemystä, itse et vain näytä pystyvän käsittelemään faktoja, feministi.

      -Ghost

  • Massimofabio Mar 6, 2015, 1:57 pm

    Yksi naisten varsin rasittava piirre on tässäkin tekstissä tehty olettamus että miehet ovat aina puutteessa ja kiinnostuneet naisista seksuaalisessa mielessä. Itse saan jatkuvasti valtavasti huomiota ja se on lopulta varsin rasittavaa ja alkaa tuntua työltä että aina vaikka ei juurikaan nappaisi niin pitää esittää edes hieman kiinnostunutta tai sen näkee silmissä kun nais ressukan itsetunto menee tai otetaan ihan suoraan kilarit että ”helvetin homo”. Onko oikeasti niin vaikea ymmärtää että tarvitsisin rahaa panemisesta (ei tosin huono idea) jos kaikkia halukkaita pitäisi olla kokoajan työstämässä eikä sekään riittäisi. Nuorempana en saanut juurikaan huomiota johtuen nörttimäisestä habituksesta ja vaikka se aiheuttikin katkeruutta niin en ikinä ajatellut automaattisesti ansaitsevani mitään. Syytin itseäni enkä kohdetta jolta en saanut huomiota. Välillä käy todella paljon ”sääliksi” kun kaikki naiset ovat jatkuvasti kimpussa ja samalla seuraan kun aivan ok miehet jäävät täysin paitsioon koska eivät nyt ole itseluottamuksen ja ulkoisen edustuksen kanssa luokiteltu yhtä korkealle kun mitä itse selkeästi olen nykyään. Mutta niin se menee; naiset ovat laumana yhden perässä ja jokainen prinsessa ajattelee olevansa se tai ainakin ansaitsevansa olevansa se jota himoitaan. Voin luvata että miehet ovat paljon paljon tyytyväisempiä mitä nyt sattuvat saamaan. Jos nainen näkee jotain parempaa olevan kaupan edes sivusilmällä niin se nykyinen oikeasti ihan ok tippuu automaattisesti jätteeksi. Protip: Miehet voivat kehittyä. Kannattaisi katsoa enemmän potentiaalia kun nykytilannetta. Hiljaisin ressukka hieman motivoituna saattaa kummasti muuttua yhtäkkiä kaikkein kilareimmaksi soturiksi. Mutta varoituksen sana; sen soturin perässä on sen jälkeen kaikki muutkin.

    • Pera Jou 14, 2015, 8:35 am

      Täytyy sanoa että paremmin tuota markkinakuviota ei voisi selittää :D

  • Massimofabio Mar 6, 2015, 2:22 pm

    Eli voin tiivistää kaiken huomattavasti lyhyempään kun tämä teksti. Miksei et löydä parisudetta tai saa seksiä:

    Mies: Sinulla ei ole riittävästi itseluottamusta. Rupisinkin naama muuttuu komeaksi kun sitä kantaa ylpeydellä.

    Nainen: Olet nirso. Taatusti maailmassa on lukemattomia miehiä jotain liika seksuaalisuus ei pelota. Kyse on oikeasti siitä että mies jota ”pelottaa” ei tosiasiassa ei sinusta kiinnostunut mutta ei kehtaa sanoa tai näyttää sitä suoraan.

    • femme Mar 7, 2015, 1:45 am

      Massimolla on tässä kyllä hyviä pointteja, voin jakaa kokemuksen myös näin naisnäkökulmasta, nörttimäinen ja kurviton olemus yhdistettynä ujouteen ja epävarmuuteen teki lähes näkymättömäksi nuorempana, nykyään seuran löytäminen vaikka yöelämästä ei ole koskaan ongelma, ainakaan, jos ei turhan nirso ole niin tuskin koskaan tarvitsisi yksin kotiin lähteä. Tosin harvoin on tullut käytettyä mahdollisuuksia, koska olen melko nirso seurani suhteen, arvostan laatua, en määrää ja menneisyyden seksuaalitraumoista johtuen olen ollut myös melko kielteinen koko asiaa kohtaan, mikä tosin ei ole poistanut kaipuuta läheisyyteen, ihmiskontaktiin ja seikkailuun ilman taustalla vaanivaa ahdistavaa seksiä, mikä baariseuran kanssa valitettavan harvoin onnistuu kun seksi on kuitenkin aina päämääränä suurella osalla. Itseäni kiinnostaisi monasti joku ihan muukin, kuten mielenkiintoinen keskusteluseura, hauskanpito ja fyysinen läheisyyskin ilman että samantien pitäisi hypätä sänkyyn kännissä jonkun tuntemattoman kanssa, mikä on yleensä huono lähtökohta hyvälle seksikokemukselle.

      Mutta monille voisin sanoa, että itseluottamus tekee paljon, mikä tarkoittaa myös sitä että laasasia ja kaikenmaailman pelimiesjuttuja ei kannata lukea kuin piru raamattua, ne on matoja aivoille ja este todellisten eteenpäinvievien asioiden kehitykselle. Itselleni moinen asenne- ja ajatusmaailma on tosi turn-off ja tiedän että monille muillekin naisille on. Kyllä katkeruuden ja vihan aistii eikä se ole houkuttelevaa, jos toinen syyttää ahdingostaan tai halveksii sua, ja samalla yrittää viehättää. Hyvin ristiriitaista. Kyllä nää hommat lähtee ihan itsetuntemuksesta ja siitä että kiinnostuu ensin omasta itsestään ja lähtee loppumattomalle löytöretkelle, että on niin jännä tyyppi, vaikka olisi yksin niin on silti hyvää seuraa :D Ihan omasta kokemuksesta voin kertoa, että kyllä ne muutkin sitte kiinnostuu ja aina siellä on helmiä joukossa. Ei sitä kaikenmaailman huomiota kuitenkaan kaipaa, se on raskasta, kuten massimokin totesi.

      • Pera Jou 14, 2015, 8:20 am

        Naiset arvostavat laatua mutta pinnallisin puolin aika lailla. Naisena se on helppo sanoa että kun ryhdistäytyy niin ottajia kyllä riittää (niinkuin naisille melkein aina). Miehen kohdalla asia on kumminkin toisin. Jos naamaa, statusta tai pituutta ei ole riittävästi niin oman persoonallisuuden kehittämisestä tuskin onkaan merkittävästi hyötyä. Olet kuitenkin naisille näkymätön muiden parempien joukossa. Surullinen fakta sinänsä.

    • http://sitesinfo.top/travelocity.com Syy 25, 2016, 4:29 am

      He is leaving you dangling, that isn’t fair.Go out with your friends. Ask him where does he want to be in 5 years, where do you want to be in 5 years if you answer those questions honesty and see if you are on the same page. Ask him what are 5 important things to him and answe honestly what are 5 important things to you. Even if you go into a separate rooms and write them down and see if they match.You both want to go in different directions. Be honest about it.

    • online kredite ohne sicherheiten Lok 22, 2016, 6:58 pm

      Com relação a RAM, o Firefox realmente consome menos. Mas quando se fala de CPU… bom, é só ficar de olho no gráfico de uso da CPU. Usando Opera 10.00 em Windows XP

    • La chanson – le beau crachat – de Léo Ferrré s’imposait : oui, les deux assemblées comme deux ronds dans l’eau, tandis que les Français sont dehors et non dedans !

    • http://www./ Mar 14, 2016, 3:51 pm

      Another home run Daniel.I think you are going to need more bandwith after yrsterday.Our friends over at the freep have the Rush transcript up too.

  • Pete Maa 18, 2016, 9:54 am

    Hukkaan heitettyä aikaa moinen lista. Mulla syy on yksinkertaisempi, mä en enää tarvitse kumpaakaan.

  • Nainen 26 v. Huh 15, 2016, 6:32 am

    Itselleni on erityisen oleellinen tuo kohta 6 eli oikean ”metsästysseuran” valinta ja omien toiveiden tietäminen. Tajusin tänä keväänä, että olen vuosia etsinyt miestä, joka on perheenjäsenteni ja ystävieni ihanteiden mukainen. Eli sellaista mahdollisimman hyvännäköistä, miehekästä ja kunnollista miestä. Samalla olen piilotellut sitä faktaa itseltäni, että miesmakuni on oikeasti hiukan ”outo”. Minun on vaikea syttyä miehistä heidän ulkonäkönsä tai statuksensa vuoksi; enemmän minua viehättää oman tien kulkijuus, hyväsydämisyys ja syvällisyys. Kun olen tämän tajunnut ja vaihtanut ”metsästysseurani” deittailumaailmassa, on ihmisten tapailu ja seksin harrastaminenkin tuntunut huomattavasti mukavammalta.

    Pakko kommentoida tässä yhteydessä myös tuota naisten seksuaalista halua: Luulen, että monille ihmisille, niin miehille kuin naisille, seksin harrastaminen on eräänlainen välietappi, jonka jälkeen pitäisikin jo pyrkiä kohti seuraavaa tavoitetta. Siksi ajatus seksin harrastamisesta varhaisessa vaiheessa voi ahdistaa miestä (ja naista), joka haluaisi edetä rauhassa tavoite kerrallaan. Itse en puolestaan välitä, onko seksiä jo ensimmäisillä tapaamiskerroilla vai myöhemmin. Yleensä haluan harrastaa sitä mahdollisimman pian, koska se mielestäni tekee suhteesta rennomman ja hauskemman. (Ja koska hyvien asioiden kieltäminen itseltään on mielestäni turhaa.) Tiedän kuitenkin, että tämän taipumuksen vuoksi päädyn varmasti monen miehen silmissä ”yhden yön jutut” -kategoriaan. Senkin vuoksi tapailen mieluummin miehiä, jotka eivät ole niin perinteisiä eivätkä vaali mitään ajatuksia puhtoisesta, itseään säästelevästä naisesta.

    • Jevgeni Huh 15, 2016, 12:22 pm

      No huhhuh, nyt oli tiukka kommentti. En oo ikinä ajatellut tuota välietappijuttua, mutta tuntuu kieltämättä uskottavalta, että jotkut asian saattavat noin nähdä. Itse näen kyllä seksin etappina, mutta ei niinkään siksi, että sitä kautta pääsisi sille seuraavalle etapille, vaan ennemminkin sellaisena välicheckkinä, että onko tätä hommaa kannattavaa edes jatkaa. Seksissä ihmiseen kuitenkin tutustuu aivan eri tavalla kuin muissa tilanteissa, ja vaikka homma pelaisikin loistavasti muissa tilanteissa mutta seksi ei edes muutaman kokeilun perusteella toimi, niin vähän arvelluttavat lähtökohdat suhteen rakentamiseen on. Vaikka seksi toimiessaan onkin aika pieni osa suhdetta, silloin kun se ei toimi, siitä kasvaa nopeasti aika iso mörkö. Itsellä toimivin ajankohta seksille tuntuisi olevan ne toiset, kolmannet tai neljännet deitit.

      Tota ”yhden yön jutut” -kategoriaa oon vähän ihmetelly. Vaikka hengaan pääasiassa todella progressiivisten ja hyvän itsetunnon omaavien miesten kanssa, niin siitäkin porukasta yllättävän monet tuntuvat väheksyvän naisia jotka ovat heti seksimeiningeissä mukana. Se vähän hämmentää sikäli, että itse fiilistelen naisissa sellaista ”tiedän mitä haluan” -meininkiä, ja jos se mitä halutaan on seksi, niin totta hemmetissä se kannattaa tuoda esiin. :s

      • Nainen 26 v. Tou 2, 2016, 12:10 pm

        Pohjaan tuota etappiajattelua omiin ja erään samassa tilanteessa olevan ystäväni kokemuksiin. Esimerkiksi eräs aiempi deittini oli hyvin hämmentynyt siitä, että päädyimme harrastamaan seksiä, kun olin ensimmäistä kertaa hänen luonaan kylässä. (Huom.! Kolmannet treffit kuitenkin.) Hän oli odottanut, että ensiksi meillä olisi halailua, seuraavan kerran ehkä ensimmäinen suukko ja sitten sitä seuraavalla kerralla seksiä. Seksin harrastaminen ennen ”muita etappeja” tuntui sotkevan hänen suunnitelmansa ja hän piti seksihalujani jotenkin outoina ja jopa ”teinimäisinä”. (Seksi kuitenkin kelpasi…)

        Paljon kuulee myös kommentteja siitä, missä vaiheessa olisi hyvä harrastaa seksiä. Esimerkiksi eräs kaverini deitti paheksui ajatusta siitä, että seksiä harrastetaan ensimmäisellä kerralla, mutta toisella kerralla hän oli jo enemmän kuin innokas. Kuinka paljon suhde tämän miehen ja kaverini välillä oli sitten kehittynyt ensimmäisen ja toisen tapaamisen välissä? Voin kertoa, että ei juuri mitenkään. Ihan yhtä tuntemattomia ja epäluotettavia he olivat toisilleen. Tämän seksikerran jälkeen mies myös jätti soittamatta kaverilleni, joten käytännössä kyseessä oli yhden illan juttu, vaikka hän pystyykin laskemaan siihen yhden väkinäisen, minäkuvaa suojelevan kahvittelukerran päälle.

        Ilmeisesti ihmisillä on yleinen harhaluulo siitä, että ”helposti antavat naiset” (hrr, mikä termi) ovat alttiita houkutuksille ja ”jakavat tavaraa” ihan kaikille. Ei kukaan koskaan ole tullut ajatelleeksi, että puoleensavetävän, samanhenkisen ihmisen tapaaminen voi olla sinkkunaisellekin melko huumaava kokemus ja saada epämääräisiä ajatuksia aikaan? Harvemmat miehet saavat sitä aikaan (surullista mutta totta), mutta sitten kun se tapahtuu, siinä on järki pitkään poissa pelistä.

        Huh, pahoittelut pitkästä vuodatuksesta, mutta tämä on hyvä foorumi päästää ajatuksia pihalle. :)

        • Jevgeni Tou 6, 2016, 12:42 pm

          Oon ite vähän ihmetelly sitä monille miehille tyypillistä kaksinaismoralismia. Että ite saa jakaa dikkiä oikeelle ja vasemmalle ja olla siitä huolimatta kova jätkä, mutta jos joku nainen tekee saman, niin onkin sitten tämmönen vähän vähemmän laadukas nainen. Ite lähen siitä, että jos itekin ”jaan” (mikä sekin on aika brutaali sana niinkin kivalle asialle) itseäni aika rohkeasti, niin mulla ei oo ihan liikaa valittamisenvaraa, kun joku nainen tekee samaa. Mut eipähän oo itellä kyseistä ongelmaa, kun tuntuu säännönmukaisestikin siltä, että kemiat pelaa paremmin yhteen niiden naisten kanssa, jotka on itekin verrattain rohkeita ja avoimia tässä :s

          • Ghost Hei 6, 2016, 11:47 am

            Miehet eivät ole sen kaksinaismoralistisempia kuin naisetkaan, väite on järjetön, yleinen tosin naisten keskuudessa. Naiset ovat fyysisesti heikompia ja älyllisestikin hieman vaatimattomampia kuin miehet, evoluutio on näin ihmistä muovannut, ymmärrän että tämä aiheuttaa katkeruutta naisten keskuudessa. Miehestä on maailma luotu, mies on maailman pelastanut ja mies tämän kaiken myös lopettaa. Naiset, hyväksykää asemanne ja antakaa kunnioitusta saadaksenne kunnioitusta. Naisen asema on nyt huipussaan, korkeammalla kuin milloinkaan ennen. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee.

            -Ghost

  • TeeJii Tou 2, 2016, 10:25 am

    Pitääpä ottaa osaa keskusteluun, kun täällä näyttää pyörivän ihan mielenkiintoisia ja vaihtelevia näkökantoja moniin aiheisiin. Itse olen 28-vuotias mies, pitkä, hoikahko, ihan normaalinnäköinen, huumorintajuinen ja niinsanottu ”hyvä tyyppi” -persoona. Ja itselleni on ihan uskomattoman vaikeaa löytää kunnollista parisuhdetta. Tähän ikään mennessä olen ollut yli kuukauden (1kk – 1,5v) kestävissä suhteissa vain 4 kertaa, joista ainoastaan yksi kesti yli vuoden ja sekin n. 10 vuotta sitten.

