Arkituska, sen kohtaaminen ja vähentäminen

Arkituska sen kohtaaminen ja vähentäminen

Olin tänä aamuna ääritäydessä bussissa. Aikataulu ei pitänyt ollenkaan, oli ahdasta, kuumaa ja tukahduttavaa. Laukun hihna hiersi ja laukku painoi selkää. Liian lähellä seisovat kanssaihmiset olivat kiukkuisia ja ilmapiiri oli ahdistavan turhautunut. Käsillä oli mitä parhain arkituskakokemus.

Jos pitäisi hakea koko ihmiskuntaa yhdistäviä kokemuksia, olisi arkituska ehdottomasti yksi niistä. Kykymme tuntea pientä erityyppistä tuskaa lähes kaikissa arkeen liittyvissä tilanteissa on aivan verraton.

Lähes aina on jotain vialla. Tätä kirjoittaessa istun matkustajalautan keulabaarissa matkalla Tallinnaan. Tässä on vähän liian kylmä, suomihumppa soi vähän liian kovaa ja päälläni oleva teepaita tuoksuu pahalta, sillä unohdin sen märkänä liian pitkäksi aikaa pesukoneeseen. Niska on jäykkänä ja lievästi kipeä, sillä nukuin kai huonossa asennossa. Elämässäni on kaikki tällä hetkellä todella hyvin, mutta pienet arkituskaiset kokemukset ovat alati läsnä.

Arkituska on yhdistävä kokemus. Kun nyt katson ympärilleni, näen muutamia kymmeniä ihmisolentoja. Hekin melko todennäköisesti kokevat jonkinlaista arkituskaa. Jollakulla on ehkä nälkä tai jano, jotakuta väsyttää. Yksi kaivelee juuri taskujaan ja laukkuaan sen näköisenä, kuin olisi kadottanut jotain tärkeää. Ympäri baaria juoksentelee hyvin äänekäs lapsilauma. Ehkä sekin ahdistaa jotakuta. Arkituska on kaikkialla ympärillämme! Sen läsnäoloon voi aina luottaa.

Onneksi tuska pysyy yleensä ihan siedettävällä tasolla. Sen läsnäolo ärsyttää vähän, mutta onneksi vain vähän. Kun joku välillä ottaa arkituskansa turhan tosissaan ja äityy vaikkapa valittelemaan ääneen nälkäänsä, tekee siihen helposti mieli reagoida sellaiseen “no koitahan nyt hei kestää, elämä on tuskaa, siihen kannattaa vain tottua“-sävyyn. Toisaalta ympäriinsä valittelevat ihmiset ovat hekin kai osa arkituskan kokemusta, siihen kannattanee vain tottua. Valittelu on välillä ihan kivaakin.

Arkituskasta tuskin voi päästä eroon, mutta sen määrää voi vähentää. Erilaiset ajatusmallit, hiottu maailmankuva ja järkevät toimintamallit vaikuttavat valtavan paljon siihen, kuinka paljon ja kuinka vahvaa arkituskaa kohtaamme. 

Esimerkki ajatusmallin vaikutuksesta: Kun koet arkituskaa, keskitätkö ajattelusi pahaan oloosi ja tilanteen ongelmiin, vai alatko sen sijaan keskittymään tilanteen hyviin puoliin?

Esimerkki toimintamallin vaikutuksesta: Kun koet arkituskaa, alatko valittamaan kokemuksestasi seuralaisellesi, vai vietkö keskustelun mieluummin johonkin niin mielenkiintoiseen aiheeseen, että hyvässä tapauksessa koko tuska unohtuu?

Nämä ovat tietysti yksinkertaistettuja esimerkkejä, mutta sellaisetkin ovat aina pieni askel oikeaan suuntaan.

Monet uskonnolliset ja filosofiset ajatusjärjestelmät pyrkivät vaikuttamaan koetun arkituskan määrään. Esimerkiksi stoalainen filosofia pyörii paljolti tämän aiheen ympärillä. Myös buddhalainen filosofia tuntuu rakentuvan juuri tuskan kohtaamisen ja hyväksymisen ympärille. Valtauskonnoissa on aihetta käsitteleviä ajatuksia. Jumala koettelee, muttei hylkää. Olen kokenut tällaiset ajatusjärjestelmät ihan hyödyllisiksi arkituskan vähentämisessä.

Satsaamalla arkituskaa vähentäviin ajatus- ja toimintamalleihin, voimme tehdä elämästämme hieman helpompaa ja miellyttävämpää. Rakentamalla maailmankuvamme myönteisyyden, hyvyyden ja toisten auttamisen varaan koemme elämässä enemmän myönteisyyden ja merkityksellisyyden tunteita. Arkituskaa tämä ei poista, mutta tuntuu tekevän sen kestämisen huomattavasti helpommaksi :)

Rakkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia

laheisriippuvuus

Läheisriippuvuus ja sen hoito

Tänään aiheenamme on läheisriippuvuus. Sillä tarkoitetaan tilaa, jossa henkilö on niin voimakkaasti kiinni toisessa ihmisessä, että se vaikuttaa haitallisesti hänen omaan elämään ja hyvinvointiin. Läheisriippuvainen henkilö yrittää usein kontrolloida suhteen toista osapuolta ja pitää hänet lähellään.

Lue lisää »