Häpeän käsittely: Häpeä vähenee, kun puhut siitä avoimesti

Häpeän käsittely Häpeä vähenee kun puhut siitä avoimesti 630x330 1

Ovatko häpeälliset tunteet yleisiä vieraita elämässäsi? Koetko, että häpeäminen rajoittaa ja estää sinua elämästä sitä elämää, jonka itsellesi haluaisit? Todennäköisesti, sillä niin kokee lähes jokainen muukin.

Häpeä on varmasti yksi ihmisiä eniten yhdistävistä tunteista. En ole tavannut yhtäkään ihmistä, joka ei tuntuisi häpeilevän valtavaa määrää eri asioita. Itsellenikin tulee mieleen oikopäätä lukuisia aiheita, joiden tiimoilta tunnen ainakin jonkinlaista häpeää.

Häpeän alkuperäinen tarkoitus lienee ollut hyvä. Häpeä on voimakas, ohjaava tunne, joka osoittaa meille, mikä on hyvää ja kannattavaa toimintaa. Ihminen on laumaeläin ja laumassa kannattaa usein toimia tietyllä tavalla, jotta suhteemme muuhun laumaan säilyvät hyvinä. Käytännössä häpeä siis suojaa meitä tekemästä erilaisia virheitä, joiden vuoksi laumamme saattaisi kääntyä meitä vastaan.

Valitettavasti häpeä ei tyydy täyttämään vain tätä hyödyllisesti suojaavaa roolia. Aivan liian helposti se yleistyy suojaamaan meitä myös asioissa, joissa emme kaipaa suojelua. Käytännössä siis tunnemme häpeää usein myös silloin, kun siihen ei ole aihetta.

Usein aivan eri elämänalueelta peräisin oleva häpeä yleistyy ja leviää myös muille elämänalueille, aiheuttaen niillä laajaa tuhoa. Mieleen tulee esimerkiksi erään asiakkaani tapaus. Nuorena rullalautailusta innostunutta ihmistä häpäistiin hänen “turhasta ja typerästä” harrastuksestaan omien vanhempiensa toimesta. Vanhempien tarkoitus oli todennäköisesti ihan hyvä: saada poika pois turhaksi miellettyjen juttujen ääreltä ja keskittymään mieluummin koulunkäyntiin. Toteutustapa oli valitettavasti huono ja päätyi luomaan häpeää, joka myöhemmin yleistyi ja oli yhtenä päävaikuttimista, kun poika myöhemmin luiskahti alkoholismiin ja huumepiireihin.

Häpeää voisi toisinaan verrata hallitsemattomasti leviävään syöpään. Yhdessä solussa tapahtunut mutaatio saa solun jakautumaan hallitsemattomasti ja kasvamaan ja kasvamaan, painaen esimerkiksi kehon muita elimiä yhä ahtaammalle ja ahtaammalle. Vastaavasti häpeä yleistyessään alkaa rajoittamaan yhä useampaa elämän osa-aluetta.

Onneksi häpeän vähentämiseen on olemassa tehokkaita keinoja. Tänään nostan niistä esille yksinkertaisimman ja monessa mielessä tehokkaimman: häpeästä avoimesti puhumisen.

Häpeän pahin vihollinen on päivänvalo. Häpeä viihtyy piilossa, turvassa oman mielemme sisällä. Häpeän luonne on sellainen, ettei siitä tee mieli puhua, sitä ei tee mieli pohdiskella, sitä ei halua tuoda muiden ihmisten tietoisuuteen. Häpeä tuntuu nololta, väärältä, typerältä, heikolta. Häpeä tuntuu häpeälliseltä. Ei tee mieli myöntää, että tuntee häpeää. Mitä enemmän häpeäänsä piilottelee, sitä enemmän voimaa se saa, sitä suuremmaksi sen valta meihin voi kasvaa. Häpeä varmistaa oman elinvoimaisuutensa sillä, että estää meitä käsittelemästä sitä tehokkaasti.