    Kaveripiirissä minulla on aika tasainen jakauma sekä naisia, että miehiä. Ja niinsanottu ”friendzone” -käsite on enemmän kuin tuttu. En ole myöskään mitenkään ujo tai hissukka, vaan hyvin avoin ja sosiaalinen, olipahan juttukaverina sitten mies tai nainen. Muutamia asioita, mitä monilta eri naisilta olen kuullut, on jäänyt omaa mieltä tosin kummastuttamaan. Ainakin täällä Itä-Suomen alueella peruskäsitys Suomalaisesta miehestähän on sellainen vähän juro ja sulkeutuva tyyppi, joka ei liiemmin tunne-elämästään tai muustakaan vakavammasta tykkää puhua. Ja monelta naispuoliselta kaveriltani olen valituksia kuullut kuinka tuollaiset miehet ottavat hermoon, eivätkä nämä naiset sellaista miestä haluaisi, mutta silti useimmissa tapauksissa myöhemmin nämä samaiset naiset ovat kuitenkin tuollaisen miehen vierelleen ottaneet.

    Itsehän siis olen aikalailla täysi vastakohta tuota kuvailemaani miestyyppiä, olen joka osa-alueen suhteen avoin ja aika pitkälti sellaista ”puhun ja pussaan” -tyyppiä. Ja vaikka moni tuntemani nainen onkin tuon juron ja sulkeutuvan miestyypin minulle puhuessaan torpannut, niin silti olen välillä huomannut, että oma avoimmuuteni ja tietynlainen vastakohtaisuuteni tuota miestyyppiä kohtaan yllättää, tai suorastaan säikähdyttää joitakin naisia. Usein tuntuu, että vaikka monet naiset eivät olevinaan halua sellaista perusjuroa miestä, niin jossain sisimmässään heillä kuitenkin on joku vaisto tai halu juuri tuollaista miestyyppiä kohtaan. Voiko kukaan allekirjoittaa tätä ja mahdollisesti valottaa asiaa miksi se on niin? Miksi usein loppupeleissä sellaiset avoimet, kiltit ja toiset huomioonottavat tyypit, joista monet naiset puheissaan ”haaveilevat”, päätyvät kuitenkin sinne kaveri-alueelle, eivätkä pidemmälle?

    Itse olen moneltakin vastakkaisen sukupuolen edustajalta jutustellessa kuullut kommentteja että ”sinähän olet oikeen unelmien mies”, ”enpä ois uskonu että tollasia miehiä on ees olemassa” jne. mutta usein on jäänyt vaivaamaan, että unelmien mies Kenelle? En siis jälkeenpäin seuranneiden kokemusten perusteella ainakaan niille ihmisille jotka ovat noita kommentteja heitelleet. Ehkä eniten tämän elämän varrella on jäänyt vaivaamaan se, että ei oikein koskaan ole saanut suoraa vastausta siihen että mikä naiset sitten lopulta saa kääntymään kannoillaan tällaisen miehen kohdalla. Erittäin vaikea koittaa tehdä muutoksia itseensä jos on kuullut niin paljon positiivista, mutta silti kokemukset puhuvat muuta.

    • Nainen 26 v. Tou 2, 2016, 10:51 am

      Jos yhtään lohduttaa, olen itse tuskaillut saman asian kanssa. Olen mielestäni ihan fiksu, huumorintajuinen, hyväkäytöksinen ja ok-näköinen nainen mutta se ei tunnu sytyttävän suurinta osaa miehistä. Oma ongelmani (mahdollisesti) on, etten vastaa enkä jaksa vastata sitä naiskuvaa, mitä meille mediassa syötetään. (Eli sellaista naiskuvaa, jossa nainen on joko jättiperseen omaava salimimmi tai/ja puhtoinen ja lämmin kodinhengetär.) Minulla on tarjota enemmän ajatuksia ja luovaa hulluutta kuin täydellistä ulkonäköä ja yllätysaterioita ja se ei ole naiselle mikään valttikortti deittailuelämässä.

      Älä siis turhaan ajattele, että sinussa on mitään vikaa. Kuulostat oikein hienolta persoonalta mutta et vain vastaa itäsuomalaista mieskuvaa. Jossain vuosikymmenien vaiheessa alueesi naiset on aivopesty uskomaan, että kunnon mies ei puhu eikä pussaa, minkä vuoksi he todennäköisesti näkevät avoimuuden ja lämmön ihmisessä jollain tapaa feminiinisenä. Mutta älä turhaan ala muuttamaan itseäsi heidän vuokseen, syötät vain helmiä sioille. Sen sijaan yritä vaihtaa kaveripiiriäsi, asuinpaikkaasi, ”metsästysseuraasi” tms., jos vain pystyt. Varmasti jossain on nainen, joka syttyy sinun kaltaisestasi miehestä, mutta hän vain saattaa olla ”piilossa” tällä hetkellä.

      Itse olen ainakin päättänyt luopua ”enemmistömiesten” miellyttämisestä ja luottaa siihen, että jonkun asian kanssa loksahtavat kohdilleen, jos niin on koskaan tarkoitus käydä. Siihen voi mennä aikaa, mutta se on todennäköisesti sen arvoista.

      • Jevgeni Tou 6, 2016, 12:38 pm

        Tohon tuli mieleen pari juttuu. Joskus vuos tai pari sitten oli joku tutkimus ilmoilla, missä oli tsekkailtu että tykkääkö suomalaiset naiset miehisistä vai vähän naisellisista miehistä enemmän, ja se painotus oli yllättäen tosi vahvasti tämmösten feminiinisiä ominaisuuksia omaavien miesten puolella. Eli sen perusteella ei tarvii ihan liikaa hätäillä, etteikö vähän feminiinisemmälläki miehellä vois olla isoakin vientiä. Oon itekin ihan neiti ja hyvin sujuu.

        Tohon sun perinteine naiskuva-kelaan tuli mieleen se, että isoa merkitystä on myös porukalla, jossa hengaa. Ite suosin vään tämmösii ”hippipiirejä”/”vaihtoehtopiirejä”, koska niissä just tunnutaan hyväksyvän erilaisuus ja ”kaikenlaisuus” tosi paljon paremmin kuin monissa perinteisemmissä piireissä. Eli ihan sama sovellutko johonkin perinteiseen kuvaan, koska tietyt porukat on täynnä ihmisiä, jotka nekään ei sovellu.

        • food discounts near me Maa 30, 2017, 9:00 pm

          ΣΗΜΕΡΑ ΕΙΝΑΙ ΜΙΑ ΠΡΩΤΗ ΑΝΑΣΤΑΣΗ ΤΗΣ ΕΛΛΑΔΑΣ ΠΟΥ ΟΛΟΙ ΕΔΩ ΜΕΣΑ ΑΝ ΟΧΙ ΟΛΟΙ ΟΙ ΠΕΡΙΣΟΤΕΡΟΙ ΘΕΛΟΥΜΕ ΚΑΙ ΤΟ ΠΕΤΥΧΕ Ο ΑΝΤΩΝΗΣ ΣΑΜΑΡΑΣ ΜΟΝΟΣ ΤΟΥ ΜΕ ΑΛΛΟΥΣ 2 3 ΟΤΑΝ ΚΟΝΤΡΑ ΣΕ ΟΛΟΥΣ ΚΑΙ ΟΛΑ ΕΙΠΕ ΟΧΙ ΣΤΟ ΜΝΗΜΟΝΙΟ ΤΕΛΕΙΩΣΕ Ο ΕΦΙΑΛΤΗΣ ΤΗΣ ΠΡΩΘΥΠΟΥΡΓΙΑΣ ΓΑΠ ΕΛΛΑΣ ΕΛΛΑΣ ΑΝΤΩΝΗΣ ΣΑΜΑΡΑΣ ΟΙ ΥΠΟΛΟΙΠΟΙ ΣΥΝΕΧΙΣΤΕ ΝΑ ΟΜΦΑΛΟΣΚΟΠΕΙΤΕ ΠΡΟΧΩΡΑΜΕ ΧΩΡΙΣ ΕΣΑΣ

