Kokemuksiani avoimista parisuhteista

BK avoimet parisuhteet

Ajatus tämän artikkelin kirjoittamiseen on kypsynyt vähitellen viimeisen vuoden aikana, kun olen hieman yllättyneenäkin yhä uudestaan ja uudestaan ajautunut mitä erilaisimpien ihmisten kanssa keskusteluun siitä, kuinka nämä eivät ole täysin tyytyväisiä perinteisiin, suljettuihin parisuhteisiinsa ja haluaisivat joskus kokeilla jotain muuta, mikäli vain uskaltaisivat. Pelkästään viimeisen vuoden sisällä näitä ihmisiä on ollut niin lukematon määrä, että kyse ei voi olla mistään poikkeamasta, vaan ilmeisen yleisestä ajatuksesta.

Koska blogini lukijamäärä on viimeisen parin vuoden aikana päässyt kasvamaan varsin isoksi, oletan että näitä ihmisiä löytyy myös lukijoideni joukosta. Koska satun tietämään tästä yleensä vaietusta aiheesta jonkin verran, haluaisin osaltani valottaa aihetta ja kertoa omista kokemuksistani avoimissa parisuhteissa olemisesta.

Ai mistä omista kokemuksista? Olen elämäni aikana ollut kolmessa pidemmässä parisuhteessa, joista yksi on ollut perinteinen suljettu ja kaksi avoimia. Lisäksi viihdyn erityisesti rohkeiden ja totutusta poikkeavalla tavalla ajattelevien ihmisten seurassa ja heidän joukostaan näyttää löytyvän erityisen suuria määriä avoimissa parisuhteissa olevia. Eikä kyse muuten ole mistään vapaa rakkaus-hippiympyröistä, kuten kaksi tämän jutun oikolukenutta henkilöä epäili, vaan ihan tuikitavallisista ihmisistä ;-)

Tähän väliin varoituksen sana. Siitä huolimatta että kirjoitan kokemuksistani hyvin neutraaliin ja hillittyyn sävyyn, on tämä sellainen aihe, joka tuntuu herättävän ihmisissä vahvoja tunteita suuntaan tai toiseen. Jos olet niitä ihmisiä, joiden mielestä ainoa, absoluuttisen oikea ja pyhä tapa olla toisen ihmisen kanssa on perinteinen, suljettu parisuhde, on hyvin todennäköistä, ettet tule pitämään tästä tekstistä. Pyydän kuitenkin että hillitsisit halusi täyttää palautelaatikkoni “Jumala vihaa sinua”-tasoisilla viesteillä. Niitä on siellä jo pari kappaletta enkä millään viitsisi käyttää aikaa niiden läpikäymiseen.

Toinen syy tämän artikkelin kirjoittamiseen on se, että olen myös yllättynyt siitä pettämisen määrästä, jota päällepäin täydellisiltä vaikuttavissa suhteissa esiintyy. Tutkimusten mukaan pettämistä esiintyy huomattavasti vähemmän kuin yleisesti ajatellaan, noin 6 – 25 prosentissa parisuhteista. Tässä on kuitenkin otettava huomioon mahdolliset häveliäisyystekijät joita tutkimuksiin (jopa nimettömästi) vastanneet kokevat. Koska pettäminen on niin vahvasti tuomittavaksi koettu asia, sitä ei aina haluta myöntää.

(Yleisen, ilmeisesti mm. nykyään yhä suositumpien pettämissivustojen lanseeraaman väitteen mukaan pettämistä esiintyisi jopa 50-70 % parisuhteista, mikä onneksi näyttää olevan väitteenä tekaistu ja vahvasti liioiteltu.)

6 – 25 % on kuitenkin sekin varsin suuri luku ja vastaa melko hyvin omia havaintojani tuttavapiireistäni. Tämän luvun myös väitetään olevan kasvualtis silloin, kun parisuhteissa esiintyy jokin mm. seuraavista riskitekijöistä:

  • pitkäaikaiset ja ratkaisemattomat parisuhteen ongelmat
  • huomattava ero kumppaneiden seksivietissä
  • huomattava ero kumppaneiden persoonassa

Sen perusteella mitä itse olen nähnyt ja kuullut, väitän myös perinteisen kyllästymisen olevan suuri pettämiseen johtava tekijä. Omista tuttavistani useimmat pettämistä kokeilleet kertoivat sen johtuneen juuri kyllästymisestä. Koska en pidä pettämistä kovinkaan reiluna tai kivana toimintana, koen avoimen parisuhteen tarjoavan huomattavasti paremman vaihtoehdon juurikin kyllästymisen kanssa kamppailemiseen.

Mikä ihmeen avoin parisuhde?

Koska eri ihmiset tuntuvat määrittelevän avoimet suhteet hieman eri tavoin, haluan aivan ensiksi hieman selventää mistä tässä oikein puhun.

Minulle avoin parisuhde tarkoittaa parisuhdetta, joka on muutoin kuin mikä tahansa perinteinen parisuhde, mutta parisuhteen osapuolilla on lupa harrastaa seksiä tai hakea intiimiä läheisyyttä myös parisuhteen ulkopuolisilta henkilöiltä.

Avointen suhteiden säännöt poikkeavat usein hieman toisistaan. Jotkut esimerkiksi sallivat sen, että heidän kumppanillaan on säännöllisiä seksikumppaneita, toiset taas sallivat ainoastaan hyvin satunnaiset seksisuhteet. Jotkut sallivat ainoastaan seksin, jotkut taas ainoastaan intiimin läheisyyden. Jotkut tahtovat että syrjähypyistä kerrotaan avoimesti, toiset ovat mieluummin pimennossa.

Yhdistävä tekijä näyttää minun silmiini olevan se, että kaikissa avoimissa suhteissa se oma kumppani on aina se pysyvä ykkönen, muut kumppanit taas vain pientä vaihtelua. Tämä erottaa avoimet suhteet polyamoriasta, jossa osapuolilla voi olla kaksi tai jopa useampia täysipainoisia vakavia suhteita.

Se että suhde on avoin ei tarkoita automaattisesti sitä, että tätä avoimuutta käytettäisiin aktiivisesti tai ollenkaan. Esimerkiksi viimeisimmässä suhteessani olemiset muiden kuin oman kumppanin kanssa olivat hyvin harvinaisia poikkeuksia. Ulkopuolisten, perinteisiin suhteisiin tottuneiden mielikuva avoimista suhteista näyttää olevan usein mallia “ai te nussitte kokoajan kaikkien kanssa?”, mutta lukuisia avoimissa suhteissa olevia pareja tuntevana voin vakuuttaa että todellisuus on kaikkea muuta.

Henkilökohtaisesti tunnen ehkä olevani jopa enemmän perinteisten, suljettujen parisuhteiden ihminen, mutta arvoni eivät salli sitä. Uskon vahvasti että toista ihmistä ei saa yrittää hallita tai manipuloida häntä toimimaan niin kuin minä tahdon. Jos kumppanini tahtoo käydä vieraissa vaikken siitä pitäisikään, uskon että hänellä on oltava täysi vapaus tehdä niin. Tässä tullaan valinnan eteen: Asetanko etusijalle arvoni vai turvallisuudentunteeni? Haluanko mieluummin kokea olevani hyvä ihminen kuin olla täysin turvallisin mielin? Tähän mennessä olen valinnut arvoni ja koen että se on ollut hyvä valinta, mutta voin hyvin ymmärtää myös toisin valitsevia.

En missään tapauksessa yritä myöskään väittää, että perinteiset suhteet perustuisivat aina haluun hallita toista ihmistä. En todellakaan. Uskon että valtaosa niistä (ja mitä useampi, sen parempi) perustuu osapuolten aitoon haluttomuuteen olla muiden kuin oman kumppaninsa kanssa. Tämä on minusta ihailtavaa, mutta kuten huomattu, ei todellakaan kaikkien juttu.

Miksi avoin parisuhde?

Kuten ylempänä mainitsin, itselleni kyse on pääasiassa arvoistani. Voisin hyvin kuvitella olevani vain yhden ihmisen kanssa, mutta ajatus siitä, että kieltäisin parisuhteen toista osapuolta tekemästä yhtään mitään, on minulle vieras ja jopa epämiellyttävä (joskaan en silti tuomitse heitä, jotka niin tekevät). Tässäkään en ole suinkaan yksin. Monet muutkin avoimia suhteita suosivat tuttavani ovat maininneet nimenomaan arvot tärkeimmäksi tekijäksi.

Eivät kuitenkaan kaikki. Vaihtelunhalu näyttää olevan toinen, vielä arvojakin useammin mainittu syy. En ole itse koskaan ollut vuosia kestävässä parisuhteessa, mutta voisin ainakin kuvitella, että vuosien varrella seksistä tulee pikkuhiljaa astetta tylsempi juttu. Olen tosin kuullut muutamia poikkeaviakin kokemuksia, mutta valtaosa heistä, joiden kanssa olen tästä jutellut, ovat kertoneet asian olevan kohdallaan juurikin näin.

Kolmas toisinaan mainittu syy oli vaatimus rehellisyydestä. Parisuhteen osapuolet esimerkiksi olivat vahvasti pettämistä vastaan, mutta olivat myös tarpeeksi kypsiä myöntääkseen, etteivät välttämättä ole kaikissa tilanteissa täydellisiä ja vahinkoja voi sattua. Kun kolmannen osapuolen kanssa olemiseen on periaatteessa lupa, on paljon helpompaa myöntää että nyt tuli tehtyä tällaista, kuin jos tämä tapahtuisi suoranaisen pettämisen merkeissä.

Avoimet parisuhteet ja mustasukkaisuus

Tästä kaikesta syntyy tietysti kysymys: Onko mukavaa elää parisuhteessa, jossa kumppanilla on jatkuvasti lupa käydä vieraissa? Johtaako tämä jatkuvaan mustasukkaisuuteen, epäilyyn ja epäluuloon?

En ole itse kauhean mustasukkainen ihminen (joskin tietysti toisinaan tunnen mustasukkaisuutta), joten en voi vastata tähän kenenkään puolesta. En itse tietenkään koskaan hyppinyt riemusta kun sain kuulla kumppanini tehneen temput jonkun muun kanssa, mutta en viitsinyt olla pahoilla mielin hetkeä pidempäänkään. Mustasukkaisuus ja siitä johtuva paha mieli, aivan kuten muutkin ajatusten laukaisemat tunteet menevät ohi hyvin nopeasti, mikäli niitä ei jää märehtimään. En kokenut asiaa siis kovinkaan ongelmalliseksi.

Muilta olen kuullut kertomuksia laidasta laitaan. Joitakuita kumppanien syrjähypyt eivät näytä häiritsevän tasan ollenkaan. Joku saattaisi väittää ettei tuollaisessa suhteessa sitten varmaan ole rakkauttakaan, mutta näkemäni perusteella väittäisin muuta. Ilmeisesti jotkut vain osaavat olla äärimmäisen epämustasukkaisia.

Toisia kumppaneiden syrjähypyt taas riivasivat ja jäytivät niin paljon, että elämästä tuli nopeasti hyvin epämiellyttävää ja epäluulontäytteistä. Lienee selvää muutenkin, mutta sanotaan nyt kuitenkin. Avoimet suhteet eivät näytä olevan se oikea vaihtoehto vähääkään mustasukkaisuuteen taipuvaisimmille ihmisille. Turha sitä itseään on lähteä kiusaamaan.

Mustasukkaisuutta tietysti esiintyy aivan vastaavasti myös perinteisissä suljetuissa suhteissa, aiheesta tai aiheetta. Ei siis pidä ajatella että avoimet suhteet ovat automaattisesti se vaihtoehto, jossa mustasukkaisuuden kanssa joutuu kamppailemaan enemmän. Lienee ennemminkin olevan aivan parisuhteiden osapuolista kiinni tämä.

Sosiaalinen reaktio avoimiin parisuhteisiin

No, kuinka muut ihmiset reagoivat siihen, että pariskunta keksii yhtäkkiä julkisesti myöntää olevansa avoimessa suhteessa?

Reaktioita näyttää olevan ja olen itsekin niitä todistanut aivan laidasta laitaan. Jotkut ovat äärimmäisen kiinnostuneita, jotkut varovaisen hyväksyviä, joitakuita ei kiinnosta ja jotkut tuomitsevat pariskunnan alimpaan helvettiin “toistensa henkisestä pahoinpitelystä ja pettämisestä” (suora lainaus). Erilaiset reaktiot ovat tietysti odotettavissa. Haluaisin nostaa esiin kuitenkin kaksi minua erityisesti yllättänyttä reaktiota:

Ensimmäinen reaktio joihin kuulin myös muiden törmänneen suorastaan usein, oli joidenkin ihmisten kyvyttömyys nähdä avoin parisuhde täysin oikeana ja vakavana suhteena. Pikemminkin se nähtiin jonkinlaisena leikkisuhteena, siirtymävaiheena tai kokeiluna, mutta ei aitona ja oikeana parisuhteena. Kun viime suhteeni päätyi, minulle todettiin kaksi kertaa suoraan “no, onneks se ei ollukkaa mikään oikea suhde”. Tarkoitukseni ei missään tapauksessa ole syyllistää, mutta tarjoan vihjeen heille, jotka kokevat olevan taipuvaisia ajattelemaan noin: Avoimissa parisuhteissa olevat ihmiset ovat pääosin suhteidensa kanssa ihan yhtä tosissaan kuin muutkin. Ei ne tykkää siitä, että niille alkaa urputtamaan siitä, ettei niiden suhde ole jotenkin oikea tai kunnollinen.

Toinen mielenkiintoinen sosiaalinen reaktio on tietty salaseuramaisuus, jota joidenkin avoimissa suhteissa olevien elämässä esiintyy. Minulle tuli aikoinaan täytenä yllätyksenä, kuinka moni tuttavapiiristänikin on avoimessa suhteessa, mutta ei vain pidä siitä ääntä, sillä ei viitsi diilata muiden kielteisten reaktioiden kanssa. Kun heille selviää että sinäkin olet avoimessa suhteessa, tulee sinusta yksi heitä paremmin ymmärtävistä ihmisistä, joille voi uskoa salaisuuksia, joita ei välttämättä haluta kertoa muille. Ehkäpä sinunkin tuttavapiiristäsi heitä löytyy ;)

Tähän tiettyyn lähentymiseen salaseuramaisuus tosin näyttää jäävänkin. Mistään salaisista parinvaihtoehdotteluista en ole ikinä kuullut ;)

Kaiken kaikkiaan suhtautuminen ainakin omassa tuttavapiirissäni on ollut pääosin ihan myönteistä. Useimpia ei aidosti kiinnosta ja loput ovat asian kanssa hyvin okei. Muutama tuomitsija toki löytyi, mutta kyse oli sen kaltaisista tyypeistä, jotka muutenkin nauttivat vähän kaiken ja kaikkien tuomitsemisesta. Eikä heilläkään mitään todellista syytä tuomitsemiseen ollut, kunhan halusivat kokea toimivansa itse oikein ja paremmin.

Avointen parisuhteiden ongelmat

Minua pyydettiin pyhittämään tästä kirjoituksesta oma osionsa pelkästään tai erityisesti avoimissa suhteissa esiintyville ongelmille. Olen kuitenkin rehellisesti sitä mieltä, että edellä mainittujen mustasukkaisuuden ja luottamisen vaikeuden sekä muiden taholta tuomituksi tulemisen lisäksi niitä ei ole. Tai siis on, mutta ne ovatkin jo niitä samoja ongelmia kuin perinteisissäkin suhteissa ja niihin en nyt mene.

Jos pitäisi objektiivisesti vertailla avointen suhteiden hyötyjä ja ongelmia ja sitä, kumpia on enemmän, koen että tilanne olisi melko lailla tasan. Toisaalta luottamuksen ja mustasukkaisuuden kanssa painiminen voi olla ikävää, toisaalta vapaus olla toisten ihmisten kanssa tai mahdollisuus pysyä uskollisena arvoilleen on mukavaa. Toisaalta on ikävää tulla tuomituksi muiden ihmisten taholta, toisaalta taas on upeaa löytää jopa tuttavapiiristään samoin ajattelevia ihmisiä.

Voisi ajatella että itse avoimia parisuhteita suosivana pitäisin niitä yleisestikin perinteisiä suhteita parempina, mutta yllätän tässä hieman itseänikin ja totean että näen ne oikeastaan aivan yhtä hyvinä ja järkevinä. Eri ihmistyypeille sopivat vain eri jutut ja jokaisella pitäisi olla mahdollisuus valita juuri itselleen sopiva vaihtoehto. Jos oikein kriittisesti ajattelen, niin en ole edes varma omasta valinnastani ja siitä kuinka pysyvä se on. Ehkäpä jonain päivänä minut nähdään taas perinteisten suhteiden kannattajajoukoissa ;-)

Painostus avoimuuteen

Tahtoisin vielä lopuksi kiinnittää huomiota erääseen melko kielteiseen ilmiöön, jota olen todistanut useammalla pariskunnalla, jotka ovat muuttaneet perinteisen suhteensa avoimeksi.

Nämä ovat olleet tapauksia, joissa suhteen muuttaminen avoimeksi ei ole ollut täysin tasa-arvoiseen haluun perustuva päätös, vaan toinen osapuoli on halunnut avoimuutta enemmän kuin toinen. Toinen on saattanut jopa suoraan vastustaa suhteen muuttamista avoimeksi, mutta avoimuutta kannattava osapuoli on ajanut tahtonsa läpi esimerkiksi vetoamalla toisen osapuolen kypsyyteen, vihjaamalla pettämisen yleisyydestä tai syyllistämällä toista osapuolta tämän “olemattomista peloista”. Eräässä tapauksessa uhkailtiin jopa mahdollisuudella lopettaa koko suhde, mikäli vastapuoli ei salli sen muuttamista avoimeksi.

En tiedä muista, mutta itse koen tuollaisen ja vastaavan toiminnan kielteiseksi ja epämiellyttäväksi manipulaatioksi, vaikka tarkoitus olisikin joku nätti “haluan luoda aitoon rakkauteen ja luottamukseen perustuvan avoimen suhteen”. Jos tällaista suhdetta mielii eikä kykene enää hyväksymään mitään perinteisempää, inhimillisempi keino olisi etsiä aidosti itsensä kaltainen ihminen kumppaniksi, eikä lähteä luomaan ihannesuhdettaan uhkailun ja manipulaation voimin. Älä ole yksi näistä tyypeistä.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan tiivistäisin kokemukseni pääosin positiivisiksi, ellei lasketa pientä epävarmuuden lisääntymistä elämässä (kohdallani täysin kestettävissä) ja pientä määrää tuomituksi tulemista vähän liian perinteisen porukan taholta. Avoimet suhteet ovat selkeästi asia joka ei toimi jokaisen kohdalla, mutta mikäli satut olemaan yksi heistä, joille se on todellinen vaihtoehto ja vastustat esimerkiksi valehtelua ja pettämistä sekä pidät ajatuksesta laajempaan luottamukseen ja vapauteen perustuvasta suhteesta, tälle kannattaa ehkä uhrata pari ajatusta.

Olisin myös kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia näistä. Mitä hyvää olet kokenut saaneesi avoimista suhteista? Millaisia kielteisiä kokemuksia? Oletko kokenut painostusta alkaa tai olla alkamatta tällaiseen? Oletko tullut tuomituksi suuntaan tai toiseen? Jotain muita kokemuksia?

(Visited 8 045 times, 2 visits today)

24 comments… add one

  • Aino Elo 30, 2013, 2:01 pm

    Jos et ole vielä nähnyt, suosittelen lämpimästi monologia Outo Homo (https://www.facebook.com/events/226801610803685/) Pitäisit varmasti, se on mahtava!

    • Jevgeni Elo 30, 2013, 2:50 pm

      Kiitti :) Muutama muukin tätä ehti jo hehkuttaa, lienee hyvää tavaraa.

  • Ansku Elo 30, 2013, 3:09 pm

    Mielenkiintoinen aihe. Olen joskus itsekin miettinyt miten ihmiset elävät avoimessa suhteessa ja voiko parisuhde oikeasti hyvin tällaisessa tilanteessa kun molemmilla on lupa käydä vieraissa. Kiva kuulla kokemuksia avoimessa suhteessa eläneeltä.

    Avoimuus on kyllä paljon parempi vaihtoehto kuin pettäminen. Jos toinen/molemmat suhteen osapuolet eivät pysty olemaan uskollisia, on reilumpaa olla sitten avoimesti muiden kanssa eikä ainakaan tehdä sitä salassa toiselta. Pettämisellä saa aikaan paljon hallaa jos toinen osapuoli saa sen selville ja aika usein jossain kohtaa näin käy. Se vie perustan koko suhteelta. Eli ihmiset jotka eivät pysty yksiavioiseen suhteeseen, voisivat suosiolla etsiä sen ”vapaan” ajattelun omaavan kumppanin.

    Joskus aiemmassa pidemmässä suhteessani olisin voinut itsekin harkita avointa suhdetta. Olimme olleet yhdessä lähes kymmenen vuotta ja seksielämä oli jokseenkin kuollutta. Silti rakastin kumppaniani ja olisin hänen kanssaan voinut jatkaa siten että säpinää olisi saanut hakea muualtakin. Mutta en sitten tiedä olisiko sekään toiminut pidemmän päälle.

    Nykyisenkin kanssa olen seurustellut jo monta vuotta mutta nyt en todellakaan haluaisi avointa suhdetta. Pitkin matkaa on ollut epäilyjä pettämisestä ja huomaan kuinka paljon se syö. Huomaan olevani niin mustasukkainen ettei avoin suhde tässä kohtaa onnistuisi mitenkään ainakaan minun puoleltani. Ja mielestäni meillä on ihan hyvä seksielämä, mitä ei aiemmassa suhteessa enää ollut loppua kohden. Eli en ainakaan itse kaipaa lisäsäpinää.

    Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni mies olisi valmis avoimeen suhteeseen jos saisi kuitenkin pitää nykyiset puitteet ennallaan, puolison ja lapset, talot ja autot. Veikkaan että aika moni, varmasti useampi kuin vastakkainen sukupuoli. Mutta pystyykö ”sivusuhteet” pidemmän päälle pitämään vain neutraaleina sivusuhteina, varsinkin jos on ”vakihoitoja”? Siinähän piilee aina sekin vaara että osapuolet ihastuvat/rakastuvat toisiinsa ja se vakikumppani jää lehdelle soittelemaan. Naiset ainakin vetävät tunteet helposti mukaan ja siitäkös soppa sitten syntyy kun niitä rakkauden kohteita alkaakin olla useampia. Tästäkin olisi kiva kuulla kokemuksia, voiko vakihoitoa pitää vain hoitona?

    • Jevgeni Elo 30, 2013, 3:45 pm

      Myönnän että itse en tykkäisi ihan hirveästi jos kumppanilla olisi vakihoito, juurikin tämän vuoksi. Toisaalta tilannekohtaista tämäkin, jos kyseessä olisi tyyppi josta voisin olla varma, ettei hänestä koidu suhteelle todellista vaaraa, luulen että voisin olla asian kanssa hyvin ok. Vakihoidossa olisi myöskin se hyvä puoli, että esim. sukupuolitautien riski olisi pienempi.

  • Heli Heinonen Elo 30, 2013, 10:12 pm

    Niin, mites sitten ne mahdolliset sukupuolitaudit? Eivätkö tällaiset aiheuta ongelmia ja epävarmuutta avoimen parisuhteen osapuolten välille? Kondomissakin kun on aina rikkoutumis- ja väärinkäyttövaara, jolloin avoimen suhteen toinen osapuoli voi tahtomattaan tartuttaa toiselle osapuolelle sukupuolitaudin. Itsestä tuntuisi ainakin vakisuhteessa olevana epämiellyttävältä ajatus, että kumppanini voisi tartuttaa minuun muilta hoidoiltaan saamia sukupuolitauteja.

    Ja onhan seksissä aina myös raskauden mahdollisuus. Mitä hoito tulee vahingossa raskaaksi? Voisin kuvitella että kun ollaan vielä enemmän vakiinnuttu esim. naimisissa, yhteistä asuntolainaa, yritetään yhteisiä lapsia ym. oman kumppanin sekstailu siellä täällä ja mahdollinen raskaus toiselle voi tuntua aika ristiriitaiselta.

    • Jevgeni Elo 30, 2013, 10:58 pm

      Sukupuolitaudit ovat kieltämättä minulle joka pelkään niitä lähes hysteerisesti hieman epäukavia ajatuksia aiheuttava tekijä. En ole tosin koskaan ollut sellaisessa avoimessa suhteessa jossa vieraissa olisi käyty edes verrattain usein (viimeisimmässä suhteessa uskoakseni 1-2 tapausta koko suhteen aikana), eli sinänsä tässä mielessä ei ihan hirveästi eronnut tämä suhde perinteisemmästä. Itse toivoisin kyllä kumppanilta (tai tietysti itseltäni) käyntiä tarkastuksissa tuollaisten jälkeen.

      Raskauden mahdollisuus on myös melkoisen ahdistava ajatus, mutta ei sen ahdistavampi kuin sinkkunakaan ollessa. Tosin mahdollinen raskaus (jota tämä toinen päättää jatkaa) varmasti muuttaisi koko parisuhteen dynamiikan, sillä itse (jos nyt saan asettua naisen saappaisiin) todennäköisesti alkaisin pelkäämään sitä, että tuleva lapsi ja kumppanini mahdollinen yhteydenpito tulevaan äitiin voisi johtaa lopulta siihen, että jäisin kakkoseksi. Lienee ehkä luottamusjuttu? Eli luottaako kumppaniinsa niin paljon että uskoo tämän valitsevan minut vai mieluummin sen toisen. Vaikeita tilanteita, joskaan eivät näy pelottavan ihmisiä ilmeisesti kauhean paljoa, kerta näitä avoimia suhteita tuntuu löytyvän.

      Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka suosittuja nämä ovat eri ikäluokkien keskuudessa. Voisin kuvitella että esimerkiksi polyamoriset suhteet olisivat enemmän nuorten juttu (tämä on tosin vain arvaus), mutta avoimia suhteita olen itse nähnyt yhtälailla niin nuoremmilla kuin kypsemmänkin ikäisillä.

  • Jane Syy 5, 2013, 4:48 pm

    Moi
    En tiedä millaisissa seurapiireissä liikut, en tunne ihmisiä, jotka olisivat avoimen suhteen kannalla. Miksi edes olla ”suhteessa”, jos haluaa aina vierasta, silloinhan kannattaa olla sinkku, jolloin voi tehdä mitä mieleen juolahtaa pahoittamatta toisen mieltä. Avoimessa suhteessa haluaa parisuhteen hyödyt, mutta ei velvollisuuksia, niin kypsymätöntä.

    Täytyy myös sanoa, että jos olisin tavannut sinut jossain, kiinnostunut ja sitten löytänyt tämän kirjoituksesi parisuhteesta, homma olisi ohi ennen alkamistakaan. En viitsisi haaskata aikaani ihmiseen, joka on loppupeleissä sitoutumiskyvytön. Silmäilin blogiasi ja näin, että sinut on jätetty, no ei ihme! Yksikään tyttökavereistani ( plus minä) ei huolisi poikaystävää, joka ajattelee suhteesta tuolla tavalla, Hyvää syksynjatkoa.

    • Jevgeni Syy 5, 2013, 5:47 pm

      Eipä se varsinaisesti noin mene. Monet avoimien suhteiden suosijat näyttävät haluavan vierasta hyvin harvoin, jotkut jopa ei koskaan, vaan lähinnä nauttivat siitä mahdollisuudesta, että heillä on tarpeen tullen lupa moiseen.

      Parisuhteiden velvollisuuksia taas ei onneksi ole vielä keksitty virallistaa. Toisissa parisuhteissa velvollisuuksiksi on voitu sopia hyvin erilaisia asioita kuin toisissa. Toisin sanoen, joku voi todellakin kokea velvollisuudeksi olla pitämättä muista ihmisistä romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä, jonkun toisen parisuhteessa velvollisuudet taas voivat olla vapauden mahdollistaminen vastakkaiselle osapuolelle.

      Vaikka tämä palaute kaikkine tuomitsemisineen ja ei ihme-loukkauksineen haiskahtaakin provolta, otan hieman kantaa siihen, millaista jälkeä syntyy kun todellakin käy niin, että avoimia arvoja suosiva henkilö alkaa parisuhteeseen, jonka toinen osapuoli haluaa omia tämän kokonaan itselleen. Minulle ei toistaiseksi näin ole onneksi päässyt tapahtumaan, mutta olen nähnyt pari tapausta:

      Mielestäni hyvän parisuhteen ominaismerkkejä ovat esimerkiksi kyky luottaa kumppaniin, kyky hyväksyä kumppani hyvineen ja vaikeineen ominaisuuksineen sekä yleinen tunne siitä, että on parisuhteessa jossa on hyvä olla. Nämä kaikki murentuivat näkemissäni tapauksissa hyvin nopeasti, sillä osapuolten arvot ja toimintamallit eivät yksinkertaisesti tukeneet toisiaan. Tässä mielessä on vain molempien osapuolten voitto, kun tässä asiassa erilaiset ihmiset pysyttelevät kaukana toisistaan.

      Suhtautuisin myös varoen uskomukseen ettet tunne avoimen parisuhteen kannalla olevia ihmisiä. Tämä näyttää olevan mitä erilaisimmissa piireissä niin yllättävän (jopa omasta mielestäni) yleistä, että pitäisin todennäköisempänä vaihtoehtoa, että nämä ihmiset eivät vain uskalla avata sydäntään sinulle, sillä aavistelevat millaista palautetta saisivat ;-)

  • Jane Syy 5, 2013, 7:17 pm

    Osuit ytimeen, avoimien suhteiden kannattajat olkoon vain toistensa kanssa, en usko, että on edes mahdollista, että parisuhde toimii, jos nimenomaan tästä asiasta ollaan eri mieltä.

    En ole provo ja muuten sulla on kivoja muuten sun artikkelit, tässä asiassa mielipiteemme eivät kohtaa yhtään . Ymmärsin, että olet avoimen suhteen kannattaja ja se on todellakin oma asiasi.

    Voin sanoa, että on laaja tuttavapiiri ja eikä todellakaan yksikään nainen ainakaan halua avointa suhdetta, varmaan ns. pelimiesten etuoikeus.

    • Kupla Syy 20, 2013, 4:08 pm

      Hei, täällä yksi nainen, joka elää ”puoliavoimessa” suhteessa :)
      Olen nyt puolitoista vuotta seurustellut miehen kanssa, joka kokee olevansa kanssani ”varattu” eikä hänellä ole intressejä romanttisiin suhteisiin muiden kuin minun kanssani – minä taas koen itseni polyamoriseksi, ja se on kumppanilleni täysin ookoo asia. Hän hyväksyy sen, että minä ihastun ja olen läheisessä kontaktissa muiden miesten kanssa, mutta myös luottaa siihen, että rakastan häntä ja haluan olla hänen kanssaan. Minulle taas on ookoo se, että poikaystäväni haluaa olla vain minun kanssani (: Ja suhteemme toimii loistavasti.

  • Jane Syy 5, 2013, 7:47 pm

    Vielä lisäyksenä, toteamukseeni ”ei ihme, että sinut on jätetty”, se viittaa siihen, että olet avoimen parisuhteen kannattaja ja ilmeisesti tyttöystäväsi ei ollut, tähän käsitykseen pääsin.

    • Jevgeni Syy 5, 2013, 8:23 pm

      Luulen että meillä tämä meni hieman toisinpäin. Olimme molemmat kannattajia, mutta hän meistä sitä enemmän. En itsekään olisi halunnut suljettua suhdetta, mutta elän ainakin siinä käsityksessä että tyttöystäväni nautti avoimuudesta enemmän.

  • Kalev Hel 11, 2014, 6:50 pm

    Mahtava teksti,avarsi mieltäni samalla kun asia on aika uusi minulle: Itselläni ei ole ollut tyttöystävää koskaan,nyt on meneillään ensimmäinen suhde ja tarkoitus olisi muuttaa tämä suhde avoimeksi,tietyillä säännöillä tietenkin,johon molemmat ollaan tyytyväisiä.
    Niinkuin itsekkin tekstissä sanoit,että et ole niitä ihmisiä jotka vaativat ihmisiltä jotain ja ovat kokoajan katselemassa toisen perään mitä tapahtuu ja elää siinä pelossa että jotain saattaa tapahtua,hyvä,koska olisi tosi rankkaa ajatella elämää näin,eikä yhtään ”outside the box”.
    En pidä seksiä kauhean isona asiana ja on vaikea ajatella,että loppuelämän viettäisin vain yhden ihmisen kanssa.
    MUTTA…. en ole ihminen myöskään joka menee viettämään iltaa ja vaan ”pokaa” jonkun,en ole rohkea siinä asiassa,vaikuttaa lähinnä tämä asia siltä,että nyt yritän jo valmiiksi miettiä,että miten minä saan muita ”seksisuhteita” kun naiselleni se on vaan yksinkertaisen helppoa,minulle kun ei.

    • Jevgeni Hel 12, 2014, 8:41 pm

      Moi Kalev!

      Kiitti palautteesta, mukavaa että kelpasi!

      Nää avoimet suhteethan on aina kovin erilaisia siinä, kuinka paljon suhteen ulkopuolista seksiä harrastetaan. Esimerkiksi meidän suhteessamme sitä tapahtui molempien osalta (tietääkseni) vain kerran tai pari, eli mistään jatkuvasta seksihurjastelusta ei ollut kyse. Epäilen, etten olisi ihan yhtä lailla viihtynyt tässä suhteessa, jos tyttöystäväni olisi viikoittain käynyt pylsimässä muiden kanssa. Toisaalta, ehkäpä sellaiseenkin olisi tottunut kun sen olisi kohdannut, paha sanoa.

      Toi on myös mun käsittääkseni varsin yleinen ajatus, että avoimessa suhteessa nainen on ”vahvemmilla”, koska hänellä on suhteen ulkopuolella enemmän seksuaalista valtaa, koska hän saa helpommin seksiä. Kuitenkin se, että hän sitä halutessaan helposti saa, ei tarkoita että hän silti sitä ihan kaikkien kanssa harrastaisi, mikäli harrastaa ollenkaan. Tosta tulee ehkä vähän mieleen semmoinen juttu, että näkisit että jos toinen tekee jotain muiden kanssa, niin sinunkin pitää. En siis tosiaan tiedä onko näin, mutta arvaus.

  • Frey Hel 21, 2014, 2:01 pm

    Elän avoimessa suhteessa ihmisen kanssa, joka on minulle puoliso, rakastettu, elämänkumppani ja paras ystäväni. Suhteemme on syvä niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla, lempemme on intensiivistä ja intohimoista. Keskustelemme paljon, ja vietämme edelleenkin öitä valvoen yhdessä keskustelun, punaviinin, lemmiskelyn, itkemisen ja jakamisen merkeissä. Asumme yhdessä ja olemme toistemme tuki ja turva, kannustus ja rohkaisu.

    Olimme olleet yhdessä muutaman vuoden ennen kuin avoimuuskeskustelu alkoi. Silloin suhteellamme oli vahva ja turvallinen perusta, perusturvallisuus ja syvä kiintymys välillämme. Mieheni ihastuu, jopa rakastuu helposti ihastuttaviin ja rakastettaviin ihmisiin, ja olen alusta asti pitänyt tätä piirrettä valtavan sympaattisena hänessä. Siten siis vapautimme suhteen ensin suutelulle, halailu ja muu kiintymyksen osoittaminen on ollut aina sallittua. Itselläni on ollut jo kauan, ennen nykyistä suhdetta, ollut tapana ilmaista tyttöpuolisille ystävilleni kiintymystäni pussailemalla, mikä on toki edellyttänyt molempien osapuolien halukkuutta tehdä niin. Siten siis ei ole tuntunut edes oudolta avata asiaa koskemaan vastakkaista sukupuolta. Tässä välissä tosin sovimme seuraavanlaiset säännöt:

    Ketään ei saa painostaa, manipuloida tai villitä. Kaikkien osapuolten täytyy kunnioittaa toisiaan.

    Kaikkien osapuolten tulee tietää toistensa parisuhteellinen tilanne, eli suhteemme ulkopuolisen henkilön tulee olla tietoinen avoimesta suhteestamme. Hänellä on siten päätösvalta haluaako hän jatkaa mahdollista intiimimpää kanssakäymistä vai ei.

    Milloin vain minulla tai puolisolani on oikeus vaatia suljettua suhdetta esimerkiksi vaikka määrätyksi ajaksi. Milloin vain tulee olla oikeus myös vaikka kesken illan vieton vaatia toisen huomio itselleen ja rauhoittaa tilanne. Perusturvallisuus.

    Tapahtuman toisen ihmisen kanssa tulee olla iloinen kokemus ja jaettavissa. Jos minulta salataan asioita tai tapahtumia vähätellään niin minulla herää huoli miksi niin on. Haluan, että voimme ilolla kertoa mitä on tapahtunut ja kenen kanssa, tai että mitä toivoisi tapahtuvan. Näin avoimuudesta on tullut meille enemmän ilo kuin koskaan.

    Joten kun avasimme suhteen vielä seksille, nämä samat säännöt oli helppo ylettää sinne. Erona vain, että sen verran vakavammasta intiimiyden asteesta on jo kysymys että edellytämme toisiltamme vakavaa harkintaa ja oikeaa ihmistä. Toistemme terveys ja hyvinvointi on etusijalla, mistä syystä suojaamaton seksi ei tule kysymykseenkään, ja yhtälailla pystymme sulkemaan suhteen edelleenkin milloin vain vaikka joksikin ajaksi jos siltä yhtään tuntuu.

    En ole luopunut mistään, vaan saanut enemmän. Ei ole myöskään tapahtunut sydänsuruja eikä ihmisten loukkaamisia sillä kaikki kanssamme tekemisissä olleet ovat hyvin tietoisia suhteestamme. He ovat jakaneet hetken intiimiyttä ja rakkaudellisuutta omasta vapaasta tahdostaan jomman kumman meistä kanssa ilman hard feelings. Eikä missään nimessä ole ollut asetelmaa, jossa ulkopuolinen henkilö olisi jotenkin toinen nainen tai toinen mies. Sellainen ei ole kunnioittavaa eikä reilua, ja siitä syystä jos joku kieltäytyisi kanssakäymisestä kanssani tästä syystö aivan ehdottomasti ymmärtäisin häntä enkä yrittäisi ympäri puhua.

    Tähän asti systeemimme on ollut pettämättömästi vapauttava ja hyvä, mutta se vaati pari vuotta ensin omaa rauhaa ja rakentamista onnistuakseen. En ikinä aloittaisi suhdetta samantien avoimena, se olisi minulle henkisesti aivan liian raskasta. Myöskin jos tavoite on seksuaalinen niin voin sanoa että aika utopistiseksi menee. Lähdimme liikkeelle siitä, että on ihastuttavaa saada ilmaista totaalista tykästymistään ja ihastumistaan ihmiselle ja kaikki muu on toissijaista. Seksiä tulee, jos on tullakseen.

    Tämä ei sovi kaikille, ja kunnioitan ihmisten suljettuja suhteita. En ikinä menisi kahden ihmisen väliin, se ei tuottaisi minulle mitään iloa. Avoimuutta vaaditaan jopa raadollisen paljon, kaikilta osapuolilta, ja tosiaan eivät kaikki jaksa sellaista säätämistä. Silloin on parempi antaa olla, ja rauhassa kohdata sitten ihminen jolle avoimuus on ok ja keskustelu asiasta tarvittaessa ok myöskin.

    • Jevgeni Hel 21, 2014, 10:11 pm

      Hola!

      Kiitos kovasti pitkästä kommentista, sain siitä pari ISOA oivallusta, joista luulen koituvan vielä paljon iloa!

      En esimerkiksi ole tullut ikinä itse ajatelleeksi tätä asiaa siltä kannalta, että ensin rakennetaan juuri tuo kuvailemasi perusturvallisuus kuntoon suljetussa suhteessa, minkä jälkeen siirrytään avoimeen. Olen jostain syystä aina ajatellut, että avoin suhde rakennetaan avoimeksi alusta asti, mutta nyt kun asiaa hieman funtsailin, tuntuu ehdottamasi lähestymistapa yllättävän paljon miellyttävämmältä, kiitos!

      Hyvin mielenkiintoinen on myös pointtisi siitä, ettei suhdetta pitäisi pitää avoimena vain ja ainoastaan seksuaalisten tarkoitusperien vuoksi. Useimmat (eivät kuitenkaan kaikki) tuntemani avoimet pariskunnat harrastavat avoimuutta juurikin näistä seksuaalisista syistä, mutta juuri tällä hetkellä lämpenen enemmän ajatuksellesi ihastumisesta ja yhteydestä, ei ensisijaisesti seksistä. Kiitos tästäkin :)

      • Frey Hel 22, 2014, 12:21 am

        Ompa hienoa jos tämä kokemus antoi oivalluksia :) jokainen taaplaa tavallaan, ja tosiaan tällä tavalla ollaan onnistuttu tekemään turvallinen ja mukava avoin suhde – toiset onnistuu siinä muilla tavoin. Mitä pidempi ja syvempi parisuhde kyseessä sitä ensisijaisempaa on myös velvollisuus kumppanin hyvinvoinnista. Ei kukaan omista ketään, mutta ei toisen tunteillakaan voi leikkiä miten tykkää.

        Mahtavuutta jos tästä aukesi ajatuksia! Mitä parhainta kevään odotusta ja paljon lukijoita blogillesi, jota on ollut ilo selailla läpi!

    • Hanna Elo 5, 2015, 10:59 am

      Hei Frey!
      Kommenttisi kolahti, vastasit miltei kaikkeen mitä olen itse viime aikoina ajatellut. Kiitos myös Jevgeni mielenkiintoisesta kirjoituksesta!
      Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa reilut kuusi vuotta ja voin sanoa että luotan häneen täysin. Olemme jo muutaman vuoden jälkeen aloittaneet keskustelun siitä, kuinka molemmat haluavat olla toistensa kanssa, mutta ajatus yhden henkilön kanssa olosta koko loppuelämän pelottaa. Otimme myös jossain vaiheessa puheeksi kolmannen pyörän, mutta jostain syystä sellaisen löytäminen on ollut yllättävän hankalaa.
      Meillä on ollut lupa suudella vieraiden henkilöiden kanssa n. vuoden verran, mutta toistaiseksi se on jäänyt siihen, että vain minä olen suudellut kerran. Poikaystäväni ei ole ryhtynyt siihen, koska hän tietää haluavansa enemmän.
      Kiitokset teidän kirjoitustenne, tiedän nyt ettemme ole ainoat tämän asian kanssa niinkuin pienessä päässäni olen asian kuvitellut. Olen ollut hieman epävarma asian suhteen, mutta pääosin vain sen takia, että olen miettinyt miten muut reagoisivat asiaan, jos saisivat tietää.. Uskon että avoin suhde sopisi meille enemmän kuin paremmin.
      Minusta on ihanaa, että olen löytänyt vierelleni henkilön, jonka kanssa voin puhua näistä asioista avoimesti ja johon voin luottaa. Olemme menossa naimisiin vielä tämän vuoden puolella ja tiedän että tämän henkilön kanssa haluan olla, mutta samalla koen helpotusta, että mikäli jonain päivänä koen hetken huumaa toisen henkilön kanssa, minun ei tarvitse välttämättä kokea syyllisyyttä. Mielestäni olisi kamalaa, jos kieltäisin kumppaniltani mahdollisuuden olla jonkun toisen kanssa ja jonain päivänä saisin selville, että hän olisi käynyt vieraissa minun selkäni takana.. En koe olevani kovinkaan mustasukkainen, mutta tiedän, että kokisin mustasukkaisuutta, jos em. tapahtuisi. Ja tarkentaakseni vielä, kumpikaan meistä ei halua, eikä aio, hyppiä vieraissa jatkuvasti, vaan meille riittää tieto siitä, että mikäli kohdalle sattuu henkilö, joka saa hetkellisesti sukat pyörimään jaloissa, niin asia on ok.
      Kiitos teille, oloni on nyt huomattavasti varmempi kun tiedän että on muitakin samoin ajattelevia.

  • Jesse Maa 29, 2015, 11:20 am

    Moi.
    Muunsimme tyttöystäväni kanssa suhteemme avoimeksi syistä jotka mainitsit (tai 2/3 tarkemmin), harkitsimme asiaa hartaasti ja koimme molemmat että se on meille paras vaihtoehto. Haluaisin mainita että tämä oli tyttöystäväni ajatus, ja syyt voi niputtaa ajatukseen ”hän tarvitsee tätä”.
    Olin valinnan edessä, annanko epävarmuuden ja omistushalun ottaa vallan vai tarjoanko hänelle avoimen ja tukevan ympäristön jossa olla onnellinen. En tietenkään voinut kieltää hänen halujaan ja päätös oli selvä. Mutta täytyy sanoa että myös itselläni on vapaampi ja rakastetumpi olo. Ihan vain sellaisissakin hetkissä kun bussissa tai kaupassa tunnen himoa jotain satunnaista ihmistä kohtaan, tai flirttailen töissä tai juhlissa jonkun kanssa, se ei ole enää pettämisen ensiaskel tai jotain epäkunnioittavaa tyttöystävääni kohtaan.
    En tiedä tulenko koskaan käyttämään avoimuutta hyväkseni, ehkä jonain päivänä näin käy, mutta en aktiivisesti etsi seksiseuraa.

    Muut ihmiset on meille suurin päänvaiva. Tyttöystäväni ja minut on haukuttu hulluiksi ja kusipäiksi, ja meidän suhdettamme arvosteltiin hyvin jyrkästi (mm. ettei tämä ole oikea suhde). Mutta vielä kukaan ei ole päässyt kummankaan ihon alle, sillä meillä on hyvä olla ja niin kauan kun näin on, pidän tilannettamme ihanteellisena.

    Valtaosa suhteista päättyy, ellei jopa kaikki tavalla tai toisella, mutta jos/kun meidän suhde päättyy se ei pääty siihen että emme antaneet toisillemme kaikkea mitä annettavissa oli.

  • Samppa Jou 14, 2015, 11:54 am

    Eksyin sivustolle, enkä meinannut saada luettua tekstiä loppuun ilman oksennusrefleksiä.

    Taannoin juttelin yhden avointa suhdetta harrastavan naisen kanssa ja kyllä pitää vähän ihmetellä, että mitä siellä pääkopan sisällä tapahtuu? ”Avoin suhde” on normaalisuhdetta halventava nimike.

    Tämä muuan nainen sanoi, että hän ei harrasta sitä sen takia, että oma mies ei riittäisi ja voisi lopettaa touhun koska vaan. Aikamoista kakkaa väittää tuollaista, mutta jos siitä tulee parempi mieli, niin mikäs siinä.

    Ihminen on utelias olento ja tekee tai jättää tekemättä asioita erilaisista syistä. Faktahan on se, että ihmiselle joko riittää tai ei riitä asiat, sen takia me teemme erilaisia valintoja. Valintoihin vaikuttaa omat halut ja hyvänolontunne ja toisaalta taas halu miellyttää muita, josta myöskin vapautuu hyvänolontunnetta. Jos sitä haluaa käydä vieraissa vaikka oma mieskin riittäisi, puhuu hän samalla paskaa.

    Tuossa kirjoituksessa painoitit sitä, että parisuhteen pitää olla erittäin luottamuksellista ja kumppanin erittäin rakas, jotta homma voi toimia. Joopa joo, miksi lähteä tahallaan tekemään toista mustasukkaiseksi tai tekemään sellaisia asioita, jotka voivat aiheuttaa suurta mustasukkaisuutta sopimuksesta huolimatta… siinä on taas sitä kunnioitusta ja arvostusta kerrakseen.

    Toinen faktahan on se, että tuo toiminta ole mitenkään ihmiselle luonnollista. Yhdynnässä on suuri riski saada sukupuolitauti tai tulla raskaaksi, yhdyntää ei siis missään vaiheessa ole tarkoitettu jaettavaksi muiden kanssa ko. asioiden takia. Tätä voisi verrata vaikka sukeltamiseen tai lentämiseen, se on ihmiselle luonnotonta.

    Vähän pahoin pelkään, että avointa suhdetta harrastavat ovat melko tunnevammaisia tai muuten vain omahyväisiä, siinä ei todellakaan toista ajatella käytännössä tipan tippaa. Onko nuoruuden sinkkupissisnussimisvillitys ja nuoruuden sonnius jäänyt päälle, yritetään sitoutua, mutta ei pystytä olemaan tyytyväisiä ja keskittymään pelkästään omaan kumppaniin.

    Joku vielä heitti, että parempi tämä kuin pettäminen, joka on kyllä totta, mutta samalla kertonee sinunkin arvomaailmoista.

    Antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta rikkakasvit kyllä nypitään pois.

  • Titta Tam 7, 2016, 6:38 pm

    testi

  • liina Jou 14, 2016, 11:37 am

    Hei! Miksi pitäisi valita avoimmen suhteen ja pettämisen väliltä kun on myös kaksi muutakin vaihtoehtoa.
    Vaihtoehto nro 1. Pyrkiä selvittämään parisuhdeongelmat suhteen sisällä.
    Jos ei onnistu niin voi valita vaihtoehdon
    nro 2. Ero.
    Realisti

    • Jevgeni Jou 16, 2016, 10:18 am

      Moi! Ilman muuta, todellisessa elämässä oikeita vaihtoehtoja olisi todennäköisesti vieläkin enemmän kuin nuo kaksi mainitsemaasi. Lähinnä näkisin, että monessa tilanteessa avoin suhde voi olla silti selkeästi parempi vaihtoehto kuin ero. Avoin suhdehan ei lopulta ole kuin yksi niistä vaihtoehdoista, joilla suhteen mahdollisia ongelmia hoidetaan. Ja onhan noita avoimia suhteita, jotka ei ole syntyneet siksi, että suhteessa olisi ongelmia. Eli tavallaan olisi hyvä nähdä myös ne kaikki ”harmaan alueen” vaihtoehdot, ei pelkästään joko/tai-meininkiä :–)

Leave a Comment