Katsaus vuoteen 2011

2011 lapikaynti

Hyvää uutta vuotta! Vuosi 2011 on takanapäin ja on aika tehdä siitä pieni yhteenveto. Tässä tekstissä pohdiskelen sitä, miten vuosi meni omalla kohdallani ja mitä kaikkea siitä jäi mieleen. Monet ovat toivoneet tähän blogiin hieman henkilökohtaisempiakin kirjoituksia, joten tästä saattaa tulla sellainen.

Alkuvuosi

Vuosi alkoi omalta osaltani vähän masentavissa merkeissä. Olin kokeilunhaluisuuttani hakeutunut työhön, joista en todellakaan nauttinut ja jonka rahallinenkin hyöty oli vähän niin ja näin. Lisäksi suhtautumiseni pimeään vuodenaikaan oli tänä vuonna varsin kielteinen, joten sekin laski tammikuisia fiiliksiäni. En yleensä ole kaamosmasentelija eikä pimeä yleensä vaikuta minuun sen hirveämmin, mutta tänä vuonna sekin tuntui hyvin ahdistavalta.

Aloitekyvyn puutteesta minua ei onneksi voi tänä vuonna syyttää, sillä onnistuin tekemään elämääni useita myönteisiä muutoksia. Heti tammikuussa vaihdoin lyhyessä ajassa sekä asuntoa, että työtä. Uutta työtä ei sitäkään voinut luonnehtia miksikään unelmaduuniksi, mutta oli se onneksi paljon mielekkäämpi kuin edellinen.

Tein tuolloin myös päätöksen, joka oli muhinut epämääräisesti päässäni jo pidemmän aikaa. Päätin haastaa itseäni ja aloitin tämän blogin. Tämä ilahdutti, sillä syystä tai toisesta tämän blogin kirjoittaminen ja siihen liittyvä “elämänhalllinnan” opiskelu saa minut kokemaan lähes jatkuvaa innostusta. Koen, että blogin perustamisen jälkeen elämäni muuttui tasaisen mitäänsanomattomasta melkoisen huikeaksi. Kuulostaa kiusallisen dramaattiselta, mutta tuntuu mukavalta.

En aluksi kertonut tämän blogin aloittamispäätöksestä muille, sillä koin tämän olevan jotenkin outoa ja epähyväksyttävä, vähintäänkin kiusallista. Erilaisten elämään liittyvien neuvojen jakaminen omassa blogissa ja omalla nimellä tuntuu hieman naurettavalta. Samalla se on kuitenkin hauskaa ja auttaa itseäni kehittymään ihmisenä, niin miksikä sitä ei tekisi. Useimmat tämän blogin teksteistä käsittelevät aiheita, joita itse tällä hetkellä elämässäni pohdiskelen. Niistä kirjoittaminen blogiin auttaa ikään kuin selkeyttämään omaa ajatteluani.

Bloggaamisen opettelu ei kuitenkaan tullut ilmaiseksi. Elämässäni alkoi vaihe, jossa herään aamuviideltä töihin, töiden jälkeen käytän kaiken mahdollisen ajan bloggaamisen ja näiden “elämäntaitoaiheiden” opiskeluun, ylläpidän sosiaalista elämää ja teen taskurahan vuoksi myös keikkoja valokuvaajana erilaisissa bileissä ja tapahtumissa. Tämän seurauksena yöunet jäävät usein pariin tuntiin useammankin kerran viikon aikana. Lisäksi aloin tekemään pieniä määriä vapaaehtoistöitä ja kävin yhä myös harrastuksissani.

Lienee itsestään selvää, ettei tässä tahdissa ollut mitään järkeä, eikä se olisi kovinkaan pitkään ylläpidettävissä. Väsymyksen määrä oli hirveä, mutta ilmeisesti innostuskärpänen oli purrut minua niin kovaa, että tuntui mielekkäältä painaa kaiken väsymyksen läpikin. Lopulta onnistuin onneksi hiljentämään tahtiani jossain toukokuun puolenvälin tienoilla ja hyvä niin. Opin tuona aikana paljon ajanhallinnasta ja erilaisten “jaksamistekniikoiden” käyttämisestä, millä onkin myöhemmin ollut jo myönteinen vaikutus elämääni.

Päätös blogin aloittamisesta kuulostaa paperilla varsin mitättömältä päätökseltä, mutta kamppailin sen kanssa oikeastikin todella paljon. Syynä on se, että tähtään tämän bogin “ammattiblogiksi” eli haluan sen tuottavan myös tuloja, jotta siihen käytetty aika olisi perusteltavissa. Bloggaaminen ammattina on kuitenkin monelle edelleen niin ihmeellinen ajatus, että pelkäsin muiden (ja varsinkin läheisteni) reaktiota tähän. Tuntuu vaikealta perustella ajatus siitä, että haluaa tienata rahansa mieluummin digiyrittäjyyden kuin perinteisten päiväduunien kautta, mutta tämä on se, mikä minua tällä hetkellä kiinnostaa.

Lopulta sain onneksi huomata, että pelkoni olivat pääasiassa turhia. Olen saanut tästä valinnasta vain vähän huonoa palautetta ja sekin tuntuu liittyvän lähinnä siihen, että tällainen nuori kaveri kehtaa pitää blogia, jossa neuvoo muita elämään paremmin. Onneksi tässä ei tarvitse tosikoksi ruveta, eikä tässä ole kukaan ketään toista parempi.

Kesä

Toukokuun lopulla on aika tehdä lisää suuria päätöksiä. Työsopimukseni päättyy ja päätän olla uusimatta sitä, vaan jättäydyn sivutöistä saamieni (erittäin vähäisten) keikkapalkkojeni varaan. Tämä tuntuu älyttömän pelottavalta. Ei siksi, että pelkäisin varsinaisen elintasoni puolesta, vaan sosiaalisen paineen vuoksi. Olen kai ehdollistunut siihen, että “kunnon ihminen” käy päivätöissä ja elää joka mielessä perinteistä elämää.

Päivätyöstä luopumisen myötä vapaa-aikani lisääntyy, ja vaikka yhä edelleen opiskelen aktiivisesti tähän bloggaamiseen ja elämänhallintaan liittyviä asioita, ehdin myös ylläpitää sosiaalista elämääni paljon entistä aktiivisemmin. Kaiken kaikkiaan kesä menee upeasti  ja voin kirkkain silmin väittää, että “perinteisestä arjesta” irtisanoutuminen edes hetkeksi on ollut elämäni parhaimpia päätöksiä.

On todennäköistä, että palaan elämään perinteisempää elämää vielä lähitulevaisuudessa, mutta muutoin nautin vapaammasta elämästäni. Toki rahallinen tilanne on koko kesän ajan ollut todella ankea, mutta en ole kovinkaan materiakeskeinen ihminen ja pärjään niin vähällä, ettei minua oikeastaan haittaa kyseinen tilanne mitenkään. Köyhän lapsuuden hyötyjä: köyhä aikuisuuskaan ei tunnu pahalta.

Loppuvuosi

Alkuperäinen suunnitelmani oli syksyn tullen palata päivätöihin, mutta olen kesän aikana oppinut elämään niin säästeliäästi, etten oikeastaan koe palavaa tarvetta töihin palaamiselle. Sen sijaan lisäsin hieman keikkatöideni määrää ja päätin jatkaa ilman päiväduunia.

Syksyn edetessä tämä blogini vakiintuu hitaasti mutta varmasti ja lukijamäärät kasvavat tasaisesti. Tuntuu mukavalta törmätä netissä siihen, että joku linkittää näitä juttujani eteenpäin muiden luettavaksi. Pääsin myös kirjoittamaan ensimmäisen lehtijuttuni, joka tullaan myöhemmin julkaisemaan ihan oikeassa, fyysisessä lehdessä. Pieni asia, mutta jonkinlainen onnistuminen kai tämäkin.

(Pieni huomio lukijamääriin liittyen. Ihmiset tykkäävät lukea ihan muuta, kuin mitä olisin odottanut. Pitkä, yksityiskohtainen ja pohdiskeleva teksti saa tuskin yhtään lukukertaa, kun taas iltapäivälehti-tyyppinen “10 kohdan lista” (esim. “10 ikävää tosiasiaa, joiden hyväksymisestä on hyötyä“) uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Vaikuttaa olevan totta, että me ihmiset haluamme ensisijaisesti kevyttä viihdettä.

Loppuvuosi etenee pitkälti bloggaamisen, kavereiden näkemisen ja erilaisten pienten keikkatöiden kokeilun tahdissa. Ehkä mieleenpainuvin kokeilemistani töistä ovat elävän mallin (siis alastonmallin) hommat. En lisi myöskään arvannut, että taideopiskelijoille poseeraaminen olisi näin rankkaa, sillä työssä joutuu olemaan pitkiä aikoja samassa asennossa ja kuumien lämmityslamppujen vuoksi pyörtyminen on melko yleistä.

Syksyllä myös jätin tauolle pitkäaikaisen harrastukseni Krav Magan ja kokeilin muita lajeja, kuten joogaa, seinä- ja kalliokiipeilyä sekä improteatteria. Aion jossain vaiheessa palata itsepuolustuksen pariin, mutta nautin kovasti erilaisten asioiden kokeilusta ja tulen tekemään sitä jatkossa enemmän.

Vuosi finaalissa – Mitä opin?

Kokonaisuudessa voi sanoa, että kyseessä oli tähänastisen elämäni pelottavin, innostavin, paras ja kasvattavin vuosi. Opin aivan älyttömästi maailmasta ja ennen kaikkea itsestäni. Erityismaininnan oppimistani taidoista ansaitsevat tietenkin elämäntaidot, joita tämä blogi käsittelee. Siis ajanhallinta, itsensä johtaminen, tunteiden ymmärtäminen, jaksamistekniikat ja stressinhallinta. Vuoden aikana näistä on tietenkin saanut vain pienen pintaraapaisun, mutta kiinnostavaa ja hyödyllistä se on kuitenkin ollut.

Omaksuin onnistuneesti vuoden aikana myös hyödyllisiä elämää helpottavia ja parantavia tapoja. Esimerkiksi aamuisin ja iltaisin venyttelyn, aikaisin heräämisen sekä vapaaehtoisen päivittäisen opiskelun. Onnistuin myös jossain määrin vähentämään joitain haitallisia asioita ja asenteita. Esimerkiksi muiden ihmisten tuomitseminen ja heidän tekojensa vatvominen, syiden etsiminen itsensä ulkopuolelta, konfliktihakuisuus ja periaatteelisuus olivat asioita, joihin tulen jatkossa toivottavasti sortumaan vähemmän kuin ennen. Koen, että elämäni ihmissuhteet sekä suhtautumiseni muihin ihmisiin on parantunut näiden ansiosta suuresti.

Mutta eipä tässä muuta! Vuosi on ollut huikea ja haluaisin vielä tässäkin kiittää kaikkia niitä ihmisiä, joiden kanssa olen ollut tekemisissä vuoden aikana. Olette jokainen olleet tavallanne tärkeitä ja minusta on upeaa saada elää maailmassa, josta löytyy kaltaisianne tyyppejä. Kiitos.

Ja sitten kohti vuotta 2012. Eiköhän siitä tule vielä upeampi kuin edellisestä!

Rakkaudella,

Jevgeni

Aiheeseen liittyviä kirjotuksia

vuosikatsaus 2023

Kuulumisiani vuodelta 2023

Hei! Olen vuodesta 2011 lähtien kirjoittanut pienen katsauksen kuluneesta vuodestani. Nyt on vuorossa katsaus vuodesta 2023. Kirjoitan näitä muistoksi itseäni varten, mutta mikäli luet tätä, toivottavasti

Lue lisää »
2022 vuosikatsaus kuulumisia

Kuulumisiani vuodelta 2022

Hei! Olen vuodesta 2011 lähtien kirjoittanut pienen katsauksen kuluneesta vuodestani. Nyt on vuorossa katsaus vuodesta 2022. Kirjoitan näitä muistoksi itseäni varten, mutta mikäli luet tätä, toivottavasti

Lue lisää »
2021

Kuulumisiani vuodelta 2021

Hei! Olen vuodesta 2011 lähtien kirjoittanut pienen katsauksen kuluneesta vuodestani. Nyt on vuorossa katsaus vuodesta 2021. Kirjoitan näitä pääasiassa muistoksi itseäni varten, mutta mikäli luet tätä, toivottavasti saat tästä ajatuksia, joista on hyötyä myös itsellesi.

Lue lisää »
blogi

Elä Paremmin -blogi täyttää 10 vuotta!

Tämä blogi täytti juuri 10 vuotta! Avasin blogini 1.6.2011 ja tuntuu hurjalta, kuinka nopeasti kymmenen vuotta onkaan kulunut. Tässä tekstissä pohdiskelen sitä, millainen vaikutus blogin kirjoittamisella on ollut omaan elämääni, kuinka se on vaikuttanut maailmankuvaani ja miltä kymmenen vuotta kestävä bloggaaminen on tuntunut.

Lue lisää »