Mietityttääkö alanvaihto? – Onnistuneen alanvaihtajan tapauskertomus

alanvaihto

Mietityttääkö alanvaihto? Tuntuuko ajatus ”puhtaalta pöydältä” aloittamisesta tavallaan innostavalta, mutta samalla vaikealta tai pelottavalta? Tänään haluan jakaa tapauskertomuksen onnistuneesta alanvaihtajasta ja hänen myönteisistä ja kielteisistä kokemuksistaan.


Olen ilmeisesti ehtinyt nyt siihen ikään, että alanvaihdosta on alettu puhumaan aktiivisesti myös omassa tuttavapiirissäni. Moni on ehtinyt opiskella ensimmäisen ammattinsa, tehnyt siihen liittyviä töitä muutaman vuoden ja todennut – kuka mistäkin syystä – ettei kyseinen ala itselleen sovi. Vaikka alan vaihtaminen on nykyään yhä yleisempää ja tuetumpaa, ei se ole kuitenkaan aina helppoa.

Alan vaihtamiseen voi liittyä monia esteitä ja ahdistavia ajatuksia. Esimerkiksi rahan ja ajan riittäminen uuutta ammattia opiskellessa, epäilyksiä omasta iästä tai vaikka epävarmuutta pärjäämisestä aivan uudella alalla. Monelle alan vaihtaminen ei myöskään ole edes toivottu tai vapaaehtoinen tapahtuma, vaan se on pakko tehdä esimerkiksi entisten töiden loppumisen vuoksi. Tällaisesta alanvaihdosta voi tyystiin uupua innostus, jolloin koko prosessi voi olla läpikotaisin ahdistava ja epämiellyttävä.

Jokainen alanvaihtaja on yksilö ja jokaisen kokemukset poikkeavat hieman muiden vastaavista. Tänään haluan jakaa entisen työkaverini Nestorin oman kokemustarinan hänen läpikäymästään alanvaihdosta. Samalla ehdotan, että vilkaiset Nestorin omaa blogia, joka käsittelee mielestäni hyvin ansiokkaasti monia aiheita, joista itsekin täällä kirjoittelen.

Seuraavaksi Nestorin omia kokemuksia alan vaihtamisesta.


Hei olen Nestori, tuore aviomies, kolmannen vuoden oikeustieteen opiskelija ja uuden Nestories-blogin kirjoittaja.

Nestories on lifestyle-blogi, joka kertoo pieniä ja suuria stooreja Nestorin elämästä. Aina ei ole ollut helppoa olla minä. Nestori on aidolla ravinnolla, hyvällä seuralla ja vahvistavilla hengentuotteilla uudistunut, perinteiseen miehen malliin etäisyyttä ottava mies.

Haluan jakaa positiivisia ajatuksia ja kirjoitan välittömästi aitoudesta, tosiasioiden tunnustamisesta ja arvoista. Lisäksi blogissani olen pyrkinyt rikkomaan mustavalkoista ajattelua oman kokemukseni pohjalta kirjoittamalla mm. ravinnosta, sukupuolirooleista ja introvertti-ekstrovertti-jaottelusta.

Tänä päivänä haluan kertoa teille Jevgenin lukijoille alanvaihdosta, joka on ollut keskeinen osa uudistumistani.

Vaikka työelämän murrosten myötä alanvaihto on yhä enemmän tätä päivää ja tulevaisuutta, alanvaihtajat saattavat yhä usein kohdata negatiivista suhtautumista. Alanvaihtoa saatetaan pitää jo lähtökohtaisesti epärealistisena haihatteluna tai sitten saatetaan epäillä, että koska ihminen on kerran ajautunut itselleen väärälle alalle, hän tekee sen uudelleen.

Itse vaihdoin matematiikasta oikeustieteeseen. Oikeastaan halusin jo lukiossa opiskelemaan oikeustiedettä. Lakimiehen ammatti on siis ollut pitkäaikaisempi unelmani.

Vaikka haluan korostaa olevani itse vastuussa valinnoistani, harmikseni olen kohdannut myös epäinnostavaa suhtautumista keskustellessani muiden kanssa alan valinnan kysymyksistä. Juttelin lukion jälkeisistä opiskeluvaihtoehdoista koulukuraattorin kanssa. Nuorena ja tietämättömänä ymmärsin hänen epäilevän mahdollisuuksiani. Hän korosti muun muassa sitä, kuinka oikeustieteelliseen on erittäin vaikea päästä. Myöhemmin kun halusin varmistua alanvaihdosta, kävin myös ammatinvalintapsykologilla. Kerroin hänelle, että olen suhteellisen varma siitä, että haluan pyrkiä oikeustieteelliseen. Koska olin niin innoissani, kuvittelin saavani kannustusta ajatukselle. Hän oli yllättäen varauksellinen asian suhteen ja ehdotti muita ammatteja. Hän kysyi, että mitä sitten, jos en pääse oikeustieteelliseen.

Onneksi matkan varrella on ollut myös useita kannustavia ihmisiä. Eräs innostavimmista tapaamistani ihmisistä on Jevgeni Särki (!), jonka ajatuksilla on ollut epäsuora vaikutus alanvaihtoni onnistumiseen. Tapasin Jevgenin ensimmäisen kerran jo 2012 työskennellessämme samassa työpaikassa. Jevgenin tapaamisen myötä olen mm. oppinut elämään rehellisemmin itselleni, olemaan avoimempi muille ja käsittelemään paremmin nk. haitallista perfektionismia.

Valmistuttuani luonnontieteiden kandidaatiksi oli hetken aikaa työelämässä ja pohdin jatkoa. Olin sinänsä pitänyt matematiikan opinnoista ja pärjäsin niissä hyvin. Lopulta minulla ei kuitenkaan ollut tekemiseen varsinaista paloa ja niinpä suorittaminen tuntui usein väkinäiseltä. Näin öisin opiskelusta painajaisia enkä yleensä mielelläni noussut uuteen päivään.

Niinpä eräänä iltana rakkaan puolisoni kanssa käydyn pitkällisen keskustelun jälkeen tajusin, että minun ei kannata jatkaa alalla, joka ei yksinkertaisesti tunnu omalta. Tuskin voin sanoin kuvailla niitä ilon, vapauden ja helpotuksen fiiliksiä, joita koin, kun päätin vaihtaa alaa! Tämän täytyi olla oikein!

Kuitenkin samalla kun olin innostunut siitä, että voin vapautua pakkosuorittamisen kahleista, alanvaihto tuntui myös kivuliaalta projektilta, joka herätti alkukantaisia kysymyksiä. Miten voisin varmistua pärjäämisestäni uudella alalla? Onko kaikki aikaisemmin tekemäni mennyt hukkaan? Mitä muut ihmiset ajattelisivat?

Näitä ja monia muita kysymyksiä pohdittuani pääsin viimein sinuiksi alanvaihdon kanssa. Kaiken kaikkiaan olen kantapään kautta oppinut, että kannattaa olla rehellinen itselleen ja tehdä lyhyellä tähtäimellä vaikka erittäin kivulias ratkaisu – mieluummin kuin elää vuosia jatkuvan oireilun kanssa uskotellen itselleen, että kyllä tämä vielä tästä.

Loppujen lopuksi monet pitkäaikaisista ongelmistani tuntuivat ratkenneen yllättävän helposti sen myötä, että tein kertaheitolla tavallista rohkeamman ratkaisun ja löysin kertakaikkisen mielekkään sisällön elämääni. Toki ratkaisun jälkeen on täytynyt tehdä työtä unelmien eteen. Vaikka näin jälkeen päin olen ollut kiitollinen myös edellisen tutkinnon mukanaan tuomista työkaluista, en ole katunut päätöstäni vaihtaa alaa.

