Kenen seurassa kukoistat?

kenen seurassa kukoistat

Kuuntelin tässä aamuvenyttelyn (upea tapa aloittaa jokainen päivä!) ohessa Elonkoulun podcasteja ja päädyin niiden innostamana pohdiskelemaan ns. henkilökohtaista kukoistamista.

Mitä on tämä kukoistaminen?

Se on hetkiä, jolloin tunnet olevasi parhaimmillasi, jolloin olo on innostunut, vahva ja pystyvä, jolloin elämä tuntuu hyvältä, kirkkaalta ja upealta. Jokainen kohtaa näitä hetkiä ainakin silloin tällöin ja siten tietänee mistä puhun.

Toisinaan sytymme kukoistamaan ilman mitään sen näkyvämpää syytä.  Huomaan usein hengailevani kotona tai käveleväni ulkona vailla mitään päämäärää, ja yhtäkkiä se iskee! Tulee vahva, innostunut olo, alkaa hymyilyttämään, päässä alkaa pyöriä ideoita, joita tekisi mieli toteuttaa, askel kiihtyy ja elämä tuntuu hyvältä.

Tällainen kukoistaminen ei kuitenkaan ole säännöllistä. Välillä se tulee, välillä voi mennä pidempiäkin aikoja ilman.

Sen sijaan tietty aktiviteetti saa minut puhkeamaan kukkaan poikkeuksetta ja aina. Tämä aktiviteetti on oikeanlaisten ihmisten kanssa oleminen. Minulle on viimeisten vuosien aikana (ts. sen myötä kun uskalsin alkaa olemaan oma itseni) siunaantunut useita ystäviä, joiden kanssa ajanviettoon lähtiessäni voin olla satavarma siitä, että seuraavan tunnin tai pari, jonka yhdessä vietämme, tulen kukoistamaan.

Jokainen meistä kukoistaa erilaisten ihmisten kanssa. Minun ihmisissäni toistuvat oikeastaan poikkeuksetta seuraavat ominaisuudet:

Rohkeus ja modernius. Kyky ajatella uudella tavalla. Lämpö ja kyky luottaa. Myönteisyys ja innostus. Energisyys ja positiivinen tulevaisuuskuva. Jokainen heistä tahtoo muuttaa maailmaa ja tehdä suuria ja tärkeitä asioita. Räväkkyys ja tietty “erilaisuus”. Harvaa heistä voi sanoa “tyypilliseksi” ihmiseksi. Jokainen heistä on minua joissain asioissa parempi ja uskaltaa kyseenalaistaa ja opettaa, auttaa minua kasvamaan paremmaksi ihmiseksi.

Tällaisten ihmisten seurassa oloni on kerta toisensa jälkeen upea. Vaikka menisin tapaamiseen väsyneenä ja pää kipeänä raskaan työpäivän jälkeen, voin olla varma, että parin tunnin kuluttua olen kuin uudestisyntynyt ja valmis valloittamaan maailman.

Entä mitä tapahtuu, kun minut sijoittaa seuraan, joka on konservatiivista ja varovaista, hitaasti lämpiävää ja varman päälle pelaavaa, rauhallista ja vailla suuria ajatuksia ja unelmia? Tyypillisesti ärsyynnyn, ahdistun, nuutun ja haluan vaihtaa maisemaa aika hemmetin äkkiä. Ei siksi, että mikään noista ominaisuuksista olisi objektiivisesti tarkasteltuna huono tai väärä, vaan siksi, että minulla itselläni ei vain ole oikein mitään yhteistä tuollaisten ihmisten kanssa. Voin olla heidän seurassa, mutta minkäänlaista kukoistavaa olotilaa on ihan turha odottaa.

Seuraavaksi pohdiskeltavaa!

Millaisten ihmisten seurassa sinä kukoistat? Kenen seurassa kykenet olemaan innostunut ja vapautunut, voimakas ja varma? Kenen seurassa liekistäsi kasvaa suuri roihu?

Millaisten ominaisuuksien olet huomannut heitä yhdistävän? Millaisiksi kuvailisit näitä ihmisiä?

Entä millaiset ihmiset tuntuvat tukahduttavan liekkisi? Kenen seurassa olosi on ankea ja heikko?

Kuinka voisit lisätä kukoistukseen innostavien ihmisten kanssa viettämääsi aikaa ja minimoida tukahduttajaihmisten vaikutuksen elämääsi?

Olen kovasti kiinnostunut kuulemaan ajatuksiasi myös kommenttiosiossa :)

(Visited 631 times, 1 visits today)

2 Comments

  • meitsi

    Reply Reply 26.02.2017

    HUH.

    Päädyin lukemaan tämän tekstin juuri päästyäni evakkokotiin omasta kodistani. Luen tämän ja tajuan: elän joka päivä ihmisen kanssa, jonka seurassa liekki tukahtuu. Jonka seurassa en ole inspiroitunut, jonka seurassa tuntuu että mikään ei ole mahdollista eikä mitään kannata yrittää. Ihmettelen , miksi olen väsynyt ja masentunut koko ajan ja muistelen kaiholla aikoja, jolloin hymyilin maailmalle ja tunsin että täällä on jotain, mitä kannattaa tehdä ja joku suurempi voima sisällä, joka mua ohjaa.

    HUH.

    Eikä se toinen tarkoituksella tukahduta, koskaan, sehän vaan tapahtuu.

    MITÄ JOS on rakkautta ja tukahtuneisuutta yhtaikaa, oi voi.

    Luen sun juttuja vähän vielä lisää, en oo aiemmin lukenut, nämä olkoon hyvää juttuseuraa tähän sunnuntain hämärään.

    • Jevgeni

      Reply Reply 27.02.2017

      Moi, kiitti kommentista, ja voimia sinne! Iteki joskus (onneks lievällä tavalla) ollut semmosessa suhteessa, missä toinen on tarkoittamattaan tukahduttanut sitä mun olemista, enkä just itsekään osannut huomata sitä, kuin vasta jälkeenpäin. Ja justiinsa toi, että oli samaan aikaan sekä tukahtunut olo, mutta samalla fiilis, että haluaa olla kyllä yhdessä. En tiedä, ehkä siitä olisi keskustelemalla päässyt johonkin ratkaisuun, mutta ei sitä silloin jotenkin itse tajunnut, voi olla, että nää on niitä juttuja, mitä näkee vasta välimatkan päästä :o

Leave A Response

* Denotes Required Field