Jevgenin vuosi 2016 ja tavoitteet vuodelle 2017

2016 lapikaynti 2017 tavoitteet

2016 tuli hitaasti hiipien ja lähtee hieman epämääräisellä ryminällä. Tai sellainen fiilis tässä vuoden viimeisenä päivänä tätä kirjoittaessa on tästä kaikesta jäänyt. Vuosi oli ihan myönteinen ja hieman totuttua tasaisempi. Se sisälsi jonkin verran ikäviä kokemuksia, mutta pääasiassa tulee se jäämään mieleen oikein hyvänä vuotena. Tässä tekstissä tulen

  1. käymään läpi kokemuksiani ja fiiliksiäni menneestä vuodesta,
  2. tarkastelemaan onnistumisia ja epäonnistumisia,
  3. katsomaan läpi vuosi sitten asettamissani tavotteissa onnistumisen ja
  4. asettamaan tavoitteita ensi vuodeksi.

Teksti käsittelee lähinnä omaa elämääni, mutta olen pyrkinyt kirjoittamaan sen niin, että lukijakin voi kokea sen hyödylliseksi.

Edellisvuosien tekstit löytyvät tästä:

Miksi vuosikatsaus?

Mitä hyötyä vuosikatsauksesta on?

  • Vuosikatsaus ”kokoaa vuoden” eli ohjaa ajattelemaan sitä, mitä kaikkea vuoden aikana onkaan ehtinyt tapahtua. Mikä kaikki on mennyt hyvin ja mikä kaikki huonosti? Mitä olet oppinut tästä kaikesta?
  • Vuosikatsaus ohjaa reflektoimaan asioita jälkiviisaasti. Tapahtumahetkellä on usein vaikea katsoa ja käsittää tapahtuvia asioita kirkkaasti. Jälkeenpäin vuoden tapahtumat on helpompaa nähdä ”välimatkan päästä” ja arvioida niitä kypsästi ja järkevästi. Jälkeenpäin asioiden syy- ja seuraussuhteet näkyvät myös selkeämmin, mikä auttaa asioiden “oikeille paikoilleen” asettamisessa.
  • Menneen läpikäyminen ja tulevan ajattelu muistuttaa siitä, mikä omassa elämässä tuntuu tärkeältä ja mikä vähemmän tärkeältä. Se auttaa tekemään suunnitelmia ja asettamaan tavoitteita sekä korjaamaan suuntaa, mikäli huomaat jossain vaiheessa harhautuneesi oikeana pitämältäsi polulta.

Seuraavaksi teen katsauksen vuoteeni 2016 ja läpikäyn seuraavat asiat:

  1. Tarina: Vuoden 2016 kuulumisia ja tapahtumia
  2. Edellisvuonna asettamani tavoitteet ja niissä onnistuminen
  3. Ajatuksiani ja tavoitteita vuodelle 2017

Luvassa on pitkä teksti, jonka kirjoitan ehkä pääasiassa itsereflektion vuoksi, mutta mikäli sen luet, toivottavasti saat siitä jotain ajatuksia myös itsellesi :) <3

Tarina: Vuoden 2016 kuulumisia ja tapahtumia

Vuosi 2016 alkoi hieman rankahkoissa merkeissä. Edellinen vuosi 2015 oli ollut minulle hyvin intensiivinen ja sisälsi paljon sekä upeita että todella epämiellyttäviäkin kokemuksia. Vuosi oli vilahtanut ohi oikeastaan niin nopeasti, etten missään vaiheessa ollu ehtinyt varsinaisesti tietoisesti pysähtymään ja hakemaan elämääni sellaista tasapainon tunnetta.

Pääasiassa kuitenkin koin, että kaikki eteni mallikkaasti erilaisista arjen haasteista huolimatta: olin vihdoin valmistunut koulusta ja käymässä päätoimisen yrittäjyyden kimppuun. Oli parisuhde ja ihana tyttöystävä. Oli kiva asuinpaikka, mielekästä tekemistä ja mitä sitä ihminen nyt kaipaakaan.

Kunnes sitten ei enää ollutkaan. Kuten usein tapahtuu, moni hankala asia alkoi olemaan hankala lähes samanaikaisesti:

Alkuvuosi oli taloudellisesti aika rankka. Sain pidettyä hommat kasassa, mutta jouduin varastamaan itseltäni ja käyttämään elämiseen aiemmin sijoitusrahastoihin laittamiani rahoja. Jokainen sijoittamista harrastanut tietää, kuinka huono päätös se sijoituksien kannalta on. Hengissä kuitenkin pysyttiin ja myöhemmin raha-asiat alkoivatkin rullaamaan.