    • Jevgeni Tou 6, 2016, 12:32 pm

      Moi TeeJii, tunnistin tosta sun tekstistä vähän nykyistä ja erityisesti entistä itteeni, täs muutaamii ajatuksii :)

      Oon itekin yhä edelleen friendzonen vakiovierailija, nykyää onneks väemmän ku ennen. Se, mikä on sinne joutumista vähentäny ja kasvattanu tätä romanttisen/seksuaalisen viennin määrää on yllättäen se, että oon lisänny sitä ”vaarantunnetta” itessäni. Ennen olin vähän semmonen idealistinen ”kaikesta pitää jutella ja puhua avoimesti ja juurta jaksain” ja tytöt tykkäs siitä ihan hemmetisti. Nimittäin kaverimielessä. ”Ah, sä oot niin ihana kun sun kanssa voi jutella kaikesta!”. Ja sitten todellinen actioni tapahtui muiden miesten kanssa. Itellä oli silloin semmonen ideaali, että avoimuudella, rehellisyydellä ym saa pitkällä aikavälillä paremman suhteen kuin semmosella pelailulla ja muulla. Ja tätä mieltä oon edelleen, mut pienellä twistillä:

      Kun sitä avoimuutta ja rehellisyyttä tulee liikaa liian nopeasti, niin homma näyttää kuihtuvan kasaan kerta toisensa jälkeen. Eikä tää ees oo mikään naisten juttu, vaan huomaan tän itessänikin. Jos joku tyttö kiinnostuu musta liian nopeasti, suoraan ja ”kaikki kortit pöytään”-tyylillä niin oon itekin usein että ”meh”, vaikka kyseessä olis aivan upea tyyppi! Me ihmiset vissiin kaivataan vähän sellaista ”salaperäisyyden” tuntua. Tän takia oon vähentäny tätä kaikkien korttien pelaamista kerralla vaan etenee hitaammin ja tsekkailee rauhassa että mikä fiilis, mikä meininki ja keskityn elämään sitä omaa elämää ja toinen saa sitten lähteä siihen mukaan, jos sitä inspaa. Ja tää tuntuis toimivan tosi paljon paremmin. Toki oon edelleen aika suora tyyppi, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Toimii, vaik välil edelleen päätyykin friendzoneilemaan :)

  • rajakulkija Tou 17, 2016, 1:50 am

    enpä ole ikinä nähnyt näin ytimekkäästi koottuna suomalaisten peruskyvyttömien (joihin itse kuulun nykyään) naisen hankkioiden realistista kehitysopasta josta olen täysin samaamielta. omaan itse noin puolet luetelluista estoista (kehittyneet iän myötä) ja olen huomannut että niistä luopuminen todella toimii (vaatii harjoitusta). huomasin sen sosiaalisessa (ja tällä saralla menestyneessä) nuoruudessani ja huomaan sen nyt rauhoituttuanikin vielä kunhan vaan nais jahtiin jaksaa lähteä niin nämä keinot AUTTAA jos muistaa noudattaa. ja vielä lisäisin että älkää ottako sivullisten ihmisten mielipiteitä mitenkään huomioon vaan toimikaa niinkuin sydän sanoo estoitta.

  • Konservatiivi Hei 2, 2016, 7:25 pm

    Tuo että sanot, älä missään nimessä sano että haet vakavaa. Tarkoitatko että valehtelet lupailemalla jotain vakavaa seksin toivossa, vai että ei sitä kannata sanoa ollenkaan vaikka oikeasti hakisin vakavaa? Olen konservatiivinen ja biologisesta näkökulmasta naisen ei edes kannata hakea mitään seikkailuja, koska raskaaksi tulon mahdollisuus on aina olemassa. En kuitenkaan elä 1800 luvulla. On silti kauhean ristiriitaista mitä naiselle sanoo. Jos sanoo etsin vakavampaa, jos mies ei ole tarpeeksi potentiaalinen hän ajattelee ”saan paremman” jos mies on aivan huikean potentiaalinen nainen ajattelee tuo pettää minua heti. Jos nainen ei ole miettinyt asiaa alkaa hän kelaamaan ihan hitosti. Jos sanoo haluan vain seksiä, nainen ajattelee en ole lutka. On jotenkin täysin epäloogista että siihen kuitenkin joskus suostutaan, vaikka mies olisi kuinka potentiaalinen, tosin naisen pitää joskus antaa myös siksi että ei muuten saa potentiaalista miestä kiinni. Olen kuitenkin pysynyt hiljaa näistä koska, sitoutumis halun osoittaminen ei toimi jostain syystä, vaikka sen pitäisi olla miehen etu että osoittaa että ei jätä näistä seksin jälkeen. Se että nainen suostuu seksiin on kuitenkin häneltä todella suuri luottamuksen osoitus. Koska jos hän antaa liian heppoisin perustein hän tuntee olonsa lutkaksi. Tästähän syystä naiset ei jakele tavaraansa ihan tuosta vaan. Onkin siis todella ristiriitaista että naiset lähtevät moisiin seikkailuihin. Toki olen siis huomannut että näin tapahtuu jatkuvasti.

  • jepsjeps Hei 5, 2016, 2:18 pm

    Mielestäni on hyvä punnita, haluaako ihmisen vai oman näkemyksensä kanssa suhteeseen.
    Olen siis syntynyt väärälle aikakudelle ja hyväksynyt sen. On pitänyt esittää torjuvaa, koska se tulevaisuus ja työ voi jokin päivä löytyä jostain muualta. Koulutusta vastaava työpaikkahan on usein ainakin miesten mielestä se parisuhdetta / mitä tahansa suhdetta huomattavasti tärkeämpi asia. Kun on korkeasti koulutettu ja aina varpaillaan tulevaisuuden suhteen, ovat parisuhdemarkkinat järjetöntä uhkapeliä.

    Kaikkea ei vaan voi saada.

  • Ghost Hei 6, 2016, 9:36 am

    Tavallaan hienosti kirjoitettu teksti, kirjoittaja osaa ainakin kirjoittaa. Valitettavan feminiinisestä näkökulmasta kirjoitettu teksti, on kuitenkin muistettava, että tällaisia ongelmia ei ollut aiemmin maailmassa. Nämä ongelmat ovat tulleet naisten huimasti nousseen aseman seurauksena, siis huimasti nostetun, naiset eivät nimittäin asemastaan määrää, eivät tässä maailmassa. Totuus on se, että vaikka mies saa aina haukut ja syytökset niskaansa, on nainen todellisuudessa se julmin ja alkukantaisin sika. Keskiajalla nykyajan nainen olisi tod.näk. hukutettu jo isän toimesta. Takaisin vanhojen aikojen terveempi toimintamalli naisten kohtelussa. Tämä on tosin pitkälti miesten syytä, sillä katsovat nykyään sormien välistä naisten jatkuvasti röyhkeämpää käytöstä. Naista ei tarvitse pelätä eikä pokkuroida, ei missään tilanteissa. Palauttakaamme siis yhdessä nämä loiset takaisin oikeille paikoilleen. Saataisiin maailmaa taas edes pikkuisen oikeaan suuntaan.

    -Ghost

    • Päpsy Hei 20, 2016, 2:11 pm

      Eikö parasta olisi juuri tasa-arvo? Ei kenenkään olisi tarpeen pokkuroida ketään toista – siten kuin pokkuroinnin ymmärrän. Vanhat valtarakennelmat ovat muutoinkin vanhanaikaisia nykyajan ajattelevalle ihmiselle. Älä huoli, kyllä ihmisten asenteet muuttuvat pikkuhiljaa. Monilla naisilla voi olla vielä aiemman elämänsä miesten vähättelevistä tai jopa väkivaltaisista kokemuksista vielä raju puolustusasenne päällä, jonka kohteeksi aiempiin kokemuksiin täysin syytön mies voi joutua. Siihen kannattaa suhtautua myötätuntoisesti kuten kaikkien sorron ja arvottoman kohtelun alla olleiden ihmisten usein kovin negatiiviseen ja hyökkäävään puheeseen. Tuo haikailusi paluusta menneeseen ei kyllä ole toivottavaa vaan mieluummin jaksetaan vain muuttaa tätä maailmaa tasa-arvoisemmaksi, jookos.

      • Jevgeni Hei 20, 2016, 2:45 pm

        Mitä tarkoitat haikailulla paluusta menneeseen? Yksityiselämässänihän mä hengaan juurikin tasa-arvo- feminismi- ym piireissä, eli aihe on hyvinkin tuttu. Mikäli siis viittasit tuohon mitä sanoin markkinoinnista, niin se taas on ihan aivojuttuja, ei mikään tietoinen valinta, että mitä klikataan. Ei oo sattumaa että mainoksissa on hymyilevät, klassisen näköiset naiset niin yliedustettuina. On tutkittu, että ne aktivoi kuluttajaa kaikkein tehokkaimmin. Täydellisessä maailmassahan näin ei olisi, mutta meidän maailmassa on. Tää blogi taas on osittain myös businesta, teen tällä leipäni ja siksi klikkimäärät on tärkeitä. Sen takia kuvassa on todennäköisimmin nainen kuin mies. Ja tämähän on sitä olemassaolevien rakenteiden ylläpitämistä, olen siitä ihan tietoinen, mutta näkisin että mun jutut tässä blogissa on muutoin sen verran tasa-arvoa edistäviä, että maksan kyllä tän hinnan ihan mielelläni. :)

  • Päpsy Hei 19, 2016, 11:54 pm

    Miksi tässä jutussa ei ollut kuvaa viettelevästi poseeraavasta miehestä? Eriarvostava ja tylsä kuvotus. Juttu oli ok.

    • Päpsy Hei 20, 2016, 1:52 pm

      ….siis kuvitus :-)

    • Jevgeni Hei 20, 2016, 2:11 pm

      Moi, hyvä pointti! Täytyypä lisätä pari miestä heti kun ehtii B) Lähtökohtaisesti mä lätkin näihin naisia sen takia, että naistenkuvat on tutkitusti parempia markkinointiin, koska naistenkuviin reagoivat niin naiset kuin miehetkin, kun taas miestenkuviin pääasiassa vain naiset, mutta eiköhän tänne pari miestäkin mahdu ;)

  • adriana Hei 23, 2016, 5:01 pm

    Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu artikkeli.

    En tiedä minkä ikäisille tämä oli suunnattu, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan 30-vuotiaan naisen on vaikeaa olla deittimarkkinoilla. Miehet ovat kyllä kiinnostuneita, mutta useimmiten ulkonäöstäni, johon en edes erityisen paljoa panosta. Ja vastaavasti ne miehet, joita rohkaistun lähestymään, eivät joko vastaa tai ole kiinnostuneita.

    Yksinäisyyden tunne kasvaa päivä päivältä pahemmaksi, kun mitkään netissä tai tosielämässä sovitut treffit eivät ikinä paljasta helmeä, vaan joka kerta törmään johonkin ylitsepääsemättömään esteeseen. Useimmat ensitreffit ovat näännyttäviä: joko mies pyrkii liian lähelle, valittaa eksästään/eksistään, puhuu pelkästä arjestaan, avautuu peloistaan tai henkilökohtaisista ongelmistaan tai paljastuu ajatusmaailmaltaan rasittavaksi nurkkakuntakonservatiiviksi.

    Lisäksi karmaisevinta on se, että yksinhuoltajana saan aina välillä kuulla lapsettomilta miehiltä kommentteja ”mahtaa olla kamalaa olla lapsen kanssa”, ”lapsesi on kyllä varmasti hankalassa iässä” ja ”sisarellani/veljelläni/ystävälläni oli kyllä tosi rankkaa lapsen kanssa”. Ei ei ei! Juuri tämän takia alan harkita piilottavani deittiprofiilistani kohdan, jossa kerron eläväni lapsen kanssa. Miehet kuitenkin aina kyselevät lapsestani ja tunnen usein joutuvani tilanteeseen, jossa minua ikäänkuin tentataan arkisuoriutumisestani. Mitään halua minulla ei ole kertoa lapsestani, elämäni tärkeimmästä ihmisestä, yhtään mitään puolivieraille ihmisille, joita tapaan ensimmäistä kertaa.

    Niin miten sen sanoisi, nämä kaikki ihmiset, joihin olen tutustunut viimeisen vuoden aikana ovat kaikki työskennelleet aivan eri aloilla, muutama on opiskellutkin töiden ohessa. He ovat asuneet eri ympäristöissä, harrastaneet eri asioita, kuunnelleet eri musiikkia ja katsoneet eri leffoja. Edes ulkonäkö ei ole näitä ihmisiä yhdistänyt. Ainoa yhdistävä seikka on, että olen ollut enemmän tai vähemmän pettynyt.

    • Jevgeni Hei 25, 2016, 11:06 am

      Moi Adriana ja kiitos :)

      Noi on hyviä pointteja mitä heität tossa. Tässä pari ajatusta mitä tuli mieleen:

      Käyn nyt taas itsekin sinkkuna ollessa paljon erityisesti nettideiteillä. Olen vuosien aikana oppinut todella hyvin tunnistamaan jo netin tutustumisvaiheessa ihmiset, jotka ovat todennäköisesti mahdollisimman yhteensopivia kanssani. Käytän myös vain sellaisia deittipalveluja jotka mahdollistavat oikeasti hyvien matchien löytymisen. Ja siitä huolimatta useimmat deitit eivät johda kuin ehkä seksiin, mutta vakavampaan suhteeseen ei. Tämä ei johdu siitä että tapaamissani tyypeissä tai toivottavasti minussakaan olisi mitään sen kummempaa vikaa, mutta lähes aina tuntuu löytyvän joku ihan ymmärrettävä este sille, että jutusta tulisi mitään vakavampaa. Ja onhan tää sääli että etsiminen on vaikeeta, mutta tää on numeropeliä. Mitä useamman ihmisen tapaa, sitä todennäköisimmin joku niistä on paitsi helmi, myös oikeasti yhteensopiva helmi. Ja silloinkin kun päätyy tapaamaan tyyppiä jonka kanssa ei ihan mätsää, niin yleensä ne ovat kuitenkin ihan hyvät deitit, jos ei muuta. Tämä tosin johtunee just siitä, että ennakkovalikoin niin rajusti ja sanon useimmille ei. Se näyttää kuitenkin kannattavan ja voisin kuvitella että naisena se kannattaa ehkä vielä enemmän kuin miehenä. Mutta spekulointia tämäkin lähinnä on.

      Itsellä ei skidejä ole, mutta löytyy sitten muita juttuja jotka ovat monelle potentiaaliselle kumppanille ”dealbreaker”. Olen itse päättänyt pitää ne profiileissani näkyvillä juuri siksi, että ne karsisivat heti pois ne, jotka eivät sellaisista asioista tykkää. Menee sitten vähemmän aikaa hukkaan, kun ei päädy väärien tyyppien kanssa deiteille :–)

      • Adriana Hei 28, 2016, 2:55 pm

        Moi Jevgeni!

        Vähän samoja ratkaisuja olen päätynyt tekemään, eli olen päätynyt deittisivustolle, joka mahdollistaa pienimuotoisen ronkeloinnin. En oikeastaan olekaan kirjoitellut kuin sellaisten käyttäjien kanssa, joiden kohdalla on ollut vähintään 70% yhteensopivuus. Lisäksi on ollut noita perheeseen, arvoihin ja vapaa-ajanviettoon liittyviä rajanmäärittäjiä. Eli en todellakaan jaksa kirjoitella tyypin kanssa, joka vetää itsensä känniin kerran viikossa ja viettää lopun vapaa-aikansa pleikan kanssa.

