Haluatko oppia hyväksi ja mielenkiintoiseksi keskustelijaksi? Ota riskejä.

BK riskit keskustelussa

Kun joskus vuosina 2008-2009 aloin vähä vähältä vapautumaan ujoudestani ja uskaltautumaan ihmisten ilmoille, olin aivan hemmetin huono keskustelija. He, jotka tunsivat minut tuolloin saattavat muistaa, kuinka päästelin suustani sammakkoja suorastaan sarjatulella, heitin aivan jäätäviä juttuja, hämmensin ympärilläni olevia mitä huonoimmilla tavoin ja olin muutenkin lievästi outo.

Jotkut ihmiset näkivät asiakseen tuon tuostakin mainita, kuinka perseestä kommunikaatiotaitoni olivat ja kuinka sanoin tyhmiä asioita. Ja hyvä että mainitsivat, sillä se antoi mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä, vaikka tuolloin kritiikin kuuleminen tuntuikin nihkeältä.

En ollut huono kommunikoija varsinaisesti siksi, että olin jotenkin erityisen tyhmä. Arvioisin olevani tässä mielessä ihan keskiverto tyyppi. Tiesin jo tuolloin, mitä saa ja ei saa, mitä kannattaa ja ei kannata sanoa. En rikkonut rajoja ikävällä tavalla useinkaan siksi, että olisin ollut pihalla (vaikka välillä toki olin sitäkin).

Rikoin rajoja siksi, että halusin oppia, mistä keskustelemisessa ja sosiaalisissa tilanteissa on oikeasti kyse. Halusin ymmärtää, missä rajat oikeasti menevät. Halusin tietää tarkkaan, mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja sanoa. Ja nyt vuosia myöhemmin uskallan todeta, että tämä nihkeä vaivannäkö on maksanut itsensä takaisin korkoineen.

Useimmat ihmiset pelaavat sosiaalisissa tilanteissa varman päälle. He eivät käy turhan lähellä rajoja, eivät tee ja sano mitään sellaista, mikä saattaisi vahingossakaan olla turhan hämärää, epäilyttävää, hävytöntä, rohkeaa ja niin edelleen. Eikä tarvitsekkaan. Turvallisessa ja peruskivassa kommunikaatiossa ei ole mitään vikaa. Maailma pyörii siksi, että useimmat täällä pelaavat kiltisti varman päälle ja sääntöjen mukaan. Turvallisuus on usein hyvä asia.

Varman päälle pelaaminen ei kuitenkaan opeta kaikkea, mitä keskustelutaidoista olisi opittavissa. Kaikkein jännittävimmistä, rohkeimmista, riskipitoisimmista aiheista puhumista oppii vain yhdellä tavalla: Puhumalla niistä. Ja kuten alussa totesin, se opettelu johtaa lukemattomiin mokailuihin. Välillä tulee sanottua tyhmiä juttuja, välillä tulee mentyä liian pitkälle, välillä joku pahastuu ja loukkaantuu. Mutta sen tien päässä on palkinto ja se palkinto on huikea.

Perusturvallinen tapa kommunikoida on hyvä, muttei maailman mukaansatempaavin. Jos katson kaikkein mielenkiintoisimpia, vangitsevimpia ja mukaansatempaavimpia tuntemiani keskustelijoita, huomaan, että he eivät ole keskustelijoina sieltä turvallisimmasta päästä. He eivät välttele epätavallisia, hävyttömiä, rohkeita tai kiellettyjä aiheita. He eivät toki myöskään elostele ja herkuttele näillä aiheilla mauttomasti, vaan käyttävät niitä juuri oikeissa paikoissa. Ja tämän tuloksena heidän kanssaan keskustelu on kuin aivan eri maailmasta. Se on kiinnostavaa, häkellyttävää, upeaa. Vaikka tykkäänkin kovasti ihan kaikenlaisista keskusteluista, tällaisten ihmisten kanssa keskustelemisessa on se jokin lisämauste, joka monesta muusta yhteydestä uupuu.

Haluaisitko sinä olla kommunikoijana ja keskustelijana keskivertoa jännempi ja taitavampi? Jos kyllä, ota riskejä. Puhu oudommista, rohkeammista, epämääräisemmistä, hävyttömämmistä aiheista. Tulet mokaamaan, tulet mokaamaan välillä niin hemmetisti. Ja sellainen tuntuu ikävältä. Mutta hei, no pain, no gain. Työ ja palkinto. Pätee tässä, pätee monessa muussakin asiassa.

Anna mahdollisuus, saatat tykätä siitä, mitä tulet löytämään.

Rakkaudella,

Jevgeni

PS. Eroon ujoudesta -kirjassani on paljon tiukkaa sisältöä myös keskustelutaitojen kehittämiseen liittyen, check it out :)

PPS. Jos kaipaat henkilökohtaisempaa opastusta itsevarmuuden lisäämiseen ja tykkäisit opiskella sitä yhdessä muiden kanssa, tutustu seuraavaan Itsevarma Minä -kurssin toteutukseen ja tule mukaan!

(Visited 917 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment