Oletko tottunut yhdistämään aggression vain kielteisiin asioihin kuten vihamielisyyteen, väkivaltaan, riitelyyn ja ajattelemattomaan toimintaan? Ne ovat vain osa totuutta. Toinen puoli aggressiosta on hyvä ja hyödyllinen. On aika antaa aggressiolle ja aggressiivisuudelle pieni synninpäästö.
Jos olet kuten minä, olet ehkä kasvanut ympäristössä, joka tuomitsee kaikenlaisen aggressiivisuuden ja liittää siihen yllämainitun kaltaisia vahvan kielteisiä merkityksiä. Lähtökohtaisesti asiat eivät ole todellisuudessa yksinomaan hyviä tai huonoja. Melkein kaikkea voi käyttää sekä hyvään, että huonoon.
Tässä tekstissä haluan nostaa esiin syitä siihen, miksi pidän aggressiivisuutta yhtenä tärkeimmistä ja parhaimmista elämää luovista voimista. En tule niinkään keskittymään aggressiiviseen käytökseen sosiaalisissa tilanteissa, vaikka se onkin aihe, joka aggressio-sanan yhteydessä ehkä tulee ensimmäisenä mieleen. Sen sijaan haluan puhua aggressiosta eräänlaisena hyödyllisenä elämänasenteena ja elämän tahdittajana.
Aggressiivinen tahti, nopeampi tie eteenpäin
Aloitetaan tahdista. Eri ihmiset näyttävät kulkevan läpi elämänsä keskenään hieman eri tahtiin:
Toiset ovat päätöksissään ja toiminnassaan nopeita, toisilla taas kestää valtavan pitkään saada itsensä liikkeelle. Toiset kulkevat kohti tavoitteitaan energisesti, kaataen tieltään esteen toisensa jälkeen. Toiset taas etenevät hillityn rauhallisesti. En usko, että mikään tahti on muita parempi tai huonompi, mutta uskon, että ne usein johtavat keskenään hyvin erilaisiin lopputuloksiin.
Henkilökohtaisesti koen olevani alkuperäiseltä tahdiltani vähän sellainen rauhallisen flegmaattinen kaveri. En ole ihan hitaimmasta päästä, mutta jossain siellä suunnassa. Nopeasti asioihin reagoiminen, nopea päätöksenteko ja kovaan tahtiin eteenpäin puskeminen ovat olleet minulle hieman vieraita juttuja.
Haluan kuitenkin saada elämän monella osa-alueella hyviä tuloksia. Haluan menestyä yritystoiminnassa, parantaa maailmaa ja menestyä myös taloudellisesti. Ja näissä asioissa eri tahteihin liikkuminen näyttää tuovan eri tuloksia. Esimerkiksi kaikenlaisessa asioiden aikaansaamisessa ja käynnistämisessä sellaisesta voimakkaasta, nopeasta ja rohkeasti eteenpäin katsovasta tavasta toimia näyttää olevan hyötyä. Valitettavasti se on juuri se, mikä on ollut itselleni vaikeaa.
Apua hidastahtisuuteeni olen löytänyt siitä, että olen uudelleenlöytänyt yhteyden omaan aggressiivisuuteeni, jonka olen elämäni mittaan haudannut, sillä olen yhteiskunnallisten asenteiden vuoksi (“aggressio on pahasta ja väärin”) sen itseltäni kieltänyt. On ollut ikävää huomata, kuinka tällaiset asenteet ovat niin pitkän aikaa häirinneet ja hidastaneet itseäni.
Myönteinen aggressio näyttää toimivan myös jonkinlaisena itsevarmuuden lisääjänä. Aggressiivisesta olotilasta käsin on usein hieman helpompaa käydä kohti pelkojaan ja kohdata asioita, jotka tuntuvat muutoin turhan pelottavilta.
Aggressio hyväntekemisen työkaluna
Mitä tarkoitan sillä, että aggressionvastaiset asenteet ovat häirinneet ja hidastaneet minua?
Omat tavoitteeni elämässä pyörivät yhteisön palvelemisen ja maailmanparantamisen ympärillä. Pyrin sillä tavoin vastaamaan siihen, mitä pidän hyvään ihmisyyteen kuuluvana. Sitä, ettei ajattele vain itseään, vaan myös muita. Ehkä tämä kuulostaa idealistiselta ja naiivilta, mutta seison täysillä näiden tavoitteiden takana. Siksi tuntuu suoraansanottuna aika paskalta, että olen niin monia kertoja elämässäni hidastellut etenemistäni ja sabotoinut omaa työtäni siksi, että olen oppinut asioiden saavuttamisen ja eteenpäin menemisen olevan jotenkin väärin. Tämän asenteeni vuoksi olen hävinnyt paitsi itse, myös palvellut huonommin yhteisöäni.
Tämän vuoksi aggression uudelleenomaksuminen on tehnyt itselleni todella hyvää. Haluan tavoitella hyviksi tietämiäni asioita häpeämättä ja aggressiivisesti. Haluan tehdä hienoja asioita ja palvella sekä itseäni että muita niin hyvin kuin osaan.
Tässä välissä haluan jakaa aggression hyvään ja huonoon aggressioon. Tämä ei toki ole mustavalkoista ja toisinaan huonoakin aggressiota saatetaan tarvita.
“Huono” aggressio on mielestäni sitä, että haetaan turhia konflikteja ja riitoja, ollaan vihamielisiä, hyökkääviä, uhkaavia, painostavia ja hallitsevia. Hyvä taas sitä, että tehdään ja haetaan hyviä asioita rivakasti, napakasti, rohkeasti ja häpeilemättä. Määritelmäni on toistaiseksi hieman häilyvä, mutta saat ehkä kiinni siitä, mitä tarkoitan. Tätä hyvää aggressiota haluan oppia itsekin enemmän ja suosittelen sitä myös muille.
On hyvä tosin huomioida, että myös hyviä ja ihailtavia arvoja saatetaan ajaa kielteisen aggression keinoin. Esimerkiksi muita tuomitseva ja häpäisevä tasa-arvotaistelija tai vaikkapa vegaani on omissa piireissäni valitettavan yleinen näky. Tämä on itselleni hankala aihe, sillä tavallaan voin nähdä, että “tarkoitus pyhittää keinot”. Pääasiassa koen sen kuitenkin ikävänä ilmiönä, sillä uhkaava ja aggressiivinen tapa taistella hyvien asioiden puolesta usein antaa kielteisen mielikuvan koko asiasta. Näin päädytään helposti tekemään hallaa sille asialle, jota yrittää ajaa. Tasapainoa siis tarvitaan ja sen löytäminen on usein hyvin haastavaa.
Pohdintatehtävä
Mikä on oma suhtautumisesi aggressioon ja aggressiivisuuteen? Liitätkö siihen vain kielteisiä merkityksiä, vai koetko, että aggressio voi olla työkalu myös hyvien asioiden tavoittelemiseen? Entä millaisia hyviä asioita voisit mielestäsi tavoitella itse elämässäsi aggressiivisemmin?
Rakkaudella,
Jevgeni
Muuta aiheeseen liittyvää:
Lämmin kiitos lukemisesta!
