Et tarvitse ajanhallintaa

 

ET TARVITSE AJANHALLINTAABlogiani pidempään seuranneet saattavat muistaa, mikä meininki oli vuonna 2011. Ajanhallintaa, tehtävienhallintaa, optimointia, tehokkuutta, aikaansaamista, menestymistä!

Aamupalaksi oli “pisnesgurujen” ajanhallintakirjoja, päivälliseksi lisää pisnesgurujen ajanhallintakirjoja ja iltapalaksi hyvää mieltä kun ei ollut antanut päivän mennä hukkaan vaan oli käyttänyt sen tehokkaasti ja menestyksekkäästi pisnesgurujen ajanhallintaniksejä pänttäämällä.

No oliko tässä jotain hemmetin järkeä?

No, ei ollut. Tulihan siitä kaikesta toki hyvä mieli ja pääsi hetkittäin tuntemaan itsensä tehokkaaksi menestyjäksi, mutten silloin, sen enempää kuin nykyäänkään koe, että erilaisten ajanhallintaoppien pänttääminen olisi järkevää ajankäyttöä.

Mutta miksi? Eikö tehokkuuden ja järkevän ajankäytön opettelu ole askel oikeaan suuntaan, eräänlainen perusta tulevalle menestykselle?

Kyllä ja ei. Ajanhallinnan ja erityisesti priorisoinnin opettelu ei ketään vahingoita, päinvastoin. Tietyn pisteen jälkeen siitä vain tulee turhaa. Ajanhallinnan opettelusta tulee ajanhukkaa.

Käytännössä ajanhallinta on kaikkea muuta kuin rakettitiedettä. Se on yksinkertainen aihe, kokoelma helppoja metodeja, joita kuka tahansa osaa soveltaa ilman sen suurempaa pänttäämistä. Näitä metodeja ovat esimerkiksi “käytä tehtävälistaa, tee yksi asia kerralla, tee päivän ankein tehtävä ensimmäisenä, hajota isot tehtävät osiin”. Yksinkertaista ja kaunista. Väitän ettei kukaan muu, kuin jonkun mukatärkeän yrityksen tärkeä yhdeksässä asiakastapaamisessa päivittäin juokseva myyntitykki tarvitse tuon kummempaa ajanhallintaa.

Koska useimmat “tarvitsevat ajanhallintaa” ihan tavanomaisen arjen pyöritykseen, ei mitään tarvetta ajanhallinnan ylijumala-tasoisille nikseille ole. Olen rehellisesti sanottuna melko vakuuttunut siitä, etteivät edes kirjoja kirjoittavat ajanhallintagurut oikeasti käytä “sofistikoituneita metodejaan”. Jos olisin vähän kyynisempi, arvelisin useimpien ajanhallintaopusten olevan luotu lähinnä rahastusmielessä.

Eräs lempihenkilöni itsensä kehittämisen saralla on Steve Pavlina, joka päätti käydä – ja kävi – yliopiston tavanomaisen neljän vuoden sijaan kolmessa lukukaudessa (1,5 vuodessa). Paitsi että tutkinto tuli valmiiksi päätetyssä ajassa, sitä ei tehty hutaisten, vaan Steve valmistui parhain mahdollisin arvosanoin, nukkui täydet yöunet, harrasti jatkuvasti liikuntaa, ehti olla ystäviensä kanssa ja viimeisenä lukukautena kävi myös täysipäiväisesti töissä. Ainoa asia jota Steve harmitteli, oli se, ettei voinut aloittaa parisuhdetta, sillä sille ei olisi enää riittänyt aikaa.

No, onko tämä Steve sitten jonkinlainen yli-ihminen?

Nähdäkseni ei ole. Kaverilla vaan oli käytössään hemmetin järkevä ja sitäkin yksinkertaisempi “ajanhallinta”-metodi. ”Do it now. Tee se heti”.

Heti kun tehtävää oli (ja sitähän tuollaisella opiskelutahdilla oli jatkuvasti), Steve otti pinosta tehtävän ja työskenteli sen parissa, kunnes se valmistui. Kun se valmistui, aloitti hän uuden tehtävän. Aikaa ei mennyt “mitä seuraavaksi”-arpomiseen tai muunlaiseen optimointiin. Tehtävä käteen ja hommiin.

Jos piti levätä, lepo tapahtui oikeasti lepäämällä. Ei siis televisiota katsomalla tai nettiä selailemalla, vaan nukkuen tai sängyssä silmät kiinni maaten. Energisen alun päivälle Steve hankki puolen tunnin aamulenkillä.

Yksinkertainen systeemi, 1,5 vuotta, yliopistotutkinto parhain mahdollisin arvosanoin.

Laiskuus > Tieto & osaaminen

No, kun kerta systeemi on niin kaunis ja yksinkertainen, miksen itse käy yliopistoa puolessatoista vuodessa ja ala muutenkin huippumenestyjäksi?

Siksi, että olen helvetin laiska kaveri. Minä ja ne lukemattomat muut, joille ajanhallinta ei ole rakettitiedettä, mutta jotka emme saa kuitenkaan mitään sen kummoisempaa aikaan. Vaikka käytössämme on tarpeellinen määrä tietoa, on se arvotonta, mikäli sitä ei pane käytäntöön.

Tieto yksinään ei nähdäkseni riitä tekemään ihmisestä todella aikaansaavaa. Kykenen tekemään hemmetin kovaa tulosta lyhyiden motivaatiopyrähdysten aikana, mutta myönnän, että minulle on edelleen täysi mysteeri, miten saada motivaatio riittämään päivästä toiseen. Tämä siitäkin huolimatta, että olen päntännyt kasoittain kirjoja, jotka valottavat esimerkiksi motivoitumisen mekaniikkaa, itsekuria ja vastaavia toimintoja. Tiedän miten ja  miksi aivoni saavat minut vakuuttumaan, miksi työn vältteleminen on ihan okei, mutten ole toistaiseksi kovin menestyksekkäästi kyennyt olemaan niiden kanssa eri mieltä.

En koe tätä kuitenkaan kovin suureksi ongelmaksi. Vaikken saa aikaan niin paljon kuin haluaisin, tulosta syntyy silti sen verran mitä keneltä tahansa muultakin. Saatan olla laiska, mutta onneksi useimmat muutkin ovat, jolloin ei tule sentään ihan jalkoihin jäätyä.

Ja juuri tämä on se, mihin me ajanhallinnan opettelulla oikeastaan pyrimme: Mielenrauhaan ja stressittömyyteen. Nähdäkseni aina järkevä syy tavoitella tehokkuutta on se, että elämäämme jäisi enemmän aikaa tehdä kivoja ja miellyttäviä asioita. Toiset toki koittavat tavoitella tehokkuutta menestyäkseen paremmin, mutten ole toistaiseksi huomannut, että he lopulta olisivat kovin onnellisen oloista porukkaa.

Mitä jos heittäisit edistyneellä ajanhallinnalla ja tehokkuuden tavoittelulla sorsaa, keskittyisit hoitamaan asian kerralla, lepäisit enemmän ja nauttisit enemmän elämästä? Ei se maailma mihinkään sillä välin mene. Yhtä laiskoja ja saamattomia me muutkin nimittäin olemme.

(Visited 267 times, 1 visits today)

2 comments… add one

  • Zaki Azedani Kes 17, 2014, 5:22 pm

    Tämä on niin totta! Itse käytän myös liian suuren osan ajastani motivoivien/opettavien videoiden ja artikkeleiden lukemiseen. tästä jää illuusio siitä, että olen muka saanut jotain aikaan. Oikeasti siitä olisi jo tässä vaiheessa enemmän hyötyä näiden toimintojen sijasta tehdä niitä asioita joita meikän oikeasti pitäsi tehdä janäin ollen lopettaa jatkuva tiedon pänttäämien ja motivation keruu.

  • Karla Nieminen Hei 4, 2014, 9:41 pm

    Tästä olen osittain eri mieltä, koska:

    Erittäin tärkeä pointti: ”Tietyn pisteen jälkeen siitä vain tulee turhaa.”
    Tuo tietty piste on siis ensin saavutettava, johon voidaan tarvita paljonkin erilaisiin ajanhallintajuttuihin tutustumista, kuten esim. sinun tapauksessasi. :)

    Lisäksi, lähipiirissäni on muutama tyyppi jotka ovat opiskelleet ajanhallintaa ja sanovat näin ”Minä ja ne lukemattomat muut, joille ajanhallinta ei ole rakettitiedettä, mutta jotka emme saa kuitenkaan mitään sen kummoisempaa aikaan.” …ja kuitenkin nämä tyypit saavat paljon enemmän aikaan kuin muut. Ainakin merkityksellisiä asioita.

Leave a Comment