Alan vaihtamisella on ollut positiivisia heijastumia työelämään ja muillekin elämän osa-alueille. Alanvaihto on tuonut mukanaan paljon hyvää, kuten uusia tuttavuuksia, työmahdollisuuksia, tapahtumia ja monenlaista muuta positiivista elämänsisältöä, joka näkyy pienissä arjen asioissa. Nykyisin nukun yöni pääsääntöisesti hyvin ja aamuisin olen intoa täynnä.

Opin, että muiden suhtautuminen alanvaihtoon on loppujen lopuksi kannaltani varsin merkityksetöntä. Oikeastaan sen jälkeen, kun olin käynyt prosessin itseni kanssa, muiden negatiivis-sävytteiset epäilyt toimivat paremminkin positiivisina kimmokkeina.

Jos pohdit alanvaihtoa tai elämänmuutosta, sinulla on kaikki edellytykset olla itse asiasi suhteen paras asiantuntija – tai toisaalta pahin kriitikko. Älä siis välitä liikaa muiden usein lonkalta heitetyistä mielipiteistä. Toivon, että pääset sinänsä hyödyllisen kriittisen vaiheen yli ja kehityt asiantuntijaksi. Mene rohkeasti kohti unelmaasi ja ympäröi itsesi ihmisillä, jotka tukevat unelmasi saavuttamista.

Nykyään kun olen viimein lähellä toteuttaa unelmani – ja itse asiassa, kuin huomaamatta, toteuttanut niistä jo monia – saan olla ylpeä itsestäni ja tuhannesti kiitollinen kaikille myötäeläneille läheisilleni ja kavereilleni.”

(Visited 1 times, 1 visits today)

2 Comments

  • Merja

    Reply Reply 05.03.2018

    Loistavaa! Itse suunnittelen loikkaa luovalle alalle ja voi pojat millaisena haihatteluna sitä pidetään! Hyvä kuulla, että muidenkin ja vielä noin järkevä ja vakaa ala on herättänyt itsessä ja muissa vastustusta ja epäilyä. Musta tuntuu, että kuolen sisältä jos jatkan vanhoilla raiteilla ja loppujen lopuksi se on paljon pelottavampaa kuin muutos. Ja ihan samalla tavalla epäröin ja on muka suunta hukassa, vaikka todellisuudessa olen opiskellut uutta alaa sivutoimisesti jo kolme vuotta ja tänä vuonna yhtaikaa kahdessa eri opinahjossa. On aika tulla taiteilijakaapista ja ottaa vastaan mitä tuleekaan.

    • Jevgeni

      Reply Reply 05.03.2018

      Moi Merja! Omat sosiaaliset kuvioni pyörivät aika paljolti näissä ”taitelijaporukoissa” jos noin saa sanoa, ja kieltämättä moni painiskelee tuolla juuri noiden asioiden kanssa. Ihan hirveästi ennakkoahdistusta siitä, pärjääkö luovalla alalla, eikä sitä juurikaan sitten helpota, kun kaikenlaiset rationaaliset ihmiset pelottelee, ettei töitä löydy. Sen verran mitä olen noita omia tuttujani katsellut, niin yleensä kyllä lopulta löytyy. Ei välttämättä ensimmäisinä vuosina niin paljoa, että pelkästään sillä ”omalla jutulla” itseään elättäisi, mutta osan elannostaan sillä kyllä yleensä saa, kun vaan uskaltautuu tekemään. Toki ollut myös pari tapausta, jossa se oma juttu ei kantanut, mutta näissä oli läsnä myös se, ettei minkäänlaista ”suunnitelma B:tä” ollut, eli koitettiin heti täysillä tehdä omaa juttua, eikä tuloja tullut mistään muualta. Eli varsinkun jos joku sivuduuni kun taustalta löytyy, niin eiköhän tuo tuosta lähde aina paremmin ja paremmin :—)! Tsemppiä!

Leave A Response

* Denotes Required Field