Itsevarmuus: 3 ajatusta esiintyjänä kehittymisestä

esiintyjänä kehittyminen

Hei! Viimeiset pari viikkoa ovat olleet epätavallisen nopeatahtisia, joten en ole ehtinyt kirjoittaa uutta blogikirjoitusta, pahoittelut siitä. Jotta jotain tulisi kuitenkin julkaistua, julkaisen tällä kertaa lyhytblogina muutaman esiintymisvinkin, jotka olen laittanut aikoinaan vastauksena aiheeseen liittyvään sähköpostiin. Vaikka puhun pääasiassa esiintymisestä, nämä liittyvät yhtälailla myös sosiaalisten taitojen harjoitteluun muissakin, kuin esiintymistilanteissa. Mukavia lukuhetkiä!

Itsevarmuus: 3 ajatusta esiintyjänä kehittymisestä

1. Taidot ja itsevarmuus kehittyvät hitaasti, mutta varmasti

Kehitystä tulee väkisinkin tapahtumaan, kun harjoittelet, mutta se ei tule aina olemaan kovin kivaa. Se pitää yrittää hyväksyä. Monesti itselläni oli tapauksia, joissa pakotin itseni vaikkapa avaamaan suuni porukassa ollessani, esiintymään esimerkiksi karaokebaarissa tai puhumaan uudelle ihmiselle illanistujaisissa, mutta syystä tai toisesta suoritus meni omasta mielestäni huonosti. Ehkä sanoin jotain väärää, ehkä jäädyin hieman, ehkä jotain muuta. Jälkeenpäin oli hieman huono fiilis. ”Eipä olisi varmaan pitänyt edes yrittää”. Mutta kun tällaista harjoittelua kuitenkin jatkoi vuodesta toiseen, niin taidot kyllä kehittyivät. Vaikka kipeää usein tekikin. Usein kannattaa jatkaa treeniä, vaikka se ei joka hetkenä tunnukaan hyvältä.

2. Parempien esiintyjien edessä häpeäminen ei ole tarpeen

Ei pidä ajatella, että olisi esiintyjänä jotenkin muita huonompi tai ”alemmalla tasolla”. Itselläni oli usein monessa tilanteessa sellanen fiilis, että olen ainoa ”tämmönen outo friikki joka ei uskalla puhua ihmisille”. Ajattelin, että kaikki muut ovat puhumisessa ja esiintymisessä luonnostaan todella taitavia. Kuitenkin nyt jälkeenpäin olen tajunnut, et puhuminen ja esiintyminen on aihealue, joka jännittää jollain tavoin lähes kaikkia. Monet vain saavat pidettyä jännityksensä ”pinnan alla”, eivätkä anna sen näkyä.

Yllättävän monella esiintyjällä on myös monenlaista ahdistuneisuus- ja masennustaustaa, sekä vastaavia haasteita. Siinäkään ei ollut kovin yksin, vaikka aikoinaan siten itse ajattelikin. Eli yllättävän usein olemme esiintyjinä muiden kanssa ”samalla viivalla”, vaikka siltä ei itsestään tunnukaan. Usein sitä vertaa itseään niihin kaikkein parhaisiin ja taitavimpiin henkilöihin, minkä seurauksena sitten tuntee itsensä huonoksi.

3. Kuinka uskaltautua mukaan esiintymiskurssille?

Usein erilaiset esiintymiskurssit tuntuvat etukäteen todella kurjilta ja vaikeilta. Ja vaikeita ne voivat toki ollakin. Harvoin ne ovat kuitenkaan käytännössä ihan NIIN vaikeita, kuin mitä oma mielemme etukäteen maalailee. Usein kursseilla myös syntyy hyvä yhteishenki osallistujien kesken, sillä yhteiset haasteet lähentävät. Erityisesti esiintyminen on aihe, joka tuntuu vaikealta jopa sitä ammatikseen tekevien mielestä. Siksi voi yleensä luottaa siihen, että myös muut osallistujat jännittävät kurssin lähestymistä. Se ei toki hirveästi yleensä lohduta, että muillakin on huono meininki, mutta se on kuitenkin hyödyllistä muistaa siksi, että sillä voi hieman vähentää omia paineitaan ja ”kielteistä erityisyyden tunnetta”. Todella moni ammattiesiintyjäkin on esiintymispelkoinen. Esiintymispelko ei siis ole asia, josta tarvitsisi välttämättä edes päästä eroon.

Tsemppiä kaikille esiintymistä ja sosiaalista itsevarmuutta harjoitteleville :)!

Rakkaudella,

Jevgeni

PS. Mikäli aihe koskettaa, voit halutessasi tutustua myös Eroon ujoudesta -kirjaan tai Itsevarmuus: Eroon sosiaalisesta jännittämisestä -verkkokurssiin. Ne olen luonut omien vastaavien kokemuksieni pohjalta.

(Visited 1 times, 1 visits today)

Leave A Response

* Denotes Required Field