Kokemuksiani Haaga-Heliassa opiskelusta

BK Haaga-helia

Haaga-Helia. Helsingin Härvärd. HörhöHelia. Huuhaa-Helia. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Valmistuin Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2015. Tässä kirjoituksessa kuvailen kokemuksiani kolmesta opiskeluvuodesta, käsittelen opiskelijaelämän eri puolia sekä kerron, kuinka koulusta ja opiskeluistaan saa halutessaan enemmän irti.

Kaikki tässä kirjoituksessa kertomani asiat ovat omia kokemuksiani eivätkä kaikki niissä ole välttämättä yleistettävissä. Ala, jota opiskelin oli liiketalous ja erikoistumisalani yrittäjyys. Sen lisäksi opiskelin yhden suuren kokonaisuuden verran markkinointia. En osaa sanoa, kuinka hyvin omat kokemukseni pätevät muilla opintolinjoilla, mutta pääosin kuulemma ihan hyvin. Toivoisinkin kovasti kommentteja muiltakin Haaga-Helialaisilta ja kertomuksia omista kokemuksistaan, erityisesti muilta linjoilta valmistuneilta :).

Aloitin opintoni syksyllä 2012, kävin päiväopintoja joulukuuhun 2013, olin vaihdossa Espanjassa ensimmäisen puoliskon vuodesta 2014, päiväopiskelin toisen puoliskon ja vuoden 2015 aikana suoritin työharjoittelun sekä tein opinnäytetyöni, molemmat omassa yrityksessäni Rohkeuskoulussa.

Kokemukseni Haaga-Heliasta olivat hyvin myönteisiä, mutta koska en viitsi kirjoittaa ennakkoluulottomia hehkutuspostauksia, tulen käsittelemään opiskelua ja koulua myös kriittisesti. Aiheet jotka tulen tässä  käymään läpi ovat

  • Yleisfiilis Haaga-Heliassa opiskelusta
  • Meininki pienillä ja isoilla kampuksilla
  • Kurssit, opettajat ym.
  • Yhteisöllisyys, tukiverkko, bileet, tapahtumat ym.
  • Vaihto-opiskelu ja työharjoittelu ulkomailla
  • Kuinka ottaa koulusta paljon keskiverto-opiskelijaa enemmän irti
  • Kommentit omasta alastani ja suuntautumisestani

Eiköhän käydä asiaan :)

Yleisfiilis Haaga-Heliassa opiskelusta

Kaikenkaikkiaan minulle jäi opiskeluista todella myönteinen fiilis. Koulussa kaikki toimi pääasiassa hyvin. Kurssit olivat ihan okei, opettajat olivat okei, koulun tukiverkostot okei, henki opiskelijoiden kesken hyvä ja koulun toiminta yleisestikin varsin jees. Pääasiassa kaikki oli sujuvaa, tapahtui ajallaan ja ruokakin oli hyvää. Opiskelujen järjestäminen oli myös aina tarvittaessa joustavaa. Itse pyöritin koko opiskelujeni ajan myös omaa yritystä ja harrastin kaikenlaista, mutta mitään ongelmaa näiden yhteensovittamisessa ei missään vaiheessa ilmaantunut.

Yleisellä tasolla en keksi oikein mitään varsinaista valitettavaa. Tähän toki kannattaa suhtautua terveen skeptisesti, koska olen yleisestikin sellainen kaveri, etten viitsi ihan liikaa valittaa. Omasta mielestäni HH oli kuitenkin kouluksi varsin mukiinmenevä, joskin kaukana täydellisestä. Todella kivaa siellä oli kuitenkin olla ja voin suositella sitä rohkeasti muillekin.

Yleisenä varoituksena mainitsisin kuitenkin sen, että korkeakouluun hakiessa kannattaa miettiä, millainen tyyppi olet ja mitä haluat elämältäsi. Vaikka Suomessa korkeakoulutusta pidetäänkin jonkinlaisena väylänä autuuteen, ei se sitä mielestäni ole. Hyväkin koulu tarjoaa useimpiin aiheisiin lähinnä keskinkertaisen pintaraapaisun. Jos haluat kehittyä jossain aidosti hyväksi, vaatii se koulunkäynnin lisäksi todella tiukkaa omaa treeniä ja asiaan perehtymistä. Siinä mielessä väitän, että jos olet aidosti tiukka, äärimotivoitunut ja itseopiskeluun kykenevä tyyppi, voit edetä paljon nopeammin ja korkeammalle itseopiskelun kuin koulunkäynnin kautta.

Näin tehdessäsi toki missaat opiskelijaelämän ja koulun tarjoaman mahdollisuuden fiilistelyyn ja yhteisöllisyyteen. Vaikka en itse usko koulutukseen yhtä vahvasti kuin moni muu, halusin kuitenkin kokea opiskelijaelämän siksi, että se on kuin oma elämänvaiheensa, jota ei voi täysin verrata mihinkään muuhun. Samasta syystä kävin aikoinaan armeijan. Vaikka siinä hommassa ei kovin paljoa järkeä ollut, oli kyseessä niin omanlainen ja kokemusrikas elämänvaihe, että olin valintaan jälkeenpäin todella tyytyväinen, aivan samoin kun olen tyytyväinen koettuani nyt myös opiskelijaelämän. Oli hemmetin kivaa, kiitos kaikille mukanaolleille 8D!

Meininki pienillä ja isoilla kampuksilla

Haaga-Helialla on useampi eri kampus, jotka eroavat toisistaan pääasiassa koon puolesta. Selkeästi erilainen on Vierumäen urheilukampus, mutta siitä en itse osaa sanoa mitään. Todella kauniita ja elinvoimaisen näköisiä tyyppejä siellä tosin pyörii, mikä oli aina kovin vaikuttavaa!

Itse aloitin opiskeluni Malmin kampuksella, joka on kampuksista pienin. Meinasin olla aluksi pettynyt, kunnes tajusin miten hyvä tuuri oli käynyt. Malmilla aloittaa vuosittain vain kaksi luokkaa (n. 40 henkilöä kussakin), joten naamoja on todella vähän. Tämän takia ryhmä- ja kampushenki on vahvaa, ihmisiin tutustuu halutessaan nopeasti ja olo on varsin kotoisa. Toki porukan pieni koko tuo mukanaan myös lieveilmiöitä, kuten esimerkiksi huhujen nopean leviämisen. Itse tykkään kovasti huhuista ja minusta on jostain syystä loputtoman kiinnostavaa kuulla, kuka sääti kenenkin kanssa viimeisimmissä bileissä, mutta voin toki ymmärtää, että joku voi pitää tällaista myös vähän kielteisenä. Itse kuitenkin koin pienen kampuksen meiningin todella voimauttavana ja mukavana ja omasta puolestani suosittelen hakeutumaan opiskelemaan nimenomaan pienelle kampukselle.

Pasilasta taas löytyy HH:n pääasiallinen ja suurin kampus. Opiskelijoita siellä on niin paljon, että useimmat tutustuvat pääasiassa omiin ryhmä- ja kurssikavereihinsa. Mitään vikaa tässä ei toki ole, kyse lienee pikemminkin siitä, kuinka aktiivisesti haluat tutustua uusiin ihmisiin. Jos tutustumishalua löytyy, isoltakin kampukselta löytää kyllä paljon hyviä kavereita.

Verrattain tavallista on myös se, että helsinkiläiset opiskelijat liikkuvat jopa saman päivän aikana eri kampusten välillä. Tämä on helppoa ja kivutonta, sillä Helsingin kampukset ovat toisiinsa nähden hyvien liikenneyhteyksien päässä ja niiden välillä pääsee liikkumaan nopeasti.

Kurssit

Kokemukseni koulun kursseista oli ”ihan okei”. Haluan vähän avata tätä:

Koulussa, jossa käytössä on hyvin rajallinen määrä aikaa ei ymmärrettävästi voida opettaa mitään kovin syvällisellä tasolla. Pikemminkin tarkoitus on lähinnä raapaista pintaa ja tarjota hyvät perustiedot eri aiheista. Todellinen osaaminen tulee sitten opiskelijan perehtyessä aiheeseen itseopiskelun tai työnteon kautta. Periaatteessa Haaga-Helian kurssit tässä onnistuivatkin. Itse kuitenkin koin, että jopa pintaraapaisut olivat pääasiassa TODELLA pinnallisia. Monesta kurssista ei jäänyt käteen oikeastaan mitään uutta, vaan niiden keskeiset opit olisi yhtä hyvin voinut saada panostamalla tunnin tai pari itseopiskeluun ja aiheeseen tutustumiseen nettiä selailemalla.

Toki se, mitä kursseista saa irti on pääasiassa omasta aktiivisuudesta kiinni. Kursseista saa eniten irti luonnollisesti silloin, kun istuu eturivissä, juttelee tuntien aikana opettajien kanssa ja perehtyy aiheisiin myös itseopiskelun muodossa.

Tämän ei ole tarkoitus olla kettuilua ketään kohtaan, mutta ottaen huomioon kuinka vähän opin omasta aktiivisuudestani huolimatta, on pakko vähän ihmetellä sitä, oppivatko esimerkiksi luokan takaosassa istuvat ja epäaktiiviset tyypit oikeastaan yhtään mitään. Kokeista pääsee läpi verrattain helposti, joten sekään ei ole mikään tae siitä, että oikeaa osaamista olisi. Minulla on Haaga-Helian päästötodistus, mutta en voi tosissani väittää osaavani todella montaa sellaista asiaa, joita todistuksen mukaan osaan.

Ainakin liiketalouden linjalla valtaosa kursseista oli todella helppoja. Tässä on toki hyvä ottaa huomioon se, että yrittäjänä minulla oli jo jonkin verran pohjatietoa monesta aiheesta ja olin muutenkin aika aktiivinen aiheen opiskelussa ihan kotioloissakin, joten se saattoi helpottaa omaa kokemusta paljon.

Ainoat kurssit joiden kanssa olin itse totaalisen ”kusessa” oli kaikki matematiikalta haiskahtava. Osittain se johtui siitä, että pohjatietoni matikasta ovat aivan olemattomat (kävin kaksoistutkinnon ja ohitin kaikki paitsi yhden lukion matikan kursseista) ja osittain siitä, että olen aivan jäätävän laiska kaveri opiskelemaan sellaista, mikä ei huvita. Useimmat matikantentit läpäisin vasta toisella yrittämällä ja nekin juuri ja juuri rimaa hipoen. Jälkikäteen tämä on toki lähinnä hassua, mutta tapahtumahetkellä oli kyllä keskimäärin todella huono meininki 8D

Koulukavereilla tuskaa aiheutti matikan lisäksi lähinnä ruotsin kieli ja jossain määrin kirjanpito, mutta pääasiassa valtaosa kursseista oli helppoja ja kivuttomia, mikä oli sikäli hyvä, että se mahdollisti harrastukset ja yrittäjyyden myös koulun ohella.

Kaiken kaikkiaan kursseilla oli kuitenkin ihan hyvä meininki: Jos siellä jotain halusi oppia niin jotain siellä oppikin ja jos ei muuta, niin oli siellä ainakin kivaa istua ja naureskella hassuille kissavideoille koulukavereiden kanssa.

Kaikkein parhaimpia ja mielestäni tärkeimpiä kursseja, joilla viihdyin parhaiten ja josta sain ylivoimaisesti eniten irti olivat erilaiset esiintymistaidon kurssit. Valitettavasti valtaosa niistä oli vapaaehtoisia ja vain yksi ”pintaraapaisu”-tasoinen esiintymiskurssi pakollinen, sekin vasta toisena opiskeluvuotena. Tätä on sikäli pakko ihmetellä, että ainakin liiketalouden linjalla lähes jokaiseen kurssiin kuuluu yksi pidempi esitelmä, usein muutama lyhytin. Kun koulussa pidetään valtavasti esitelmiä, mutta ei opita esiintymistä, on tulos aika kivulias. On kaikkien kannalta aika ikävää joutua katsomaan kymmenittäin tylsiä ja huonosti toteutettuja esitelmiä. Jos voisin toivoa edes yhtä muutosta HH:n toimintaan, moninkertaistaisin esiintymistaidonopetuksen määrän.

Opettajat

Haaga-Helian opettajista jäi pääosin vähän samanlainen fiilis kuin kursseistakin: ihan jees.

Oikeastaan poikkeuksetta opettajat näyttivät tietävän omasta osaamisalueestaan paljon. Kenenkään osaamisesta on vaikea keksiä mitään vikaa, päinvastoin.

Opettajien taso ja tyyli vaihtelee paljon, kuten odottaa sopiikin. Jotkut ovat innostavia ja energisiä, jotkut laimeita ja väsyneen oloisia, jotkut tiukkoja ja pedantteja. Jotkut antavat valmiita vastauksia, jotkut taas haastavat opiskelijaa. Jotkut tekevät helppoja tenttejä, jotkut vaikeita. Mitään yleispätevää on vaikea sanoa. Erilaiset tyylit toimivat erilaisissa aiheissa ja tilanteissa ja pääasiassa meininki on ihan hyvää lähes kaikkien opettajien kanssa.

Haluan kuitenkin ihan keskustelun herättämisen vuoksi mainita erään todella suuren miinuksen, joka ei liity niinkään vain Haaga-Helian opettajiin, vaan opettajiin yleisesti. Eikä vain opettajiin, vaan suomalaisiin puhetyöläisiin yleisestikin.

Opettaja on nimittäin paitsi kasvatuksen ammattilainen, myös puhetyöläinen. Sen lisäksi että opettaja on opettaja, hän on myös esiintyjä. Tämä on asia, joka tuntuu menevän monilta ohi. Taitava opettaja ei ainoastaan hallitse omaa erikoisalaansa, vaan kykenee tuomaan sen kuulijoilleen esiin innostavasti ja mukaansatempaavasti. Se on tietysti paljon helpommin sanottu kuin tehty, mutta itsekin ammattipuhujana toivon, että tähän kiinnitettäisiin enemmän huomiota.

Kun vedän kursseja tai puhun tilaisuuksissa ja huomaan yleisön tylsistyvän, ajattelen  syyn olevan minun. En ole silloin onnistunut puhumaan tarpeeksi kiinnostavasti, innostavasti, selkeästi ja ymmärrettävästi. Toki tiedostan, että kuulijan tylsistyminen voi johtua myös hänen omasta asenteestaan, terveydentilastaan, väsymyksensä asteesta ja niin edelleen, mutta jos ajattelisin näin liian usein, en kehittyisi esiintyjänä. Ajattelemalla että vika on minussa, ajan itseäni jatkuvasti kohti parempia suorituksia.

Tiedän hyvin, että jatkuvasti kiinnostavasti puhuminen on todella vaikeaa, erityisesti silloin, jos esiintymisiä on niin paljon, kun opettajalla kursseja päivän aikana. Tietyssä mielessä opettaja onkin puhetyöläisten aatelia: Opettaminen on haastavinta puhetyötä. Tämän vuoksi opettajat ovat ammattiryhmä, jota kunnioitan ehkä eniten.

Suomessa puhetyössä pelataan paljon varman päälle. Puhutaan hillitysti, asiallisista ja monen monituista kertaa koetelluista aiheista. Jenkkityylinen revittely ja espanjalaistyylinen intohimo loistavat pääasiassa poissaolollaan. Ilman niitäkin tiedon välittäminen toki onnistuu, mutta se on yleisölle paljon puuduttavampaa. Tämän vuoksi tuttu ilmiö niin Haaga-Heliassa kuin vähän kaikissa muissakin kouluissa on se, että tietokoneiden ruudulla pyörii asiallisten juttujen sijaan kissavideoita tai Candy Crush. Tästä tykätään syyttää laiskoja ja epämotivoituneita opiskelijoita, mutta kyllä vilauttaisin syyttävää sormea myös opettajaa kohtaan.

Toivon enemmän intohimoa, enemmän revittelyä, enemmän riskien ottoa ja enemmän energiaa. Ei se helppoa ole, mutta se parantaisi opiskelijoiden kokemusta aivan järkyttävän paljon. Yhdellä kädellä ovat laskettavissa ne tunnit, joilla oikeasti sain istua tuolin reunalla, katsoa opettajaa palvovin silmin ja tarttua hänen jokaiseen sanaansa. Mielestäni tämä on kuitenkin se, mihin puhetyöläisen tulisi pyrkiä.

Erityiskehuja antaisin opettajille siitä, että oman kokemukseni mukaan oikeastaan kaikki heistä olivat todella avuliaita niin kursseilla kuin niiden ulkopuolellakin. Harva opiskelija näytti ottavan tästä iloa irti, mutta opettajat jakoivat auliisti niin tietämystään, apuaan kuin verkostojaankin. Henkilökohtaisesti minulle tämä oli todella iso juttu, josta olen heille äärimmäisen kiitollinen. Alunperin opettajien kautta saamiltani kontakteilta olen saanut sekä lisää ammattitaitoa kuin oikeita töitäkin. Tässä on nyt TODELLA ISO tärppi nykyisille ja tuleville opiskelijoille: Opettajatkin ovat ihmisiä joihin voi tutustua, jotka ovat hyviä tyyppejä ja jotka oikeasti auttavat mielellään. Opettajien kautta voit saada koulusta moninkertaisesti enemmän irti kuin pelkästään keskinkertaisilla kursseilla istumalla.

Yhteisöllisyys ja tukiverkot

Seuraavaksi kerron hieman Haaga-Helian yhteisöllisyydestä. Siitä minulla on todella hyviä kokemuksia:

Moni saattaa olla tästä eri mieltä, mutta itse koin koko opiskelujeni ajan, että HH:ssa vallitsi verrattain vahva me-henki. Ihmiset kokivat mielestäni jonkintasoista yhteyttä keskenään ja hyvältähän sellainen tuntuu. Uskon toki, että tämä on myös vahvasti omasta sosiaalisuudesta kiinni, mutta minun ja monen muunkin oli helppo mennä tarvittaessa täysin uuteenkin porukkaan ja kokea, että siihen otettiin helposti mukaan.

Kun jossain kaupungilla näkee bile-iltana muita HHn haalareihin sonnustautuneita, epämääräisesti käyttäytyviä opiskelijoita, mukaan liittyminen ei tuntunut yleensä kovin ylivoimaiselta.

Tässä vaiheessa on läpinäkyvyyden vuoksi ehkä hyvä nostaa esiin se, että minulla oli koulussa keskimäärin enemmän näkyvyyttä kuin ehkä keskiverto-opiskelijalla. Olin toisena päätekijänä perustamassamme HHBILEET-palvelussa/yrityksessä, jonka kautta valokuvasimme valtavan määrän koulumme tapahtumia ja bileitä. Kamera kädessä tutustuu helposti ihmisiin ja pääsee mukaan tilanteisiin. Tämän seurauksena uusiin porukoihinkin meneminen oli helppoa, sillä todennäköistä oli, että ainakin joku porukasta tunsi tai ainakin oli nähnyt minut ennenkin.

Osallistuin myös aktiivisesti erilaisiin vapaaehtoishommiin sekä toimin vertaistutorina uusille opiskelijoille. Kiersin mm. Haaga-Helian opojen kanssa lukioissa ja amiksissa kertomassa koulustamme. Tällaistenkin juttujen kautta pääsi tehokkaasti tutustumaan uusiin ihmisiin.

Koulussa on muuten varsin hyvät tukipalvelut. Löytyy kouluterapeutti, löytyy psykologi (jonka tunnit ovat tosin valitettavasti todella rajalliset, mikä on ongelma, joka tulisi ehdottomasti ratkaista!) ja löytyy jopa pappi. Löytyy myös paljon opinto-ohjaajia eli opoja, jotka auttavat mielellään silloin, kun oma osaaminen loppuu. Oma oponi oli upea ja avulias, hänelle kiitos siitä, että hommani menivät koulussa niin sujuvasti, vaikken itse ikinä viitsinyt asioista ottaa selvää.

Samasta syystä voisin kiittää myös luokkakavereitani (ensimmäiset 1,5 vuotta opiskellaan pääasiassa saman ryhmän kanssa ainakin liiketaloudessa). Olen vähän sellainen kaveri, että luotan usein vähän liikaa prosessiin. Siihen, että kaikki sujuu hyvin ilman, että sen eteen joutuu näkemään vaivaa. Sen vuoksi olin koulussa toisinaan aivan hemmetin pihalla siitä, milloin pitäisi olla missäkin. Onneksi ihanat kaverini pitivät aina huolen siitä, että minäkin olin aina siellä missä pitikin. <3

hh3

Bileet ja tapahtumat

Nyt kuulkaa päästään asiaan. Bileet ja tapahtumat ovat tietysti se olennainen osa opiskelijakokemusta. Haalarit jalkaan, viinapullo takataskuun, vastuuton käytös päälle ja menoksi.

Bileitä on paljon ja ne ovat pääosin aika hyviä. Itse en ole mikään klubibileiden ylin ystävä, sillä en näe miten bilettäminen ympäristössä, jossa ei kuule toisten puhetta on jees, mutta oikeanlaisella nesteytyksellä myös nämä toimivat loistavasti.

Hyviä bilesuosituksia ovat alkusyksyn sekä loppukevään ajalle sijoittuvat ulkobileet, sillä pään vetäminen sekaisin on tuplasti kivempaa lämpimässä auringonpaisteessa kuin synkässä yökerhossa. Tällaisia bileitä ovat esimeriksi Fuksiaiset (niitä ei tule missata!), Haalarinkastajaiset ja Ctrl+Alt+Del.

Todella asiallinen (tai siis, ”asiallinen”) meininki on myös ainejärjestöjen vuosijuhlissa. Kyseessä ovat periaatteessa akateemiset pöytäjuhlat, joissa pukeudutaan ykkösiin ja ollaan sivistyneitä, mutta loppuillasta meno on sen verran sikamaista ja ja hävytöntä, ettei siitä voi olla nauttimatta. Samaa kaavaa noudattavat erilaiset sitsit, joita suosittelen myös kokeiltavaksi.

Ylivoimaisesti vastuuttomimpia ja hävyttömimpiä bileitä olivat opiskelijoiden laivaristeilyt kuten GOOM ja Kaljaasi. Hävyttömyyden taso on sen verran korkea, että kuittaan sen vain toteamalla, että se mikä tapahtuu merellä, jää merelle. (Paitsi sukupuolitaudit. Käyttäkää niitä kortsuja. Jos aiot olla niin umpitunnelissa, että epäilet kykyjäsi kumin virittämiseen, pue se valmiiksi päälle. Toimii.) Vaikka meininki näillä on aika rankkaa, näistä jää myös ne parhaimmat muistot, mikäli luonteesi on yhtään sikailuun ja sekoiluun taipuvainen.

Myös muunlaisia, vähemmän alkoholin kyllästämiä tapahtumia on. On myyjäisiä, kykykilpailuja, konsertteja (liittykää HH:n kuoroon, siellä on äärimmäisen kivaa!), urheilutapahtumia ja kaikkea muutakin. Kivaa on.

hh1

Ainejärjestöt ja opiskelijakunta

Jokaisella opintolinjalla on oma ainejärjestönsä ja opiskelijoilla on myös oma opiskelijakuntansa HELGA. Opiskelijakunta on elin, joka huolehtii opiskelijoiden eduista, järjestää tapahtumia ja tekee kaikkea muutakin kivaa ja oleellista. Ainejärjestöt taas keskittyvät tarjoamaan palveluitaan oman linjansa jäsenille. Näitä järjestöjä ovat esimerkiksi liiketalouden opiskelijoiden järjestö Talko, johdon assistenttien Hsoy ja tietojenkäsittelijöiden Atkins.

Näillä kaikilla on oma hallituksensa ja jäsenistönsä. Jäseneksi liittymällä saa yleensä alennuksia esimerkiksi kyseisen järjestön tapahtumista. Itse olin Malmin liiketalouden opiskelijoiden järjestön Hattaran jäsen. HELGAn jäsenenä taas saa käyttöönsä aivan jäätävän määrän erilaisia etuja.

Hallitustyö on kuitenkin jotain, mitä haluan erityisesti hehkuttaa. Itse en kuulunut minkään järjestön hallitukseen, sillä siihen ei olisi ollut yritykseni Rohkeuskoulun sekä HHBileiden pyörittämisen ohella aikaa. Pääsin kuitenkin näkemään hallitustyötä paljon lähietäisyydeltä ja sitä on pakko hehkuttaa:

Hallituksissa näytti olevan hallituslaisten kesken varsin lämmin ja läheinen henki (usein hyvinkin läheinen.) ja oikeastaan kaikki keille aiheesta puhuin sanoivat saaneensa hallituksesta paljon kavereita.

Hallitustyö on myös ihan oikeaa työtä. Siitä saa ihan oikeaa työkokemusta ja siinä pääsee tekemään toisinaan haastavampiakin juttuja kuin monessa ”oikean elämän työssä”. Jos haluat olla menestyjä, hallitukseen hakeutuminen on aika hyvä ensiaskel. HELGAssa hallitustyö on sen verran tiukkaa, että siitä saa myös palkkaa. Sitä työtä on myös sen verran paljon, että useimmilla hallituslaisista jää koulunkäynti hetkeksi vähemmälle, mutta on kuulemma täysin sen arvoista.

hh2

Vaihto-opiskelu ja työharjoittelu ulkomailla

Haaga-Heliasta pääsee varsin helposti vaihtoon ja sinne kannattaa mennä. Myös työharjoittelun voi suorittaa ulkomailla, minkä monet tekevätkin. Käytännöt ulkomailla opiskelusta vaihtelevat hieman linjoittain (milloin mennään ja mitkä maat ovat vaihtoehtona), mutta ainakin liiketalouden linjalta on todella loistavat mahdollisuudet päästä todella moneen paikkaan.

Toiset maat ovat suositumpia kuin toiset (esim. Espanja, USA, Japani, Korea, Iso-Britannia), mutta jos ulkomaille haluaa, niin kyllä sinne pääsee. Jos ei muualle, niin ainakin Saksaan, Hollantiin, Itävaltaan tai muualle lähi-Eurooppaan. Joka vuosi ainakin meidän linjallamme jäi tietääkseni vaihtopaikkoja täyttämättä.

Itse olin kevään 2014 vaihdossa Espanjassa, Madridissa. Oli kivaa ja ennenkaikkea oli kasvattavaa. Ulkomaille muuttaminen on aina jossain määrin haaste ja haasteet kasvattavat ihmistä. Jos haluat hankkiutua eroon ylimääräisestä arkuudesta ja ujoudesta sekä uusavuttomuudesta, lähde ulkomaille. Itse muutin Espanjaan niin, etten ollut edes hankkinut asuntoa etukäteen, mutta hyvin kaikki lopulta sujui.

Vaihdossa oleminen on monelle elämän ikimuistoisimpia aikoja, sillä ryhmähenki on ulkomaille muuttaneiden keskuudessa usein todella loistava. Oma kokemukseni ei ollut ehkä sellaista ilotulitusta mitä monilla, mutta kivaa kuitenkin oli ja suosittelen sitä rohkeasti myös sinulle.

hh4

Kuinka ottaa koulusta keskiverto-opiskelijaa enemmän irti

Seuraavaksi haluan käsitellä vähän sitä, kuinka voit halutessasi ottaa koulusta MONINKERTAISESTI enemmän irti, kuin mitä keskiverto-opiskelija ottaa. Ei ole todellakaan tarkoitus morkata keskivertoa koulunkäyntiä, sillä ei siinäkään mitään vikaa ole, mutta itse uskon vahvasti siihen, että jos on kouluun vaivautunut, niin miksei sitä tykitä läpi sitten asenteella ja varmista, että saa sieltä mahdollisimman hyvät lähtökohdat myös tulevaan elämään.

Ensiksi muutama sana sellaisesta asiasta kuin puhtaalta pöydältä aloittaminen. Kun aloitat uudessa koulussa, jossa ehkä kukaan ei tunne sinua, on sinulla mahdollisuudet ”aloittaa alusta”. Voit olla kuka vain, ottaa aivan erilaisen roolin kuin mikä sinulla on ennen ollut. Jos olet esimerkiksi ollut aiemmin ujo ja vetäytyvä, voit olla heti ensimmäisestä päivästä vähän rohkeampi ilman, että kukaan epäilee mitään.

(Kirjani ”Eroon ujoudesta” on kuulemma loistava apu tähän…)

Muutenkin sosiaalisen rohkeuden kehittäminen on aika kiva juttu. Todella moni juttu opiskelijaelämässä pyörii sosiaalisten tilanteiden ympärillä, joten mitä rohkeampi olet, sitä kivempaa sinulla tulee olemaan. Olen kirjoittanut aiheesta mm. täällä.

Suosittelen TODELLA vahvasti kaikenlaisiin vapaaehtoishommiin hakeutumista. Niistä saa ihan oikeaa työkokemusta ja kontakteja. Olen nyt valmistuttuani seurannut monia muita valmistuneita, jotka kävivät koulun ilman, että hankkivat sen kummemmin kontakteja ja kokemusta ja nyt he ovat työttöminä, mikä ei kuulemma ole kivaa.

Vapaaehtoishommia on jos jonkinlaisia: On ainejärjestöt ja opiskelijakunta, on edustajisto, on opiskelijoiden perustamia osuuskuntia, on paljon erilaisia ja vaihtelevia irtohommia. Ihan oikeasti, mene johonkin tai vaikka kaikkiin näistä, teet itsellesi aivan valtavankokoisen palveluksen.

Pidä muutenkin aktiivinen asenne. Älä ole kuten monet opiskelijat, jotka viettävät koko kouluaikansa näkymättömissä jossain luokan keskirivissä, eivät ikinä puhu, eivät keskustele opettajien kanssa eivätkä ole tosissaan kiinnostuneita mistään, mitä opiskelevat. Mene istumaan eteen (on tutkittu, että eturivissä istumalla oppii jopa 10 % enemmän…), juttele opettajille, osoita kiinnostusta, hae itsekin tietoa, tee enemmän kuin sinulta odotetaan.

Kommentit omasta alastani ja suuntautumisestani

Lopuksi haluan avata vähän tarkemmin omaa alaani ja suuntautumistani. Opiskelin siis liiketaloutta ja erikoistumisvaiheessa valitsin yrittäjyyden. Liiketaloudessa homma toimii niin, että ensimmäiset 1,5-2 vuotta opiskellaan yhteisiä aineita, joihin kuuluu niin yleissivistäviä juttuja (matikka, ruotsi…) kuin yleissivistäviä liiketalouden juttujakin (yritystoiminnan perusteet, yritysjuridiikka, toiminnanohjaus…).

Hyvin yleinen kokemus opiskelijoiden keskuudessa on se, että ensimmäiset pari vuotta ovat niitä tylsimpiä. Kurssit ovat harvemmin kovin innostavia, mutta silloin onneksi opiskellaan pääasiassa tutulla porukalla, mikä tekee meiningistä kuitenkin ihan kivaa.

Yhteisten opintojen jälkeen tulee aika erikoistua. Liiketalouden erikoistumisia ovat esimerkiksi (muttei pelkästään) myynti ja markkinointi, henkilöstöhallinto ja johtaminen, taloushallinto, viestintä, kansainvälinen kauppa, logistiikka ja oma valintani yrittäjyys. Yrittäjyys on linjoista ehdottomasti vähiten suosittu, meitä oli vain muutama opiskelija (Eliitti, what can I say…), mikä johtunee siitä, että kovin moni ei yrittäjäksi halua ruveta. Suosituin suuntautuminen on omien arvelujeni mukaan myynti ja markkinointi, koska hei, kukapa ei tykkäisi markkinoida ;)

Hassu juttu on se, että moni hakeutuu markkinoinnin pariin siksi, että ajattelee sen olevan rennoin ja hauskin linja, jossa tehdään kaikkein vähiten ikäviä juttuja, mutta kuten jokainen vähän vanhempi markkinoinnin ammattilainen tietänee, markkinointialan dominoiminen se vasta kirjojen pänttäämistä vaatiikin.

Liiketalouden opintoihin (kuten ymmärtääkseni useimpien muiden linjojen opintoihin) kuuluu kaksi työharjoittelua sekä opinnäytetyö. Ensimmäinen työharjoittelu voidaan suorittaa periaatteessa missä vain, eli jos satut olemaan Siwan kassalla, saat ollakin Siwan kassalla. Toinen työharjoittelu kuuluu kuitenkin suorittaa omaa erikoistumista vastaavassa paikassa. Jos sinulla on oma yritys, työharjoittelut saa suorittaa sielläkin.

Opinnäytetyö on se viimeinen koettelemus. Mistään yliopiston gradua vastaavasta tuskasta ei onneksi ole kyse, mutta kyllä sen opparinkin parissa joutuu vähän hikoilemaan. Todellinen pelimies tietysti valitsee oppariinsa jonkun hyvin hallitsemansa aiheen, itse esimerkiksi tein opparini oman yritykseni erään palvelun tuotteistamisesta. Ja tiedänpä henkilön, joka onnistui hakkaamaan opparinsa kasaan parissakymmenessä tunnissa, mikä tosin on jo niin harvinainen suoritus, että harva sellaiseen kykenee.

Liiketalous on tietyssä mielessä nykyäajan yleissivistävä koulutus. Koska kaikki on tavalla toisella bisnestä, auttaa liiketalouden toimintojen ja lainalaisuuksien ymmärtäminen elämässä monella muullakin tasolla kuin vain töissä. Siksi liiketalous on jos ei muuta, niin varsin turvallinen valinta ensimmäiseksi opiskeltavaksi alaksi.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan jäi todella hyvät fiilikset, ei kai siinä sen kummempaa. Haaga-Helia hoiti kouluna sen minkä lupasikin. Harvemmin oli kovin myönteisesti yllättynyt tai erityisen upea fiilis, mutta vielä harvemmin mistään oli huono fiilis. Enemmän on oman kokemukseni mukaan aina kiinni opiskelijan omasta asenteesta kuin siitä, millaisessa koulussa hän on. Haaga-Helia on mielestäni ihan hyvä koulu jota suosittelee ihan mielellään. Ihmeitä ei kannata odottaa, mutta eiköhän siellä hyvä meininki tule kuitenkin olemaan jos päätät sinne hakea :)

Rakkaudella,

Jevgeni

hh5

(Visited 3 062 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment