Kuinka tulla toimeen hylätyksi tulemisen pelon kanssa

Kuinka tulla toimeen hylätyksi tulemisen pelon kanssa

Hylätyksi tulemisen pelko tuntuu olevan yksi niistä peloista, jotka ovat hyvin yleisiä ja äärimmäisen haitallisia, mutta joista ei hirveästi puhuta. Kyseessä on vähän sellainen ongelma, joka on usein täysin näkymätön muille kuin kantajalle itselleen ja tämän läheisille. Koska ilmiö on kuitenkin yleinen, haluan kirjoittaa siihen liittyen tällaisen pienenpienen selviytymispakkauksen.

Ongelmasta kokonaan vapautuminen on hylätyksi tulemisen pelon tapauksessa aidosti hankala ja pitkä prosessi. Se ei oikein ole näitä ”hoidanpa tämän itse tässä nopeasti kuntoon”-tyyppisiä pelkoja. Jos koet sen hankaloittavan elämääsi ja ihmissuhteitasi hyvin paljon, suosittelen terapiaa. Vaikka ajatus ei maistuisi, kokeile silti. Pääset selvemmille vesille todennäköisesti paljon nopeammin, kuin yksin yrittäessäsi. Siten pelon kielteiset vaikutukset elämääsi jäävät pitkällä aikavälillä mahdollisimman pieniksi.

Hylätyksi tulemisen pelko on siksikin vaikea hoidettava, että se on meille ihmisille myös aidosti tarpeellinen. Olemme laumaeläimiä ja yksinämme emme ole mitään. Hylätyksi tulemisen pelko ohjaa ja suojaa. Ongelmaksi se muuttuu kasvaessaan liian voimakkaaksi ja alkaessaan esiintymään tilanteissa, joihin se ei kuulu.

Liiallinen hylätyksi tulemisen pelko on usein seuraus jostain varhaislapsuuden tapahtumasta, johon kuuluu tärkeään kiintymyssuhteeseen (yleensä lapsen vanhempaan) liittyvä trauma. Ehkäpä vanhemmat eroavat ja toinen vanhemmista muuttaa pois. Ehkäpä vanhempi kuolee yllättäen onnettomuudessa. Ehkäpä vanhempi on vain poissa niin pitkän aikaa (esim. viikon työmatkalla), ettei lapsi sitä käsitä, sillä se poikkeaa liiaksi totutusta poissaoloajasta (esim. työssäkäynti ja illalla kotiin palaaminen). Eikä hylkäyksen tarvitse olla edes fyysinen. Myös emotionaalisesti sulkeutunut tai etäinen vanhempi voi edesauttaa pelon syntymistä.

Hylätyksi tulemisen pelko on todella ikävä seuralainen. Sen sijaan, että se täyttäisi alkuperäistä tarkoitustaan eli suojaisi meitä ja ihmissuhteitamme, aiheuttaa se sen sijaan valtavaa epävarmuutta, joka ilmentää itseään painostavana käytöksenä, hallinnan ja tarkkailun tarpeena, tarpeena saada jatkuvaa varmennusta siitä, että on toiselle tärkeä, vahvaa omanarvontunteensa kyseenalaistamista ja paljon muita vastaavia ongelmia.

Käytännössä pahasta hylätyksi tulemisen pelosta kärsivä ihminen toteuttaa erityisesti parisuhteissaan usein sellaisia käytösmalleja, jotka johtavat lopulta suhteen päättymiseen. Suhteen päättyminen taas voi olla jälleen yksi todiste siitä, että kokija on vääränlainen ja arvoton, minkä vuoksi hän tuli jälleen hylätyksi. Näin kehä syvenee entisestään.

Hylätyksi tulemisen pelon kanssa voi oppia myös elämään ja ajan myötä radikaalisti vähentää sen kielteistä vaikutusta ihmissuhteisiin. Alla muutamia huomioonotettavia asioita, joiden mietiskelyn kautta voi tutustua omaan pelkoonsa sekä haitallisiin käytösmalleihinsa ja pohtia, että miten tästä eteenpäin.

Hylätyksi tulemisen pelko – Haitalliset mallit ja niiden torjunta

Vahva hylätyksi tulemisen pelko ilmentää itseään usein seuraavin tavoin:

Rikkinäisestä suhteesta toiseen siirtyminen tai suhteiden välttely kokonaisuudessaan

Hylätyksi tulemisen pelko pilaa tehokkaasti parisuhteen. Kun yksi suhde on pilalla, on tilalle saatava toinen, sillä hylätyksi tulemisen pelosta kärsivä ihminen on usein sitonut turvallisuuden- ja omanarvontunteensa siihen, että hänestä välitetään ja/tai häntä rakastetaan. Silti kaikissa suhteissa toistuvat samat ongelmalliset käytösmallit ja kipu seuraa mukana suhteesta toiseen. Vaihtoehtoisesti hylätyksi tulemisen pelosta kärsivä tiedostaa tämän ja välttelee suhteita kokonaisuudessa, sillä pelkää, että niistä tulisi kuitenkin tuskaisia.

Näkisin, että parisuhteiden välttely ei itsessään ole ratkaisu yhtään mihinkään. Pelon hoitaminen sen sijaan on. Sitä voi hoitaa joko suhteessa ollessa tai sen ulkopuolella. Tärkeintä onkin, että sitä hoidetaan aktiivisesti ja näin mahdollistetaan elämän paraneminen tulevaisuudessa. Hylätyksi tulemisen pelko ei ole niitä ongelmia, jotka vain eräänä päivänä menevät itsestään ohi.

Epärealistiset odotukset ja vaativuus kumppania kohtaan

Hylätyksi tulemisen pelosta kärsivälle kumppani on ylikorostuneen turvan, rakkauden ja hyväksynnän lähde. Koska kumppani on niin tärkeä, häntä kohtaan syntyy epärealistisia odotuksia ja vaatimuksia. Häneltä halutaan liikaa, liian nopeasti. Asioihin ylireagoidaan, sillä pelon vuoksi ei hahmoteta niiden todellista tärkeyttä. Tämä kaikki syö suhdetta.

Ja tottakai kumppani on tärkeä, usein elämämme tärkein ihminen. On kuitenkin tärkeä tiedostaa, että yksittäisen ihmisen kyky olla meille kaiken turvan, rakkauden ja hyväksynnän lähde on hyvin rajallinen. Kun sellaista vaaditaan, tuntuu se kuluttavalta ja ikävällä tavalla vastuuttavalta. On rankkaa olla toiselle ihan kaikkea. On myös kivuliasta nähdä, kuinka aikuinen ihminen käytännössä alentaa itsensä riippuvuussuhteeseen ja siten luopuu osasta omanarvontuntoa, joka hänelle kuuluisi.

Turvaa, rakkautta ja hyväksyntää voi saada myös muualta. Oma henkinen ja fyysinen terveys, osaaminen ja taidot ja hyvät sosiaaliset suhteet tuovat turvaa. Perhesuhteet, parisuhteet ja ystävyyssuhteet rakkautta ja hyväksyntää. Läheisyyttä, kosketusta ja muuta voi saada kevyemmistäkin suhteista ja harrastuksista. Kun kaipaamiaan asioita saa useammasta paikasta, ei kaikkea tarvitse vaatia omalta kumppaniltaan.

Tarve tukahduttaa pelkonsa

Pelosta kärsivät tiedostavat pitkälti nämä käytösmallinsa, monesti paremmin kuin kukaan muu. Eikä näistä malleista yleensä olla ylpeitä. Ei olla ylpeitä siitä, että suhde toisensa perään on itseaiheutetusti vaikea. Tämä johtaa herkästi tarpeeseen kieltää pelkonsa, tukahduttaa se kaikin mahdollisin keinoin, poistaa se häiritsemästä elämää. Omien tunteiden ja ominaisuuksien kieltäminen ja tukahduttaminen ei vaan valitettavasti tässäkään tapauksessa ole sen toimivampi keino kuin yleensä muulloinkaan.

Kun kykenee hyväksymään sen, että tehokkain tapa pelon taklaamiseen on siihen liittyvien tunteiden kohtaaminen ja läpikäynti, astutaan pikkuhiljaa polulle kohti eheytymistä.

Kumppanin manipulointi

Kumppani on kaiken hyvän lähde, mutta on olemassa riski, ettei hän toimi siten, kuin hylätyksi tulemisen pelosta kärsivä toivoisi. Tämä voi kannustaa pelkääjää varmistamaan hyvinvointinsa vaikka sitten manipuloinnin kautta. Ihmiset eivät kuitenkaan ole pääasiassa niin sokeita, etteivätkö tunnistaisi manipulointiyrityksiä ainakin jollain tasolla. Ohjailluksi tuleminen tuntuu pääasiassa aika epämiellyttävältä, varsinkin, kun se tulee läheisen ihmisen taholta. Näin hylkäämistä pelkäävä edesauttaa suhteen pilaantumista.

Tämän vuoksi on tärkeä ymmärtää ja pitää mielessä, että toisen ohjailu ei pitkään tuo sitä turvaa ja hyvinvointia, jota siitä lähdetään hakemaan. Todennäköisesti käy juuri päinvastoin.

Tarkoitusperien peittely ja epäaitous

Koska hylätyksi tulemista pelkäävä tiedostaa toimivansa monessa mielessä väärin, epäilyttävästi tai painostavasti, syntyy helposti tarve ”siivota” toimintaansa. Koska itse toiminnan muuttaminen osoittautuu ylivoimaiseksi, saatetaan se pukea jonkin hyväksyttävämmän tunteen vaatteisiin. Mustasukkaisuus ja tarve kontrolloida toista onkin ”rakkautta ja välittämistä”, kumppanin kaverisuhteiden rajoittaminen onkin ”suojelua” ja niin edelleen. Ihmiset eivät kuitenkaan ole tässäkään sokeita. Tarkoitusperien peittely nähdään tai aistitaan ennen pitkää, mikä edelleen heikentää suhdetta.

Tätä peittelyä ei välttämättä tehdä tietoisesti. Peittelijä voi hyvinkin uskoa toimivansa täysin puhtaista tarkoitusperistä käsin. Hänhän on hyvä tyyppi, kun rakastaa, välittää ja haluaa suojella! Jotta tähän ansaan ei lankeaisi, on hyvä harrastaa tiukkaakin itsetutkiskelua: Miksi OIKEASTI toimit, kuten toimit? Mitä pelkäät että tapahtuisi, jos toimisit eri tavoin?

Vastuun hyvinvoinnista siirtäminen kumppanille

Tässä aletaan liikkua aidosti synkillä vesillä. Kun ihminen ei itse kykene kantamaan vastuutaan itsestään eikä ole valmis huolehtimaan omasta henkisestä hyvinvoinnistaan, hän saattaa yrittää siirtää vastuun kumppanilleen. Yhtäkkiä kumppanin onkin osattava kannatella, suojella ja hoitaa hylkäämistä pelkäävän herkkää sielua. Jos tämä ei tätä tee, muuttuukin hän pahimmillaan pahantekijäksi, joka ei vain välitä omasta ymmärrystä ja erityiskohtelua vaativasta kumppanista! Tilanteeseen muodostuu entisten ongelmien lisäksi myös eräänlainen syyllistämisen dynamiikka.

Ja toki toisen kannattelu tämän heikkoina hetkinä on asia, joka jossain määrin kuuluu aikuisiin terveisiin parisuhteisiin, mutta tälläkin on rajansa. Ihmisillä on pääasiassa vaikeaa jo itsensä kanssa. Toisen ihmisen kannattelu itsensä lisäksi on pidemmän päälle hyvin raskasta, erityisesti, jos tämä ei ole halukas ottamaan itsestään tarpeeksi vastuuta. Tämä luo pidemmän päälle suhteelle tuhoisan dynamiikan: Hylätyksi tulemista pelkäävä tarvitsee kumppaniaan paljon enemmän kuin mitä kumppani tarvitsee häntä. Tämä on ihmiselle heikko paikka olla, eikä välttämättä tee pidemmän päälle kovin hyvää mielenterveydelle.

Ehkä tärkein (ja myös vaikein!) askel hylätyksi tulemisen pelon taklaamisessa on tilanteensa hyväksyminen. Se tarkoittaa sitä, että ihminen hyväksyy sen, ettei ole loppupeleissä kenenkään muun kuin hänen omalla vastuullaan huolehtia turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunteestaan. Tämä on rankka ja epämiellyttävä, mutta oleellinen oivallus. Ei ole perusteita luottaa, että kanssasi on aina joku, jolta saa turvaa ja tukea. Siksi sen on tultava ainakin tarpeellisissa määrin omasta takaa.

Tämä vaatii oman erillisyytensä hyväksymistä. Olemme kokonaisia ihmisiä myös yksin ollessa. Emme ole vähemmän silloin, kun vierellä ei ole ketään. Tämän hyväksymisessä ei tarvitse onnistua täydellisesti eikä heti. Prosessi on pitkä ja se on ihan okei. Hyväksyvä ja rakastava suhtautuminen omaan epätäydellisyyteensä ja keskeneräisyyteensä on hyvä asia, sillä hylätyksi tulemisen pelkoon usein liittyvä itsensä syyllistäminen ja demonisoiminen helposti hidastaa eheytymistä.

Koska hylätyksi tulemisen pelko ei lähtökohtaisesti ole itse aiheutettua, ei siitä tarvitse itseään myöskään syyllistää. Et voinut itse vaikuttaa sen syntyyn. Kypsään ihmisyyteen kuuluu omien ”epäkohtien” hyväksyntä ja itsensä rakastaminen niistä huolimatta. Itseään ei tarvitse syyllistää heikoksi tai vääränlaiseksi, sillä et ole sitä sen enempää kuin kukaan muukaan meistä.

Kun pelkoon liittyviä tunteenpurkauksia tulee (esim. kumppanille suuttuminen, kun hän jutteli liian läheisesti jonkun kanssa illanistujaisissa), on tärkeää, että niistä otetaan vastuu. Ne eivät ole kumppanin syytä, vaan omaa tilanteeseen liittyvää ylitulkintaasi. Tämän kuuleminen voi olla hemmetin epämiellyttävää, mutta jotkut asiat on myös hyvä sanoa suoraan. Ei ole kumppanisi tehtävä ”korjata” tilannetta, sillä mitään väärää ei ole tapahtunut. Kumppania ei tule syyllistää jostain, mistä terveessä suhteessa ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.

Kaikki tällaiset ihmisen sisällään käymät taistelut ovat epämiellyttäviä ja rankkoja, mutta myös kasvattavia. On tietysti aivan perseestä taistella puolet elämästään jonkin kanssa, mitä ei ole itse aiheuttanut. Elämä ei kuitenkaan ole tuossa mielessä reilua, vaan on selvittävä sillä, mitä on annettu. Monesti juuri ikävimmät taistelut mahdollistavat kasvun paremmaksi ihmiseksi ja paljastavat usein monia upeita ja odottamattomia oheishyötyjä ja iloja. Kun itsestään saa jotain ”korjatuksi” tai muutetuksi, paranee elämä usein kertaheitolla monella muullakin osa-alueella kuin vain sillä, mitä alunperin lähdettiin korjaamaan :)

Rakkaudella,

Jevgeni

PS. Vilkaise myös Eroon Ujoudesta -kirjani ja Itsevarma Minä -kurssini. Lämmin kiitos jo etukäteen :)

(Visited 2 077 times, 23 visits today)

4 comments… add one

  • Lea Jaakkola Jou 22, 2016, 3:33 pm

    ”Hylätyksi tulemisen pelko ” kirjoitus on monipuolisin, ymmärrettävin ja sisällöltään paras kirjoitus mitä koskaan olen lukenut ja niitä on ollut monta.
    Terveisin Lea (71v,)

  • teelikamentten Hel 16, 2017, 4:06 pm

    Voin täydestä sydämestä yhtyä Lea Jaakkolan sanoihin! Kiitos <3

Leave a Comment