Kiitos on elämän tärkein sana

Kiitos on elämän tärkein sana

Kiitos on maailman tärkein sana.

Tämä on toki tavallaan itsestäänselvää. Melkein jokaiselle on jo lapsena korostettu, kuinka tärkeää on sanoa kiitos. Useimmat meistä tietävät sen aivan hyvin.

Itse olen kuitenkin vasta viime aikoina alkanut ymmärtämään sitä, KUINKA TÄRKEÄ SANA SE IHAN OIKEASTI ONKAAN!

Olen aina tykännyt sano kiitos, mutta olen ollut sen käytön suhteen tavanomaisen konservatiivinen. Olen kiittänyt paljon, mutta monesti lähinnä niissä tilanteissa, joihin kiittäminen ”kuuluu”.

Ylimääräistä kiitosteltua olen kuitenkin pitänyt vähän sellaisen hölmönä, nolona, juustoisena ja vähän sellaisena ”outona”, ihan miten sen vain tahtoo sanoa. Olen ajatellut, että kiitoksille on ollut paikkansa, mutta myös, että sitä ei pidä ylikäyttää.

Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin (hieman vahingossakin, syytän näitä yltiöpositiivisia jeejee-tsemppauspiirejä, joissa pääasiassa elän elämääni) lisännyt tämän K-sanan käyttöä. Olen alkanut käyttämään sitä myös niissä tilanteissa, joissa se olisi ennen tuntunut oudolta.

Ja huhhuh! Vaikutus on ollut valtava. Ihmiset ilmeisesti tykkäävät ja monet ovat sanoneet jälkeenpäin, kuinka kivalta tuntuu, että joku jakelee vuolaasti kiitoksia.

Paitsi että kiittämisestä tulee muille ihmisille yleensä aika kiva fiilis, se vaikuttaa myös minuun itseeni. Kun kiitän, tulee olo, että toimin oikein. Ja harva asia elämässä tuntuu niin hyvältä kuin oikein toimiminen. Kiitos ilahduttaa muita, kiitos ilahduttaa minua itseäni, mutta ennen kaikkea kiitos luo myönteistä kulttuuria sinne, missä se ikinä ilmoille helähtääkään. Kiitos sitoo ihmisiä yhteen, kiitos voimauttaa ja antaa lisäarvoa sille toiminnalle, josta kulloinkin kiitetään.

Kun olen hehkuttanut tätä oivallusta ihmisille, on pari henkilöä väläyttänyt, että on aika arvelluttavaa viljellä kiitosta siksi, että kiittelijästä pidettäisiin enemmän. Ymmärrän tämän niin, että se heijastelee ”liian yleisen” kiittämisen ympärillä väijyvää kulttuuria. Kiitos on epäilyttävää, koska sillä muka kerättäisiin jonkinlaista henkilökohtaista sosiaalista pääomaa ja hyötyä itselleen.

En täysin allekirjoita tuota. Jos ei muuta, niin siitä syystä, että kiittely on nähdäkseni varmaan hellyyttävin ja epämulkuin tapa sen sosiaalisen pääoman kerryttämiseen. Jos joku haluaa olla hyvä tyyppi ja käyttää tuota goodwillin lisäämiskeinona, käyttäkööt minun puolestani. Kiitos tuntuu silloinkin hyvältä. Lähtökohtaisesti kuitenkin koen, että kiitos on ennen kaikkea lahja paitsi toiselle ihmiselle, myös koko kulttuurille ja ihmisyhteisölle. Kiitos tekee hyvää meille kaikille.

ITSEREFLEKTIOTEHTÄVÄ

  • Mikä on suhteesi kiittämiseen?
  • Kuinka usein kiität, entä kuinka usein sinua kiitetään?
  • Millaisissa tilanteissa kiität? Entä millaisissa tulet kiitetyksi?
  • Mitä kiittäminen tai kiitetyksi tuleminen merkitsee sinulle? (Mitä kiitos siis käytännössä tarkoittaa, onko se vain kiitollisuuden osoitus, merkki arvostuksesta tai välittämisestä, jotain muuta?)

Ketä voisit kiittää vielä tänään? :)

Rakkaudella,

Jevgeni

PS. Kiitos, että luit tämän. Se ilahduttaa minua kovasti :)!

(Visited 70 times, 1 visits today)

Leave A Response

* Denotes Required Field