3 tapaa kehittää ihmisiä kohtaan tuntemaasi kiinnostusta ja saada sosiaalisista tilanteista enemmän irti

3-tapaa-kehittaa-ihmisia-kohtaan-tuntemaasi-kiinnostusta-ja-saada-sosiaalisista-tilanteista-enemman-irti Kuinka oppia kiinnostumaan ihmisistä enemmän? Mitä tehdä, kun sosiaaliset tilanteet tuntuvat tylsiltä, mutta ilmankaan ei oikein osaa olla? Entä kuinka saada sosiaalisista tilanteista ja keskusteluista enemmän irti?

Sain seuraavan kysymyksen postilaatikkooni tämän vuoden kesäkuussa (joo, olen välillä toodella hidas vastailuissa, mutta teen parhaani!):

”Hei!

Olen viime aikoina päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tutustua uusiin ihmisiin. Kuitenkin huomaan monesti sosiaalisissa tilanteissa, että koen ihmisten kanssa olemisen melko puuduttavaksi. Hankalaa on se, että koen myös yksinäisyyden tylsäksi.

Tavallaan haluaisin olla kiinnostunut muista ihmisistä. Kuitenkin minusta tuntuu, etten vain pysty olemaan. Voiko kiinnostusta muita ihmisiä kohtaan kehittää? Vai onko aito kiinnostus muita ihmisiä kohtaan ihmisen luonteesta kiinni?

Huomaan, ettei minulla ole tällä hetkellä oikein yhtäkään todella hyvää ystävää. Todella monet ystävyyssuhteeni ovat vain todella pintapuoleisia. Miten ystävyyssuhteita voi syventää ja kehittää paremmiksi?”

Kiitos kysymyksestä! Tuo on tärkeä aihe, minkä kanssa itsekin hieman kamppailen. Toisinaan koen sosiaaliset tilanteet tylsiksi, mikä on vähän keljua. Epäilen sen johtuvan siitä, että tapaan niin paljon ihmisiä, että valtaosa sosiaalisista tilanteista on enemmän tai vähemmän aiempien tilanteiden toistoa. En kuitenkaan ollenkaan pidä tästä tylsyyden tunteesta enkä muutenkaan halua olla se tyyppi, jota ei kiinnosta, joten pyrin aktiivisesti kiinnostumaan ihmisistä. Usein se onneksi onnistuukin! Tässä kolme keinoa, jotka toimivat omalla kohdallani:

1. Jokaiselta voi oppia jotain

Olen melko oppimismyönteinen kaveri. Usein se on jopa ongelmallista. Koska minua kiinnostaa vähän kaikki, tunnen usein isoa ahdistusta siitä, etten vain voi ja ehdi kokea kaikkea tämän yhden ihmiselämäni aikana. Sosiaalisissa tilanteissa kuitenkin tämä kiinnostus ”vähän kaikkea” kohtaan on melkoinen siunaus:

Muilta ihmisiltä voi oppia paljon. Onneksi ihan kaikki ovat minua parempia ja viisaampia joissain (monissa!) asioissa. Kohtaamiset, keskustelut ja yhdessä tekeminen ovat ikään kuin väyliä uusien oppien keräämiseen.

Kun puhun pikkulapsen äidin kanssa, opin samalla lapsista, lapsenhoidosta ja äitiydestä ja lapsista yleisesti. Kun puhun bileissä kohtaamani anarkistin kanssa, opin hänen tavastaan katsoa maailmaa ja ehkä itsekin alan siinä sivussa hahmottaa maailmaa hieman eri tavoin. Kun puhun taitavan ruoanlaittajan kanssa, opin ehkä pientä nippelitietoa ruoanlaitosta.

Voi olla, etten ikinä varsinaisesti tarvitse näitä tietoja mihinkään. Koen kuitenkin jo oppimisen itsessään palkitsevana ja innostavana. Mitä enemmän tiedän, sitä paremmin hahmotan maailmaa ja mitä paremmin hahmotan maailmaa, sitä helpommaksi tässä maailmassa toimiminen ja sen myötä omakin elämäni käy. Ja hei, helppo elämä kiinnostaa aina ;)

2. Ihmisten tarinat yllättävät mielenkiintoisuudellaan

Huomaan helposti lokeroivani ihmisiä jo ennakkoon turhan ahtaisiin ja kielteisiin lokeroihin. Kun joku kertoo minulle olevansa töissä valtion virastossa, saattaa ensimmäinen ajatukseni olla se, että kyseinen tyyppi on varmasti läpikotaisin tylsä ja jäykkä. Käytännössä teen hänestä tylsän jo omilla ajatuksillani, tietämättä hänestä oikeasti yhtään mitään enempää. Eikä tämä ole reilua ketään kohtaan.

Siksi pyrin nykyään aktiivisesti kyselemään ihmisiltä heidän ”tarinaansa”. En tarkoita tarinalla mitään kokonaisvaltaista elämäntarinaa, vaan pikemminkin erilaisia yksittäisiä ajatuksia ja hetkiä esimerkiksi heidän elämänvalintojen takaa. Millainen hetki johti siihen, että keskustelukumppanini pääty töihin valtion virastoon? Millaisia tunteita ja ajatuksia hänellä oli tuolloin? Mitä hänen elämässään tapahtui tuolloin? Millaisten arvojen vuoksi hän viihtyy virastossaan?

En kysy näitä kysymyksiä varsinaisesti siksi, että saisin niihin täsmällisiä vastauksia. Kyse ei usein ole vastauksissa itsessään, vaan siitä kauniistakin kuvasta, mitä ne maalaavat ihmisen elämästä. Sanat eivät paljasta vain omaa merkitystään, vaan niiden taakse kätkeytyy suuria määriä näkymätöntä informaatiota. Kun kuulen, että keskustelukumppanini pääty virastoon siksi, että turvallinen ja pysyvä virka antaa mahdollisuuksia harrastuksissa kehittymiseen ja perhe-elämään panostamiseen, alkaa eteeni piirtyä  hetki hetkeltä suurempi aiheiden, arvojen, unelmien, pelkojen ja loputtomien asiayhteyksien verkko. Koen tällaisen ihmiselämän kompleksisuuden hyvin kiinnostavana aiheena. Siihen taas pääsen tutustumaan juuri tällaisten kohtaamisten ja keskustelujen kautta :).

3. Jokaisella on jokin kokemus jostain juuri minua kiinnostavasta aiheesta

Jokaisella meistä on omat kiinnostuksenkohteemme. Jokaisella on aiheita, jotka kiinnostavat enemmän kuin muut aiheet. Kuitenkin yllättävän harvoin sitä tulee tietoisesti johdettua keskustelua niihin suuntiin, jotka itseään oikeasti kiinnostaisivat. Tämän tekeminen kuitenkin tekee sosiaalisista tilanteista kertaheitolla kiinnostavampia.

Esimerkki:

Minulla on Rohkeuskoulu-niminen yritys. Opetan rohkeus- ja itsevarmuustaitoja. Siksi rohkeus ja itsevarmuus ovat sellaisia aiheita, mitkä minua kiinnostavat hyvin syvästi. Siksi tykkään nykyään keskustelujen lomassa kysellä keskustelukumppaneiltani esimerkiksi siitä, mikä on ollut heidän elämänsä rohkeiden teko, mitä he haluaisivat uskaltaa tehdä elämässään, mitä he pelkäävät… ja niin edelleen. Tällaiset kysymykset johtavat usein hyvinkin syvällisten ja molemminpuolisesti tyydyttävien keskustelujen ääreen ja ovat samalla myös itselleni kiinnostavia.

Mikä on sellaisia aiheita, jotka sinua kiinnostavat ja joista voisit jutella useammin ihmisten kanssa?

Rakkaudella,

Jevgeni

(Visited 272 times, 1 visits today)

Leave A Response

* Denotes Required Field