Alkaako elämä vasta eläkkeellä?

alkaako elämä vasta eläkkeellä

Sain itseni äsken kiinni siitä, mistä aina kettuilen muille, nimittäin ajanpuutteen käyttämisestä tekosyynä. Minulle ehdotettiin ihan mielenkiintoiseen projektiin osallistumista, mutta elämäntilanteeni (päivätyö + vapaaehtoinen työ + opiskelu + muu elämä) huomioituani ilmoitin, että voisin harkita sitä joskus loppuvuodesta.

Todellisuudessa minulla ei ole mitään takeita siitä, että olisin loppuvuodesta jotenkin vähemmän kiireinen.  Oikeastaan hyvin todennäköisesti olen aivan samassa tilanteessa kuin tälläkin hetkellä. Oikeasti, todellisuudessa, olisin voinut ottaa sen kivan proggiksen vastaan vaikka nyt heti – se olisi vain vaatinut vähän asioiden uudelleenpriorisointia ja vähän järjestelyä. Totuus on se, etten vain viitsinyt aloittaa sitä asioiden uudelleenjärjestelyrumbaa. Eli kyse oli oikeasti viitseliäisyyteni puutteesta, ei mistään ajanpuutteesta, kuten itselleni väitin.

Kyse ei nyt kuitenkaan ole tästä. Tämä keissi vain toi mieleeni erään täälläkin useamman kerran toitottamani jutun. Nimittäin sen, kuinka älyttömän helppoa niitä kivojakin juttuja on siirtää jonnekkin hamaan tulevaisuuteen “paremmalla ajalla” toteutettaviksi. Myöhemmin ne sitten todennäköisesti siirtyisivät edelleen yhä uudelleen ja uudelleen.

Otetaanpa pieni ei-edes-niin-ylilyöty esimerkki:

Rane, 18 vuotta, unelmoi pari vuotta kestävästä maailmanympärysmatkasta. Hänellä on kuitenkin opiskelut kesken, joten hän viisaasti päättää viedä ne ensin päätökseen ja matkailla vasta sitten.

Heti opiskelujen loputtua Rane kuitenkin tarttuu tilaisuuteen ja jatkaa seuraavaan kouluun ja on muutenkin rahaton, joten matkaa on siirrettävä taas.

Koulusta valmistuttuaan Rane tarvitsee rahaa, joten hänen tiensä vie pariksi vuodeksi töihin. Siinä ohessa hänelle ilmaantuu kumppani ja asunto. Sitten pari skidiä ja asuntolaina. Ja auto ja koira. Sitten ei ihan hetkeen olekaan todellista mahdollisuutta irtaantua töistä ja lähteä matkailemaan (ellei ole valmis luopumaan kaikesta). Kaikki pitää maksaa ja perhe elättää.

Seuraavan mahdollisuuden maailman pidempiaikaiseen kiertämiseen Rane näkee eläkevuosissaan – mikäli silloinen kunto enää sallii ja jaksamista löytyy.

Läppä läppänä, mutta tämähän on ihan todellinen tilanne vaikka kuinka monille. Ja tälläiseen on vieläpä äärimmäisen helppo ajautua.

Joten hei, muistetaanhan taas olla tarkkana näissä asioissa. Mikäli jotain olisi kiva tehdä, keksitään keinot tehdä se, eikä vedota mihinkään mukakiireiseen elämäntilanteeseen. Oli kieltämättä hyvä herätys taas itsellenikin.

Se on vähän ikävää kun kivat jutut jäävät tekemättä ihan vain siksi, ettemme viitsi vähän etsiä keinoja niiden toteuttamiseen ;-)

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia