Itseinho on huono tapa motivoida itseään

itseinho on huono tapa motivoida itseään

Joskus näkee ihmisten motivoivan itseään itseinhon ja syyttelyn voimalla. Esimerkiksi ylipainoinen ihminen voi ajatella olevansa “iljettävä läski” ja motivoida tällä tavoin itseänsä kuntoilemaan. Vastaavasti joku voimailuharrastustaan juuri aloitteleva voi motivoida itseään ajattelemalla olevansa “turha ja heikko ruipelo” ja saada tästä ajatuksesta voimaa treenata lisää.

Joidenkin kohdalla se toimii, vieläpä loistavasti.  Useimmiten itseinho ja syyllistäminen on kuitenkin erittäin huon0 tapa motivoida itseään ja saada tuloksia.

Tähän on useampikin syy:

Ensinnäkin tämänkaltainen ajattelu on äärimmäisen epäinnostavaa. Kumpi kuulostaa sinusta motivoivammalta: “Haluan olla tyyppi, joka on upeassa kunnossa, energinen, hyvännäköinen ja täynnä elinvoimaa” vai “haluan olla tyyppi joka ei ole iljettävä läski”?

Toiseksi. Uskomalla siihen, että olet “iljettävä läski” tai “heikko ruipelo” vahvistat mielikuvaasi siitä, että olet iljettävä läski tai heikko ruipelo. Tämä taas nostaa todennäköisyyksiä toimia mielikuvien mukaisesti. Miten toimii iljettävä läski tai heikko ruipelo? Syö roskaruokaa ja makaa kotisohvalla, eikä ainakaan kuntoile tai syö terveellisesti.

Kolmanneksi. Tieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että itseään syyllistävät ja itseinholla motivoivat ihmiset paitsi sortuvat helpommin, myös jatkavat tavoitteidensa eteen työskentelyä pienten epäonnistumisten jälkeen muita harvemmin (Carol Dweck: Mindset: The New Psychology of Success).

Ja neljänneksi suurin ja ratkaisevin syy:

Tarve syytellä itseään iljettäväksi läskiksi tai turhaksi ruipeloksi on varma merkki siitä, että ihminen oleskelee alhaisessa mielentilassa (joka voi johtua useastakin asiasta, mutta yleisiä ovat esimerkiksi synkkien ajatusten kelailu, alhainen verensokeri tai väsymys). Alhaisessa mielentilassa ihmisen aivot eivät kykene toimimaan täysillä ja vähentävät ensimmäiseksi etuotsalohkon toimintaa, mikä näkyy alentuneena itsekurina ja arviointikykynä.

Toisin sanoen emme kykene silloin arvioimaan väitteemme (“olen iljettävä läski”) paikkaansa pitävyyttä ihan täysillä vaan otamme sen todempana kuin se on. Ja koska itsekurimme on myös alentunut, on paljon epätodennäköisempää että alamme tekemään mitään itsekuria vaativaa (vaikkapa kuntoilu, jos ja kun kuntoilusta ei pidä) ja todennäköisempää että sorrumme johonkin, jota yritämme itsekurin voimalla vältellä (esimerkiksi epäterveellinen tai ylimääräinen ruoka).

Kun fiilis on huono, tuntee usein tarvetta hyökätä itseään kohti, syytellä ja inhota. Tämä kuitenkin usein johtaa vain entistä huonompaan fiilikseen (vai onko jonkun mielestä kivaa olla “iljettävä läski”?) ja entistäkin kapeampaan ajatteluun ja huonompaan itsekuriin. Toisin sanoen teemme itsellemme vain lisävahinkoa itseämme syyttelemällä.

Kysy rehellisesti itseltäsi:

“Tarvitsenko todellakin itseni syyllistämistä ja itseinhoa lähteäkseni kuntoilemaan? Enkö muka voi kuntoilla siksi, että se on kivaa, innostavaa, kehittävää ja saa minulle aikaan paremman olon?”

Itseinho ei ole eikä saa olla mikään käynnistävä voima, sillä se voima ei kanna. Sen sijaan aito innostus, mielenkiinto ja halu olla terve ovat aidosti toimivia ja tavoitteeseen varmasti vieviä voimavaroja.

Rakastakaa itseänne niin onnistutte todennäköisemmin!

itseinho2 (2)

(Visited 814 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment