Inspiroivat mulkut

inspiroivat mulkut

Olen viimeaikoina miettinyt voimakkaita ja mielipiteitä jakavia hahmoja. Tiedättehän, niitä tyyppejä, jotka näkyvät, kuuluvat ja herättävät hyvin vahvoja tunteita – suuntaan tai toiseen. Toisten mielestä kyse on inspiroivista esikuvista, jotka loistavat ympärilleen valoa kuin kirkkaimmat tähdet. Toiset taas näkevät heissä itsekeskeisiä, egoistisia mulkkuja, jotka nauttivat valokeilassa kylpemisestä ja muiden polkemisesta. Suomalaisittain tuttuja ajankohtaisia esimerkkejä voisivat olla vaikkapa Jari Sarasvuo tai räppäri Cheek. Toiset vihaavat tai “eivät ymmärrä” heitä, toiset taas rakastavat.

Henkilökohtaisesti kuulun siihen porukkaan, joka ihailee heidän kaltaisiaan ihmisiä. Olen jo vilaukselta ehtinyt näkemään sen, kuinka äärimmäisen vaikeaa menestyminen on, joten ne tyypit, jotka siinä ovat onnistuneet, ansaitsevat mielestäni tunnustusta.

Tunnustus ei tarkoita sitä, että arvostaisin heidän mahdollisia huonoja puoliaan. Ihailen heidän kykyään onnistua, en välttämättä heidän koko olemustaan ihmisinä. Huonoja puolia näyttää löytyvän vähän jokaisesta, niin meistä peruspulliaisista kuin Cheekin tai Sarasvuon kaltaisista voimahahmoista. Ja koska huonoja puolia löytyy kaikista, on minun helppo antaa anteeksi niin Mattimeikäläisen kuin Mattimenestyjänkin huonot puolet.

Kielteisiä puolia näissä voimahahmoissa tuntuu muuten olevan jopa vähemmän kuin keskivertopulliaisissa. Arvaisin sen johtuvan siitä, että valokeilassa aikaa viettävät tyypit yksinkertaisesti joutuvat hiomaan ne pois, sillä kritiikki näitä ikäviä puolia kohtaan on valtavaa. Sen sijaan keskivertopulliainen saa läpi elämänsä olla “oma aito itsensä” kaikkineen mulkkuominaisuuksineen.

Yksi muutosvalmentajan työn innostavimpia puolia on se, että pääsen kuulemaan ja näkemään toisinaan näitä inspiroivia mulkkuja. Kun tätä tapahtuu, yllätyn hieman joka kerta: Kyse on lopulta aika tavallisista ihmisistä vahvoineen ja heikkoineen puolineen. Se, että he ovat onnistuneet jossain äärimmäisen vaikeassa ja epätodennäköisessä ei lopulta riitä muuttamaan heitä “sen kummemmiksi” tyypeiksi muualla kuin ihmisten mielissä.

Tahtoisin nähdä maailman, jossa tunnustusta annettaisiin sitä ansaitseville. Mutta vielä kovemmin haluaisin nähdä maailman jossa jokainen meistä auttaisi muita kasvamaan ja kehittymään ihmisinä. Kannustaminen, innostaminen, auttaminen ja neuvominen ovat sanoja joita tulee mieleeni. Sen sijaan toisten demonisoiminen, haukkuminen ja vihaaminen ovat juttuja, joiden näkeminen tai joihin itse sortuminen (kyllä, myös minä) lähinnä hävettää.

Mitä jos oppisimme elämään sovussa kaikenlaisten inspiroivien mulkkujen kanssa ja nykyisen vihansekaisen väheksymisen sijaan yritettäisiin nähdä, mitä voimme oppia heidän hyvistä puolistaan?

(Visited 301 times, 1 visits today)

5 Comments

  • Ansku

    Reply Reply 26.09.2013

    Kiva blogi!

  • Noora Korppi

    Reply Reply 26.09.2013

    Hyvin samankaltaisia ajatuksia olen itsekin viime aikoina pyöritellyt. Tosi hyvä huomio on tuo, että vaikka jotakuta menestynyttä mulkkua ihailisikin, sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että ihailu ulottuu myös niihin ikävämpiin piirteisiin. Vihaajaleirissä tuntuu puolestaan olevan tapana unohtaa kaikki idolin hyvät ominaisuudet ja keskittyä vain niihin ärsyttäviin.

    Sen näkee minkä haluaa. Joskus voisi olla ihan hyvä idea antaa jollekin ärsyttävällekin tyypille mahdollisuus ja tutkiskella, mitä hältä voisi oppia.

    Tokavika kappale oli ihan silkkaa rakkautta. <3

  • Mia

    Reply Reply 26.09.2013

    Naulan kantaan sanottu/kirjoitettu :) Olen miettinyt samoja asioita. Erityisesti meillä Suomessa ei voida arvostaa erilaisia ihmisiä ja heidän saavutuksiaan, jos he eivät ole kaikessa täydellisiä ja oman ajatusmaailmamme mukaisia. Täydellisiä ihmisiä ei ole eikä tule, mutta aikaansaavia, innostuneita, sitkeitä, taitavia ja rohkeita ihmisiä onneksi on :) Annetaan arvo erilaisille ihmisille ja heidän tekemisilleen – muuten elämä on tylsää. Arvostelun, väheksynnän, suvaitsemattomuuden ja ”normaalin” kaipuun takana on aina ihmisen oma riittämättömyys – ei arvostelun kohteena olevan kyvyt. Meillä jokaisella on oma uniikki ajattelumalli ja kokemusmaailma – pidetään sitä rikkautena. Jakamalla saa ja antamalla hyvää palautetta maailmasta tulee mukavampi paikka, meille taviksillekin :)

  • Mirkka

    Reply Reply 06.10.2013

    Ajattelen niin, että kun rakastaa itseään riittävästi (aitoa itseä, myös negatiivisine tunteineen) on helpompi arvostaa muita. Kun hyväksyy itsensä tulee siinä samalla hyväksyneeksi muut ihmiset. Ja kun näin ei ole, on helppo tehdä jakoa hyvien ja huonojen/ oikein ja väärin ajattelevien kesken. Lisäksi tällaisen ”me” vastaan ”ne” ajattelun näkee ihan aivokuvissa asti, jonka myötä on helppo ymmärtää miten tavallaan pakataan se oma inhokki epäinhimilliseen muottiin, jotta mulkuksi haukkuminen sitten helpottuu ilman sen kummempaa morkkista omasta käytöksestä.

Leave A Response

* Denotes Required Field