        Oma-aloitteisesti en ole lähestynyt kuin kolmea miestä, enimmäkseen siis miehet kirjoittavat minulle kuin minä heille. 50% viestittelijöistä valikoituu kyllä pois pääosin noista edellämainituista syistä johtuen. Ja osa valikoituu pois sen takia, että vaativat minun tapaavan heitä saman päivän aikana. Ei ole minun juttuni ja tästä joskus suututaankin. Miehille tiedoksi: jos nainen mainitsee profiilissaan, että hänellä on lapsi(a), varaudu siihen, että treffeistä täytyy sopia vähintään viikkoa aiemmin, jotta nainen saa sovittua lapselleen hoitajan. Noin 30-vuotiaalla tai sen ylittäneellä soisi jo olevan sen verran kärsivällisyyttä ja kunnioitusta toisen elämäntapaa ja vapaa-aikaa kohtaan, ettei aikataulujen yhteensovittaminen aiheuttaisi vapaudenmenetyspanikointia. Kysehän ei ole mistään muista kuin yksistä treffeistä…

        • Jevgeni Hei 29, 2016, 11:11 am

          Arvaan että OKC?

          Mielenkiintoinen ilmiö tuo, että pitäisi tavata just tasan heti. Miehenä en oo törmännyt tuohon vuosien varrella kuin ehkä kerran pari, enkä kyllä tarttunut ihan vaan sen takia, että oon oikeasti laiska ja epäspontaani, ellei juttu kiinnosta iha täysillä 8D

          En itse jaksa nykyään ihan hirveästi kirjoitella ennen tapaamista ja ehdotankin deittejä aika nopeasti. Muutaman kerran on tuntunut, että homma on kaatunut siihen, että ei ole jaksanut/halunnut kirjoittaa tarpeeksi pitkään, jolloin on ehkä jäänyt jonkinlainen luottamuspinta (?) syntymättä ja sen takia treffit jääneet sopimatta. Spekulointia, mutta arvelen että luottamus on naisille hieman tärkeämpää kuin miehille jos kasvokkain tapaamisesta puhutaan ja ilmeisesti netissä kirjoittelu jollain tapaa vahvistaisi sitä.

          • Adriana Elo 2, 2016, 3:39 pm

            Saat arvata :)

            No, mä törmään tähän ilmiöön ensimmäistä kertaa, aiemmin, eli vuosina 2004, 2010, 2012 ja 2015 muilla deittisivustoilla en tähän ”nyt heti tänään treffeille” ilmiöön törmännyt. Luulin, että se kuuluu siihen Tinderiin, johon en ole itse lähtenyt. No, tästä vaivasta pääsee eroon loggautumalla sisään vain max. puoleksi tunniksi ja harvoina päivinä viikossa.

            Ei sitä ihan hirveän pitkään tosiaan viitsisi viestitellä. Mielestäni pari – kolme viikkoa on sopiva aika, ihan kauhean paljon pidempään ei oikein jaksa. Siinä tulee vähän sellainen olo, että on ikään kuin varalla. Ja todennäköisesti onkin! :D

            Mutta tosiaan, deittailussa annettu suositus ”aktiivisesta vapaa-ajasta” johtaa siihen, että kovin monille treffeille en ole mennyt. Vapaa-aikaa ei ole niin paljoa, että haluaisin käyttää siitä enempää kuin max. 50% deittailuun. Mutta, pliis, Jevegeni, lisää sinne sun ohjeisiin käytännön vinkki miehille: naisillakin voi olla ystäviä, perhe ja/tai vapaa-ajan harrastuksia työn ja/tai tutkinto-opiskelun ohella, silloin ei treffejä sovita lyhyellä varoituksella. Ainakin, jos naisella on lapsi tai useampi, on todennäköistä, että treffit täytyy sopia noin viikon päähän. Vai haluavatko kaikki miehet itselleen niin treffikipeän deitin, että nainen jättää väliin harrastuksensa, ystäviensä ja perheensä näkemisen vain yksien ensitreffien takia tuntemattoman miehen kanssa, jolle on kirjoiteltu jokunen viesti nettisivustolla?

            • Jevgeni Elo 2, 2016, 4:34 pm

              Mä uskon että ne miehet jotka ei tota muutenkin tajua ei varmaan ihan hirveästi mun vinkeistäkään perusta ;D Ja siis hei, me kuitenkin pidetään itteämme niin tärkeinä että TOTTAKAI naisen nyt kuuluu perua kaikki harrastuksena ja ystävänsä meidän takia :—-)

              Musta tuntuu että nettideittailessa törmää paljon kaikenlaisiin oudokkeihin johtuu ehkä myös siitä, että siellä netissä on edustettuna porukkaa ihan laidasta laitaan. Eli kun oikeassa elämässä törmää ihmisiin lähinnä tietyistä sosiaalisista piireistä ja tietyistä yhteiskuntaluokista, niin netissä on sitten ihan kaikki. Ja sinne sit mahtuu noi oudotkin tyypit.

              Mut siis huh. Joku 2-3 viikonkin kirjottelu tuntuu itsestään tosi raskaalta, ellei se sitten ole jotain 1-2 viestiä viikossa-tyyliin, Meinaatko että toi on se aika joka tulis kirjotella, jotta syntyis tarpeeks luottamusta siihen että pääsee treffeille asti?

              • Adriana Elo 2, 2016, 11:20 pm

                Todellakin olen tajunnut, että te kaikki miehet luulette olevanne maailman tärkeimpiä ;)

                Niin, kirjoittelun sietokyky riippuu tietysti sen tiheydestä ja viestien pituudesta. Itse en välttämäti edes jaksa/ehdi lukea viestejäni joka päivä, niin ei tule aina niin tiuhaan kirjoitettua. Ehkä saman tyypin kanssa 2-4 viestiä viikossa? Toisaalta on sekin vähän väsyttävää, jos vieras ihminen kirjoittaa jatkuvasti 200 sanaa pidempiä viestejä. Optimaali pituus olisi kuitenkin 20-100 sanaa. Jotkut sitten mielummin chattailee, sekin on varmaan ihan jees, mutta itse siihen ehdin huonosti mukaan.

  • mies Elo 3, 2016, 7:44 pm

    Olen tehnyt hirveasti alotteita ja olen aina saanut pakit. On uusia vaatteita ja olen suht hyväkuntoinen. Kaverit jotka ovat suunnilleen täysiä juoppoja saavat naisia sormia napsauttamalla ja naiset hakeutuu niiden seuraan. Itse juon hillitysti enkä usein kun kaveri juo joka viikko ja sillä on naisia riittänyt.. JA olen tehnyt pelkästään livenä alotteita baareissa ja tapahtumissa. Naiset ei vaan halua tutustua eikä ne halua mitään. En vonkaa edes seksiä vaan pyydän numeroa ja juttelen ja ehdotan vaikka jäkis matsiin lähtöä mutta turhaan.

    • Adriana Elo 3, 2016, 10:17 pm

      No, jospa se viinaan hurahtanut kaveri sitten flirttailee toisten viinaa juovien naisten kanssa? Tuli mieleeni, että viihdytkö itse paikassa, jossa teet aloitetta? Jos ei itse viihdy baarissa ja juo maltillisesti, niin flirttailu voi olla väkinäistä ja toinen osapuoli aistii sen. Tuntemistani naisista eivät kovin monet kyllä käy matseja katsomassa. Ennen kuin ehdotat jotain naiselle, ota ensin selville, että hän myös pitää siitä.

      Olen itse törmännyt joskus näihin kutsuihin, joissa sitkeästi ehdotetaan esim. action-elokuvan katsomista, vaikka olen jo sanonut kutsujalle, etten todellakaan pidä niistä. Haluaisitko itse lähteä viettämään vapaa-aikaasi tavalla, josta et pidä?

    • Jevgeni Elo 4, 2016, 1:28 pm

      Ei se kunnollisuus varsinaisesti oo se tekijä, joka kai määrittää sitä, heruuko sulle vai ei. Varmasti se sitoutumishaluihin vaikuttaa ja toki, jos toista ei päihteiden kanssa läträäminen kiinnosta niin joo, mutta ei se kyllä silleen mikään maailman määrittävin tekijä ole. Hengaan itse välillä piireissä joissa porukka kyllä tykkää vetää päätään sekaisin, eikä se kyllä herumista vähennä sukupuolesta riippumatta. Monestipa tuntuu eniten heruvan niille, jotka on avoimia sen suhteen, että haluaa seksiä, sen sijaan että tekee sen epäsuorasti.

