3 keinoa kännykkä- & älypuhelinriippuvuuden hallintaan

keinoja puhelinriippuvuuden hallintaan

Oletko yksi heistä, jotka voisivat lopettaa älypuhelimen jatkuvan vilkuilun ja räpläämisen ihan milloin vain haluaisivat? Oletko yksi heistä, jotka tavallaan tietävät, että tämä jatkuva puhelimen ruudun tuijottaminen ei tee kauhean hyvää, mutta tekevät sitä silti? Onnittelut, olet hyvin mahdollisesti puhelinriippuvainen, tykkäät sitten myöntää sitä, tai et.

Ja niin olen muuten minäkin. Luin jokin aika sitten uutisen, jossa kauhisteltiin, kuinka ihmiset vilkuilevat puhelimiaan jopa 200 kertaa vuorokaudessa. Itsekin kauhistelin, että huhhuh, ovatpa ihmiset syvällä puhelimissaan. Sitten laskin, kuinka monta kertaa itse vilkuilen sitä päivässä. Jokainen näytön pienikin vilkaisu ja tarkistus +1 kerta. Sitten olikin myönnettävä, ettei se omakaan käyttö nyt ihan lapasessa ole. En ihan satalukuihin päässyt, mutta ei kyllä kauas jää. Nisti mikä nisti, vaikka narkkauksen kohde onkin kännykän näyttö.

Tutkimuksissa kännykän liikakäytöllä on huomattu olevan yhteyksiä huonoihin kehonasentoihin sekä niskahartiakipuihin. Mielenterveyspuolella puhelinten liikakäyttö taas on erityisesti nuorten joukossa yhdistetty vahvasti lisääntyvään yksinäisyyteen, masennukseen ja mielenterveysongelmiin.

Kovasanaisesta alustuksesta huolimatta tämän ei ole tarkoitus olla mikään syyllistävä teknologiankauhistelukirjoitus. Teknologia on osa maailmaamme, halusimme taikka emme. Monessa mielessä se on myös tehnyt ja tulee vastaisuudessakin tekemään maailmasta paremman paikan. Lisäksi minä tykkään kovasti puhelimestani! Se on oiva työkalu, jota ilman elämäni olisi kyllä paljon hankalampaa ja ehkä jopa vähemmän antoisaa.

Puhelimen käyttö lähtee helposti lapasesta usein kuitenkin juuri siksi, että se on näenneisesti ihan hemmetin hyödyllinen vempele. Useimmat sen toiminnot ja sovellukset ovat olemassa siksi, että ne tekevät elämästämme jollain tavalla helpompaa. Tällä on kuitenkin hieman järjenvastainenkin varjopuoli: jos näitä elämää helpottavia vempeleitä ja sovelluksia alkaa olemaan liikaa, voi tämän valtavan sovellusmäärän jatkuva käyttö ja hallinointi sekä niiden kautta tulevan informaation määrä muuttua stressaavaksi, esimerkiksi näin:

  • On esimerkiksi hyvin kivaa, että voin pitää frendeihini ja kollegoihini yhteyttä Whatsapp-sovelluksella sekä Facebook Messengerillä. Rakastan erityisesti watsapin ääniviestitoimintoa, sillä olen tyyppi, joka ei malta pitää suutaan tukossa. Kiva viestintäappsi kuitenkin muuttuu stresssaavaksi, kun 20 ihmisellä on asiaa minulle joka ikinen päivä ja tule fiilis, että minun pitää olla jatkuvasti vastailemassa milloin mihinkin.
  • On myös kivaa, kun voin katsoa Facebookista ystävieni hävyttömimmät bilekuvat eilisistä kaoottisista ilmaisen viinan bileistä. Hauskoja! Vaan miltä tuntuu, kun vastaan tuleekin jatkuvasti kuvia muiden hyvistä meiningeistä bileistä, joihin minua ei ole vaivauduttu kutsumaan, mutta koko muu kaveriporukka näyttää olleen paikalla? Ehkä minulle tämä ei oikeasti ole niin tuttu kokemus, mutta tutkimuksissa tällaisen paitsi jäämisen pelon (fear of missing out, fomo) sekä ”hyljeksityksi tulemisen tunteen” on huomattu rasittavan (välillä vakavastikin!) erityisesti nuorisoa.
  • Muutenkin on kivaa, kun voin Facebookista vilkuilla sitä, mitä tuttujeni elämään kuuluu. Vaan miltäs tuntuu, kun useimpien elämä ja arki tuntuu olevan jotain miljoona kertaa kiinnostavampaa, vauhdikkaampaa ja mukavampaa, kuin omani? Tämänkin on tutkimuksissa huomattu rasittavan erityisesti ihmisiä, joilla on jo valmiiksi mielenterveydellisiä haasteita tai muuten vain jotenkin raskas aika elämässään. Tuntuu pahalta, kun ”kaikilla muilla menee niin paljon paremmin”.

Vaikka kännykkä appseineen on huippujuttu, on niillä myös joidenkin kohdalla näitä ja vastaavia varjopuolia. Ja siksi on hyvä kyetä hieman rajaamaan käyttöään silloin, kun haluaa vähentää elämästään hieman stressiä. En kannata todellakaan kännyköistä luopumista (ja alkaakohan se olemaan pikkuhiljaa joillekin meistä jopa mahdotonta?), vaan juuri itselleen sopivan keskitien löytämistä. ”Juuri sopivasti, ei liikaa, ei liian vähän”.

Tästä aiheesta viime aikoina keskustellessani, on moni ihminen maininnut, että joojoo, tiedossa on ja olisi ihan hyvä varmaan vähentää käyttöä, mutta kun tuntuu niin hemmetin vaikealta! Yllättävänkin moni mainitsi, että on jo kokeillut vähentää omaa kännykänkäyttöään, mutta koska tapa istuu jo hyvin syvästi, on se aina päätynyt epäonnistumiseen. Ja onpahan minulla itsellänikin samantapaisia kokemuksia.

(Hauskasti ihmiset ehkä itsekin sitä huomaamattaan käyttävät käytön vähentämistä pohtiessaan samoja ilmaisuja ja sanoja, joita esiintyy myös ”oikeidenkin” päihteiden käyttäjien puheessa. Riippuvuus mikä riippuvuus.)

Viime kuukausina olen kuitenkin saanut vihdoinkin oman kännyräpläilyni kuriin. En täysin, vaan sopivasti. Tässä onnistumiseen olen saanut apua seuraavista keinoista. Nämä eivät sovi elämäntilanteesta riippuen kaikille, mutta itselleni näistä on ollut oiva apu.

Keinoja puhelinriippuvuuden hallintaan

1. Äänien ja värinöitten kytkeminen pois päältä

Me ihmiset olemme kovia ehdollistumaan erilaisille ärsykkeille. Aivan kuten Pavlovin koirat oppivat kuolaamaan kellonsoittoa, olemme me oppineet yhdistämään kännykän äännähdyksiin erilaisia merkityksiä. Miellyttävä taskuvärinä voi kertoa siitä, että uusi Facebook-kuvamme on ehkä saanut tykkäyksiä, tai ehkäpä joku meille tärkeä ihminen on viimein vastannut viestiimme! Toisaalta taas värinä voi tuntua hyvinkin uhkaavalta, jos esimerkiksi tietää mokanneensa töissä ja odottaa kutsua palautekeskusteluun…

Tämä keino ei ehkä sovi ihmisille, joiden on tärkeää olla jatkuvasti saatavilla (pienten lasten vanhemmat, huippuyrittäjät ja vastaavat), mutta jos olet mitä tahansa muuta, ei kännykän pitäminen äännettömällä ole suinkaan niin uhkaavaa, kuin miltä se saattaa ensin kuulostaa. Muistan, kuinka pelkäsin tärkeiden puhelujen ja viestien menevän ohi, jos kännykkä ei jatkuvasti värise, mutta äänettömyyteen siirtyessäni huomasin, että lopulta todella, todella harva viesti tai puhelu on sellainen, johon on pakko vastata just nyt ja heti. Yleensä sitä myös etukäteen tietää, millainen tuollainen huipputärkeä yhteydenotto on suurinpiirtein tulossa.

Nyttemmin olen pitänyt kännykkääni pääasiassa äänettömällä noin vuoden (ja olen sentään kiireinen yrittäjä!) ja mitään kamalaa ei ole tapahtunut. Elämäni ei ole murentunut, vaan päinvastoin stressitasot ovat kovasti vähentyneet. On mukavaa, kun ei ole jatkuvasti sellainen olo, että ai kun ääh taas tuli viestiä, pitääpäs tarkistaa, ettei ole mitään tärkeää ja ai niin joku oli koittanut soitella, odottakaapas hetken kun katson mistä on kyse. Ei, nykyään on vapaampi olo.

Tämän tarkoitus on palauttaa kontrolli takaisin meille itsellemme. Emme ole muiden tekemisiin reagoivia sätkynukkeja, vaan oman toimintamme herroja.

2. Ilmoitusten kytkeminen pois päältä

Vaikka työskentelenkin nykyään mielenterveyden ja elämänhallinnan parissa, olen liiketaloustaustainen ihminen. Tarkemmin ottaen markkinoija. Ja siitä näkökulmasta nykypäivän appsit ja somet ovat mielenkiintoinen ilmiö. Useimmat niistähän saavat rahaa sitä kautta, että vietämme niiden parissa mahdollisimman paljon aikaa, jolloin todennäköisemmin teemme esimerkiksi sovellusten sisäisiä ostoksia tai vaikkapa klikkaamme ohimennen jotain näkemäämme mainosta. Meidän huomiomme on tavallaan sovelluskehittäjien rahaa.

Tämän vuoksi sovelluksen pyrkivät maksimoimaan käyttöaikansa. Koska sovelluksia on nykypäivänä paljon, on kilpailu niiden välillä raakaa. Se ei ole sovelluskehittäjille mikään pikkujuttu, että käytätkö enemmän Twitteriä vai Facebookkia. Mitä enemmän käytät toista, sitä vähemmän todennäköisesti käytät toista.

Tästä syystä sovellukset käyttävät rajujakin keinoja huomiomme saamiseen. Yritäppä kytkeä Facebook-sovelluksen ilmoitukset pois päältä. Paitsi, että tällaisen sinänsä hyvin yksinkertaisen toiminnon suorittaminen kysyy useampaa askelta ja usean ”oletko nyt ihan varma?”-varmisteen päälleklikkaamista, tulee sovellus aina välillä auttavaisesti suosittelemaan, josko sittenkin niin ystävällisesti kytkisit ilmoitukset takaisin päälle.

Ilmoitukset itsessäänhän ovat sinänsä ihan kiva ja hyödyllinen ominaisuus, mutta juuri niiden määrä aiheutti ainakin itselleni liiallista kännykän äärellä roikkumista. Kun joka kerta kännykän ruudulla on ilmoituksia uusista FB-keskusteluista, uusista Whatsapp-viesteistä, uusista Youtubessa olevista videoista, uusista sovelluspäivityksistä ja uusista ties mistä, alkaa meininki tuntua aika stressaavalta. Kännykän taskusta kaivamisesti tuli melkein suorite, kun joka kerta piti läpikäydä usea ilmoitus ja tarkastaa, mitäs kaikkea on viimeisen 10 minuutin aikana tapahtunut.

Hauska ja vähän surullinenkin tähän liittyvä ilmiö, johon moni muukin kuulemma samaistuu on se, että kaivaa kännykän taskusta tarkastaakseen jonkin tietyn asian, näkee hirveän läjän ilmoituksia, harhautuu näpräämään kännykkää ja hetken päästä sen taskuun palauttaessaan muistaa, ettei ollenkaan tarkastanut sitä, mitä alun perin piti! Ruutuilmoitukset vievät ja harhauttavat huomiotamme.

3. Puhelin eri huoneeseen nukkumisen ajaksi

Tämä on uusin käyttöön ottamani tapa ja se on osoittautunut hyödylliseksi kännykkäriippuvuuden vähentämisessä. Nykypäivänä yleistynyt ilmiö on se, että puhelinta ja erityisesti sosiaalista mediaa käytetään juuri viimeisenä tekona ennen nukkumaanmenoa ja heti ensimmäisenä tekona aamulla heräämisen jälkeen. Ja se onkin helppoa, sillä puhelin on ihan siinä kivasti sänkymme vieressä, onhan siinä herätyskello. Eikä siinä mitään, kivaahan se on nukahtaa rakkaimpansa viereen.

Se vain, että näytön valolla on todetusti yhteyttä alentuneeseen unenlaatuun. Juuri ennen nukkumaan alkamista voi olla myös ikävää, jos kännykkää selatessaan törmää johonkin raskaaseen sisältöön, joka saa meidät huonoon tai kiihtyneeseen mielentilaan. Unenlaadun ja mielenrauhankin kannalta puhelin on ehkä hyvä pitää toisessa huoneessa.

Tätä olen itse testaillut nyt kuukauden ajan. Jätän puhelimen olohuoneeseeni yöksi lataukseen ja nukun itse makuuhuoneessa. En ole niin sikeäuninen, ettenkö heräisi herätyskelloon myös toisesta huoneesta, mutta jos olisin, saattaisin hankkia ihan perinteisen herätyskellon makuuhuoneen puolelle.

Tämä ei ole sinänsä mikään iso muutos (”kamalaa, en voi nukkua kännykkäni vieressä!), mutta pieni elämänlaadullinen parannus kuitenkin, jos tällä on edes pieni unenlaatua parantava vaikutus. Pääasiallinen syy tähän valintaan on kuitenkin symbolinen: se, että voin helposti erota puhelimeni kanssa yön ajaksi, on merkitystasolla selkeä rajanveto. Mitä se kertoisi riippuvuudestani, jos edes tämä ei onnistuisi?

Mitkä ovat sinun keinosi?

Tiedän käymieni keskustelujen pohjalta, että tarve ja halu rajoittaa omaa älypuhelimen käyttöään ei ole vain minun projektini, vaan hyvin moni muukin näyttää miettivän samoja juttuja. Oletko sinäkin pyrkinyt ja ehkä onnistunutkin vähentämään älypuhelinriippuvuuttasi? Millaisia keinoja olet kokeillut ja ottanut käyttöön? Mitä suosittelisit muille tämän haasteen kanssa kamppaileville?

Rakkaudella,

Jevgeni

PS. Jos aihe kiinnostaa laajemminkin, kirjoitin viime viikolla myös Facebookin käytön vähentämisestä täällä :).

(Visited 1 times, 1 visits today)

Leave A Response

* Denotes Required Field