4 tapaa olla kiltti olematta alistuva

KILTTI

Kiltti ihminen. Se, joka auttaa aina muita ja ylenkatsoo oman avuntarpeensa. Se joka tukee ja kuuntelee, vaikkei jaksaisikaan. Se joka ei koskaan asetu muiden tielle, vaikka se olisi hänelle edullista. Se, joka ei ilmaise mielipiteitään, sillä joku voi lakata pitämästä hänestä. Se joka ei näy eikä kuulu, sillä joku saattaisi häiriintyä sellaisesta.

Olen joskus ollut tällainen “kiltti” ihminen. Myös ystäväpiirini koostui heistä.  Tyypeistä, joista periaatteessa pitivät kaikki, mutta jotka olivat syvästi tyytymättömiä elämäänsä. Elämäänsä, jonka he kokivat koostuvan heidän yli kävelevistä ihmisistä, hyväksikäyttäjistä ja kusipäistä, jotka veivät heidän edestään kaiken sen, mikä olisi kuulunut heille. Mikäli maailma olisi reilu.

He ja minä toistelivat kerta toisensa jälkeen samaa mantraa:

Miksi kiltit, oikein toimivat ihmiset eivät saa palkkiota reilusta käytöksestään? Miksi röyhkeät kusipäät saavat parhaat asemat, parhaat tytöt ja pojat, parempia työpaikkoja ja parempia tilaisuuksia? Miksi, vaikka he ovat röyhkeitä kusipäitä?

Jos maailma olisi ollut reilu, meitä kilttejäkin onnistaisi, ajattelimme. Mutta ei se ole reilu. Käytimme aikamme tämän vääryyden voivotteluun ja otimme olosuhteet muuttumattomana tosiasiana.

Ja siinä onneksi olimme väärässä. Olimme kilttejä, hyviä tyyppejä. Mutta sen lisäksi olimme alistuvia. Ja nämä kaksi ominaisuutta olisi kannattanut pitää hyvin kaukana toisistaan. Sillä kiltteydessä itsessään ei ole mitään vikaa, se on minusta yhä edelleen loistava ja ihailtava piirre jokaisessa ihmisessä. Haluan olla niin kiltti, kuin vain ikinä kykenen olemaan. Alistuvuus sen sijaan on jotain, joka näyttää kerta toisensa jälkeen johtavan elämään, joka on kaikkea muuta kuin mitä siltä toivoisi.

En missään vaiheessa tehnyt tietoista päätöstä lakata olemasta alistuva ja “kasvattaa selkärangan”. Se tapahtui pikkuhiljaa. Sitä mukaa kun pääsin eroon ujoudestani, uskalsin yhä enemmän ja enemmän olla esillä, pitää puoliani sekä toisinaan jopa kokea että olen ihmissuhteissa ihan yhtä tasa-arvoinen osapuoli kuin se toinenkin. Aloin tajuamaan kiltteyden ja alistuvuuden eron:

Kiltit ihmiset ovat avuliaita. He auttavat kun vain mahdollista, mutta myös tuntevat rajansa ja uskaltavat kertoa niistä myös muille. He eivät ylenkatso hyvinvointiaan ja arvojaan auttaessaan muita. Kiltit ihmiset uskaltavat myös pyytää apua, kun sitä tarvitsevat. Alistuvat ihmiset sen sijaan eivät apua hae, sillä pelkäävät olevansa häiriöksi. He hylkäävät arvonsa ja hyvinvointinsa ja asettavat toiset selkeästi itsensä edelle, kuluttaen näin terveyttään ja henkistä hyvinvointiaan sekä lopulta vähentäen elämänsä mielekkyyttä.

Kiltit ihmiset kuuntelevat ja tukevat muita, mutta huolehtivat samalla omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnistaan. Alistuvat taas ylenkatsovat oman vointinsa ja tukevat muita jopa silloin, kun heidän oma jaksamisensa on pettämäisillään.

Kiltit ihmiset arvostavat omia päämääriään ja hyväksyvät sen, että ne voivat olla ihan yhtä arvokkaita kuin muidenkin pyrkimykset. He uskaltavat puolustaa etujaan, kun joku yrittää kävellä heidän ylitseen. He eivät hyväksikäytä muita, mutta eivät myöskään alistu. Alistuvat taas asettavat  muiden pyrkimykset selkeästi omiensa edelle, he eivät asetu vastustamaan heitä, jotka kävelevät ylitse ja tekevät itsestään loistavan kohteen heille, joita ei kaduta muiden epäreilu hyödyntäminen.

Kiltit uskaltavat halutessaan laukoa mielipiteitä, näkyä ja kuulua, sillä he ymmärtävät että heillä on siihen samanlainen oikeus kuin muilla. He hyväksyvät sen, että joku ei ehkä tule pitämään heistä, mutta että hänellä on siihen täysi oikeus. Alistuvat taas pelkäävät häiritsevänsä muiden elämää antamalla kuulua itsestään, ja hei, muiden elämä ja hyvinvointihan on arvokkaampaa kuin heidän, joten he päätyvät olemaan hiljaa.

Näin siis käytännössä. Hiljaisuudessa ainakin omalla ja tuntemieni alistujien kohdalla tilanne oli se, että ajatuksissa koimme olevamme ihan yhtä oikeutettuja kuin kaikki muutkin. Olimme ärsyyntyneitä hyväksikäytetyksi tulemisesta, olimme ärsyyntyneitä ylitsemme kävelevistä. Emme vain antaneet sen näkyä käytännön toimissamme.

Mihin kaikkeen sitten olisi tärkeää uskoa, jotta voisi lakata olemasta alistuva ja kiltti ja ruveta pelkästään kiltiksi?

1. Puoliensa pitäminen ei tee sinusta kusipäätä, päinvastoin

Muistan eläneeni valheellisessa uskossa, että ainoastaan kusipäät kehtaavat puolustaa itseään. Kaikenlainen näkyminen ja esilläolo kun oli minusta kusipäistä tärkeilyä ja oikeuksistaan meuhkaamista. Todellisuudessahan puoliensa pitäminen on lähinnä rohkeutta, mikä ei itsessään ole vielä millään tapaa kusipäistä. Sen sijaan se, että antaa kävellä itsensä yli voidaan laskea kusipäisyydeksi, sillä tällöin opetat todellisille kusipäille sen, että muiden hyväksikäyttö on mahdollista ja että maailma palkitsee heidät siitä.

2. Oma hyvinvointisi on pääsääntöisesti tärkeämpää kuin muiden

Kuulostaa kusipäiseltä, eikö vain? Tällä tarkoitan sitä, että henkilö, joka rikkoo oman hyvinvointinsa pyrkiessään auttamaan muita ei pysty tekemään sitäkään kovin pitkään. Auttajan ensimmäisen ja tärkeimmän säännön pitäisikin kuulua: Huolehdi itsestäsi! Pitämällä huolta omasta hyvinvoinnista pidät huolen myös siitä, että kykenet pitämään huolta myös muista. Mielisairaalan lataamolta käsin et tule auttamaan yhtään ketään.

3. Näkyminen ja kuuluminen ei tee sinusta itserakasta tärkeilijää

Uskoin pitkään, että kaikenlainen “numeron tekeminen itsestään”, kuten sitä silloin kutsuin, eli näkyminen, kuuluminen ja mielipiteidensä ilmaiseminen kertoi vain ja ainoastaan siitä, että henkilö oli itserakas pröystäilijä. Eihän hillityllä ja hyvällä ihmisellä voi olla tarvetta olla esillä, eihän? Eihän näkymiselle voi olla muita syitä kuin se, että tahtoo paistatella parrasvaloissa ja saada ihailua osakseen, eihän?

4. Omista (hyvistä) arvoista kiinnipitäminen on  hyväksyttävää

Toisinaan vastaan tulee tilanteita, jossa sinulta pyydetään apua tai kannanottoa sellaisiin asioihin, jotka ovat vastoin arvojasi. Tällöin on täysin hyväksyttävää toimia niin kuin kokee olevansa oikein, silläkin uhalla, että toinen petty valintaasi. Tällöin on huomattava että avunpyytäjä pettyy nimenomaan valintaasi ja toimintaasi, ei niinkään sinuun ihmisenä (paitsi jos on tietysti itse epäkypsä), mikä tuntuu olevan monien ylikilttien ihmisten pelko.

Näiden neljän kohdan lukeminen ei tietenkään itsessään muuta kenenkään toimintaa. Niiden sisäistäminen taas muuttaa, välittämättä kuinka kauan siihen menee. Kun kykenee aidosti uskomaan siihen, että on samanvertainen muiden kanssa, että itsensä saa antaa näkyä ja että oma hyvinvointi menee toisinaan muiden edelle, on vastaavien valintojen toteuttaminen myös oikeassa elämässä astetta helpompaa.

Uskon kivenkovaan siihen, että maailma, jossa jokainen uskaltaa pitää puoliaan on moninkertaisesti parempi paikka kuin se, jossa osa meistä on alistujia ja osa sen vuoksi hyväksikäyttäjiä. Alistumalla me nimenomaan mahdollistamme hyväksikäytön ja sitä eivät uskoakseni halua muut kuin ne todelliset kusipäät. Ugh.

PS. Jos haluat oppia eroon ”liiasta kiltteydestä” eli alistuvuudesta, suosittelen tutustumaan ”Eroon ujoudesta” -kirjaani, jossa käsittelen myös tätä aihetta!

PPS. Jos kaipaat henkilökohtaisempaa opastusta itsevarmuuden lisäämiseen ja tykkäisit opiskella sitä yhdessä muiden kanssa, tutustu seuraavaan Itsevarma Minä -kurssin toteutukseen ja tule mukaan!

(Visited 6 717 times, 10 visits today)

6 comments… add one

  • Karla Nieminen Kes 14, 2013, 5:09 pm

    Hauska tuo tarinallinen aloitus! Tunnistan jutusta myös asioita omasta menneisyydestä. Itseäni auttoi pois nöyristelystä esim. seuraavien asioiden tajuaminen:

    Kärsivältä superkiltiltä avun saaminen tuntuu kiusalliselta eikä mukavalta. Ei siis ole edes kenellekään hyödyllistä auttaa kaikkia oman hyvinvoinnin kustannuksella.

    Toinen ahaa-elämykseni oli, että aloitteellisuutta arvostetaan todella paljon. Ei ole helppoa olla aloitteellinen, jos aina myötäilee muita eikä tee ikinä oman pään mukaan asioita.

  • Kartsa Kes 14, 2013, 8:08 pm

    Tämä postaus toi mieleen äitini, joka elää aika järkyttävän miehen kanssa (on haukkumista, uhkaavaa käytöstä, väkivallalla uhkaamista, joskus varsinaista väkivaltaakin, taloudellista hyväksikäyttöä, pakottamista toimimaan miehen tahdon mukaan). En ymmärrä äitini alistumista siihen ja ”sorrun” monesti tuomitsevasti ajattelemaan: ”Millä oikeudella hän huolestuttaa minua valittamalla miehestään, josta hän voisi _oikeasti yrittämällä_ päästä eroon?” Väittää yrittäneensä, mutta ei se minusta siltä vaikuta. Äidilläni voisi olla muita kavereita, ehkä miesystäväkin, joten en voi uskoa, että hän on tämän miehen kanssa vain siksi, ”kun ei ole muitakaan”. Miten ihmeessä voisin ymmärtää äitiäni? En haluaisi olla niin tuomitseva, vaikka en oikein hyväksykään sitä, että hän elää tuollaisen miehen kanssa.

  • Tanja Kes 16, 2013, 9:22 am

    5. tee kaikki edellä mainittu ja olet kaikkea sitä mitä et tahtonut

  • kyllä näin on Kes 17, 2013, 9:36 am

    Voi kuinka tutulta kuulostaa! Itse olen myös ollut juuri tuollainen, kiltti ja alistuva. Juuri tuo alistuvuus on minunkin kohdallani tehnyt vain hallaa. Kiltteys ei tosiaan sinäänsä ole huono asia ollenkaan, mutta kun siihen lisää alistuvuuden, niin soppa on valmis. Monta vuotta rypesin pohjamudissa ja tein niin kuin odotettiin. Otin kiltisti ja alistuvasti vastaan kaiken peen ja revin onnen pienen pienistä hippusista. Joskus onni oli kuviteltava kun sitä ei vain tullut muuten mistään suunnasta.
    Nyt olen vihdoinkin alkanut ymmärtämään että myös omasta itsestä pitää välittää sen verran ettei alistu ihan mihin vaan. Olen alkanut myös kasvattaa selkärankaa ja avot, minun ylitseni ei enää kävellä niin vain :D.
    Tästä se lähtee! Terve itsekkyys kunniaan!

  • Noora Korppi Hei 2, 2013, 3:35 pm

    Hyvää pohdintaa ja pointteja! Aluksi hieman tökähteli, kun käytit kiltti-sanaa ihmisestä yhteyksissä, jotka yleensä liitetään itsevarman tai itseään arvostavan ihmisen toimintaan, esim. esillä oleminen ja puoliensa pitäminen. Kiltteys kun on sellainen asia, jonka yleensä oletetaan kohdistuvan muihin. Mutta se todellinen kiltteys taitaakin liikkua kahteen suuntaan, eli myös itseensä voi suhtautua kiltisti. Se onkin ensiarvoisen tärkeää, jotta jaksaa sitten olla kiltti vielä muitakin kohtaan.

    Melkoista tasapainoilua tuo kiltteyden (jonka itse käsitän oikeastaan rakkautena :) säätely itsen ja muiden suuntaan kuitenkin on. Miten toimia esimerkiksi tilanteessa, jossa hyvä ystävä on todella olkapään tarpeessa, mutta kokee itse olevansa väsynyt. Jos on vain vähän väsynyt, niin voisi koettaa jaksaa kuunnella ja tukea ystäväänsä, mutta jos onkin kovin väsynyt, hautautua omiin oloihinsa. Missä menee riittävän ja hyväksyttävän väsymyksen raja? No, eihän sitä voi mitenkään eksaktisti määritellä (ja miten se mitattaisiinkin), mutta oman sisäisen äänen kuuntelu niissä tilanteissa auttaa. Toisekseen, jos ystävä todella on ystäväsi, luulisi hänen ymmärtävän että sinullakin voi olla huonoja hetkiä. Jos hän ei ymmärräkään, on taas aika osoittaa kiltteyttä itseään kohtaan ja hakeutua parempaan seuraan.

    • Jevgeni Hei 4, 2013, 8:33 pm

      Joo, ehkä hieman epäselvästi ilmaisin tuon, mutta hyvin tulkittu :) Minusta on vain aina kovin hämmentävää kuinka muita kohtaan kiltit ihmiset osaavat samalla olla uskomattoman julmia itseään eli loppujen lopuksi sitä kaikkein tärkeintä ihmistä kohtaan.

      Tukea kaipaavat ystävät ja oma väsymys. Mieleen tulee oikeastaan aika erilaisiakin tilanteita. Toisissa tukea kovasti kaipaavat ystävät ovat ymmärtäneet, että minä, tai se henkilö jolta tukea kaipasivat, ei ole ollut siinä tilassa että kykenisi tukea antamaan. Toisissa tilanteissa taas he ovat olleet niin alhaisessa mielentilassa, etteivät vain ole kyenneet näkemään sitä, että tuen antaja on ihan yhtä poissa tolaltaan kuin hekin ja ovat odottaneet tukea, jota ei ollut tarjolla. Tämä johti vuorostaan kitkaisuuteen ja turhaan lisäriitelyyn. Suorastaanhan kyse ei tässä ole siitä, että ystävä on itsekäs kun vaatii tukea toiselta väsyneeltä henkilöltä, vaan siitä, ettei oman pahan olonsa vuoksi vain kykene näkemään toisen tilaa ja siks vaatii tältä sitä, mitä ei voi saada.

Leave a Comment