      Monesti ne tyypit, jotka elää sitä ”vaarallista elämää” on muutenkin jännempiä. Kyky heittäytyä, ottaa riskejä, revitellä, tehdä jänniä asioita ja niinedelleen ovat niitä monia viehättäviä ominaisuuksia ja just nämä kyvyt tuntuu monesti uupuvan ”kunnollisilta miehiltä”. Duunasin aiheesta tässä videonkin: https://www.youtube.com/watch?v=9TAersbBnM0

  • Lisa Rundqvist Syy 14, 2016, 8:26 am

    I just randomly found your blog when I searched for a finish blog. I am trying to find a person who can translate ”Never forget that you are a strong woman” from english to finish? I don’t want to rely on google translate. Would be so happy if you or anybody else who se this could do this for me. Love from sweden

    • Jevgeni Syy 14, 2016, 12:11 pm

      Hi Lisa, I believe the phrase would be this: ”Älä koskaan unohda, että olet vahva nainen”. :)

  • nainen vm -68 Syy 18, 2016, 2:02 pm

    Kiinnostava aihe, johon suorastaan pakko heittää kommentti.
    Itselleni on muodostunut vuosien varrella suureksi kysymysmerkiksi se, mistä tai oikeastaan miten löytää parisuhde.
    Olen työni ja vapaa-aikani suhteen melko vähän sellaisissa tilanteissa, joissa voisi olla potentiaalia löytää ihmisiä, joiden kanssa voisi ajatella mahdollista parisuhdetta. Joten netin deittipalstoja on jonkin verran kokeiltu.

    Minulla takana on parisuhde, joka päättyi jo kymmenisen vuotta sitten . Eli perhe-elämä on koettu. Kyseinen parisuhde ei vaan ollut hyvä tai sanotaanko se ei ollut minulle toimiva.

    Nyt ”ongelmana” minulla on se, etten oikein edes aina ”tiedä ” haluanko sittenkään parisuhdetta ja millaista. Kuten blogin alussa oli, kyse varmaan on jonkinlaisesta pelosta. Pelkäämme sitä ja tätä, eli pelkäämme itseämme. Haluaisin kuitenkin toisaalta parisuhteen, mutta jotenkin samalla pelkään menettäväni ikään kuin itseni.

    Ulkonäössäni ei ole mitään vikaa, vaikka näin itse sanonkin, toki kauneus on katsojan silmässä. Olen nuorekas ja seksikäs, joskus pelkään että liiankin seksikäs. Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, en juurikaan meikkaa , en mistään hinnasta pukeudu korkkareihin ja minihameseen. En ole mauton, vaan seksikkyys on minussa itsessäni.
    Tässä sitten on käynyt niin, että miessuhteeni ovat nyttemmin olleet seksisuhteita, joissa vastapuoli useinkin on varattu.

    Miksi edelleen lähes viisikymppisenä on helppo löytää seksiseuraa ja hyvää sellaista. En huoli huonoja. Haluan toki suhteen kestävän. En ole koskaan halunnut yhden illan juttuja. Mutta aiheeseen Oletko liian pelottava miehille kun puhutaan muusta kuin seksistä? Vai onko kaikki hyvät miehet jo varattu – niin luulen. On varmaan totta että olen rakentanut muurin sydämeni ympärille. Olisiko se jo niin näkyvä..? Yksi ongelma on netin deittipalstojen vääristyminen, jota sanotaan pinnallistumiseksi. Vaikka on näköä ja sanottavaa, viestittely voi loppua seinään kuin kanan lento. Enkä syytä muita, teen itse sitä samaa ja se on se ongelma. Onko syynä netin liikatarjonta ja mainonnan hapattava vaikutus, vaikka sen tunnistamme ja tunnustamme, niin emme ole kukaan sille täysin immuuni.

    • Jevgeni Syy 19, 2016, 2:51 pm

      Hmm, hyviä pointteja. Itsellekin resonoi kieltämättä se, että seksiä saa helposti, mutta parisuhteen löytämisen suhteen aina vähän ongelmaa. Epäilen että kyse on siitä, että parisuhteeseen suhtaudutaan niin vakavasti, että halutaan valita just eikä melkein sopiva kumppani, ja sen vuoksi hyljätään vähänkin epäsopivia tyyppejä, välillä aika pienistäkin syistä. Tämä taas liittynee varmaan osittain just tohon liikatarjontaan, on se fiilis, että ”joojoo kyllä löytyy joku vielä sopivampi”. Hankala fiilis, koska ei oikein tiedä etukäteen, että kannattaisiko jossain tilanteissa vain antaa ihmisille paremmin mahdollisuuksia, vai onko tässä sittenkin jotain järkeä, että valikoi todella tarkkaan :s

  • Vierassusi Syy 21, 2016, 11:08 am

    Moi. Artikkelisi ”8 syytä miksi et löydä parisuhdetta..” on parhaita ja selväjärkisimpiä mitä olen lukenut, netissä tai lehdissä. Kiitos siitä ja toivottavasti moni tutustuu näin fiksuun ajatteluun.

    Mun on silti pakko puuttua yhteen kohtaan, joka on selkeän ja vastenmielisen ableistinen: kohdassa 2, kiinnostuksen ilmaiseminen. Minusta Liekin lainaus kiteyttää ongelman hyvin: ” Mun kaikki suhteet on alkanut siten, että sanon ”Moi mä olen Rakel ja olen kiinnostunut sinusta” – ja se riittää”

    Tässä puhuu ihminen, jonka keskimääräistä parempi fyysinen viehättävyys tekee suhteiden solmimisen helpoksi. Hänen ajattelunsa on ableistinen, omaa erityisasemaa tajuamaton.

    Jokainen tajuaa, että ”kiipeet vaan sinne tikkaille” on loukkaus pyörätuolissa istuvalle. Miksi on niin vaikea tajuta, että ulkonäöltään vaatimatonta ihmistä em. kaltainen asenne loukkaa myös?

    Olisi toivottavaa, että muuten loistavassa kirjoituksessa huomioitaisiin ihmisten fyysisistä tai henkisistä rajoitteista johtuvat ihan todelliset ongelmat.

    • Jevgeni Syy 21, 2016, 12:19 pm

      Aa hei, hyvä pointti, ja kiitti palautteesta :)! Noita tommosia huomiottajättämisiä tulee kieltämättä vähänväliä oikeestaan aiheessa kun aiheessa. Vaikka mä ite tiedostankin teoriassa kuinka etuoikeutettu itekin on monessa asiassa, niin käytännön elämässä se unohtuu tosi helposti :s

      Näitä erityisryhmien huomioimisia joutuu kyl paljon miettii just tekstejä kirjoitellessa (esim. ihmissuhdeteksteissä joudun miettimään aina, että onko soveliasta puhua vastakkaisesta sukupuolesta, vai onko se loukkavaa LGBTQ-ihmisiä kohtaan ym.). Tässä tullaan vaan aika nopeasti siihen, että onko pyrittävä huomioimaan kaikki mahdolliset erityisryhmät (joista monista ei edes liene itse tietoinenkaan tai joita ei muista, kuten tässä tapauksessa on käynyt) ja kuinka paljon vaivaa joutuu tekstejä muokatessa näkemään, että kaikki tulevat tasavertaisesti huomioiduksi. Kun näitä blogeja kirjoittaa kuitenkin vähän sellaisella ”jotain pientä arvoa vähän kaikille”-periaatteella, niin aika helposti jää jotkin ryhmät tälleen nihkeästi huomiotta.

      Sitä toki tapahtuisi vähemmän jos näiden hiomiseen laittaisi vaikkapa tuplamäärän aikaa, mutta se on sitten taas jo pois kaikesta muusta työstä. Ja koska blogikirjoitukset itsessäänhän eivät hirveästi tuota mitään ja jollain tässä on elettäväkin, niin siksi valitsee tavallaan ”tietoisestikin” sellaisen ”yritän tehdä tarpeeksi hyvää, mutten enempää”. Ja siksi sitten tulee just näitä tällaisiakin nihkeyksiä vastaan :s

      • Jevgeni Syy 21, 2016, 12:24 pm

        Ja joo lisäsin tohon kakkoskohtaan pienen pehmennyksen tuosta :)

  • olli sipola Hel 8, 2017, 9:40 am

    Täällä kommentoineet ovat näköjään kaikki miehiä. Poikkeuksetta. Ja eroissa samalla naiset ovat 90% se eroa haluava osapuoli. Ei ole kovin vaikeaa tehdä johtopäättelmiä, että kuka se tämän sirkuksen tirehtööri ja miljoonien lapsien henkisen hyvinvoinnin tuhon alullepanijoita… Ei näytä maailma hyvältä! Naiset ovat yhä halukkaampia olemaan oman sukupuolensa kanssa seurustelusuhteessa, joten tulevaisuus miehille, jotka ei varsinkaan jaksa baareissa pyöriä naisia narattamassa, näyttää vielä paljon synkemmältä.

    • Itsetuntemusta lisää Hel 8, 2017, 1:32 pm

      Itse antaisin tällaisen vinkin kaikille miehille (ja naisille), jotka kokee seurustelukumppanin löytämisen vaikeena: Älkää jääkö rypemään katkeruuteen ja itsesääliin vaan miettikää, miten voisitte itse parantaa tilannetta. Aina seurustelukumppanin puuttuminen ei tarkoita sitä, että muut nirsoilevat ja vaativat mahdottomia, vaan kyllä siinä omassa asenteessa ja käytöksessäkin voi olla parantamisen varaa.

      Suomalaisten miesten kohdalla (näin yleistäen) itselläni ongelma on nää kolmen asiaa:
      a) Deittailuun ja seurusteluun suhtaudutaan kuin työtehtävään, joka vain hoidetaan pari kertaa viikossa alta pois. Romantiikka loistaa poissaolollaan.
      b) Mies ei arvosta itseään tarpeeksi ja ajattelee jo heti alkuvaiheessa olevansa jotenkin altavastaajana suhteessa. Uskokaa tai älkää, kaikki naiset eivät pidä vallankäyttäjän asemasta suhteessa.
      c) Miehet ei tiedä itsekään, millaisen suhteen ja seurustelukumppanin haluavat. Seurustelukumppanin valinta tehdään melko pinnallisin ja vähäisin perustein.

      Tosin täytyy nyt lisätä, että tämä on tosiaan tosi suuri yleistys ja koskee myös joitakin naisia. (Esim. itse olen aiemmin sortunut kyseisiin ajattelutapoihin.) Lisäksi on tärkeetä muistaa, että tää ei oo niinkään ihmisten itsensä ongelma vaan nähdäkseni seurausta sodanjälkeisestä kulttuurista, jossa tunteiden ja hellyyden näyttäminen on ollut pannassa eikä kehuja ole hirveästi satanut. Kuinka tällaisen kulttuurin keskellä on edes mahdollista oppia vaalimaan lämpöä ja romantiikkaa suhteessa, kun ei mistään saa kunnollista esimerkkiä?

      Mutta koska kyse on kulttuurisesta ilmiöstä, siihen on mahdollista tehdä muutoksia. Neuvoisinkin jokaista seurustelun kanssa tuskailevaa miestä ja naista unohtamaan kotoa opitut mallit parisuhteesta ja miettimään tarkemmin, mitä he itse haluavat parisuhteelta ja seurustelukumppanilta. Mikään ei ole haluttavampaa kuin ihminen, joka tietää mitä hakee ja on kypsynyt ihmisenä sen verran, ettei anna menneisyyden haamujen tai negativiisten stereotypioiden painaa mieltään.

      Ois myös mukava nähdä suomalaisessa deittailuelämässä enemmän iloa ja leikkimielisyyttä. Meillä on asiat kuitenkin täällä vielä kohtuullisen hyvin, ei siis anneta negatiivisen ajattelun painaa meitä kasaan.

  • Laajempi näkemys Maa 27, 2017, 11:12 pm

    Kiitos oikein paljon ajatuksia herättävästä kirjoituksesta.

    On myös hyvä huomioida muutamia ulkopuolisia tekijöitä ihmisten käytökseen vaikuttavia tekijöitä esim. yhteiskunnallinen tilanne, sosiaalinen media ja media.

    Yhteiskunnan taloudellisen tilanteen huonontumisen myötä ihmiset taistelevat yhä useammin työpaikoista selvityäkseen taloudellisesti. Myös työn puolesta tehokkuutta suosiva järjestelmä pakottaa monet ihmiset panostamaan yhä enemmän työhön, jolloin jaksaminen vapaa-ajalla vähenee. Ihmisen energian vähyyden myötä myös henkinen puoli kärsii tuntemalla voimattomuutta sekä epäonnistumiset tuntuvat raskaammilta. Koska nykyään tavallisia, tuottavia työntekijöitä tarkkaillaan yhä enemmän, niin työntekijöiden on panostettava omaan suorittamiseen, jonka myötä ihminen muistuttaa enemmän tehtävää suorittavaa robottia kuin inhimillistä olentoa. Tämän vaikutuksesta ihminen helposti käyttäytyy kuin hänellä olisi tehtävänä saada joko parisuhteen tai seksiä. Tällainen käytös todennäköisesti vähentää sosiaalisessa tilanteessa rentoa ja luonnollista käyttäytymista, jolloin ollaan hyvin jännittyneitä. Alkoholin käyttö monesti saavat ihmiset käyttäytymään rennommin, mutta usein sitä käytetään suuria määriä johtuen ihmiselle työstä syntyneen tehtävän omaisesta suorittamisesta, jolloin loppu tulos on kaikkea muuta kuin toivottu. Ihmisille luodaan myös epärealistisia kuvitelmia rakkaudesta ja onnellisesta elämästä myös kaupallisen mainonnan, elokuvien sekä musiikkivideoiden avulla, joissa monesti esitetään teennäistä onnellisuutta, rakkautta ja rahaa.

    Sosiaalinen media tekee meistä enemmän epäsosiaalisia tilanteissa, joissa on ihmisiä ympärillä. Monet ihmiset tuntuvat pakenevan sinne turvaan uusilta mahdollisilta, ympärillä olevilta tuttavuuksilta. Tämä liittyy juuri mainitsemaasi pelkoon ja ehkä kyseisen tyyppisessä tapauksessa ihminen pyrkii pysymään liikaa omalla mukavuus aluellaan. Myös elektroniikan muu käyttö esim. muusiikin kuuntelu sulkee pois uusien tuttavuuksien muodostumista.

    Pidän myös median uutisointia yhtenä tekijänä ihmisten pelkoon. Nykyään negatiivinen uutisointi luo ihmisille pelkoa ja arkuutta. Tässä tapauksessa median tarkoituksena on vain myydä mahdollisimman paljon, mutta harvoin ymmärretään sen vaikutuksia ihmisiin etenkin herkimmät ihmiset vetäytyvät todennäköisesti yhä enemmän ”kuoreensa” ja pelkäävät ”julmaa” maailmaa. Maailma on ollut todennäköisesti ennen julmempi ja kylmempi paikka, mutta tieto siitä saa jotkut ajattelemaan, että maailmasta on tullut vain pahempi paikka ajan saatossa.

    Hyvinvointi on tuonut meille paljon hyvää, mutta samalla se on tuonut myös huonojakin puolia. Me pelkäämme enemmän emmekä siitä syystä uskalla ottaa riskejä elämässä. Me monesti elämme varmaa, mutta samalla hyvin tylsää, yksinäistä ja ahdistavaa elämää. Pelkäämme, että meillä on paljon hävittävää. Esimerkiksi Afrikassa köyhimmillä alueilla monilla elämä perustuu selvitymiseen ja kuolemaan. Tämän johdosta heillä ei ole aikaa murehtia ja pelätä vaan heidän on keskityttävä selvitymiseen ja elämiseen. Näillä alueilla myös ikävät tapahtumat ovat usein arkipäivää, kun vastaavasti samat asiat ovat hyvinvointivaltiossa vieraita ja pelottavia asioita. Tällä tarkoitan sitä, että hyvinvointivaltiossa ihmiset ovat ajatuneet eroon elämän sekä luonnon perusasioista.

Leave a Comment