Häpeän kynnys ja 4 keinoa sen nostamiseen

Häpeän kynnys ja 4 keinoa sen nostamiseen

Törmäsin tänään kivaan termiin, jonka haluaisin jakaa kanssanne. Tämä termi on “häpeän kynnys”. Häpeän kynnyksellä tarkoitetaan sitä viimeistä pistettä, joka sijaitsee mukavan fiiliksen ja häpeän välillä. Toisella puolella on hyvä olo, toisella häpeäntunne. Häpeän kynnys on siis nimensä mukaisesti kynnys, jonka yli astuttuaan ihminen tuntee häpeää.

Esimerkki häpeän kynnyksestä:

Haluan lähestyä mukavaa ja viehättävää tyttöä, mutta en oikein uskalla, sillä pelkään, etten keksi mitään järkevää sanottavaa, minkä seurauksena minua hävettää. Häpeän kynnys on tässä keskustelun aloittaminen. Jos en aloita keskustelua, pysyttelen mukavuusalueellani ja vältän mahdollisen tuppisuuksi jäämisen ja siitä mahdollisesti seuraavan häpeän.

Toinen esimerkki:

Haluan mennä laulamaan karaokea. Toisaalta haluan laulaa ja olla esillä ja sulostuttaa muiden iltaa kultaisella äänelläni. Toisaalta tiedän, etten oikeasti osaa laulaa ja pelkään, että yleisö kokee minut säälittävän huonona. Häpeän kynnykseni on siis lavalle nousemisessa. Jos nousen lavalle, saattaa minulle iskeä epävarma ja huono fiilis, minkä seurauksena alan häpeämään itseäni. Jos en nouse lavalle, olen turvassa.

Erään teorian mukaan tämä häpeän kynnys on kehittynyt suojaamaan meitä erilaisilta sosiaalisilta virheiltä. Luolamiesyhteisössä sosiaalinen virhe saattoi pahimmillaan päätyä heimosta karkottamiseen, mikä merkitsi karkotetuksi joutuneelle todennäköistä kuolemaa.

Kyseessä on siis varsin oivallinen systeemi, jolla ei kuitenkaan nykypäivän maailmassa ole vastaavaa käyttöä. Toki se yhä suojaa meitä sosiaalisilta mokailuilta, mutta pääasiassa se vain rajoittaa elämäämme.

Kivan tytön lähestymisessä tai karaokelavalle nousemisessa ei ole mitään vaarallista (olettaen, ettei mustasukkainen poikaystävä tule kiskomaan sinua turpiin tai joku heitä sinua hyvintähdätyllä kaljapullolla), mutta häpeän kynnys on silti olemassa. Mikäli haluat elää rentoa ja nautinnollista elämää, tämä kynnys voi olla ongelma.

Onneksi kynnystään voi kuitenkin nostaa!

Näin nostat häpeän kynnystä

Millaiset asiat näyttävät johtavan häpeään?

Esimerkiksi ajatukset torjutuksi tulemisesta, siitä ettei kelpaa, siitä että tekee jotain, mikä osoittaa huonoutemme, hölmöytemme, tyhmyytemme ja niin edelleen. Kyse ei siis ole edes toteutuneesta tapahtumasta kuten todellisesta torjutuksi tulemisesta, vaan jo ajatus sen tapahtumisesta riittää aiheuttamaan meille lievän häpeällisen olon.

Näitä ajatuksia vastaan voimme käydä lukemattomin tavoin. Tänään haluan esittää neljä tällaista sattumanvaraisesti valikoitua keinoa:

1. Altistuminen

Tämä keino vaatii rohkeutta ja kykyä kohdata tietty määrä pahaa mieltä, mutta samalla se on melko tehokas:

Tässä on kyse “kohtaa pelkosi”-tyyppisestä ajattelusta. Kyseinen ajattelu perustuu sille, että useimmat pelottavat tilanteet ovat lopulta käytännössä vähemmän pelottavia, kuin mitä ne olivat etukäteen omassa mielessämme. Esimerkiksi lähestymistä pelännyt ja sen silti suorittanut ihminen huomaa, ettei mitään aidosti pelättävää alunperinkään ollut. Hän saattoi tulla jopa torjutuksi, mutta huomasi, ettei sekään ollut niin kestämätöntä, kuin etukäteen pelkäsi.

Altistumalla tilanteille totumme niihin ajan kanssa. Ihminen on luonnostaan taipuvainen pelkäämään tuntematonta. Tuttu asia pelottaa aina vähemmän kuin epämääräinen tuntematon.

2. Todellisuustarkistuksen suorittaminen

Hieman samaan perustuu nk. todellisuustarkistus. Se tehdään esittämällä itselleen kolme kysymystä:

  1. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua?
  2. Mikä on parasta mitä voi tapahtua?
  3. Mitä todennäköisesti tapahtuu?

Nämä kysymällä yleensä huomaamme, ettei mitään kauhean ikävää ja pelkäämisen arvoista edes voi tapahtua. Sen sijaan jotain todella hyvää voi. Ehkäpä siitä kivasta tyypistä, jota aiot lähestyä, tulee elämänkumppanisi. Kukapa tietää. Todennäköisimmin tapahtuva vaihtoehto taas yleensä on, ettei mitään erityisen kivaa tapahdu, mutta eipä myöskään mitään kauhean ikävää.

3. Ymmärrys siitä, ettei häpeää välttämättä ilmaannu

Minusta on kerta toisensa jälkeen upeaa seurata ihmisiä, jotka aluksi pelkäävät jotakin, vaikkapa sitten sitä karaokelavalle nousemista. Kun he sitten lopulta tekevät sen ja myöhemmin sankarin lailla palaavat paikalleen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, mutta salaa ylpeydestä säteillen. Ilmenee, että etukäteen pelätty tapahtuma ei ollutkaan ihan niin pelottava ja häpeäkin jäi loistamaan poissaolollaan. Tätä eivät monet etukäteen suostu uskomaan, mutta hyvinkin usein häpeä vaan jää pois, sillä mitään hävettävää ei alunperinkään ollut.

4. Ymmärrys siitä, ettei häpeän kynnys niinkään suojaa, vaan vahingoittaa sinua

Uskon, että elämässä on ainakin jossain määrin kyse siitä, että elämästään nauttii ja että siinä tekee oikeina pitämiään asioita. Ne tekijät, jotka auttavat meitä tässä ovat tavallaan hyviä, ja ne jotka estävät meitä, tavallaan huonoja. Häpeä on siitä viekas ilmiö, että se vaikuttaa kuuluvan ensinnämainittuun, mutta kuuluukin todellisuudessa jälkimmäiseen joukkoon.

Häpeän alkuperäinen tarkoitus on ollut suojata. Sitä se tekee edelleen. Valitettavasti se suojaa meitä virheiden lisäksi myös monilta hyviltä asioilta. Elämästä nauttiminen ja sen vieminen haluamaansa suuntaan vaikeutuu usein huomattavasti, jos ja kun häpeälle antaa valtaa väärissä paikoissa. Siksi sokean häpeäntunteen tottelemisen sijaan näkisin tärkeämpänä taitona pikemminkin ”häpeänlukutaitonsa” kehittämisen. Milloin häpeästä on iloa, milloin haittaa?

Rakkaudella,

Jevgeni

Muuta aiheeseen liittyvää:

Lämmin kiitos lukemisesta!

(Visited 1 205 times, 1 visits today)

Leave A Response

* Denotes Required Field