Katsaus vuoteen 2011

Huomenta ja hyvää uutta vuotta!

Joululomani (joka tosin kohdallani meni vapaaehtoistöissä, oli huippukivaa!) alkaa pikkuhiljaa olla vietetty ja arkeen palaillaan hyvin mielin. Ajattelin tässä ennen blogivuoteni aloitusta vielä käydä läpi vuoden 2011 jo ihan vain siksi, etten ole sitä kokonaisuudessa pääni sisällä tehnyt. Lisäksi monet ovat toivoneet vähän henkilökohtaisempiakin kirjoituksia tänne, joten tästä tulee varmaan sellainen. Ja luvassa lienee tiivistetyssäkin muodossa tavanomaista pidempi kirjoitus, joten tähän kannattanee varata enemmän kuin se viitisen minuuttia.

Alkuvuosi

Vuosi alkoi omalta osaltani vähän masentavimmissa merkeissä. Olin kokeilunhaluisuuttani päätynyt töihin joista en todellakaan nauttinut ja joiden rahallinenkin hyöty oli vähän niin ja näin. Lisäksi suhtautumiseni pimeään vuodenaikaan ei ole ennen ollut kauhean mielekäs, joten sekin osaltaan laski tammikuisia fiiliksiäni. En oikeastaan ole mikään kaamosmasentelija eikä pimeä näytä vaikuttavan minuun hirveästi, mutta jotenkin juuri tuolloin sekin tuntui hyvin ahdistavalta.

Epäaloitteellisuudesta minua ei kuitenkaan voi uskoakseni syyttää, joten tammikuun lopulla – viimein tajuttuani ettei tästä elämästä mitään tule jos sitä ei itse laita paremmaksi – alan pistämään elämääni uusiksi. Lyhyessä ajassa vaihdan asuntoa ja työtä.  Uusi työni ei sekään vastaa mitään unelmaduunia, mutta on paljon mielekkäämpi kuin aiempi.

Teen tuolloin myös päätöksen joka on muhinut päässäni (tosin epämääräisenä) jo pidemmän ajan ja joka tulee määrittämään uudelleen koko loppuvuoteni (mitä en tosin tuolloin vielä tiedä). Päätän ottaa elämääni vähän haastetta ja alan lopultakin opiskelemaan elämäntaidonvalmentajaksi (ja syntyypä idea tästä blogistakin noihin aikoihin). Pian päätöksen tehtyäni ymmärrän sen olevan ainakin jollain tasolla oikea, sillä koen jatkuvaa innostusta, sellaista, jota en ole tuntenut koskaan aiemmin. Elämäni muuttuu mitäänsanomattomasta olemassaolosta suorastaan räiskyväksi ja huikeaksi. En tällöin vielä kerro päätöksestäni kenellekään, sillä koen sen vielä tuolloin olevan jotenkin outo ja epähyväksyttävä. Olen tuolloin vielä ehdollistunut perinteiseen elämään ja uskon ainakin osittain siihen, että ehkäpä minun vain tulee opiskella jokin perinteinen ammatti, luoda ura, hankkia omakotitalo ja auto ja mitä siihen ikinä kuuluukaan.

Päätökseni alkaa tähän tuntuu kuitenkin niin oikealta ja innostavalta, etten missään vaiheessa tosissani mieti sen perumista. Päinvastoin panostan lähes kaiken vapaa-aikani opiskeluun ja itseni kehittämiseen. Tällä innostuksella on kuitenkin varjopuolensa. Elämässäni alkaa vaihe jossa herään aamuviideltä töihin (liukuva työaika, mitä aiemmin aloittaa, sitä aiemmin pääsee pois), töiden jälkeen käytän kaiken mahdollisen ajan opiskeluun, ylläpidän sosiaalista elämää ja teen vieläpä valokuvaajakeikkoja bileissä ja tapahtumissa. Tämän seurauksena yöunet jäävät usein pariin tuntiin useammankin kerran viikon aikana. Lisäksi alan tekemään pieniä määriä vapaaehtoistöitä ja käyn yhä harrastuksissani. Lienee itsestään selvää että tahti ei ole kovinkaan pitkään ylläpidettävissä. Ja olihan se väsymyksen määrä ihan hirveä. Kaikki kuitenkin tuntuu (työtäni lukuunottamatta. Se tuntuu vain työltä.) niin innostavalta, että en hiljennä tahtia ennen kuin myöhään keväällä, joskus toukokuun puolivälin tienoilla.

Opin tuona aikana kuitenkin niin paljon ajanhallinnasta ja jaksamistekniikoista, että urakka helpottuu oikeastaan jatkuvasti, siitä huolimatta että yöunet ovat jatkuvasti yhtä vähäisiä. Lisäksi lisääntynyt auringonvalo ja lämpö auttaa jaksamisessa.

Lienee vielä paikoillaan mainita, kuinka vaikeaa oli kertoa muille siitä, mitä olen alkanut opiskelemaan ja tekemään. Tunsin ja oletin tekeväni jotenkin “väärin”, kun en halunnut elää kuten valtaosa muista. Pelkäsin kyseenalaistamista ja tuomitsemista muiden taholta. Tein asiasta mielessäni paljon isomman, kuin mitä se oikeasti oli. Loppujenlopuksi selvisi että olin elänyt itse luomassani harhassa, ja ettei lähes kellään, muutamia valittuja ihmisiä lukuun ottamatta, ollun mitään valintojani vastaan, päinvastoin.

Kesä

Toukokuun lopulla on aika tehdä lisää suuria päätöksiä. Työsopimukseni päättyy enkä etsi tilalle uutta vakituista työpaikkaa vaan jättäydyn keikkapalkkojeni varaan. Tämä tuntuu älyttömän pelottavalta. Ei siksi, että pelkäisin elintasoni puolesta, vaan sen sosiaalisen paineen takia jota koen (tai kuvittelen kokevani). Olen yhä edelleen ehdollistunut siihen, että “kunnon ihminen” käy päivätöissä, maksaa veronsa ja elää joka mielessä perinteistä elämää. Se fiilis, joka seuraa sitä, kun tajuaa olevansa jotain muuta kuin “kunnon ihminen” ei ole ihan kiva. Samalla päätös kuitenkin tuntuu todella hyvältä (ja myöhemmin myös osoittautuu hyväksi).

Kesäkuun ensimmäinen päivä julkaisen tämän blogini. Mitään suunnitelmia minulla ei sen varalta tuolloin vielä ole, mutta se auttaa minua kovasti opiskelussani. Se tarjoaa ikään kuin syyn ja väylän pukea sanoiksi oppimiani asioita ja näin ollen auttaa minuakin niiden muistamisessa. Ja eipähän siitä mitään haittaa ole, että muut saavat niistä jotain hyötyä. Palaute on lähes yksinomaan positiivista ja se tuntuu kivalta.

Päivätyön heivaamisen myötä vapaa-aikani lisääntyy, ja vaikka yhä edelleen opiskelen usein sen 16 tuntia päivässä (noudatan tuolloin kaksivaiheista unirytmiä, joten nukkumiseen ei mene kahdeksaa tuntia vuorokaudessa), ehdin myös ylläpitää sosiaalista elämääni paljon aktiivisemmin ja tehdä enemmän vapaaehtoistöitä. Kaiken kaikkiaan kesä menee upeasti  ja voin kirkkain silmin väittää, että perinteisestä elämästä edes hetkeksi irtisanoutuminen on ollut elämäni parhaimpia päätöksiä. On todennäköistä että palaan siihen vielä lähitulevaisuudessa, mutta muutoin nautin vapaammasta elämästäni. Toki rahallinen tilanne on koko kesän ajan todella ankea, mutta en ole kovinkaan materiakeskeinen ihminen ja pärjään niin vähällä ruoalla, ettei minua oikeastaan haittaa kyseinen tilanne mitenkään.

Loppuvuosi

Alkuperäinen suunnitelmani oli syksyn tullen palata päivätyöhön, mutta olen oppinut elämään niin säästeliäästi (ennätykseni on 35 euroa ruokamenoihin kuussa ilman, että koen mitään hirveitä puutostiloja), etten oikeastaan koe palavaa tarvetta siihen. Lisään keikkatöideni määrää, mutta muuten jatkan ilman päiväduunia.

Myöhemmin syksyllä aloitan myös valmennusharjoittelun, eli kaiken oppimani kokeilun muihinkin kuin vain itseeni. Homma näyttää toimivan ja upea palaute kannustaa jatkamaan. Myös tämä blogini vakiintuu hitaasti mutta varmasti ja lukijamäärät kasvavat tasaisesti. Tuntuu huikealta törmätä netissä omia kirjoituksiani lainaaviin tai niihin linkittäviin juttuihin. Näihin aikoihin pääsen kirjoittamaan myös ensimmäisen lehtijuttuni (joka, kuten myöhemmin selviää ehtii julkaisuun vasta loppuvuodesta).

(Lukijamääristä vielä. En monista bloggaajista poiketen noita kauhean tarkasti tihrusta, mutta niistä voi ilmeisesti oppia paljonkin. Kun kirjoitan hyvän kirjoituksen, saattaa kävijöitä tulla päivässä se kymmenenkin tuhatta, tylsän ketään-ei-kiinnosta-tasoisen jutun julkaistuani lukijoita taas käy ehkä se sata päivässä. Toki tämä minimimäärä kasvaa jatkuvasti blogin kasvamisen myötä, mutta ainakin tämä kertoo millaisista jutuista pidetään eniten. Sääli että ne ovat pääosin niitä, joista en itse niin välitä. On kuitenkin ymmärrettävää, että ihmiset lukevat mieluummin kevyitä ja helposti ymmärrettäviä kirjoituksia.)

Loppuvuosi etenee muutenkin samaa rataa. Kokeilen erityyppisiä keikkatöitä (mielenkiintoisimpina ehkäpä elävän(alaston)mallin hommat, joka ei ole työnä mitään erityistä, mutta kokemuksena hyvinkin kehittävä. Syksyllä jätän tauolle pitkäaikaisen harrastukseni Krav Magan ja kokeilen muita lajeja, kuten joogaa, seinä- ja kalliokiipeilyä sekä improteatteria. Aion jossain vaiheessa palata itsepuolustuksen pariin, mutta nautin kovasti erilaisten asioiden kokeilusta ja tulen tekemään myös sitä jatkossa enemmän.

Vuosi finaalissa – Mitä opin?

Kokonaisuudessa voi sanoa, että kyseessä oli elämäni pelottavin, innostavin, paras ja kasvattavin vuosi. Opin aivan älyttömästi paitsi tästä alasta, myös maailmasta ja ennen kaikkea itsestäni. Uskon että tämäntyyppisiä asioita tulee kokeilla ensin itseensä, jotta niistä voisi uskottavasti puhua. Erityismaininnan oppimistani taidoista ansaitsevat ainakin ajanhallinta, itsensä johtaminen, tunteidenhallinta, jaksamistekniikat, tehtävienhallinta ja stressinhallinta sekä ne monet monet monet pienet näiden väliin jäävät asiat.

Omaksuin ja vakiinnutin vuoden aikana myös hyödyllisiä elämää helpottavia ja parantavia tapoja kuten aamuin illoin venyttelyn, aikaisin heräämisen, yksityiskohtaisen budjettiseurannan ylläpitämisen ja päivittäisen opiskelun. Luovuin myös monista haitallisista asioista, kuten muiden tuomitsemisesta, riitelystä, muiden syyttämisestä (kun ongelma on oikeasti minussa), turhasta materiakeskeisyydestä, stressaamisesta ja tiukoista “oikeista” mielipiteistä. Koen että ihmissuhteeni sekä suhtautumiseni muihin ja koko elämään on parantunut näiden ansiosta suuresti.

Muutenkin opin näkemään maailman paljon mielekkäämpänä ja mielenkiintoisempana paikkana. Opin eroon ajatuksesta, että maailma on juuri tietynlainen ja tajusin, ettei kellään meistä ole sen enempää havaintoa siitä, miten maailma oikeasti kokonaisuudessa toimii. Voimme tehdä oletuksia, mutta absoluuttista tietoa näyttää nykyään olevan vielä hyvin vähän. Maailman toiminnan pohdiskelu on ehdottomasti sellainen aihe, johon haluan palata vielä myöhemmin.

Mutta eipä tässä muutoin, vuosi on ollut huikea ja haluaisin vielä tässäkin kiittää kaikkia niitä ihmisiä joiden kanssa olen ollut jossain muodossa tekemisissä tänä aikana. Olette jokainen olleet tavallanne tärkeitä ja minusta on upeaa saada elää maailmassa, josta löytyy kaltaisianne tyyppejä. Kiitos.

Ja sitten vaan kohti vuotta 2012. Eiköhän siitä tule vielä upeampi kuin edellisestä!

(Visited 81 times, 1 visits today)

2 comments… add one

  • Marikka Bahr Tam 4, 2012, 12:25 am

    Olipa todellakin mielenkiintoinen vuosi sinulla! Alkaneelle vuodelle toivotan sinulle kaikkea hyvää! Kiitos kun kerroit vuoden aikana kokemistasi jutuista -kirjoitustesi lukeminen on ollut hyvin innostavaa ja niistä on joskus ollut ihan konkreettisestikin apua omien solmujeni aukaisemisessa. Etenkin siitä, että olen nähnyt sinun analysoivan jonkun asian pohjia myöten on tukenut minua itseänikin jossain omassa kuviosssani. Olen aivan varma siitä, että löydät oman paikkasi ja toivon että jonain päivänä pystyt hyödyntämään työelämässäkin näitä kykyjäsi!

    • Jevgeni Tam 5, 2012, 2:10 am

      Kiitos! Ja paljon paljon kaikkea hyvää sinullekkin, eiköhän tästä hieno vuosi saada!

Leave a Comment