Sitten tuli muutto, kun edellinen vuokrasoppari loppui. Muutin kyllä tosi kivaan paikkaan ja tosi kivaan asuntoon, mutta asuinpaikan muutos on aina henkisesti rankka. Olen kyllä tottunut muuttamaan usein (viimeisen 3 vuoden aikana 12 kertaa!), mutta henkiseen muutokseen on silti vaikea tottua. Uusi ympäristö kuluttaa aina tavalla tai toisella.

Sitten ei enää ollutkaan parisuhdetta ja ihanaa tyttöystävää. Jotenkin jälleen kerran (kuten eräässä aiemmassakin suhteessani…) olin tilanteessa, jossa luulin kaiken olevan hyvin, vaikka ei ilmeisesti ollutkaan. Olen varmaan sellainen naiivi ja hyväuskoinen tyyppi, joka luottaa aivan liikaa siihen, että asiat sujuvat kannaltani niin hyvin, ettei varoitusmerkkejä tarvitse tarkkaila ja lukea. No, eivät sujuneet, tuli tauko ja ero. Ihan ystävyydessä ja yhteisymmärryksessä kai, mutta kuitenkin.

Eroaminen on joka kerta aivan perseestä, mutta useamman kerran sen kokeneena siihen liittyvät fiilikset eivät enää onneksi yllätä. Tulee ikävää ja pahaa mieltä, tulee katumusta ja syyllisyydentunnetta, tulee itsensä kyseenalaistamista ja muuta. Mutta sitten siitä lopulta selviää. En tällä kertaa mitenkään aktiivisesti käsitellyt eroani, en puhunut sitä auki ystävieni kanssa, en puhunut ammattilaisille (toisin kuin yleensä. Mielenterveysalalla työskentelyn hyviä puolia on se, että puolet kavereista ovat jonkin sortin ammattilaisia!) enkä muutenkaan aktiivisesti “työstänyt” eroa. Annoin fiilisten vain tulla ja mennä ja tyydyin kestämään ne. Kuukausia ja kuukausia siihen meni, mutta nyt vuoden viimeisenä päivänä alkaa olemaan ihan tasaiset fiilikset. Oli hyvä parisuhde ja olen iloinen, että se tuli koettua.

Yhdestä, ehkä vähän yllättävästäkin asiasta tunnen eron käsittelyyn liittyen ylpeyttä ja onnistumisen fiilistä. Perinteisesti sinkuksi jääminen on käynnistänyt itselläni sellaisen “ahaa, nyt olen sinkku eli nyt vedetään täysillä”-elämänvaiheen. Käytännössä se tarkoittaa kohdallani paljon vapaata seksiä ja yleisesti hävytöntä ja holtitonta elämää. Kivaahan sellainen on, mutta ei se lopulta mikään hoitokeino mihinkään ole. Koska nyt tavallaan tiesin sen, onnistuin pitämään itseni lähes täysin ruodussa. Pikemminkin elin verrattain tylsää ja kurinalaista elämää koko loppuvuoden. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen tavallaan ihan ylpeä siitä.

Yksi vuoden mielenkiintoisista kokemuksista liittyi siihen, että elin nelisen kuukautta eräässä kommuuniasunnossa, jossa oli myös pieni taaperoikäinen lapsi. En ole koskaan ennen elänyt lapsitaloudessa, joten lapsiarjen näkeminen ja siitä oppiminen on ollut todella kasvattava prosessi. Pakko sanoa, että kunnioitan kyllä ihan kympillä pikkulasten vanhempia, sen verran rankkaa hommaa se vaikuttaa olevan!

Pääasiassa vuosi on ollut hyvin kurinalainen ja työntäytteinen. Olen pitänyt lomaa joulukuussa muutaman päivän ja kaikki vuoden muut päivät tehnyt töitä. Sinänsä en edes koe nauttivani työnteosta, mutta ilmeisesti salaa kuitenkin nautin, kun kerta itseäni sen ääreen jatkuvasti ajan. Outo ristiriita.

15239226_10211562673761620_943298709_nMutta tuloksia kyllä tulee, kun duunia malttaa tehdä. Olen pikkuhiljaa vakinnuttanut toistaiseksi lapsenkengissä olevaa asemaani suomalaisena ammattipuhujana. Ei minua vielä kovin moni tunne tai tiedä, mutta oikeaan suuntaan mennään. Yhteensä esiinnyin vuoden 2016 aikana 57 kertaa, joista puhekeikkoja oli valtaosa ja seassa muutama lauluesiintyminen kuoroni kanssa. yli 50 esiintymistä (kestoltaan 0,5 – 5h) antaa kyllä sen määrän itsevarmuutta, että puhuminen minua tuskin jännittää enää ikinä ihan hirveästi.

