Tehokas työkalu arkipelkojen tunnistamiseen: Kontrollintarpeen tarkkailu

Tehokas työkalu arkipelkojen tunnistamiseen Kontrollintarpeen tarkkailu

Tänään haluan jakaa tehokkaan työkalun itsetuntemuksen lisäämiseen. Itsetuntemuksensa kehittäminen on tärkeää, sillä mitä paremmin tunnemme itsemme, sitä paremmin osaamme ohjata elämäämme ja tehdä siitä itsellemme hyvän ja miellyttävän.

Tämänkertainen itsetuntemustyökalu auttaa tunnistamaan arkipelkoja. Arkipeloilla tarkoitan valtavaa määrää erilaisia pelkoja, joilla on jatkuva ja usein hyvinkin suuri vaikutus arkeemme, mutta joihin olemme jo niin tottuneita, että niistä on tullut verrattain huomaamaton osa arkeamme. Arkipelot saattavat olla sekä tiedostettuja, että tiedostamattomia.

Tiedostamattomista peloista huomaamme usein vain ”jäävuoren huipun”. Huomaamme, kuinka arjessamme on jokin meitä häiritsevä ilmiö (esim. en uskalla moikata iloisesti kaupan kassaa, vaikka haluaisin), mutta emme syvenny pelon syihin (esim. lapsuudesta peräisin oleva heikko omanarvontunto ja siihen liittyvä ylikorostunut pelko torjutuksi tulemisesta).

Koska olemme arjessamme niin tottuneet näihin pieniin pelkoihin ja koska yksikään niistä ei itsessään tee elämästä kestämätöntä, emme useinkaan koe tarvetta syventyä pelkojen syihin ja korjata niitä.

Koska elämä on kuitenkin paljon miellyttävämpää ja helpompaa silloin, kun sitä ei ohjaile usein suurikin määrä tällaisia pikkupelkoja, voi näitä pelkoja halutessaan tunnistaa ja lähteä käsittelemään. Siihen menee toki aikaa, mutta ajan kanssa elämä paranee. Jos tällainen pieni itseensä tutustuminen ja itsensä kehittäminen kiinnostaa, tässä eräs siihen sopiva työkalu.

Kontrollintarpeen tarkkailu tunnistamisen työkaluna

Kaikkein helpoin ja hedelmällisin paikka löytää tiedostamattomia pelkojaan on oman kontrollintarpeensa tarkkailu. Jokaisella meistä on tiettyjä asioita, joita yritämme arjessa hallita. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän.

Monilla on niitä erityisen paljon, jolloin puhutaankin usein kontrollinhakuisesta luonteesta. Tämä on sikäli harhaanjohtava termi, sillä ”luonne” kuulostaa joltain, mikä on pysyvää, eikä siten muutettavissa. Todellisuudessa kontrollintarpeen takana vaikuttaa usein monia tiedostamattomia pelkoja. Tunnemme tarvetta kontrolloida asioita, sillä hallinnan kautta voimme vaikuttaa niiden lopputulokseen. Tämä on osoitus siitä, että lopputuloksella on meille väliä.

Tästä voidaan johtaa kysymys: Miksi sillä on meille väliä?

  • Mitä se tarkoittaisi, jos emme välittäisi lopputuloksesta?
  • Mitä jos lopputulos olisi toisenlainen, kuin haluamme?
  • Miksi haluamme juuri tiettyä lopputulosta?
  • Mitä pelkäämme, että tapahtuu, jos lopputulos on jokin aivan muu?

Aivan tavanomaisen ja arkisen hallinnantarpeen takaa löytyy usein yllättäviä ja suuriakin pelkoja. Se, että minulla on pakottava tarve pitää keittiön pöytä muruista puhtaana siltä varalta, että joku tulisi yhtäkkiä pistäytymään, voikin olla merkki siitä, että olen linkittänyt omanarvontunteeni siihen, mitä mieltä jotkut muut ovat elämänhallintakyvyistäni. Jos pöydälläni on muruja, on se luonnollisestikin merkki siitä, etten hallitse elämääni ja olen siten jollain tapaa huono ja epäonnistunut ihminen.

Se, etten halua edes kutsua ketään asuntooni siksi, että muut saattaisivat siirrellä tavaroitani tai kosketella niitä asiattomasti ilman lupaani, voikin olla merkki siitä, että olen linkittänyt osan perusturvallisuudentunteestani omistamiini esineisiin ja syvällä sisimmässäni kärsin yleistyneestä turvattomuudentunteesta. Se, että joku käy luvatta käsiksi tavaroihini merkitseekin sitä, että hän samalla loukkaa turvallisuudentunnettani.

Mikäli ylläoleva kuullostaa hieman hölmöltä ja järjettömältä, se voi johtua siitä, että se tavallaan on juurikin sitä. Valitettavasti lähes jokaisella meistä on useita sivustapäin katsottuna hölmöhköjä ajatusmalleja ja tapoja. Se on täysin okei, eikä siitä tarvitse tuntea minkäänlaista syyllisyyttä tai huonoudentunnetta. Halutessaan niistä voi oppia ajan kanssa myös ainakin osittain eroon. (Loistava kyky on toki myös se, että omille outouksilleen osaa myös hieman naureskella, sillä kevyt suhtautuminen vie uhkaavilta asioilta osan niiden voimasta.)

Reflektoiva kirjoitustekniikka

Tehokas keino tämän pelontunnistustyökalun käyttämiseen on yhdistää se ns. reflektoivaan kirjoittamiseen. Asioiden pyörittely pelkästään omassa mielessään on usein paljon tehottomampaa kuin niiden pyörittely paperilla. Kirjoitusharjoituksen avulla on helpompi löytää tiedostamattomia pelkojaan ja tunnistaa sellaisia ajatuksia ja ajatusmalleja, joita emme näe tai halua nähdä omassa arkiajattelussamme.

Tässä hyvin riisuttu ja ytimekäs pikaopas reflektoivaan kirjoittamiseen:

Ota itsellesi rauhallinen tila ja aika. On tärkeää, ettei sinua keskeytellä tämän harjoituksen aikana.

Suosittelen, että teet harjoituksen koneella tekstinkäsittelyohjelmaan, sillä siten saat kirjoitettua nopeammin ja siten sinulla on vähemmän aikaa kirjoittamisen aikana itsesi hallintaan ja kontrolliin.

Ala vapaasti kirjoittamaan sillä hetkellä mietityttävästä aiheesta. Tässä tekniikassa on yksi tärkeä sääntö: Mitään kiellettyjä aiheita ei ole. Pyri siihen, että ilmaiset itseäsi täysin vapaasti, etkä rajoita ollenkaan sitä, mitä kirjoitat. Saat kirjoittaa kaikkein kielletyimmistäkin, ahdistavimmistakin, väärältä ja pahaltakin tuntuvista asioista, mikäli sellaisia nousee esiin. Se on juuri tämän harjoituksen tarkoituksia: Antaa aiheeseen liittyvien tunteiden ja mahdollisesti torjuttujen ajatusten tulla. Kaikki on sallittua ja kaikki on ok. Kenenkään muun ei tarvitse ikinä nähdä sitä, mitä olet kirjoittanut. Jatka kirjoittamista, kunnes tuntuu, että uutta asiaa ei enää synny. (Voit toki jatkaa myöhemmin ja kirjoittaa lisää, mikäli haluat.)

Apukysymyksiä kirjoittamiseen:

  • Miltä tämä asia tuntuu?
  • Miksi se tuntuu siltä?
  • Mitä ahdistavia ajatuksia siihen liittyy? Entä mitä positiivisia?
  • Mitä pelkään, että tapahtuu jos…?
  • Mitä toivon, että tapahtuu jos…?
  • Mitä se kertoo minusta että…?

Tässä vaiheessa voit joko lopettaa harjoituksen tai lähteä syventämään sitä. Lopettaminen on okei, sillä jo pelkän kirjoittamisen aikana esiin on voinut nousta uusia oivalluksia ja ajatuksia. Mikäli taas jatkat, voit alkaa läpikäydä kirjoittamaasi:

Tarkkaile tuottamastasi tekstistä erityisesti sellaisia paikkoja, jotka tuntuvat epämääräisen pahalta tai ”väärältä”. ”Miksi ajattelen jotain tuollaista, miksi kirjoitin jotain tuollaista, ajattelenko tosiaan noin?” ja muut vastaavat, esiinnousevat kysymykset ovat oiva kompassi, joka osoittaa, että tässä asiassa saattaa olla jotain löydettävää.

Tätä harjoitusta saa myös vapaasti muokata oman näköiseksi. Tarjoamani pohja on tosiaan lähinnä pohja, jolla olen itse saanut hyviä tuloksia. Omalla kohdallasi voi toimia jokin muukin versio harjoituksesta. Leiki ja kokeile :)

Lopuksi

Ei toki pidä käsittää, että kontrollintarve on aina ja automaattisesti osoitus tiedostamattomista peloista. Se voi olla sitä, mutta se voi johtua myös muistakin asioista. Siksi tätäkään tekniikkaa ei tule pitää jonkinlaisena absoluuttisen totuuden paljastavana supertyökaluna. Se on oiva apu pelkojen tunnistamiseen ja siihen, että niiden aukikäsittelyssä pääsee alkuun.

Kontrolloimisen tarvetta ei tarvitse myöskään demonisoida. Me tarvitsemme kontrollia ja hallinnantunnetta, jotta voimme elää elämäämme edes etäisen toimivalla tavalla. Kontrolli on usein ihan hyvä juttu, on vain tärkeää tiedostaa, mitä sen takana piilee.

Mitä pyrit kontrolloimaan omassa arjessasi? Millaisten asioiden tulee olla arjessasi just, eikä melkein? Mistä se voi kertoa?

Rakkaudella,

Jevgeni

Muuta aiheeseen liittyvää:

Lämmin kiitos lukemisesta!

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia