Kuinka kokea vähemmän maailmantuskaa

BK Koe vähemmän maailmantuskaa

Kysy Jevgeniltä-laatikossa odotti tällainen kysymys:

Minua vaivaa jatkuva huoli ympäristön tilasta. Olen aina ollut ahdistunut ihmisen vaikutuksesta ympäristöön ja vaikka itse yritänkin elää mahdollisimman ekologisesti, ahdistaa minua niin monen ihmisen/yrityksen välinpitämättömyys. Tulevaisuus ympäristön kannalta pelottaa ajoittain hyvinkin paljon ja kaikki tuntuu toivottomalta. Koen välillä vihaa ja katkeruutta koko ihmiskuntaa kohtaan siitä, että tilanne on edes päästetty nykyiselleen, eikä monia asia tunnu vieläkään liikuttavan. Joskus oikein hävettää olla ihminen. Miten pystyisin suhtautumaan asiaan toisin, kuin vaipumalla epätoivoon ja katkeroitumalla koko ihmiskuntaa kohtaan?

Vannoutuneena maailmanparantajana samaistun tähän suuresti. Vietän myös valtaosan ajastani erilaisissa hippi- ja maailmanparantajaporukoissa, joten kuvailemasi fiilis on kieltämättä aika tuttu. Seuraavaksi muutamia ajatuksia, joita olen mietiskellyt.

Kannattaako maailmantuska?

Mitä tulee ympäristöasioihin, ihmiskuntahan ON toiminut ja jatkaa aika hemmetin hölmöä toimintaansa. Yhdyn sinuun siinä, että hetkittäin todellakin hävettää olla ihminen. Kuitenkin vihan tai katkeruuden, ahdistuksen tai vastaavan tunteminen ihmiskuntaa kohtaan tämän hölmöyden vuoksi on sekin melkoista hölmöyttä. Miksi?

Useasta syystä.

Se, että tunnen pahaa mieltä sulavien napajäätiköiden ja kuolevien jääkarhujen puolesta on toki jaloa, mutta se ei varsinaisesti muuta yhtään mitään. Vaikka kuinka synkistelisin jääkarhujen ja merenpinnan alle jäävien kaupunkien puolesta, en niin toimimalla muuta yhtään mitään. Jäätiköt jatkavat sulamistaan synkistelystäni huolimatta.

On jopa esitetty väitteitä, että maailmantuskaa aktiivisesti potevat ihmiset tekevät vähemmän konkreettisia hyviä tekoja. Tätä on selitetty eräällä kognitiivisella harhalla. Maailmantuskissaan piehtaroiva tyyppi kokee jollain tasolla tekevänsä jotain (“Mulla on paha mieli jääkarhujen puolesta!”), siitä huolimatta, ettei mitään varsinaisesti teekään. Tunteminen luo illuusion toiminnasta, mikä saattaa riittää tyydyttämään toiminnantarpeemme. Näin konkreettiset hyvät teot jäävät tekemättä.

Joku voisi jopa väittää, että maailmantuskaa tuntemalla teemme maailmasta huonomman paikan. Sen lisäksi ettemme varsinaisesti tee mitään, me säteilemme pahaa mieltämme ympäristöömme ja parhaillaan pilaamme muidenkin päivän.

Pahalla mielellä eli alhaisessa mielentilassa ollessaan emme muutoinkaan ole kovin järkeviä. Tälle tilalle ominaista on aivojemme etuotsalohkon vajavainen toiminta, mikä johtaa erityisesti alentuneeseen kykyyn tehdä järkeviä, rationaalisia päätöksiä. Alhaisessa mielentilassa ollessamme meistä siis käytännössä tulee hölmömpiä. Näkisin, että maailmanparantaminen sujuu huomattavasti paremmin silloin, kun ajattelu toimii kirkkaasti. Ylimääräisen maailmantuskan kokeminen taas ei varsinaisesti tätä edistä, vaan päinvastoin vahingoittaa tavoitettamme.

Tämä on nähtävissä erityisen hyvin erilaisissa maailmanparantaja- ja hippipiireissä, joissa itsekin vietän valtaosan ajastani. Näistä kuvioista löytyy paljon järkeviä, hyvää, asiaansa edistävää työtä tekeviä ihmisiä. Paljon kuitenkin löytyy myös porukkaa, jolla on jatkuvasti niin paha mieli, että tasaisen uurastuksen sijaan he kiukuttelevat, pakkokäännyttävät, tuomitsevat ja ovat muutenkin hemmetin mulkkuja kaikkia mielestään “väärin eläviä” kohtaan. Tällaisella toiminnalla taas näkisin heidän pikemminkin vahingoittavan kuin edistävän asiaansa.

“Mutta eikö maailmantuskan tunteminen tarjoa motivaatiota tehdä hyviä tekoja?” olet saattanut jo hetken miettiä.

Ihmiseltä, jonka arvot ovat kunnossa löytyy jo näiden arvojen vuoksi halua toimia oikein. Jos korkeimpia arvojasi on yhteinen maailman ja ihmiskunnan hyvinvointi, on vain luonnollista, että haluat toimia tämän hyvinvoinnin edistämiseksi. Se, ettei minulla tai monilla muilla ole paha mieli ei tarkoita, että istuisimme kädet ristissä. Päinvastoin, korkeasta mielentilasta toimiessa maailmanparantaminen muuttuu ahdistavasta raatamisesta innostuneeseen ja riemuntäytteiseen tekemiseen, jossa kaikilla on hauskaa ja maailmakin vähän muuttuu siinä ohessa.

Toki mikä tahansa maailman kannalta hyvä teko on kunnioitettava saavutus, mutta nähdäkseni elämästä kannattaa nauttiakin, joten miksei sitten pyrkisi parantamaan maailmaa siitä samalla nauttien.

Tällaisen mielentilan saavuttaminen on toki vaatinut hieman radikaalejakin valintoja.

Olen esimerkiksi kylmästi blokannut elämästäni kaikki äsken mainitut kielteisyydestä käsin toimivat maailmanparantajasaarnaajahipit, sillä kielteisessä seurassa elämästään nauttiminen nyt vain on aika paljon hankalampaa. Heidän sijaan olen keskittynyt ympäröimään itseni tyypeillä, joiden asenne elämään on valoa ja rakkautta, ja jotka siitäkin huolimatta tekevät valtavan määrän maailmaa parantavaa työtä. Sen lisäksi, että tällainen seura tuntuu todella kivalta, näiden ihmisten läsnäolo innostaa myös muita töihin hyvien asioiden puolesta. Ehkäpä” “vääränlaisten” ihmisten eliminoiminen elämästään on jollain tasolla moraalisesti epäilyttävää, mutta elämänlaadun kannalta se on ollut tajunnanräjäyttävän mielekäs valinta.

Ohjeet maailmantuskailijalle

Runoilin lopuksi tällaisen muutaman kohdan muistilistan jokaiselle, jota maailmantuska vaivaa ja joka haluaa omalta osaltaan olla tekemässä maailmasta parempaa paikkaa.

1. Maailmantuskan tunteminen ei auta ketään. Konkreettinen toiminta auttaa. Mikäli jo tiedät tekeväsi osasi hyvistä teoista, voit tuskailun sijaan tuntea mm. ylpeyttä.

2. Konkreettinen toiminta ei vaadi pahaa mieltä. Voit tehdä hyviä tekoja myös korkeasta mielentilasta käsin.

3. Mikäli toimit pahasta mielestä käsin, saatat aiheuttaa enemmän tuhoa kuin hyvää. Varo tekojasi, älä saarnaa, älä tuomitse, älä pakkokäännytä.

4. Ympäröi itsesi voimauttavilla, valoisilla ihmisillä. Heidän seurassaan maailmantuska vähenee kuin itsestään ja jäljelle jäävä paha mieli muuttuu innostuneeksi, hyväksi toiminnaksi.

5. Nauti elämästä. Ihminen, jolla on hyvä olo tekee paljon todennäköisemmin hyviä tekoja. Mikäli kiinnität huomiota pahantekijöiden motiiveihin, löydät käsittämättömän määrän pahaa oloa ja pelkoa.

Maailmantuskakin on lopulta vain tunne. Paha mieli ei varsinaisesti tapa sinua. Tee osasi paremman maailman puolesta ja anna muiden tehdä (tai olla tekemättä) omansa. Jos ei muuta, ainakin itse tiedät toimineesi oikein.

(Visited 1 114 times, 1 visits today)

0 comments… add one

Leave a Comment