Haastattelu: Maailmanmatkaajan kokemuksia

Moi!

Hyvin usein ihmisten unelmia tiedostellessa on vastauksena “haluan jättää kaiken taakse ja lähteä kiertämään maailmaa, mutta…”

“Mutta” sisältää taas kaikki ne syyt, miksei kyseistä unelmaa voi lähteä toteuttamaan. En ota kantaa ovatko syyt todellisia vai tekosyitä. Vaikea kuvitella että itsekään ihan heti uskaltaisin lähteä tekemään jotain tuollaista. Etsin kuitenkin käsiini pari ihmistä, jotka ovat tuon unelmansa toteuttaneet ja kysyin heidän fiiliksiään ja kokemuksiaan aiheesta.

Ensin meillä on tämän kirjoitushetkellä yli vuoden maailmalla viettänyt Anna, 31 vuotta:

Hei Anna! Olet yksi niistä ihmisistä, jotka ovat uskaltaneet jättää ”kaiken taakseen” ja lähteneet kiertämään maailmaa. Haluaisitko kertoa, mikä kaikki johti tähän päätökseen?

Yksi unelmani oli monta vuotta ollut matkustaminen ja työskentely ulkomailla, erityisesti Australiassa. Aina kun olin vähän aikaa työttömänä harkitsin vakavasti Working Holiday – viisumin hankkimista, mutta en uskaltanut toteuttaa matkalle lähtemistä.

Ilmeisesti joskus tarvitaan isoja asioita ennen kuin uskaltaa tehdä asioita, josta on unelmoinut. Sairastuin syöpään vuonna 2009 ja siitä selvittyäni päätin tehdä muutoksia elämässäni. Jos joku olisi kysynyt minulta ”haluatko todella tehdä tätä nykyistä työtä tai haluatko todella omistaa oman asunnon” olisin moneen tällaiseen kysymykseen vastannut: ”En oikeasti.”

Haaveeni oli tehdä hevosalan töitä maaseudulla. Sen sijaan istuin toimistossa tehden töitä virtuaalimaailmassa, joka ei ollut oikeasti minua varten. Minulla oli mielessä ”nyt tai ei koskaan” ja päätin toteuttaa haaveeni. Irtisanouduin vakituisesta työstäni, kokeilin erilaisia muita töitä sillä välin kun järjestelin matkaani. Myin asuntoni ja tunsin huojennusta kun minulla ei ollut enää lainaa. Asunnon omistaminen yksin vain ei ollut minun juttuni.

Yllätyksekseni päätin Australian sijaan hankkia Uuden-Seelannin Working Holiday – viisumin. Olin kuullut niin paljon hyvää Uudesta-Seelannista. Päätös oli sikäli yllättävä koska olin aina ajatellut hankkivani Australiaan viisumin. Kuulin tarinoita Uudesta-Seelannista ja sen kauneudesta. Lisäksi, täällä ei ole samalla tavalla vaarallisia eläimiä kuten Australiassa (käärmeet ym.). Ajattelin, että jos teen töitä maaseudulla, on huojentavaa, kun ei tarvitse pelätä vaarallisia eläimiä.

Kun olin tehnyt tämän päätöksen maan suhteen niin jotenkin asiat vain järjestyivät. Aloitti vain jostain ;). Kaiken kaikkiaan kyseessä oli se, että tajusi elämän olevan lyhyt ja että täytyy olla rohkea eikä viivyttää päätösten tekemistä jos haluaa toteuttaa unelmiaan.

Mikä oli vaikeinta tuon valinnan tekemisessä? Mitä kaikkea jouduit jättämään taakse, mistä luopumaan, mitkä asiat pelottivat tai ahdistivat?

Perheen ja ystävien jääminen Suomeen oli tietysti suurin asia ja matkustaminen yksin uuteen maahan, josta tiesin hyvin vähän ennen sinne saapumista. Asunnosta luopuminen oli lähinnä huojentavaa, lisäksi iloitsin kun sain rohkeutta lähteä pois työstä, joka oikeasti ei ollut minulle oikea. Minua ei varsinaisesti pelottanut. Ehkä vähän jännitti miten kaikki tulee sujumaan ja pärjäänkö uudessa työssäni (sain hevosalan töitä parilla e-maililla).

Valmistauduitko ennen lähtöäsi mitenkään vai oliko lähtö hyvinkin extempore-henkinen?

Valmistauduin aika paljon, eniten meni aikaa tarvittavien dokumenttien hankkimiseen; paperisotaan. Tiesin, että olen menossa maahan, josta saa kaikkea, joten en tehnyt tiettyjä hankintoja kuin vasta sinne saavuttuani. Sanoisin, että suunnittelin matkaa pitkään (viisumiasiat, asunnon myynti ym.), mutta tiesin kuitenkin aika vähän maasta ennen sinne saapumista. En lukenut siitä tai tiennyt vaikkapa suosituimpia kohteita ym. Minulla oli tiedossa ensimmäinen työpaikka, ei muuta.

Monet eivät uskalla lähteä elämään tuollaista elämää, sillä kokevat sen taloudellisesti epävarmaksi. Miten olet itse järjestellyt raha-asiasi?

Sain asunnon myymisestä rahaa, ja sillä pystyin rahoittamaan matkaani. Se myös mahdollisti sen, että pystyin tekemään vapaaehtoistyötä sen sijaan, että minun olisi tullut heti hankkia palkkatyö.

Monia pelottavat matkalla kohdattavat vaikeat tai ahdistavat tilanteet. Oletko itse kohdannut niitä? Ovatko ne opettaneet sinulle jotain? Koetko nyt – kokemusta rikkaampana – selviäväsi jollain tavalla paremmin elämästä tai kasvaneesi ihmisenä?

Tällä hetkellä on olo, että selviää todella monesta asiasta kun vain luottaa itseensä ja on rohkea. Olen kasvanut paljon ihmisenä. Asiat tuntuvat järjestyvän kun on myös itse aktiivinen vaikka pelottaisi. Sitä yhtäkkiä huomaa pystyvänsä vaikka mihin! En ikinä uskonut että telttailisin myrskyssä, vaeltaisin useampia päiviä ilman opasta, kävelisin jäätiköllä, ostaisin auton vieraassa maassa ilman sen suurempia apuja, saisin töitä kahdella e-maililla ym. ym. Kun pyörä lähtee käyntiin, sitä ei halua edes pysäyttää ;)

Jotkut taas eivät uskalla lähteä toteuttamaan matkailu-unelmiaan muiden – esimerkiksi läheistensä – painostuksesta tai toiveista johtuen. Olivatko sinulle tärkeät ihmiset päätöksesi puolella? Oliko joku lähtöäsi vastaan?

Kaikki läheiseni olivat puolellani ja kannustivat, ja olen todella onnellinen siitä :)

Jotkut lähtevät maailmalle ”etsimään itseään”. Oletko yksi heistä? Koetko että maailmalle lähteminen on hyvä tapa oppia tuntemaan itsensä?

Olen huomannut että tiedän nyt miksi lähdin matkalle ja olen saanut tarvittavaa itseluottamusta ja rohkeutta sekä itsetuntemusta. Mutta ruoho ei välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolen. Se kuinka oppii tuntemaan itsensä on varmasti hyvin yksilöllistä.

Onko tuon elämän todellisuus vastannut odotuksiasi? Oletko katunut lähtöäsi? Onko ollut ikävää jotain taakse jätettyä?

Tämän elämän todellisuus on ylittänyt odotukseni. Tämä on ollut aika upeaa ja olen kiitollinen ja onnellinen mahdollisuudesta toteuttaa tätä. Olen saanut varmuutta siitä minkälainen työ minulle sopii parhaiten. Uskon, että tästä kokemuksesta on paljon hyötyä kaikessa myös tulevaisuudessa. Minulle ei ole tullut vastaan juurikaan ikäviä kokemuksia.

Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle? Aiotko jatkaa maailmanmatkaajan elämää vai aiotko kuitenkin jossain kohti asettua aloillesi?

Toistaiseksi jatkan reissuelämää. Haluaisin kyllä jossain vaiheessa asettua enemmän aloilleni ja tehdä vakituista työtä.

Ja lopuksi, olisiko sinulla jotain, mitä haluaisit sanoa kaikille tämän lukeville?

Omasta kokemuksesta tulee mieleen, että juuri kun luulee ettei pysty tekemään jotain, voi yllättää itsensä ja huomata olevansa todella rohkea ja pystyä tekemään vaikka mitä ;). Ja kun on itse onnellinen, voi auttaa paremmin myös muita ihmisiä.


ISO kiitos Annalle haastattelusta ja kokemuksiensa jakamisesta!

Tarkastellaanpa sitä, mitä voimme Annan kokemuksesta oppia:

Ensinnä tulee mieleen tietty ihmisille ominainen tapa olla sokea muille kuin jo kerran tekemillemme valinnoille. Päätämme jotain ja sen myötä sokeudumme kaikille muille vaihtoehdoille. Anna oli aina ajatellut haluavansa Australiaan, mutta lähtikin lopulta Uuteen-Seelantiin, mikä on tähän mennessä osoittautunut hyväksi valinnaksi. Kannattaa siis muistaa harkita muitakin vaihtoehtoja kuin “aina oikeana pitämäämme”.

Sitten tuo ikävien kokemusten puuttuminen. Ainakin minulla on usein tapana ennen jonkin uuden asian toteuttamista maalailla päässäni kauhukuvia siitä, mitä kaikkia vaikeita ja ikäviä kokemuksia asiaan tulee sisältymään. Hyvin usein käykin kuten Annalle tässä; ikäviä kokemuksia ei tulekaan ja etukäteen itsensä pelottelu osoittautuu täysin turhaksi.

Huomatkaa myös kuinka usein mainitaan uskallus ja rohkeus, jotka ainakin oman kokemukseni mukaan ovat yhdessä se ylivertaisesti merkityksellisin ominaisuus mielekkään elämän luomisessa. Voidaan argumentoida, että kaikki ikävät fiiliksemme perustuvat tavalla tai toisella pelkoon. Samoin voidaan väittää, että koemme elämän usein hankalana, koska pelkäämme jotain mahdollisesti toteutuvia asioita.

Olin ennen hyvin arka ja pelokas ihminen ja muistan, että silloin tämän kaltaisten rohkeutta ylistävien tekstien lukeminen oli lähinnä ärsyttävää. Ärsyttävää siksi, että ajattelin “helppo ton on sanoa kun se on jo rohkea, emmä tiedä miten tästä pelosta pääsee eroon!” Nyt muutamaa vuotta myöhemmin voin kuitenkin kirkkain silmin väittää, että rohkeuden kehittäminen on ollut helposti elämäni järkevin ja palkitsevin teko, sillä se ihan oikeasti vaikuttaa kaikkeen. Lisää pelosta vapautumisesta voi lukea tästä kirjoitussarjasta.

Koska aihe on varmaan joillekin lukijoistakin ihan kiinnostava (toivottavasti!) ja koska tämän jutun tekeminen oli äärimmäisen kivaa, ajattelin väsätä ainakin yhden toisenkin vastaan maailmanmatkaajahaastattelun, joten palaillaan asiaan sen tiimoilta :)

(Visited 1 528 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment