Jevgenin vuosi 2018 ja tavoitteet vuodelle 2019

jevgenin vuosi 2018

Hei! Olen vuodesta 2011 lähtien kirjoittanut katsauksen menneestä vuodestani. Tämä on katsaus vuodesta 2018. Kirjoitan näitä pääasiassa itsereflektion vuoksi, mutta mikäli luet tätä, toivottavasti saat tästä joitain ajatuksia myös itsellesi :) <3!

Tässä tekstissä tulen

  1. käymään läpi kokemuksiani ja fiiliksiäni menneestä vuodesta
  2. tarkastelemaan onnistumisia ja epäonnistumisia
  3. katsomaan läpi vuosi sitten asettamissani tavotteissa onnistumisen sekä asettamaan tavoitteita ensi vuodeksi.

Teksti käsittelee lähinnä omaa elämääni, mutta olen pyrkinyt kirjoittamaan sen niin, että tämän blogin lukijatkin voivat kokea sen hyödylliseksi.

Edellisvuosien tekstit

Miksi vuosikatsaus?

Mitä hyötyä vuosikatsauksesta on?

  • Vuosikatsaus ”kokoaa vuoden” eli ohjaa ajattelemaan sitä, mitä kaikkea vuoden aikana onkaan ehtinyt tapahtua. Mikä on mennyt hyvin ja mikä huonosti? Mitä tästä kaikesta on opittu?
  • Vuosikatsaus ohjaa reflektoimaan asioita jälkiviisaasti. Asioiden tapahtumahetkellä on usein vaikeaa saada kunnon käsitystä siitä, mitä on oikeastaan tapahtumassa. Jälkeenpäin vuoden tapahtumat on helpompaa nähdä ”etäisyyden päästä” ja arvioida niitä laadukkaammin. Tapahtumien syy- ja seuraussuhteet näkyvät jälkikäteen selkeämmin, mikä auttaa tapahtumien ymmärtämisessä.
  • Menneen läpikäyminen ja tulevan ajattelu muistuttaa siitä, mikä omassa elämässä tuntuu tärkeältä ja mikä vähemmän tärkeältä. Se auttaa tekemään suunnitelmia ja asettamaan tavoitteita. Se auttaa myös korjaamaan suuntaa, mikäli huomaat harhautuneesi oikeana pitämältäsi polulta.

Seuraavaksi läpikäyn

  1. Vuoden 2018 kuulumisia ja tapahtumia
  2. Edellisvuonna asettamani tavoitteet ja niissä onnistumisen
  3. Ajatuksiani ja tavoitteita vuodelle 2019

Vuoden 2018 kuulumisia ja tapahtumia

Vuosi 2018 oli hyvin mukava, joskin yllättävä. Minulla ei ollut etukäteen kovinkaan erityisiä odotuksia, mutta en aivan odottanut kaikkea sitä, mitä lopulta tapahtui. Katsotaan aihe kerrallaan.

Asuminen kahdessa paikassa

Avovaimoni opiskeli jonkin aikaa Oulun yliopistossa ja asui siksi Oulussa. Koska omat työni ja sosiaaliset piirini olivat pääasiassa täällä pääkaupunkiseudulla, teimme ratkaisun, että asun puolet ajasta täällä ja puolet Oulussa. Tämä kuulosti etukäteen hieman raskaalta tavalta elää, mutta osoittautuikin todella toimivaksi järjestelyksi.

Sen lisäksi, että Oulussa oli itsessäänkin mukavaa olla (tosin ihan asiattoman kylmää), tarjosi siellä ”kaukana kaikesta” oleminen mahdollisuuden siihen, että voin aina pariksi viikoksi kerrallaan saada irtioton kaikista sosiaalisuuden vaatimuksista ja viettää vaikka koko kaksi viikkoa neljän seinän sisällä kyhjöttäen. Olen yleisesti ottaen sosiaalinen ihminen, mutta olin jo parin edeltävän vuoden ajan huomannut, että kaipaan aiempaa enemmän ”omaa aikaa” ja rauhoittumista. Tämä toteutuikin loistavasti, kun vietin puolet ajastani kaukana tavanomaisesta elinympäristöstäni.

Avovaimoni opiskelut loppuivat kesän kynnyksellä, minkä jälkeen siirryimme jälleen pääkaupunkiseudun vakiasujiksi. Oulusta jäi kuitenkin hyviä muistoja!

Muutto ulkomaille

Paikallemme emme ehtineet kuitenkaan asettautumaan, sillä jo kuukauden kuluttua tuli tieto ulkomaille muutosta. Avovaimo sai paikan Latvian yliopiston lääkiksestä, mikä tuntui meistä molemmista muuttamisen arvoiselta asialta. Ehdimme valmistautua henkisesti muuttoon hieman yli kuukauden ajan ja sitten olikin jo lähdettävä. Olimme kuitenkin molemmat asuneet ulkomailla ennenkin, joten kovin suuria mielenmullistuksia tähän ei lopulta liittynyt.

Nyt asumme valtaosan ajasta Latviassa, mutta käyn itse parin kuukauden välein Suomessa ja viivyn täällä viikon tai pari, jolloin ehdin ylläpitää kaverisuhteita, hoitaa työkeikkoja, nähdä perhettäni ja muutenkin nauttia Suomesta. Tämä järjestely on ollut toimiva ja mukava.

Uuden kielen intensiiviopiskelu

Ulkomailla asuessa on tietysti kohtuullista ja kohteliasta osata puhua kyseisen. maan kieltä. Latviassa puhutaan venäjää ja latviaa, mutta virallinen kieli on latvia.

Kielikysymys on myös hyvin herkkä ja tunnelatautunut. Venäläisiä pidetään (neuvostomenneisyyden vuoksi) yhä edelleen jossain määrin jonkinlaisina miehittäjinä ja epäkansalaisina, joten venäjän kielen käyttäminen ei ole monissa tilanteissa kovinkaan asiallista. Tämä on itselleni jonkinlainen töyssy matkassa, sillä puhun venäjää ja pärjäisin sillä, mikäli sosiaalista painetta latvian opiskeluun ei olisi. Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että ”maassa maan tavalla”, joten teen parhaani oppiakseni latvian kielen.

Kielen opiskelulle on kuitenkin myös isompi syy. Minulla on yhä opinnot kesken ja tarkoitus olisi jatkaa ne loppuun Latviassa. Psykologiaa siellä voi kuitenkin opiskella vain Latvian kielellä, joten jos opintoihin mielii, on kielen oltava hallussa. Siksi olen nyt puolen vuoden ajan opiskellut kieltä keskimäärin kaksi tuntia päivässä. Se ei toki ole paljoa, mutta ei ihan vähääkään, sillä joudun tekemään sitä muiden töitteni ohessa.

En koe, että tällainen kielen intensiiviopiskelu olisi mikään ihan ylivoimainen rasite, mutta raskaan tuntuista tämä silti on. Kieltä kun ei parhaimmillaankaan opita hetkessä, vaan se vaatii melko suuren määrän pänttäämistä. Uskon kuitenkin, että ”elämässä pitää tehdä, mitä elämässä pitää tehdä”. Jos minun on opittava uusi kieli, jotta pääsen elämässä eteenpäin, niin sitten opettelen uuden kielen. Siinä kun ei lopulta ole edes mitään varsinaisesti vaikeaa, vaan se vaatii lähinnä omistautumista ja työntekoa.

Vanhan kielen vahvistaminen

Uuden kielen opiskelun ohessa tulin myös kertailleeksi ja vahvistaneeksi myös vanhaa osaamista. Tässä tapauksessa ruotsin kielen. Olen aikoinaan oppinut ”kouluruotsin”. Olen aina saanut kyllä ihan hyviä arvosanoja, mutten kyllä siitäkään huolimatta oppinut mitään. Tämä on hieman kummeksuttanut, sillä olen yleisesti ottaen ”ihan hyvä kielissä”, mutta ruotsi ei minulta todellakaan suju, vaikka täyden oppimäärän sitäkin opiskelin.

Päätin lopulta tehdä tällekin asialle jotain. En oikeastaan osaa sanoa miksi, sillä en rehellisesti ottaen usko, että sille tulee välttämättä koskaan sen kummempaa käyttöä. Koen kuitenkin kai jollain tasolla, että ruotsin osaaminen kuuluu jotenkin suomalaisuuteen (onhan se kuitenkin kakkoskielemme) ja haluan siksi edes jotenkuten sitä osata.

Siksi olen tätä kirjoittaessa käyttänyt noin 5-10 minuuttia ruotsin harjoitteluun päivittäin jo 235 päivän ajan (!). Mistään sujuvasta kielenhallinnasta ei todellakaan voida vielä puhua, mutta ainakaan enää ei ole sitä fiilistä, että joutuisin olemaan aivan jumissa ruotsin puhumista vaativissa tilanteissa.

Otettiin koira!

Perheyksikkömme laajeni tänä vuonna myös koiralla! Avovaimollani on ollut koira ennenkin, mutta itse olen koiranomistajana ensikertalainen. Kesän loppupuolella meille saapui tällainen laukkuun mahtuva pötkylä:

Ja tällaiseksi hän on ehtinyt jo kasvaa!

Koiran omistaminen on ollut kyllä kivaa, mutta samalla hieman raskasta. Tuollaisen mötkön kouluttaminen tuntuu vaativan melko paljon aikaa ja omistautumista. Mutta on se palkitsevaakin ollut. Vaikka onkin vähän rasittava pötkylä, niin on hänestä ehdottomasti jonkinlainen tärkeä perheenjäsen tullut!

Urheilu- ja ravintojuttuja

Pikkuhiljaa sitä on alkanut kai tulemaan siihen ikään, että ns. flädää kertyy, vaikka söisi pääasiassa oikein ja liikkuisi ihan hyvin. Tätä tuli hetken mietittyä lievästi synkissä tunnelmissa, mutta koska liian tarkka terveysintoilu ei varsinaisesti kiinnosta, päädyin siihen, että olen ihan okei, jos ”täydellisen vartalon metsästys” jää historiaan.

Huolehdin edelleen toki siitä, että olen hyväkuntoinen ja urheilen sen verran, mitä terveys vaatii, mutta sixpäkkien, pyykkilautavatsojen ja muiden vastaavien juttujen jahtaaminen saa todennäköisesti jäädä. Tykkään niin kovasti herkuttelusta ja elämästä nauttimisesta, etten halua luopua niistä.

Tänä vuonna tuli myös vedettyä elämän ensimmäinen puolimaratoni! Ihan kiva kokemus, eikä edes ollut kovin haastava. En silti haluaisi juosta sitä uudestaan, jääkööt kertakokemukseksi 8D.

(Juuri loppusuoralle kääntymässä. Oikein reilusti onnistun peittämään toisen juoksijan näkyvistä… hups 8D)

Valtaosa tämän vuoden liikunnasta on ollut ns. youtube-kuntopiirijumppien tekemistä kotoa käsin. Olen yksityisyrittäjä ja työskentelen kotoani. Siksi on kivaa, että liikuntaa voi harrastaa työpäivän aikanakin, eikä vasta sen jälkeen. Eniten seurasin Hasfit -kanavan jumppavideoita ja suoritin myös muutamia heidän pidempiä kunto-ohjelmiaan.

Sosiaalisen median vähentäminen entisestään

Edellisessä vuosiraportissani kirjoitin, kuinka vähensin vuoden 2017 aikana sosiaalisen median käyttöni rajusti. Tämän vuoden aikana tajusin, että se ei valitettavasti riitä. Koko vuoden ajan pohdin eri tavoin, että mikä siinä somessa tarkalleen ottaen oikein hiertää ja pyrin muokkaamaan omaa käyttöäni saamieni oivallusten mukaan.

Kuitenkin vasta aivan äskettäin olen alkanut pääsemään käytössäni tasolle, joka tuntuu mukavalta. En ole edelleenkään mikään somevastainen henkilö, vaan tavoittelen lähinnä sellaista käyttöä, että some parantaisi, eikä huonontaisi elämääni. Pikkuhiljaa koen onneksi siihen pääsevänikin, mutta kummallisen paljon pohtimista tämä on vaatinut. Mutta hyvään suuntaan olen kai tässäkin onneksi menossa.

Vuoden 2018 tavoitteissa onnistuminen

Seuraavaksi katsotaan, kuinka onnistuin vuosi sitten asettamissani tavoitteissa. Vuoden 2017 lopussa asetin itselleni seuraavat tavoitteet:

  1. Itsevarmuus -verkkokurssiin panostaminen
  2. Englannin lausumisen opettelu
  3. Videoblogin kehittäminen
  4. Tiedeharrastuksen syventäminen
  5. Suurtavoite: Riippumattomuus työnteossa

Itsevarmuus -verkkokurssiin panostaminen: tavoite suoritettu!

Julkaisin tasan vuosi sitten uusimman tuotteeni, sosiaalista jännitystä käsittelevän verkkokurssin. Se oli kuitenkin julkaisuhetkellä ns. ”karvalakkimalli” ja vaati vielä paljon huolenpitoa. Käytin siksi sen kehittelemiseen paljon aikaa ja kasvatin siitä sopivan kokoisen ja mallisen. Koen, että tässä vuositavoitteessa onnistuin ihan hyvin. Toki sähköisiä tuotteita voisi hioa periaatteessa loputtomiin ja yhä edelleen lisäisen kurssille toisinaan sisältöä.

Englannin lausumisen opettelu: tavoite (jotenkuten) suoritettu!

Yksi tämän vuoden tavoitteista oli opetella lausumaan englantia hieman sujuvammin. Puhun kyllä englantia ”ihan hyvin”, mutta puheestani kyllä kuulee ihan selvästi, että Suomesta tässä ollaan. Ei nyt ihan rallienglantitasoa, mutta ei kyllä mitään erityisen sujuvaakaan. Siksi käytin lähes päivittäin 5-10 minuuttia erilaisten englannin lausumisharjoitusten tekemiseen.

Vuoden aikana lausumiskyvyt paranivat kyllä selvästi, mutta en voi väittää, että ne olisivat edelleenkään mitään huipputasoa. Eli harjoittelutavoite kyllä tuli suoritettua, mutta se ei riittänyt siihen, että olisin oikeasti oppinut tämän taidon kunnolla. Aion kuitenkin vastaisuudessakin jatkaa tämän harjoittelua kuten tähänkin asti.

Videoblogin kehittäminen: tavoite (jotenkuten) suoritettu!

Olen bloggaajan ja puhujan lisäksi ollut nyt parin vuoden ajan myös videobloggaaja. En varsinaisesti nauti videoiden tekemisestä tai videomuodossa esiintymisestä, mutta olen varmahko siitä, että video tulee pitkällä aikavälillä syrjäyttämään kirjoitettua tekstiä. Ei toki kokonaan, mutta ainakin sen verran, että videoitaitojen opettelu on eri alojen asiantuntijoille aidosti tärkeää. Niin moni katsoo jo nyt mieluummin videoita, kuin lukee tekstiä, etten ihan uskalla jättää näitä taitoja opettelematta.

Siksi yksi vuoden tavoitteistani oli kehittää kykyäni esiintyä videolla sekä editoida niitä. Koen, että onnistuin tässä, sillä videoiden laatu sekä niiden tuottamisprosessi parani. En kuitenkaan koe, että se parani varsinaisesti kovin paljoa. Lähinnä kyse oli melko pienistä muutoksista. Uskon, että jos olisin panostanut tähän enemmän, olisin pystynyt parempaankin. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen tähänkin, sillä videojutut ovat itselleni pohjimmiltaan rasite, enkä viihdy niiden parissa kovin hyvin. Tämäkin kehittämistavoite jatkuu myös tämän vuoden puolella!

Tiedeharrastuksen syventäminen: tavoite suoritettu!

Yksi vuoden tavoitteista oli myös tiedeharrastuksen syventäminen. Olen nyt muutaman viime vuoden aikana pyrkinyt tekemään tasaisesti siirtymää kevytpsykologian ammattilaisesta kohti tieteellisempää työskentelyotetta. Vuoden 2018 aikana kävin yliopiston puolella loppuun psykologian perusopinnot sekä joitain aineopintoja (erinomaisin arvosanoin!), vietin aiempaa enemmän aikaa muiden tieteen harrastajien kanssa, opettelin tehokkaammaksi tutkimusjulkaisujen lukemisessa sekä keskityin saamaan yleiskuvaa erityisesti oman alani tutkimuksen tilasta. Todella paljon asioita on vielä ottamatta haltuun, mutta koen, että tässä ollaan matkalla hyvään suuntaan.

Suurtavoite: riippumattomuus työnteossa – Tavoite suoritettu!

Vuoden tärkein tavoite oli saavuttaa ”taloudellinen riippumattomuus” seuraavassa mielessä:

Olen tähän asti elättänyt itseni yhdistelemällä yrittäjyyttä sekä erilaisia freelance-tyyppisiä töitä. Tämä on toiminut, mutta ei ole tuonut henkistä täyttymystä. Freelance-puolella olen tehnyt paljon sellaisia töitä, jotka eivät oikeastaan huvita, vaan joita tekee lievästi ”hampaat irvessä”, lähinnä rahan vuoksi. Pelkän rahan vuoksi työskentelyssä ei itsessään ole mitään vikaa, mutta olen kuienkin ollut kovasti kiinnostunut siitä, että jossain vaiheessa itsensä pystyisi elättämään vain ja ainostaan oman yritykseni tuotoilla.

Vuoden 2018 tavoitteena olikin siksi luopua näistä ylimääräisistä freelance-hommista ja elää pelkästään yrityksen tuloilla. Käytännössä siis lopetin alkuvuoden mittaan monien erilaisten työkeikkojen tekemisen ja pyrin pysymään taloudellisesti pinnalla ilman niistä saatavia tuloja. Tämä onnistuikin, mutta oli kieltämättä – anteeksi sanavalinta – melko perseestä. Erilaiset ”freelance-hommat” ovat tähän mennessä olleet n. kolmasosa tai jopa puolet palkastani, joten ne lopetettuani palkasta katosi suoraan yli kolmannes. Laskut ja elämisen sai maksettua kyllä ilman niitäkin, mutta tämä vuosi meni ihan selkeästi köyhyysrajan alapuolella lilluen.

Mikään kiva kokemus tämä ei ollut, mutta tunnen kyllä ylpeyttä siitä, että nyt se on ainakin tehty. Oman yrityksen tulot nousivat vuoden aikana hitusen, mutta ei merkittävästi, sillä kaikki muilta hommilta vapautunut aika on mennyt uutta kieltä opetellessa. Elossa kuitenkin ollaan, elämä jatkuu ja meininki kehittyy, joten ilmeisesti tässä on kuitenkin jotain tullut tehtyä oikein.

Ajatuksia ja tavoitteita vuodelle 2019

Lopuksi haluan hieman spekuloida vuoden 2019 tapahtumilla ja asettaa itselleni jälleen muutamia tavoitteita. En ajattele, että kaikki tulee sujumaan odotetulla tavalla, mutta spekulointi ja suunnittelu on kuitenkin kivaa. Tässä siis joitain ajatuksia alkaneelle vuodelle!

Kouluun hakeminen

Minulla on yliopisto-opintoni kesken ja nyt Latviaan muutettuamme on käymässä aika selväksi, että Suomessa en niitä tule loppuun suorittamaankaan. Psykologiaa voi opiskella onneksi myös Latviassa, joskin matkassa on muutama mutta. Isoin mutta on se, että opiskelu ei tapahdu englanniksi, vaan latviaksi. Muita ”muttia” ovat kaikenlainen hakubyrokratian kanssa toimeen tuleminen (mikä ei vieraalla kielellä ole koskaan kovin kivaa) ja se, että ulkomailla opiskelu ja tutkinnot eivät ole suinkaan ilmaisia. Nämä ovat kuitenkin pikkumuttia, tärkeintä on seuraavaksi kai opetella paikallinen kieli ja katsoa, mihin se riittää.

Sosiaalisen työotteen opettelu

Yrittäjänä olen aina ollut vähän sellainen ”yksinäinen susi”. Toki teen mielelläni töitä asiakkaiden kanssa, verkostoiduin jonkun verran muiden ammattilaisten kanssa, olen esillä sosiaalisessa mediassa ja niin edelleen, mutta en ole koskaan ollut varsinaisesti sellainen ”yhdessä tekijä”. Pikkuhiljaa olen alkanut kuitenkin yhä enemmän varmistumaan siitä, ettei tämä yksin tekeminen ole pitkällä aikavälillä järkevää. Muut ihmiset ovat ihan valtava voimavara ja olen tähän mennessä hyödyntänyt sitä omassa työssäni vain vähän.

Siksi yksi alkaneen vuoden tavoitteista on perehtyä siihen, kuinka tämä ”sosiaalisempi ote työntekoon” oikein toimii, millaisia henkisiä voimavaroja se vaatii ja niin edelleen. Tarkoituksena olisi tutustua uusiin ihmisiin, luoda hyviä tuttavuuksia, käydä aktiivista ajatustenvaihtoa muiden ammattilaisten kanssa ja niin edelleen. Katsotaan, mitä kaikkea seuraa :)!

Lopuksi

Näin! Tässäpä jälleen yksi vuosikatsaus, toivottavasti sait tästä edes jotain irti :)! Nyt on sinun vuorosi pohtia näitä samoja asioita, mikäli tällainen nappaa. Millainen vuosi 2018 sinulla oli? Mikä meni hyvin? Entä huonosti? Kuinka onnistuit tavoitteissasi? Entä millaisia suunnitelmia ja ajatuksia sinulla on vuodelle 2019?

Tsemppiä ja hyvää meininkiä sinulle alkaneeseen vuoteen!

Rakkaudella,

Jevgeni

(Visited 1 times, 2 visits today)

Leave A Response

* Denotes Required Field