Häpeää saa kuitenkin vähennettyä puhumalla siitä. Häpeänsä aiheiden tuominen päivänvaloon auttaa. Kun puhumme asioista, joita häpeämme, annamme niiden asettua todellisiin mittasuhteisiinsa. Tämä on tärkeää, sillä yksi häpeän mekanismeista on se, että se tekee kohteistaan (esim. menneistä tapahtumista, joihin liittyy häpeää) paljon kielteisempiä, kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Häpeä saa meidät ylitulkitsemaan ja ylireagoimaan. Häpeä dramatisoi asioita.

Kun tuomme häpeämiämme asioita avoimesti esiin, pääsemme näkemään ne sellaisinaan, kuin ne todellisuudessa ovat. Hyvin yleisesti kyse on toki jostain kielteisestä asiasta, joka on kuitenkin objektiivisesti katsottuna huomattavati siedettävämpi ja hyväksyttävämpi, kuin miltä se on vaikuttanut omassa mielessämme. Häpeä tekee asioista pahempia, kuin mitä ne todellisuudessa ovat.

Häpeä viihtyy myös yksin. Kun häpeäänsä ei jaa kenenkään kanssa, on helppoa kokea, että on yksin ongelmiensa ja häpeällisten ajatustensa kanssa. Minä yksin olen tällainen vääränlainen, minä yksin olen näin kyvytön, turha, typerä, epäonnistuja. Tämä ajatusten ja minäkuvan tasolla tapahtuva eristäytyminen ajaa ihmistä entistä syvemmälle häpeään. Sietääkin hävetä, kun kerta olen tällainen turha epäonnistuja.

Siksikin häpeänsä aiheista puhuminen on tärkeää. Kun puhumme, saamme vastakaikua. Kuulemme, mitä muilla ihmisillä on sanottavanaan tähän kaikkeen. Kuulemme, ettemme ole todellakaan niin yksin, kuin mitä pahimpina hetkinämme kuvittelemme. Kuulemme, että muutkin kamppailevat hyvin samankaltaisten häpeäkokemusten kanssa. Huomaamme, että hyväksymme yllättävänkin hyvin sen, mitä muut edustavat. Samalla oivallamme, että muut hyväksyvät todennäköisesti samalla tavalla meidät. Tämä kaikki heikentää häpeää.

Harjoitus

Lopuksi pieni harjoitus, jolla pääset helposti aloittamaan häpeäsi käsittelyn. Harjoitus ei vaadi kenellekkään puhumista, joskin sitäkin todellakin kannattaa harkita. Sen sijaan tulet kirjoittamaan, puhumaan paperille. Varustaudu kynällä tai tekstinkäsittelyohjelmalla ja lähde käsittelemään seuraavia kysymyksiä vapaalla tyylillä ja vapaassa järjestyksessä:

  1. Mitä minä häpeän?
  2. Millaisia toistuvia ajatuksia, joihin liittyy häpeää, minulla on?
  3. Mitkä ovat sellaisia tapahtumia tai muistoja, joita ajatellessani tunnen häpeää?
  4. Mistä luulen häpeäni johtuvan?
  5. Mitä se kertoisi minusta, jos tuntisin vähemmän häpeää?
  6. Onko häpeän tuntemiselle vaihtoehtoja?
  7. Kuinka voisin tuntea vähemmän häpeää?
  8. Millainen suhde minulla on häpeään?
  9. Yritänkö kieltää itseäni häpeämästä?
  10. Millaisia tunteita ajatus siitä, että kertoisin muille häpeäni aiheista, herättää minussa?

Näihin kysymyksiin ei ole tarkoitus löytää “oikeita” vastauksia. Pikemminkin ne ovat sitä varten, että pääset tutustumaan aiheeseen eri kulmista. Tarkoitus on oppia ymmärtämään häpeäänsä hieman paremmin, jotta sen kanssa eläminen ja sen käsittely olisi jatkossa helpompaa.

Rakkaudella,

Jevgeni

Muuta aiheeseen liittyvää:

Lämmin kiitos lukemisesta!

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia