Käytä helpompia sanoja

KÄYTÄ HELPOMPIA SANOJA
Sattuipa tässä taannoin tälläinen tapaus. Olin iltaa viettämässä ja illan ohjelma koostui kaksissa eri juhlissa käymisestä. Toisten tapahtumapaikkana toimi itähelsinkiläinen slummiympäristö ja juhlijakunta koostui näistä yhteiskunnan vähempiosaisemmista. Toisissa bileissä taas juhlivat elämässään “paremmin menestyneet” yliopistoihmiset, taiteilijat ja sen sellaiset.

Näissä kaksissa juhlissa peräkkäin käyminen toi esiin sen äärettömän kontrastin, mikä näiden kahden porukan puhetapojen välillä vallitsi. Tämä yliopistoporukka puhui pääosin paljon Idän porukkaa nätimmin ja kaunopuheisemmin ja keskimäärin “älykkäämmistä” asioista. Kuitenkin yhdessä asiassa pidin tämän idän porukan puheilmaisua huomattavasti näiden oppineiden tyyliä järkevämpänä.

He käyttivät helpompia sanoja.

Sanon heti alkuun, etten suinkaan kyseenalaista erilaisten sivistyssanojen ja näppärien ilmaisujen olemassaoloa. Pidän kovasti  suomen kielestä sekä vaikeista ja oppineista sanoista. Sen sijaan kyseenalaistan vahvasti näiden sivistyssanojen käytön kaikissa tilanteissa ja missä tahansa seurassa.

Miksikö?

Useammastakin syystä.

Oletetaan että keskustelen tälläisen todella oppineen ihmisen kanssa vaikkapa lääkkeiden hinnasta ja hän läväyttää eteeni tälläisen lauseen:

“Hintakilpailua lisäisi myös rinnakkaistuontilääkkeiden ottaminen mukaan viitehintajärjestelmään jo alkuperäislääkkeen patentin voimassaoloaikana” (tuo lause on muuten ihan oikeasti julkaistu hesarissa 28.8.2012. Taitavat kelpuuttaa vain älykkäitä lukijoita.)

Miksi tuollaisen kielen käyttäminen saattaa olla huono asia?

Asiaan perehtyneiden ja siitä tasavertaisesti ymmärtävien välisessä keskustelussa siinä ei olisi mitään vikaa, mutta entäpä silloin, kun keskustelukumppani (kuten minä) ei tajua lääkkeiden hinnoista niin tasan mitään? Millaisia ajatuksia minulle saattaa tulla tästä mieleen?

1. Se, että olen tyhmä.

Ainakin siihen keskustelukumppaniini verrattuna. Se on toki aihekohtainen totuus, sillä olen kyseisessä tapauksessa aivan pihalla,  mutta  kuinka monesta on oikeasti kivaa olla tyhmä? Joo, on ihan totta että toiset ovat toisia älykkäämpiä, mutta toimivat ihmissuhteet perustuvat pitkälti myös ihmisten väliselle tasa-arvolle. Kun tämä tasa-arvo otetaan pois, viihtyy “häviölle” jäävä osapuoli (ja miksei voitollekin jäävä) kyseisessä suhteessa todennäköisesti huonommin.

2. Se, että puhuja yrittää tuoda esiin oman paremmuutensa loistamalla älyllään ja kielellisillä taidoillaan.

Okei, hei, ihan kiva juttu että jotkut ovat hyviä näissä. Kunnioitusta heille. Mutta mitä kertoo ihmisestä se, että hänellä on tarve nostaa itsensä keskustelukumppaninsa yläpuolelle? Ja huomatkaa vielä, että tässä tapauksessa sitä tarvetta ei tarvitse välttämättä oikeasti ollakaan. Riittää että tämä itsensä vähän tyhmemmäksi tunteva osapuoli kuvittelee, että tämä oppineempi yrittää vähän päteä. Jälleen, ihmissuhteet perustuvat tasa-arvoon ja tässä se tasa-arvo vähän katoaa.

No okei, entäpä jos tykkään käyttää sivistyssanoja vain sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät pahoita mieltänsä siitä, että joku on tai näyttää olevan heitä älykkäämpi? Onko edelleen syytä välttää niiden käyttöä?

Sanoisin että on, yhdestä syystä.

Jos tarkoitukseni on puhua muuta kuin niitänäitä ja haluan, että puheeni saavuttaa mahdollisimman monen kuulijan ja että mahdollisimman moni tajuaa mistä puhun. Tämän voisi kuvitella koskevan erityisesti politiikkoja. Mitä useampi kuulija, sitä todennäköisempää on, että joku heistä ei ole ihan niin oppinut kuin puhuja saattaisi toivoa. Tälläiseltä kuulijalta viestin sisältö voi mennä hyvinkin ohi. Eli nättejä ja älykkäitä sanoja viljelemällä voidaan pahimmillaan ampua itseään nilkkaan.

Ja muutenkin, viis kuulijoiden määrästä. Vaikka keskustelu tapahtuisi vain kahden ihmisen välillä, on täysin mahdollista että toinen heistä ei ihan tajua. Ja hyvin usein tilanne menee varmaan myös niin, ettei tämä vähemmän oppinut osapuoli kehtaa kysyä tarkennusta, sillä pelkää leimautua vähän tyhmäksi.

Samoin kyseenalaistan näiden monimutkaisten ammatteja tarkoittavien sanojen käytön. Juuri noissa alussa mainituissa yliopistobailuissa käytiin läpi tätä “kuka sä oot mitä sä teet”-tutustumisvaihetta, jolloin minä mainitsin olevani muutosvalmentaja. No sehän on vähän huono sana siksi, ettei ole kovin monelle uutuudestaan johtuen kovinkaan tuttu. Ýliopistoihmiset olivat sitä mieltä, että voisin sen sijaan sanoa että teen kognitiivista käytösterapiaa, sillä se on terminä vakiintuneempi.

Tottakai voisin. Sitä käyttämällä varmistaisin, etteivät minua ymmärtäisi enää ketkään muut kuin psykologian opiskelijat, terapeutit ja muut vastaavat. Toki useimmat nyökyttelisivät tietävän näköisinä, samalla ajatellen että “joo joo jotain mitälie terapiaa toi vetää, emmä tiiä”. Kaikessa huonoudessaankin termi muutosvalmentaja yleensä saa jonkun kysäisemään että mitäs se muutosvalmennus oikein on, jolloin minulle tarjoutuu tilaisuus vähän valottaa sitä.

Eli yhteenvetona. Vaikeiden sanojen käyttäminen on tosi okei silloin, kun keskustelu käydään samalla tasolla olevien asiaan perehtyneiden henkilöiden välillä. Tällöin nämä sanat todennäköisesti vain helpottavat ja nopeuttavat kanssakäymistä. Kaikissa muissa tilanteissa ainakin itse pyrin niitä välttämään, vaikka usein siinä mokaankin.

Mutta hei, kyllä tää tästä. Pääasia ettei kuulosta jokaisen seurassa tältä:

”Kvantitatiivisilla metodeilla voidaan hei pelkistää metallioksidia flogistonista ja kalkista, kyllä sä hei nyt tän tajuut.”

 

(Visited 380 times, 1 visits today)

1 comment… add one

  • Karla Nieminen Syy 14, 2012, 10:00 am

    Tämä on niiiiiiin totta. Harmi, että monet kuvittelevat, että ollakseen pätevä heidän täytyy puhua vaikeasti. Todellisuudessa usein kehutuimmat professorit ja muut älykköpuhujat ovat juuri sen takia suosittuja, että he osaavat puhua hankalista tieteellisistä jutuistakin ymmärrettävästi ja yksinkertaisin sanoin.

    Joskus kyseessä lienee myös vahinko, jos on tottunut viettämään aikaa vain oman alan ihmisten kanssa. Kaikki siis muiden alojen edustajien kanssa tutustumaan :) Luulen, että siitä on hyötyä omallakin alalla. Ainakin itselleni on ollut hyötyä siitä, että kun osaa selittää vaikka tekniset asiat kenelle vain, niin tekniset kollegat ymmärtävät selityksen varmasti.

    P.S. Mailiin tulevasta kirjoituksesta taisi puuttua linkki kommentointiin. Sellainen olisi kiva, niin ei tarvitse itse nähdä vaivaa kirjoittaa selaimeen.

Leave a Comment