Myös oma tyylini puhujana on alkanut nouemaan selkeästä esiin. Parasta sen huomaamisessa on ollut se, että uskallan liittää tyyliini muutamia asioita, joihin harva muu suomalainen puhuja tuntuu uskaltautuvan. Se on lisännyt esityksiini paljon jännitystä ja tunnetta ja tehnyt niistä huomattavasti muistiinpainuvampia, kuin esityksistä keskimäärin. Olen saanut valtavasti hyvää palautetta, mistä olen huippukiitollinen. Se motivoi kehittämään tätä puolta jatkossakin!

Muutoinkin käytin paljon aikaa ammattitaidon kehittämiseen: videotuotantoon, kirjoittamiseen, uusien aiheiden opiskeluun, ihmistaiojen kehittämiseen ja muuhun. On mielenkiintoista, miten sitä joka vuosi ajattelee olevansa kova jätkä, kunnes vuotta myöhemmin tajuaa olleensa kaikkea muuta. Ja sama toistuu joka vuosi. Ensi vuonna sitten uudestaan ;D!

Kaikenkaikkiaan pidän vuotta onnistuneena, vaikkakin vähän tasaisena. Tasaisuudesta saattaisi toki moni muu olla eri mieltä, mutta itse olen tottunut sen verran vaihtelevaan meininkiin, että kaikki muu tuntuu jopa vähän “tylsältä”. Ei suinkaan huonolla tavalla tylsältä, mutta tylsältä kuitenkin. En kuitenkaan tekisi välttämättä kovinkaan monia asioita eri tavoin. Tylsä elämä on ihan okei, en valita.

Entä muuttaisinko mitään tältä vuodelta?

Ainakin olisi ollut kivaa, jos elämässä olisi ollut enemmän läheisiä, intiimejä ihmissuhteita tämän vuoden aikana, mutta ehkä laajassa mielessä on ihan hyvä, että otin niistä vähän taukoa ja keskityin kehittämään itsestäni parempaa tyyppiä muilla tavoin. Uskon että pitkällä aikavälillä se antaa enemmän niin itselleni, kuin muillekin.

Muutamia businekseen liittyviä valintoja tekisin myös toisin, mutta kuten usein sanotaan, epäonnistumiset opettavat onnistumisia enemmän. Eli eipä tässä kyllä mitään oikein osaa katua.

13934709_10210524008835646_8052709061013181207_nOlen myös panostanut tänä vuonna paljon kaikenlaisten inhimillisyys- ja kiltteystaitojen oppimiseen. Jotenkin heräsin siihen, miten ikäviä ja hankalia ihmiset keskimäärin ovat toisilleen, enkä ole kyllä mikään poikkeus. Koska kuitenkin haluaisin olla hyvä tyyppi, niin olen halukas näkemään paljon vaivaa juuri kaikenlaisen inhimillisyysajattelun kehittämisen saralla. Aika pitkälle olen vuoden aikana tullutkin, mutta olen varma, että tässä on vielä paljon löydettävää <3 !

Kaikenkaikkiaan ollut kuitenkin ihan kiva vuosi, ei varsinaisesti valittamista! Isoja huippuhetkiä on ollut todella vähän jos ollenkaan, mutta se on kai ihan okei, ei aina tarvitse olla niin isoa ja hohdokasta. Ensi vuosi tulee todennäköisesti tarjoamaan näitä huippuhetkiä senkin edestä (mistä ehkä lisää tulevaisuudessa…), joten olen ihan tyytyväinen tähän :)

Vuoden 2016 tavoitteissa onnistuminen

Vuoden 2015 lopussa asetin itselleni seuraavat tavoitteet:

“Yrittäjyys isolla Yyllä”

Halusin viedä yrittäjä uraani eteenpäin, mihin arvelin olevan hyvät mahdollisuudet, sillä minun ja yrittäjyyden välillä ei ollut enää mitään: ei kouluja, ei muita työpaikkoja, ei mitään. Lisämotivaatiota hain lupaamalla mastermind-ryhmäni jäsenille seuraavaa:

“Jos enää ikinä menen palkkaduuniin, maksan jokaiselle ryhmän jäsenelle yhden kuukausipalkan verran rahaa”.

Käytännössä siis estin itseltäni palkkatöihin menemisen ja sitä kautta “helpon reitin” valitsemisen elämässä. Yrittäjyys on haastavaa, mutta jollain sairaalla tavalla nautin haasteista.

Tämän vuoden yrittäjyydessä onnistumisen edellytyksiksi nimesin vuosi sitten erityisesti seuraavan teeman:

“Myönteisen röyhkeyden” opettelu: Kyky seistä oman osaamisensa takana, uskallus tuoda osaamistaan esiin ja uskallus hakeutua tilanteisiin, joiden onnistumisesta ei ole kovin varma.

No, kuinka onnistuin?

Arvioisin, että hyvin. Kehtaan tuoda itseäni paljon rohkeammin esiin kuin vuosi sitten, uskallan kehua osaamistani avoimesti, uskallan tiukoissa tilanteissa pitää puoleni ja uskallan tarjota osaamistani myös muille. Tämä kaikki on helpottanut yrittäjyydessä onnistumista. Jos kukaan ei tiedä kuka olet ja mitä osaat, ei kukaan myöskään osta sinulta mitään ja pöytäsi on silloin aika leivätön. Se ei ole kivaa.

15032743_10211402225710519_2659334252927919618_n

Videobloggaamisen opettelu ja aloittaminen

Videosisältöjen tekeminen on nykypäivän ja tulevaisuuden supertaito, sillä kirjoitetun tekstin merkitys vähenee jatkuvasti. Siksi oli korkea aika aloittaa hyppy videoiden maailmaan. Olin miettinyt tätä jo vuodesta 2013, mutten ollut saanut kerättyä rohkeutta ammattimaisen videoesiintymisen aloittamiseen. Vaikka olen viime vuosina pitänytkin paljon puheita ja esiintynyt paljon erilaisissa tilanteissa, tuntui videolla esiintyminen moninkertaisesti live-esiintymisiä pelottavammalta.

Kuinka onnistuin?

Ihan hyvin! Heti ensitöikseni tein helmi-maaliskuussa videopohjaisen Työnhaun verkkokurssin ja julkaisin sen myyntiin. Huhtikuussa aloitin Youtube-kanavani luomisen ja nyt sieltä löytyykin jo yli 70 videota. Taso ei ole vielä kovin kummoinen ja opittavaa on valtavasti, mutta julkaisen vähintään videon viikossa, joten taso tulee kokemuksen myötä nousemaan jatkuvasti.

Videoilla esiintyminen on oudolla tavalla moninkertaisesti kuumottavampaa kuin isonkaan liveyleisön edessä oleminen. Ajan myötä tämä pelko on kuitenkin vähentynyt tuntuvasti ja vähenee edelleen, joten on mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea vielä oppiikaan tekemään :)

Suunnitellumpi ja rennompi tapa tehdä töitä

Olen aina kärsinyt sellaisesta “kaaoksen tunteesta” työntekooni liittyen, sillä tekemistä on aina niin paljon, että siitä ikään kuin “hätääntyy” helposti sen määrästä. “Apua apua miten mä ehdin, kamala kiire, ai niin tämäkin vielä, voi ei mitä jos mä unohdan jotain, ääh tätä elämää.” Tätä fiilistä lähdin taklaamaan tänä vuonna.

Onnistuinko? Pääasiassa joo! Kesäkuussa aloin suunnittelemaan työviikot ja päivieni sisällöt etukäteen ja huhhuh, että se on toiminut hyvin. Kaooksen tuntu on vähentynyt huimasti. Olen jatkanut tätä nyt puoli vuotta, enkä aio lopettaa, sillä kyseessä näyttää olevan mitä mainioin työkalu.

Hyvinvoinnin lisääminen

Tiedäthän, se tavallinen: vähemmän istumista, enemmän liikkumista, vähemmän huonoa ruokaa ja niinedelleen. Perustavoite, jonka asettelee itselleen joka vuosi ja joka on aina yhtä vaikeasti toteutettavissa.

Tänä vuonna tuli kuitenkin liikuttua hyvään suuntaan: loin itselleni kokkausrutiinin, opettelin tekemään muutamia terveellisiä ja edullisia aterioita, aloin tekemään ruokaa heti monen päivän tarpeisiin ja aloin luomaan itselleni eväsrutiinia. Ennen meni paljon rahaa turhaan siihen, että liikkellä ollessa tuli osteltua kaikenlaisia valmisvälipaloja, joista varsinkin terveellisemmät ovat usein aika hintavia. Kun tekee omat hyvät eväät mukaan, säästää kuukaudessa parhaillaan lähes parisataa euroa.

Liikuntarutiini meinasi lipsua alkusyksystä ja onnistuin kasvattamaan itselleni minivatsan :S! En kuitenkaan oikein tykännyt siitä, joten siitä olen nyt hankkiutumassa eroon, se onneksi näyttää onnistuvan. Kehollisesti on nyt parempi olo kuin aikoihin, joten hyvällä mielellä seuraavaan vuoteen.

Ajatuksia ja tavoitteita vuodelle 2017

Mitäs huomisesta eteenpäin? Mitä salaperäinen 2017 tuo tullessaan?

Pääasiassa se on hämärän peitossa myös minulle, mutta muutamia asioita osaan nimetä.

Seuraava kirja. En kirjoittanut kirjaa vuonna 2016 ja hinku kirjoittamaan on ollut todella kova jo puolisen vuotta. Puoli vuotta sitten annoin itselleni lupauksen, että tammikuussa saan viimein käydä käsiksi tähän projektiin. En vielä paljasta aihetta, mutta uskallan luvata, että tulossa on jotain, mitä suomalaisissa terapia- ja self-helppikuvioissa ei olla vielä nähty ja jossa tilastojen mukaan yli yhdellä kolmesta suomalaisista on suuria haasteita… En malta odottaa!

Videoblogin kehittäminen. Tänä menneenä vuotena koen lähinnä kevyesti testailleeni videobloggaamista. Aihe on laaja ja yllättävän vaikea, mutta alan pikkuhiljaa hahmottaa sitä sen verran, että haluan viedä sitä ammattimaisempaan suuntaan. Eli luvassa on pikkuhiljaa hienompia videoita osuvimmilla aiheilla ja paremmalla ulosannilla.

Kiltteys ja inhimillisyys. Vuonna 2016 kiinnitin paljon huomiota sellaisen inhimillisen kiltteyden opettelemiseen. Vietin paljon aikaa kaikenlaisissa maailmanparantaja- ja hippipiireissä ja tapasin valtavan määrän tyyppejä, jotka ovat ihan hämmästyttävän kilttejä. Se on minusta hyvin viehättävää ja pyrin kehittämään myös itseäni samaan suuntaan. Sillä on jo nyt ollut valtavan hyviä vaikutuksia ihmissuhteisiini ja oletan, että tulevaisuudessa tämä tulee vain korostumaan.

Inhimillinen itseilmaisu. Hyvin haastava taito on sellainen kyky viestiä omista tunteista ja ajatuksista avoimesti. Itselläni sen tiellä on sellainen “järkevä skeptisyys”, jota tunnen useita asioita kohtaan. Joskus on tullut opittua, että älykäs ihminen ei ole sellainen “jeejee ihanaa jee sydämiä aurinkoa valoa jee”-fiilistelijä ja heittäytyjä, vaan harkitsevainen ja varautunut pohdiskelija. Enää en kuitenkaan ole aivan varma tästä. Olen tänä vuonna tutustunut moniin fiilistelijätyyppeihin (tiedäthän, se porukka, joka kommentoi kaikki facebook-statukset täyteen sydämenkuvia ja ylilyötyä elämänfiilistelyä) ja alkaa vaikuttamaan siltä, että heidänkaltaisillaan on usein paljon parempi meininki kuin kyynisillä ja varovaisilla pohdiskelijoilla. Siksi pyrinkin omaksumaan itse lisää tätä fiilistelijäpuolta ja rajoittamaan omaa sisäistä kyynikkoani. Jee <3 !

Yhteisön pyörittäminen. Perustimme eeppisen hippikommuunimme henkisen perillisen aivan äskettäin. Koska kokemusta ja rohkeutta on tullut lisää, asiat täytyy tietysti tehdä isommin ja rohkeammin kuin kolme vuotta sitten. Olen edellisen kommuunin loppumisen jälkeen kokeillut mitä erilaisimpia asumisratkaisuja, mutta tullut lopulta jälleen lopputulokseen, että kyllä se kommuuniasuminen vaan on se eniten ihmistä kehittävä ja haastava juttu. Nyt olen yksi yhteisön perustajista, mikä tuo mukanaan tietyt haasteet ja vastuut. On mielenkiintoista nähdä, kuinka niistä selvitään :)

Millainen sinun vuotesi on ollut? Entä mitä odotat seuraavalta vuodelta? :)

Rakkaudella,

Jevgeni

uusivuosi_2017

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia

vuosikatsaus 2023

Kuulumisiani vuodelta 2023

Hei! Olen vuodesta 2011 lähtien kirjoittanut pienen katsauksen kuluneesta vuodestani. Nyt on vuorossa katsaus vuodesta 2023. Kirjoitan näitä muistoksi itseäni varten, mutta mikäli luet tätä, toivottavasti

Lue lisää »