Elätkö voittaaksesi vai pärjätäksesi?

elätkö voittaaksesi vai pärjätäksesi

Jokainen jotakin kamppailu-urheilua seurannut on päässyt todistamaan tilanteita, joissa toinen taistelijoista – usein ennakkosuosikki – vie ottelua eteenpäin, luo tilanteita, pyörittää vastustajaansa mihin suuntaan haluaa. Hän uskoo voittoonsa, tietää pystyvänsä voittamaan ja aikoo voittaa. Hänen vastustajansa taas yrittää parhaansa mukaan vain… pärjätä. Pärjätä erän loppuun, kestää vastustajansa iskut, kestää otteluun loppuun, uskomatta enää aidosti voiton mahdollisuuteen.

Samanlainen tilanne toistuu jatkuvasti meidänkin elämässämme. Kuvitellaan, että ottelemme maailmaa vastaan ja palkintona on mielekäs elämä. Maailma järjestää eteemme erilaisia hankaluuksia, työntää kapuloita rattaisiimme, näyttää ikävät puolensa ja jopa iskee meidät välillä maahan.

Jokainen meistä reagoi tähän eri tavoin. Toiset omaksuvat altavastaajan aseman, ottavat maailman iskut kunnialla vastaan ja yrittävät jotenkin pärjätä siinä pyörityksessä, ketkä paremmin ja ketkä huonommin. He eivät käytä koko potentiaaliansa, eivät iske takaisin, eivät luo tilanteinta eivätkä usko lopulliseen voittoonsa. He kokevat maailman olevan heitä vahvempi ja olosuhteiden olevan heitä vastaan. He elävät uhriasenteessa, vailla päättäväisyyttä kääntää tilannetta edukseen.

Toiset taas ymmärtävät, ettei altavastaajana aloittaneen tarvitse olla altavastaajana koko ottelun ajan. He uskaltavat ottaa tilanteen omiin käsiinsä, luoda omia tilanteitaan, tarttua tilaisuuksiin ja iskeä aina kun se on mahdollista. He ymmärtävät olevansa oman elämänsä luojia, eivät mitään maailman uhreja. He toki ymmärtävät, että voivat kaikesta aloitteellisuudestaan ja itseuskostaan huolimatta hävitä, mutta he häviävät mielummin taistellen.

Niin, ottelu maailman ja ihmisen välillä voisi olla kutakuinkin tuon näköinen. Mutta todellisuudessa maailma ei ole meitä vastaan (joskaan ei todennäköisesti meidän puolellakaan). Emme todellisuudessa joudu vääntämämään kättä maailman kanssa siitä, mitä haluamme. Maailmaa ei voisi vähempää kiinnostaa tekemisemme. Voimme itse päättää, millaisen elämän luomme.

Voimme jälkimmäisen ottelijan tavoin päättää itse mitä haluamme, luoda sopivat puitteet sen toteuttamiselle ja toteuttaa haluamamme. Voimme uskoa itseemme ja siihen, että voimme voittaa huolimatta siitä, että se on vaikeaa tai joskus lähes mahdotonta.

Tai voimme toimia kuten ensimmäinen ottelija. Voimme olla täysin maailman ja elämän pyöritettävinä, vailla uskoa omiin mahdollisuuksiimme, yrittämättäkään toteuttaa sitä mitä tahdomme, koska elämä ”ei vain suo meille sellaisia tilanteita”. Voimme uskoa, ettei unelmien toteutuminen ole meistä kiinni. Voimme uskoa, että he, jotka ovat tavoitteissaan onnistuneet, ovat vain onnekkaita.

Kumpi ottelijoista sinä haluaisit olla? Mukaudutko siihen, mitä elämä sinulle tarjoaa, yrittäen vain pärjätä vai luotko omilla teoillasi ja aloitteellisuudellasi elämästäsi sellaisen kuin itse haluat?

(Visited 103 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment