Kannattaako onnellisuutta ihannoida?

kannattaako onnellisuutta ihannoida

2.9.2012 hesarissa ilmestyi juttu ”Onnellisuuden ihannoiminen tekee ihmisistä onnettomia”  ja se on hyvällä tavalla mielenkiintoinen. Jutussa kerrotaan tutkimuksesta, jonka mukaan onnellisuuden ihannoiminen saattaakin tehdä ihmisestä vähemmän onnellisen. Ajattelin nostaa tämän esiin siksi, että juuri näitä minunkin blogini kaltaisia sivuja lukevat ihmiset tuntuvat ihannoivan sitä onnellisuutta usein vähän liikaakin.

“Queenslandin yliopiston tutkimuksessa haastateltiin satoja australialaisia ja japanilaisia opiskelijoita siitä, miten usein he kokevat positiivisia ja negatiivisia tunteita sekä miten he kokivat yhteiskunnan suhtautuvan erilaisiin tunnetiloihin. He havaitsivat, että mitä enemmän vapaaehtoiset kokivat yhteiskunnan odottavan onnellisuutta, sitä vaikeampi ihmisten oli hyväksyä omia negatiivisia tunteitaan. Ihmiset, jotka kokivat ristiriidan yhteiskunnan odotusten ja omien tunteidensa kanssa häiritsevimmäksi raportoivat myös olevansa muita useammin onnettomia.”

Käydään ensin läpi tuo tutkimus. Jos ei juttua jaksanut lukea (tai se on lukuhetkellä jo poistunut hesarin sivuilta), meni se näin:

Vapaaehtoiset jaettiin kolmeen ryhmään, joiden tehtäväksi annettiin jonkin sellaisen tilanteen muistelu, jossa he olivat olleet onnettomia. Ensimmäisen ryhmän vapaaehtoisille annettiin lisäksi luettavaksi lyhyt uutinen, jossa kerrottiin, kuinka surullisuus on tarttuvaa ja ettei surullisista pidetä. Toisen ryhmän vapaaehtoisten taas piti lukea uutinen, jonka mukaan surulliset ovat haluttuja ystäviä. Kolmas ryhmä taas luki neutraalin uutisen, jossa puhuttiin jostain lannoitteesta.

Tulokset olivat seuraavanlaisia:

Ensimmäisen ryhmän tyypit kokivat huomattavasti toisen ryhmän tyyppejä enemmän negatiivisia tunteita muistellessaan tilannetta, jossa he olivat olleet onnettomia. Tämän voisi ajatella johtuneen ajatuksesta, että ollessaan surullisia he ovat lisäksi epäpidettäviä. Toisen ryhmän vapaaehtoiset taas olivat lukeneet uutisen, jonka mukaan surulliset tyypit ovat ihan haluttua seuraa, joten syytä vastaaviin negatiivisiin tunteisiin ei ollut.

Tässä tulee kuitenkin kaikkein mielenkiintoisin juttu: Kolmannen ryhmän tyypit eli ne, jotka olivat lukeneet neutraalin, lannoitteesta kertovan uutisen kokivat ihan yhtä paljon kielteisiä fiiliksiä kuin ensimmäisenkin ryhmän tyypit! Heitä ei tarvinnut edes virittää ajatukseen, että onnettomissa ihmisissä on jotain vikaa, kuten tehtiin ykkösryhmän kohdalla.

Tutkijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että länsimaissa onnellisuuden ihannoinnista on tullut ikään kuin normi. Toisin sanoen, täällä on normaalia ajatella, että meissä/ajattelussamme/fiiliksissämme on jotain vikaa, jos emme sattuneella hetkellä satu olemaan onnellisia.

Onko asia oikeasti näin? Onko meissä vikaa, jos olemme onnettomia?

No ei todellakaan ole. Vaikka lähes katkeamaton onnellisuus onkin aika hiton siisti juttu, niin ei niissä kielteisissä tunteissakaan mitään väärää ole. Niiden tunteminen ei kieli siitä, että ajattelussamme/tunnemaailmassamme/meissä itsessämme olisi jotain vikaa tai että olisimme jotenkin rikki.

Jos tuota tutkimusta on uskominen, niin onnellisuuden taipumaton ihannointi ja surun välttely tosiaan tekevät ihmisestä onnettomamman. Tämän taas voisi kuvitella olevan juuri sitä, mitä onnellisuutta ihannoivat ihmiset yrittävät vältellä. Eli juuri kuten mainitsin viime kirjoituksessa, kielteisten fiilisten välttely johtaa vain siihen, että ne fiilikset lopulta voimistuvat.

Eli hei, välillä iskevä huono fiilis on ihan okei. Ei siitä tarvitse tuntea mitään syyllisyyttä. Ja omalla kohdallani on viime aikoina alkanut näyttää jopa siltä, että pystyn nauttimaan kielteisistä fiiliksistä.

Älkää syyllistäkö itseänne!

Rakkaudella,

Jevgeni

(Visited 349 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment