Ankaruus itseään kohtaan tuhoaa itsevarmuuden: 3 tapaa vähentää vaativuutta itseään kohtaan

Ankaruus itseään kohtaan tuhoaa itsevarmuuden 3 tapaa vähentää vaativuutta itseään kohtaan

Oletko usein ankara ja vaativa itseäsi kohtaan? Se e välttämättä ole hyvä juttu. Sanon tämän siksi, että usein itseään kohtaan osoitettua vaativuutta perustellaan juuri sillä, että se on järkevää. Argumentti kuuluu näin: Kun itseltään vaatii paljon, saavuttaa ainakin enemmän, kuin jos ei vaatisi mitään. Otetaan tämä argumentti tarkasteluun ja katsotaan, onko siinä todella järkeä.

1. Vältä ääripää-ajattelua

Ensimmäinen ongelma kyseisessä argumentissa on se, että se on lähtökohtaisesti melko äärimmäinen. Se asettaa vastakkain toisaalta vaativuuden itseään kohtaan ja toisaalta sen, ettei itseltään vaadi mitään. Nämä ovat ääripäitä. Niiden väliin jää paljon tilaa. Itseltään saa ja usein kannattaakin vaatia asioita, mutta sitä ei tarvitse tehdä niin, että vaativuus menisi liiallisuuksiin ja alkaisi aiheuttamaan meissä ahdistusta.

2.  Heikennä sidettä omanarvontunteen ja onnistumisen välillä

Ihminen oppii jo varhain, että onnistumiset tuntuvat hyviltä. Jo pikku taaperoina tulemme sitoneeksi onnistumiset omanarvontunteeseen ja esimerkiksi rakkauteen ja hyväksyntään, sillä niin ihanasti ne äidit meitä kehuvat ja koskettevat, kun eri asioissa onnistumme!

Tällainen side syntyy hyvin helposti ja uskon, että oikeastaan jokainen meistä sellaisen tulee luoneeksi. Valitettavasti aikuisina kyseinen sidos ei enää palvele meitä, sillä se perustuu jo lähtökohtaisesti asioiden väärintulkintaan. Olemme rakastettavia, hyväksyttäviä ja arvokkaita myös silloin, kun emme onnistu asioissa. Olemme hyviä silloinkin, kun mokailemme ja epäonnistumme. (Jos edeltävät lauseet tuntuivat epämiellyttävältä, kannattaa tätä asiaa todellakin mietiskellä…)

Sidettä onnistumisten ja omanarvontunteen välillä ei todellakaan katkaista helposti. Jossain määrin koko kulttuurimme ja yhteiskuntamme suojelee sitä. Ihailemme ja arvostamme ihmisiä pääasiassa siksi, että he ovat onnistuneet jossakin. Voi tuntua hyvin oudolta ja suorastaan valheelliselta väittää olevansa hyvä, hyväksyttävä ja rakastettava myös ilman jatkuvia onnistumisia, kun koko ympäristömme väittää suurinpiirtein päinvastaista.

Tämä on niitä asioita, joita on vaikea uskoa todeksi, vaikka teoriassa tiedämme niiden olevan totta. Se on oikeastaan aika outo tunne. Uskon, että valtaosa meistä tietää olevansa hyviä ihan tällaisinamme, ilman jatkuvia saavutuksia ja onnistumisia. Samalla sitä on kuitenkin oudolla tavalla hyvin vaikeaa uskoa.

Asiaa voi lähteä helpottamaan hitaasti, mutta varmasti sillä, että muistuttaa itseään yhä uudestaan siitä, ettei tarve ja halu oman ihmisarvonsa, hyväksyttävyytensä ja rakastettavuutensa todistamiseen onnistumisten ja saavutusten kautta ole suinkaan se tehokkain keino sen saamiseen. On olemassa tehokkaampiakin keinoja. Vaativuus itseään kohtaan ei myöskään ole tehokkain keino onnistumisten saamiseen. Parempiakin keinoja on. Rationaalisena ja onnistumisia kaipaavana ihmisenä haluat varmasti käyttä mieluummin parempia kuin huonompia keinoja.

3. Ymmärrä, kuinka epäonnistumisen pelko rajoittaa enemmän kuin voimauttaa

Ankaruuteen ja vaativuuteen itseään kohtaan liittyy usein suuri määrä pelkoa epäonnistumista kohtaan. Tätä on helppoa ymmärtää, kun muistaa edellisessä kohdassa esitetyn siteen onnistumisten ja omanarvontunteen välillä. Jos onnistut, olet hyvä ja arvokas. Jos epäonnistut, et ole. Luonnollisesti ihminen ei halua luopua ajatuksesta, että hän edes teoriassa saattaisi olla hyvä, arvokas ja rakastettava. Epäonnistuminen taas toimisi konkreettisena todisteena sille, että hän todentotta on jotain aivan muuta kuin hyvä, arvokas ja rakastettava.

Näin epäonnistumisen pelko saa jatkaa olemassaoloon. Se on ongelma, sillä onnistumisten ja saavutusten kannalta epäonnistumisen pelko on yksi rajoittavimpia tekijöitä. Epäonnistumisen pelko ei nimittäin suojaa niinkään epäonnistumisilta, kuin asioiden tekemiseltä. Avaan hieman, mistä on kyse:

Epäonnistuminen ja onnistuminen eivät ole varsinaisesti toistensa vastakohtia muuta, kuin paperilla. Käytännön elämässä taas yrittämättä jättäminen on usein epäonnistumista huonompi asia. Epäonnistuminen sentään opettaa meille jotain ja näin vie meitä askeleen lähemmäs onnistumista. Yrittämättä jättäminen taas varmistaa sen, ettei onnistumista tapahdu edes jatkossa.

Näin pelko epäonnistumisesta käytännössä aiheuttaa epäonnistumista. Itsevarmuuden vahvistamiseen ja suojaamiseen tähtäävä mekaniikka päätyykin tarkoituksensa vastaisesti vahingoittamaan itsevarmuuttamme. Tämän tiedostaminen taas on askel poispäin liiallisesta vaativuudesta ja ankaruudesta itseään kohtaan.

Hellyys itseään kohtaan

Itseään kohtaan osoitettava hellyys on hieman hankala aihe. Aina kun luen tai kirjoitan siitä, se tuntuu aiheena vähän sellaiselta hölmön pehmoiselta. Siitä tulee mieleen jokin, joka kuulostaa kyllä kivalta, mutta ei välttämättä toimi käytännössä. Mutta niin kovasti kuin yritän sitä aina kyseenalaistaakin, en lopulta onnistu siinä. Kerta toisensa jälkeen näyttää siltä, että hellyys itseään kohtaan ja reilu suhtautuminen omaan itseensä on järkevää ja kannattavaa.

  1. Se, että edes pyrkii olemaan itseään kohtaan mukava (lue: vähemmän ankara) johtaa pidemmällä aikavälillä siihen, että itsensä kanssa oleminen muuttuu helpommaksi ja kevyemmäksi (opimme paremmiksi siinä, mitä teemme paljon).
  2. Mitä helpompaa ja kevyempää itsensä kanssa on olla, sitä enemmän luovaa energiaa ja voimavaroja säästämme.
  3. Mitä enemmän voimavaroja säästyy, sitä enemmän voimme suunnata niitä asioiden tekemiseen sekä onnistumisten saamiseen. Itseään kohtaan hellä ja reilu ihminen näyttää parhaimmillaan olevan moninkertaisesti tuottavampi kuin itseään kohtaan ankara tyyppi, joka kyllä pusertaa kovaa, mutta saa vähemmän aikaan.

Tästä minulla on paljon omaa kokemusta. Nykyään, kun en pelkää epäonnistumista ja muiden ajatuksia, pystyn esimerkiksi tuottamaan ja julkaisemaan valtavan määrän materiaalia lyhyessä ajassa, sillä en joudu jatkuvasti varomaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. (Esimerkiksi tämä teksti on kirjoitettu n. tunnissa.)  Riippumatta siitä, millaisen vastaanoton jokin tekeleeni saa, olen hyvä tyyppi, sillä omanarvontunteeni kumpuaa sisältäni, ei ulkopuolelta. Tämä on hyvä paikka olla.

Vaativuus ja väkisin pusertaminen voi vaikuttaa usein houkuttelevalta, sillä se kyllä tuottaa tuloksia lyhyellä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä se kuitenkin kuluttaa mielenterveyttä ja jaksamista. Sen sijaan reiluus ja hellyys itseään kohtaan ei välttämättä tuo tuloksia nopeasti ja voi lisäksi tuntua aluksi hankalalta ja typerältä. Siksi sitä ei välttämättä lähdetä harjoittamaan. Pitkällä aikavälillä se kuitenkin nostaa tuottavuutta ja jaksamista sekä vahvistaa mielenterveyttämme.

(Kuten useimmat asiat maailmassa, ei tämäkään asia ole mustavalkoinen. Vaikka otsikossa väitänkin, että itseään kohtaan osoitettu ankara vaativuus tuhoaakin itsevarmuutta, voi asia toisinaan olla aivan päinvastoin. On olemassa esimerkiksi todellinen mahdollisuus, että itseään kohtaan osoitettu vaativuus johtaakin siihen, että ihminen ajaa itsensä jatkuvasti kohti yhä uusia ja uusia saavutuksia ja onnistumisia, joiden seurauksena itsevarmuus ja usko itseensä lisääntyy. Vaativuus voi siten olla toimiva, joskin raskas tapa nostaa itsevarmuuttaan. Omalta osaltani kuitenkin korostan, että tuollainen näyttää olevan verrattain harvinaista. Yleisemmin itseään kohtaan vaativat henkilöt näyttävät pelkäävän epäonnistumisia ja niiden tuottamia kolauksia omanarvontunteelleen toistuvista onnistumisista ja saavutuksistaan huolimatta. Seuraava potentiaalinen epäonnistuminen piilee aina kulman takana, joten pelkästään saavutustensa ja onnistumistensa taakse piiloutuva ihminen ei ole koskaan lopulta täysin turvassa.)

Tehtävä

  1. Tunnistatko itsestäsi vaativuutta ja ankaruutta itseäsi kohtaan?
  2. Mihin tähtäät sillä? Mitä vaativuus ja ankaruus antavat sinulle?
  3. Jos kuvittelet hetken, ettet pelkäisi epäonnistumista tai muiden taholta tuomituksi tulemista, tarvitsisitko edelleen nykyisenkaltaista vaativuuden ja ankaruuden osoittamista itseäsi kohtaan
  4. Millaisissa oikean elämän tilanteissa niistä on ollu sinulle hyötyä? Entä haittaa? (Haitoiksi voidaan laskea myös kaikki ne asiat, jotka ovat jääneet vaativuuden vuoksi toteutumatta.)
  5. Uskotko, että tuntisit olosi paremmaksi vai huonommaksi, jos onnistuisit asteittain vähentämään vaativuutta ja ankaruutta itseäsi kohtaan?Rakkaudella,

    Jevgeni

Muuta aiheeseen liittyvää:

Lämmin kiitos lukemisesta!

(Visited 528 times, 1 visits today)

Leave A Response

* Denotes Required Field