Ensisuudelma ja höynäytetyksi tulemisen pelko

ensisuudelma ja höynäytetyksi tulemisen pelko

Facebookkini kohisee. Edellispäivänä siellä on jaettu hurjaa tahtia First Kiss-videota, joka on ollut monien (myös minun) mielestäni söpöintä ja suloisinta, mitä netti on tämän vuoden puolella meille tarjoillut.

Videolla “20 toisilleen ennestään tuntematonta ihmistä” suutelevat. Käsittämättömän söpöksi tämän tekee tilanteen epäluontevuus, suutelijoiden haparoivat ja epävarmat otteet sekä suudelman jälkeen osallistujien kasvoilta paistava lämpö ja hellyys.

Päivää myöhemmin Facebookkini kohisee jälleen. On selvinnyt, että video onkin vaatekaupan mainos ja siinä esiintyvät ihmisetkin ovat näyttelijöitä.

Porukka on tuohtunutta! Heitä on höynäytetty kokemaan myönteisiä tunteita ja ihastelemaan jotain kylmän markkinatalouden luomusta! Jotkut piilottavat edellispäivän söpöilyviestit seinältään, toiset ilmoittavat, että vaikuttikin liian söpöltä ollakseen totta ja Nyt-liitteen Interneiti Iida Sofia Hirvonen kirjoittaa aiheesta otsikolla “Saanko enää myöntää julkisesti tykkääväni First Kiss-videosta?”.

“Jos näet kauniita ihmisiä tekemässä romanttisina pidettyjä asioita yhdessä, voit olla varma siitä, että sinulle yritetään myydä jotain.”

“Jos haluat katsella jotain “kaunista”, en suosittele kuitenkaan katsomaan mainosvideoita vaan vaikka täysikuuta tai jotain kasvia.” Interneiti toteaa.

Otetaas nyt ihan rauhallisesti. Mitä tässä on oikeastaan tapahtunut? Miksi söpö video on mainoksesi paljastuttuaan lakannut olemasta söpö? Koska esiintyjät ovatkin näyttelijöitä? Koska video yrittää myydä sinulle vaatteita (mitä et olisi edes tajunnut, ellei sinulle oltaisi kerrottu)?

Ei. Videon suudelmat ovat nähdäkseni ihan yhtä suloisia ja aitoja suutelijoiden ammatista riippumatta. Kohina johtuu siitä, että ihmisiä on höynäytetty!

Miksi höynäytetyksi, tai tässä tapauksessa kuviteltu höynäytetyksi tuleminen (sillä kukaan ei alunperinkään väittänyt, ettei video olisi jonkinlainen mainos) tuntuu pahalta?

Miksi emme kehtaa myöntää tulleemme huijatuiksi? Miksi koemme tarvetta peitellä huijatuksi tuloamme erilaisin selityksin? Miksi emme kykene vain toteamaan, että noh, tulinpa höynäytetyksi, entä sitten? Miksi Nyt-liitteen Interneiti joutuu pohtimaan, saako enää myöntää tykkäävänsä pusuvideosta?

Koska taustalla vaikuttaa uskomus nimeltään “tyhmiä höynäytetään”.

Huijattiinko sinut ostamaan ylihintainen lomaosake? Olet hyväuskoinen hölmö.

Lainasitko hämäränoloiselle ohikulkijalle puhelintasi, vain katsoaksesi ohikulkijan ja puhelimen katoavan huippuvauhtia Tallinnanaukion kulman taakse? Olet hyväuskoinen hölmö.

Jaoitko FB-seinälläsi linkin, joka osoittautui huuhaaksi?  Olet hyväuskoinen hölmö joka ei ymmärrä lähdekritiikkiä.

Pohjimmiltaan koko tässä First Kiss -kohussa on kyse siitä, että me pelkäämme paljastua hölmöiksi. On noloa olla tyhmä. Videon tuottajaa on syytettävä tietoisesta harhaanjohtamisesta ja tiedon pimittämisestä, sillä se siirtää valokeilan pois omasta mokastamme.

Pelkomme lomassa emme edes pysähdy ajattelemaan, ettei mitään todellista mokaa edes ollut. Se, että koit myönteisiä tunteita videota katsellen on vain kaunista ja mukavaa, olkoot videon tarkoitusperä sitten mikä tahansa.

Myös rohkeus ja pelottomuus on kaunista. Uskallatko sinä kohauttaa olkiasi sille, että tulit höynäytetyksi?

Uskallatko myöntää julkisesti tykkääväsi First Kiss-videosta, Interneiti Iida Sofia?

Minä katselen näitä nättejä pussailevia ihmisiä oikein mielelläni.

Ja loppuun vielä itse video. Nauttikaa söpöistä pusuista :—)

(Visited 630 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment