Kuinka kommunikoida parisuhteessa enemmän ja avoimemmin

 

KUINKA KOMMUNIKOIDA PARISUHTEESSASimo lähestyi Kysy Jevgeniltä-boksin kautta tällaisen haasteen tiimoilta:

Miten pääsen eroon ujoudesta? Olen ollut parissa suhteessa ja ne ovat loppunut siihen, että en juttele tyttökaverille mitään, vaan olen mieluummin hiljaa. Kun pitäisi jostain kertoa tyttökaverille niin en saa sanaa suusta.

Henkilökohtaisesti oma ongelmani pari- ja muissa suhteissa on pikemminkin ollut se, etten ole aina osannut pitää päätäni kiinni edes silloin kuin pitäisi, mutta samaistun tähän hieman eri tasolla.

Olin nuorempana hyvin ujo, mikä kovasti rajoitti suhteisiin päätymistäni, sillä en yleensä edes uskaltanut jutella tytöille. Ajan myötä pahimmasta ujoudesta pääsin eroon ja jonkinlaisia parisuhdevirityksiäkin ilmestyi elämääni. Puhumisen kanssa ei varsinaisesti myöskään ollut enää ongelmia, sen sijaan puheen sisällön suhteen niitä oli senkin edestä.

Puhuin kyllä paljonkin, mutta lähinnä niitänäitä, arkipäiväisiä asioita. Puhuin lämpimikseni, täyttääkseni hiljaisuuksia. Mistään oikeasti syvällisestä ja merkityksellisestä en uskaltautunut puhumaan, sillä se tuntui jotenkin liian vakavalta, liian vaikealta sekä pelottavalta.

Mukana seurasi ajatus, että vakavista asioista kuten tunteista, toiveista, unelmista ja vastaavista puhuminen muuhun kuin vitsikkääseen tai kevyeen sävyyn voisi johtaa ikäviin ja hankaliin keskusteluihin ja oivalluksiin, joiden seurauksena suhde voisi muuttua jopa huonommaksi tai loppua kokonaan.

Ymmärrettävästi tällainen tyhjänpuhumiselle rakennettu suhde ei voi olla missään määrin tyydyttävä ainakaan sellaiselle ihmiselle, jota kiinnostaa aidosti tutustua toiseen osapuoleen ja viedä suhdetta uusille tasoille.

Tässä kirjoituksessa haluan hieman valottaa sitä, millaisen asennemuutoksen on vaatinut muuttuminen ujosta tyhjänpuhujasta avoimesti ja rohkeasti kaikissa ihmissuhteissaan kommunikoivaksi tyypiksi.

Mitä on avoin ja rehellinen kommunikaatio?

Avoimella ja rehellisellä kommunikaatiolla tarkoitan halua ja kykyä seuraaviin asioihin:

  • Tunteistaan puhuminen rehellisesti ja salailematta
  • Omista haluista ja toiveistaan viestiminen rehellisesti ja salailematta
  • Ihmissuhteen ongelmien käsittely rehellisesti ja välttelemättä

Ilmiselvää on, että tällainen kommunikaatio kaikissa tilanteissa on ajoittain aivan hemmetin vaikeaa. Henkilökohtaisesti olen työstänyt taitojani siinä hyvin pitkään, enkä siltikään kykene viestimään niin avoimesti ja rehellisesti kuin toivoisin osaavani.

Avoin ja rehellinen kommunikaatio vaatii molemmilta osapuolilta selkeää ajattelun kypsyyttä, vahvaa kykyä objektiivisuuteen, kykyä olla loukkaantumatta herkästi, kykyä kohdata itsessään ja toisessa kielteiset ja pimeät puolet, kykyä asettaa rajoja sekä ennen kaikkea rohkeutta ja uskallusta.

Kokemuksesta näen tarpeellisena valottaa myös sitä, mitä avoin ja rehellinen kommunikaatio ei ole.

Se ei tarkoita kaiken mahdollisen läväyttämistä päin näköä. Se, että sinulle tulee jokin asia mieleen ei tarkoita, että se olisi oikopäätä lauottava ilmoille. Joskus asian puntarointi hetken itsekseen tai vaikkapa kaveriensa kanssa osoittautuu huomattavasti järkevämmäksi, kuin kaiken sanominen heti tässä nyt.

Se ei tarkoita kielteisten asioiden ilmoittamista tökerösti ja loukkaavasti. “Mä en jaksa sua tänään” ei ole avointa ja rehellistä kommunikaatiota vaan tyhmää ja tökeröä kommunikaatiota. Avoimen ja rehellisen kommunikaation keskeinen tarkoitus on arvostus ja kunnioitus toista kohtaan. Miksi muutoin edes olla avoin ja rehellinen, jos ei kunnioituksesta muita kohtaan? On väärin käyttää kykyään tietoisesti pahan mielen tuottamiseen ja silti pukea se kauniisiin tarkoitusperiin.

Esimerkkejä avoimesta ja rehellisesti kommunikaatiosta

Seuraavaksi haluan ehkä hieman kärjistäenkin verrata yllä kuvatun kaltaisen ja perinteisen salailevan ja välttelevän kommunikointitavan eron parisuhteen haastavissa tilanteissa:

1. Tilanne: Toinen mies on silitellyt tyttöystävää bileissä ja kokijalla on mustasukkainen olo:

“Hei, mulle tuli vähän mustasukkainen olo siitä, kun eilisissä bileissä se toinen mies silitteli sua. Tiedostan ettei ole mun asiani määräillä siitä mitä teet ja kenen kanssa, mutta jotenkin se tilanne kävi ahdistamaan. Ajattelin, että jos haluat jatkossa olla muiden siliteltävänä, niin mieluummin niin, etten itse ole sitä näkemässä niin säilyy mielenrauha vähän paremmin. Miltä tällainen kuulostaa, tai herättääkö tämä sussa minkälaisia fiiliksiä?”

vrt.

*Pitää mykkäkoulua kahden päivän ajan. Vastailee kysymyksiin murahduksin ja ynähdyksin. Kysyttäessä mikä on vikana, räjähtää ja uhkaa kiskoa silittelijämiestä turpaan ja haukkuu tyttöystävänsä lortoksi.*

2. Tilanne: Tyttöystävä on ilmaissut huolensa suhteen tilasta ja kysynyt, haluaako kokija jatkaa yhdessäoloa:

“Ai haluanko jatkaa sun kanssa olemista? No tavallaan joo, haluan, tykkään olla sun kanssa, mutta vähän välillä hiertää tietyt asiat. Koen tavallaan loukkaavana sen, tai tuntuu ettet jotenkin luota muhun ja siihen, että osaan olla sulle uskollinen. Ei ole nyt tarkoitus syytellä tai mitään, mutta mulla on aika usein tuollainen olo. Olisi kivaa jos tuon saisi selvitettyä nyt ainakin. Haluatko sä kuitenkin jatkaa yhdessäoloa, tai millaiset fiilikset sulla on siitä?”

vrt.

“Jaa-a. Emmä tiiä. Ethän sä edes luota muhun niin haluat varmaan erota. Ihan sama, tee mitä teet.”

3.  Tilanne: Toinen parisuhteen osapuolista on muuttamassa puoleksi vuodeksi ulkomaille:

“Niin hei, nyt kun sä lähdet sinne Espanjaan asumaan, niin mua vähän vaivaa se ajatus, että olisit siellä sitten kaikkien muiden kanssa. Ei mun ole tarkoitus syytellä tai epäillä tai mitään, mutta jotenkin vain aina tulee se ajatus pintaan, vaikka tavallaan koen luottavanikin suhun. Emmä tiedä onko ihan okei toivoa tällaista, mutta mikä fiilis sulle tulee jos toivon, ettet olisi siellä muiden kanssa?”

vrt.

“Et sitten muuten todellakaan paneskele siellä muita. En kattele yhtään sellaista!”

Käytännössä se, mitä avoimella ja rehellisellä kommunikaatiolla näissä keskustelunavauksissa saavutetaan on syvempi ymmärrys toisen haluista, tunteista, odotuksista ja asenteista. Tämä syvempi ymmärrys taas mahdollistaa monipuolisemman haasteiden ja ongelmien ratkaisemisen, luo enemmän läheisyyden tunteita sekä vähintäänkin ilmaisee osapuolten halun ymmärtää toisiaan ja ratkoa ongelmiaan yhdessä.

Toiseen tutustuminen ja ymmärtäminen taas on ainakin toivottavasti meidän kaikkien mielestä yksi parisuhteiden keskeisistä tarkoituksista, minkä vuoksi en rehellisesti edes näe syytä, miksei tällaiseen kommunikointiin tulisi pyrkiä.

Miksi avoin ja rehellinen kommunikointi tuntuu hetkittäin niin vaikealta?

Noh, kun rehellisen kommunikaation hyödyt kerta ovat tiedossa, mikä siitä tekee hetkittäin niin hemmetin hankalaa?

Avoimuuteen ja rehellisyyteen liittyy paljon pelkoja ja epävarmuuksia. Mikäli käytetään esimerkkeinä pelkästään yllä käyttämiäni tapauksia, voisi tilanteeseen sisältyä ainakin seuraavia pelkoja:

  • Pelko siitä, että keskustelu ajautuu synkille urille
  • Pelko omien tunteiden paljastamisesta, siitä että omat tunteet olisivat jotenkin vääriä tai epäkypsiä
  • Pelko siitä, ettei enää kelpaa toiselle, kun on paljastanut mitä omassa päässä oikein liikkuu
  • Pelko satutetuksi tai jopa hylätyksi tulemisesta. Pelko siitä, ettei ole toiselle niin tärkeä kuin haluaisi olla.
  • Pelko siitä, ettei toinen osapuoli välttämättä osaa suhtautua tilanteeseen yhtä kypsästi kuin itse osaa tai toisinpäin, pelko siitä että toinen osaa olla ärsyttävän kypsä ja saa minut näyttämään hölmöltä.

Henkilökohtaisen kokemukseni mukaan näistäkin peloista voi pääosin päästä eroon. Mitä kokeneemmaksi tulen avoimessa kommunikaatiossa, sitä helpommaksi se tuntuu käyvän ja sitä vähemmän pelot tuntuvat painostavan. Tästä huolimatta ne nousevat aina välillä pintaan, yllättävissäkin tilanteissa. Kaikkien muiden lailla huomaan välillä toimivan salailevasti ja salakavalasti, paljolti omaksi pettymyksekseni. Mutta toisaalta välillä toistuvat heikkouden hetket pitävät jalat hyvin maan pinnalla.

Näyttää siltä, että systemaattinen harjoittelu on joka tapauksessa paras keino avoimessa ja rehellisessä kommunikaatiossa kehittymiseen. Ajoittain aivan hemmetin hankalaa ja ikävää, mutta sen hyödyt näyttävät reilusti maksavan kaiken vaivannäön takaisin.

Mikäli tilanne on tosiaan se, ettei saa sanaa suustaan, aloittaa voi helpoista aiheista. Todennäköisesti jokainen osaa puhua edes jotain esimerkiksi siitä, miten oma päivä on sujunut. Tässä vaiheessa apua saa myös toisen esittämistä lisäkysymyksistä. Kun helpoista aiheista juttelu alkaa sujumaan, voi pikkuhiljaa pyrkiä puhumaan yhä haastavammista ja haastavammista aiheista.

Avoimen kommunikoinnin haitat

Vaikken kykene täysin sanomaan, onko seuraava ilmiö pelkästään avoimesta kommunikointitavasta johtuva, näyttää siltä, että kaikenlaisten tunteiden, toiveiden ym. asioiden liian  toistuva paljastaminen ja niistä puhuminen näyttäisi vähentävän sitä, mitä yleensä kutsutaan salaperäisyydeksi.

Koska salaperäisyys tai suhteeseen sisältyvä “jännitys” on monien mielestä viehättävää tai jopa edellytys sille, että toinen osapuoli jaksaa kiinnostaa, voi olla joissain tilanteissa jopa järkevää hieman rajoittaa avoimuuttaan. Vaikka salaperäisyys usein säilyykin toisen tai molempien osapuolten hankalien kommunikointitapojen vuoksi, voi sen säilyminen olla pitkällä tähtäimellä silti suhteen kannalta järkevämpi vaihtoehto kuin täysi avoimuus vailla jännitystä.

Toki tietoinen salailu lähentelee jo kovasti manipulaatiota, mikä saa itseni tuntemaan tiettyä vieroksuntaa sitä kohtaan, mutta kukin tavallaan. Koska tämä on pikemminkin pohdiskeluani kuin varmaa tietoa, kannattaa kaikkeen suhtautua tietyllä varauksella.

Rakkaudella,

Jevgeni

PS. Näitä aiheita käsittelen paljon myös ”Eroon ujoudesta ”-kirjassani. Mikäli rohkeutensa ja sosiaalisten taitojensa kehittäminen kiinnostaa, pääset tutustumaan kirjaan täältä.

 

(Visited 3 188 times, 1 visits today)

4 comments… add one

  • Miettijä Lok 30, 2014, 11:57 am

    Nämä kaikki liittyy jotenkin seksiin, mustasukkaisuuteen ym. Nuo ovat parisuhteesta vain pieni osa. Miten puhua ylipäätänsä suhteessa?

    • Jevgeni Mar 11, 2014, 12:27 pm

      Käytin esimerkkeinä noita lähinnä siksi, että ne näyttävät olevan ihmisille se vaikein ja kipein aihe. Kaikki muu puhuminen tuntuu olevan huomattavasti helpompaa. Logiikka tässä oli siis kutakuinkin ”jos uskallat puhua näistä, uskallat kyllä muustakin”. Kaiken käsitteleminen vaatisi toki paljon paljon pidemmän kirjoituksen.

  • Tuuli Lok 30, 2014, 8:17 pm

    Joidenkin ihmisten pitää aloittaa opettelemalla tunnistamaan ja kehittämään omia tunteita. Mulla on tämmöinen kokemus, että on paljon erityisesti miehiä joitten tunneskaala on: vituttaa/ok. Joillekin voi olla iso kynnys mennä itseensä, jos koko elämänsä on reagoinut stressitilanteisiin vain laittamalla paikkoja palasiksi, sulkemalla asian mielestään tai muuta sellaista. Tässä on hyviä käytännönesimerkkejä kommunikaatiosta. Moni ei varmaan edes tajua, että jotain menee väärin, jos on esim. lapsuudenkodissa oppinut vain marttyyrikielen, huutamisen tai tuppisuisuuden.
    – Ja sitten jotkut vain on niin tylsiä tyyppejä, ettei heillä ole mitään sanottavaa mistään. Silloin ehkä kannattais vähän kehittää itseää, niin saa muutenkin enemmän irti elämästä.
    Olen samaa mieltä tuosta, että suhteesta ja tunteista ei ole mieltä jahkata liikaa. Kyllä teot ja läsnäolo kertovat suhteesta enemmän kuin tuhat sanaa. Pohdiskelua tämäkin.

  • Kirsi mäkinen Mar 5, 2015, 8:41 pm

    Hyvä aihe. Itse puhun tästä samasta teemasta itsesesensuurina mitä psykologisesti toiset tekevät enemmän kuin toiset. Mutta olen onnistunut tunteissaan sulkeutuneita saamaan avautumaan tunne-tarve korttien avulla. Nekin jotka eivät ennen tienneet miltä tuntuu oppivat nopeasti ja avoimuus sekä kyky keskustella kaikista aiheista lisääntyy.

Leave a Comment